Maanantain kova harjoitus oli ohi aamulla kello kymmeneen mennessä. Heräsin seiskalta herätyskelloon ja ulkona oli jo valoisaa. Asmarassa on näin talvella aika viileää varsinkin aamuisin. Söin aamupalaksi muroja ja maitoa. Markku keitti kattilassa sumpit ja se virkisti hieman. Jalat olivat palautuneen tuntuiset eilisen pitkän lenkin jäljiltä. Lähdin hölkkäämään urheilukentälle kahdeksan jälkeen. Parin kilsan verryttely kulkee parin elokuvateatterin ohi sekä presidentin palatsin. Aamulla oli rauhallista eikä Asmarassa muutenkaan ole liikaa autoja liikenteessä.
Kentälle päästyäni olivat paikalliset jo täydessä vauhdissa. Moni oli pitänyt sunnuntain lepona ja siksi juoksivat tänään maastossa. Sankari Tadessen maastonissan oli parkissa kentän portin edessä. Hänkin oli maastolenkillä, mutta pyörähti kentällä parinkymmenen porukalla.
Saavuin kentälle, missä tapasin Samuelin ja jatkoimme hölkkää kunnes 3km tuli täyteen. Sitten 3x100m avausvedot ja tunnustelua pitäisikö vielä kävästä vessassa. Tällä kertaa ei tarvinnut, mutta kyllä vetojen aikana pikkasen tuntemuksia oli. Pidin Garminia kädessä, joka mittaa tonnit automaattisesti. Koska urheikukenttä on sokio ei gps tahdo olla kovin tarkka. Löin itse kuitenkin väliaikoja ja sain seuraavat: 3.19/3.11+14sek (76m), 3.24/3.13+18sek (94m), 3.13/3.13+14sek (80m)+3.12/3.12+12sek (65m), 3.08/3.05+13sek (85m). Tällä säädöllä siis juoksin 200m hölkkäpalautuksella 5x2000m aikoihin 6.44, 6.45, 6.40, 6.36 ja 6.26. Kulku oli ihan hyvä kellonaikaan nähden ja jalassa oli Niken Skylonit. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä mondo on kova ja kesään on vielä matkaa.
Pitkät vedot ei vedä jalkoja pahasti hapoille. Siksi loppuvedot 4x100m kulki tosi hyvin ja parissa vikassa vedossa sain seuraa paikallisista. Treenin jälkeen oli hyvä mieli ja jäin juttelemaan Samuelin sekä hänen kavereiden kanssa. Heistä moni oli kuuro ja juoksevat maratonmatkoja. Samuel ymmärtää viittomakieltä ja hän tulkkasi mulle, että haluaisivat mielellään kontakteja toisiin kuuroihin Suomessa. Lupasin ilmoitella jos tapaan jonkun.
Kiitos mummon ja papan ja serkkujen ja tätien kuvasta Lindan puolesta!
VastaaPoista