Tänään perjantaina suuntasimme jälleen maisemalenkille Asmaran itäpuolelle. Suuri Rift Valley eli hautavajoama päättyy niillä nurkin. Maisemat olivat sen mukaiset ja vuorenrinteet putosivat kilometrin verran yhtäkkiä. Laskeuduimme pari kilometriä Markun kanssa alamäkeen ja käännyimme takaisin. Olimme nähneet ehkä komeimmat maisemat ikinä. Lenkki oli siis 7,5+7,5 ja pienen lisäkoukkauksen jälkeen mittarin äytti 16km Africa Pensioniin saavuttaessa. Päälle vetelin vielä hyvällä kululla 6x100m ja enemmänkin olisi tenhyt mieli. En löytänyt mistään sopivaa koroketta tehdä portaille nousuja. Illalle ei ole merkattu enää toista lenkkiä, muta katsotaan nyt. Ensi viikolla tai sitä seuraavalla on retki Massawaan meren rantaan, mikä on kuumimpia ja kosteimpia paikkoja maailmassa kesällä. Nyt talvella ilma saattaa olla kohtuullinen, mutta juoksu ei varmaan tunnu kovin mukavalta.

Seuraavaksi edessä on lounas ja netissä käynti, mikä on hitain koskaan löytämäni.

Joulupäivä

Tänään vietetään Eritreassa joulua. Valmistelut näyttivat alkaneen hyvissä ajoin jo eilen, kun melkein jokainen vastaantulija kantoi kanaa tai raahasi lammasta/vuohta mukanaan. Pyörähdimme eilen paikallisella torilla ja se oli positiivinen yllätys. Kukaan ei huudellut meille eikä tullut agressiivisesti tyrkyttämään matkamuistoja kuten monissa muissa maissa. Saimme siis kävellä ihan kaikessa rauhassa ja ottaa valokuvia. Melko harvinaista, mutta mahdollista siis Eritreassa.

Eilen puolenpäivän jälkeen alkoi mahassa kiertäämän ja iski väsymys. Selkeästi olin saanut jonkin vatsapöpön sillä käynnit vessassa tiivistyivät. Onneksi ohjelmassa ei ollut iltalenkkiä vaan sain huilailla. Viime öinä on moskeija pitänyt ääntä aamuyöstä ja nyt myös paikallinen katedraalin, joka kirkonkelloja soittamalla juhlisti joulun alkamista. Tähän kun lisää kaulankatkaisua odottavat kukot ja lampaat on meidän hienostoalueellakin ollut pientä elämöintiä.

Pienestä sairastelust huolimatta siis lähdin tänään juoksemaan pitkää reipasta pienellä varauksella. Korkealla kun ollaan ja maasto kun on mäkistä ei mistään huippuvauhdeista voida puhua. Parhaimmillaan mittari näytti 4.10 ja hitaammillaan 4.30. Juoksin aluksi junaradan viertä itään, sitten palasin takaisin ja lähdin jyräämään hautavajoaman reunaa pitkin melko tasaisia hiekkateitä. Kaukana näin siintävän jonkin esineen, joka osoittautui taivaalte tippuneeksi lentokoneeksi. Lentäjä oli ilmeisesti saanut pidettyä koneen sen verran ilmassa, että oli päässyt Asmaran tasangoille. Jäljellä ei ollut kuin pyrstö ja osa runkoa. Näky oli vaikuttava ja pienen pällistelyn jälkeen palasin samaa reittiä takaisin. Kolmen puskareissun ja aika tuskaisen olon jälkeen olin 19km juostuani takaisin Africa Pensionissa. Huilailimme tunnin verran ennen joululounasta Tesfaldetin perheen luona. Tarjolla oli monenmoista sorttia ja maha kesti kolmituntisen vierailun onneksi hyvin. Vein tuliaisiksi suomalaisen suklaarasian ja lapsille tikkareita. Vastapalveluksi saimme ystävällisen kohtelun, perinteisen kolmen kahvikupin kahviseremonian tuhdin ruuan lisäksi ja televisiosta Tigrinyan kielistä saippuasarjaa. Maha alkoi jöllittää vasta hotellilla. Kohta puolin pitäisi tulla hieroja paikalle ja mielenkiinnolla odotan, minkälaisen käsittelyn saan.

Sunnuntai 8.1

Eilisen kyläilyreissun jälkeen otin siis hieronnan. Sen suoritti Aaron niminen kaveri. Mies on nelisen vuotta juossu ja 2.30 on enkka korkealla. Käsittely oli pitkä ja perusteellinen. Harvemmin tulee otettua kahden ja puolen tunnin hierontaa. Siinäkin käsiteltiin vain jalat ja hiukan alaselkää sekä hartioita. Jalkapohjien käsittely oli myös perusteellista ja toivovaan, että kantakalvot ym saivat hyvän käsittelyn. Hieronnan jälkeen alkoi pieni horkka iskeä päälle ja nappasin ibumaxin. Markulla oli nälkä ja lähdimme metsästämään spagettia. Parin kulausta hiilihapollista vettä riitti laukaisemaan mahan niin että aiemmin päivällä syöty mättöateria tuli suun kautta ulos. Olo helpottui hetkeksi, mutta mitään ei saanut syötyä. Yön nukuin todella hyvin, mutta mahassa kiersi edelleen. Aamulla Markku lähti pitkälle lenkille, itse jäin makoilemaan ja lukemaan. Täytyy toivoa, että pakki rauhoittuisi nopeasti ja maha ottaisi vastaan ruokaa. Huomiset tonnin vedot saa unohtaa ihan suosiolla. Toivottavasti kevyttä lenkkiä kuitenkin pystyisi tekemään.