Asmarasta alkaa löytyä kunnon juoksubaanoja. Aamulla kello kahdeksan tapasin Samuelin ja Dahlakin stadionin porteilla ja lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä. Suuntasimme kaupungin pohjoispuolelle, mistä yllättäen löytyi asumatonta aluetta ja tasaista maastoa. Juoksimme kohti kylää, jonka nimi suomeksi käännettynä on tuulinen kylä. Matkalla näkyi yksi juoksija vetämässä lyhyitä mäkivetoja ja toinen Israel niminen maileri lenkillä. Noin tunnin juoksun jälkeen saavuimme hautavajoaman reunalle, mistä oli taas aivan uskomattomat näkymät. Olimme kirjaimellisesti pilvien yläpuolella, sillä mereltä tulevat pilvet eivät aina yllä 2400m korkeuteen vaan pysähtyvät vuoriin. Kamera jäi tällä kertaa kämpille, mutta ens sunnuntaina sitten mukaan.
Samuel ja Dahlak lopettivat juoksun tunti 20:n kohdalla ja nappasivat bussin keskustaan. Ite jatkoin juoksua Massawan tien toiselle puolelle, missä maisemat jälleen jatkuivat. Jossain vaiheessa tulin junaradalle jota seurasin pari kilometriä. Juoksua oli tässä vaiheessa parikymppiä ja enää ei ollut muuta tavoitetta kuin päästä hotellille. Tämä toteutui 2.10 juostuani kun Garmin näytti 25,5km. Ohjelmassa olisi ollut 4,5km pitempi lenkki, mutta vuoristossa reilu parikymppinenkin on lenkki. Lenkin keskivauhti oli 11,7 km/h ja keskisyke 142. Ihan kohtuudessa siis pysyttiin.
Lenkin aikana oli aikaa jutella kristittyjen tilanteesta maassa, missä valtio ei hyväksy kaikkia kirkkokuntia. Evankeliointi on ilmeisesti kielletty, sillä Samuel ja Dahlak juoksijakavereidensa tavoin olivat saaneet kilpailukiellot tästä syystä. Sortohallinto tai millä nimellä sitä voisi kutsua asettaa tiukat rajat ihmisten uskonnonharjoittamiselle. Maasta ajettiin ulos jokunen vuosi sitten ulkomaisia kehitysapujärjestöjä ja muutamia kirkkokuntia kiellettiin toimimasta. Muun muuassa hotellimme vieressä oleva adventtikirkko. Ulkoministeriön tiedotetta kun lukee voisi kuvitella, että turistin on täällä todella hankala olla. Itse asiassa me Markun kanssa olemme kokeneet kiusaa lähinnä yli-innokkaista pikkulapsista ja välillä on kiviäkin lentänyt. Muuten Asmaran kaduilla saa kävellä aivan rauhassa, kukaan ei huutele tai kaupittele jotain. Ihmiset ovat ystävällisiä ja tervehtivät. Palvelu on asiallista eikä kerjäläisiä ole juurikaan puhumattakaan katulapsista. Sosialistisessa maassa kun ollaan on vessapaperi kortilla ja rulla maksaa yhden euron. Hienommassakaan hotellissa ei ole siis paprua ja asiaa pitää tiedustella ennen toimitusta. Yksi asia, mikä täällä on halpaa on kahvi ja pulla eli vajaa euron. Osoitteesta www.asmara.nl osoitteesta löytyy innokkaimmille lisää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti