Massawa

Massawan reissu on tehty. Kyseessä oli yhdistetty maisemanvaihto ja lomailureissu. Lenkilläkin tuli toki käytyä, mutta pääpaino oli turismissa.

Eilen aamulla tyrkkäsin hyvän ratareenin aamusta Asmarassa ennen matkaan lähtöä. Ohjelmassa oli 10x400m/200m hölkkäpalautuksella +3x200m. Neloset kulkivat ihan hyvin aikoihin 68-65 ja reenissä oli mukana Isaiah ja Samuel. Vedimme jokainen vuorotellen vetoja. Pojat maratoonareina lähtivät hitaasti liikkeelle ja loppuveto tultiin aina täysiä. Ite taas lähdin terävemmin liikkeelle ja lopussa himmailin. Tiedä sitten kumpi on parempi keino juosta vetoja. Vikat kakkoset kulki hyvin 29/30 ja 28 Isaiasin rinnalla ja päällimmäisenä jäi mieleen hyvä reeni. Verkat oli 3+3km. Avojaloin juoksu nurmikolla vetojen jälkeen oli jälleen yhtä suuri nautinto. Päälle tein 3x8 syväkyykkyhyppyä niin pysyy edes jonkinlainen kimmoisuus yllä.

Torstain eli matkustuspäivän illan reeni oli Massawassa, missä melkein neljän tunnin matkustamisen jälkeen juoksin kevyen kasin. Päälle rullasin pari satasta ja kävin pulahtamassa Punaisessa meressä. Vesi virkisti kivasti ja onhan se jotain uida meressä tammikuussa.

Perjantaina aamulla heräsimme Markun kanssa aikaisin seitsemältä. Aamupalan jälkeen kävimme kevyellä kympin lenkillä Massawaan tutustuen. Se onkin ehkä paras keino nähdä kaupunkia. Kaupunki koostuu siis mantereen puolella sijaitsevasta kaupungista ja kahdesta pikkusaaresta, joita yhdistää rakennettu maavalli. Näistä ensimmäinen on lähes kilometrin pituinen ja toinen ehkä puolet siitä. Hölkkäilimme sinne sun tänne ja joka puolella vaikutti todella hiljaiselta. Massawa ei ollutkaan jättikaupunki vaan päinvastoin. Saaressa olevat rakennukset olivat pääosin rappeutumassa olevia hienoja rakennuksia, jotka olivat pahasti kärsineet sodissa. Ilmeisesti viimeisimpänä näistä, kun eritrean joukot ajoivat etiopialaiset pois ja vapauttivat kaupungin. Silloin kärsi myös Haileselassien palatsi ja Banca Italia, mitkä molemmat olivat komeita pytinkejä. Varsinainen Massawan vanha keskusta on historiallinen ja täynnä raunioitumassa olevia loistorakennuksia. Matkaoppasta lukien sain paljon tietoa, mm katetusta kävelykadusta, puisista koristeista rakennuksissa sekä eri tyyleistä. Heikossa hapessa olivat nin rautatieasema kuin aivan tavalliset asuinrakennuksetkin. Taulud saari, missä hotellimme Central hotel sijaitsi oli pikkasen paremmasa kunnosa. Saaren sisääntuloväylällä oli panssarivaunuja muistuttamassa sotavoitosta. Aikaisemmin, kun ihmisillä oli rahaa ja bensa halvempaa Massawaan tuli enemmän paikallisiakin turisteja. Varsinainen uimaranta, missä emme käyneet sijaitsi 13km keskustasta. Massawan pohjoispuolella oli paljon suola-altaita ja eteläpuolella korealaisten rakentamia kerrostalo komplekseja.

Hotellissamme oli ravintola, mistä sai mainiota ruokaa. Tilasin illalla grillattua kalaa, mikä oli kyllä parhaan makuista tällä reissulla. Perjantaina lounastimme loistohotelli Dahlakissa, missä maistelin grillattuja katkarapuja upeasta maisemasta nauttien. Puolilta päivin hurautumme taksilla bussiasemalle, mistä seuraava bussi lähtisi kunnes tulisi täyteen. Tällä kertaa siihen meni reilu puoli tuntia, kun Asmarasta lähdettäessä siihen meni melkein tunti. Olin lukenut opaskirjaa tarkkaan ja pystyin seuraamaan maisemia bussinikkunasta. Nähtävää riitti koko matkan ajaksi. Ghinda nimisessä kylässä oli mennen tullen puolen tunnin pysähdys, missä nautimme kahvia ja leipää.

Nouseminen meren pinnan tasolta aavikon läpi korkealle reiluun pariin tonniin oli hieno kokemus. Paluumatkalla oli pilvistä ja sen puolesta ei liian kuumaa bussissa istumiselle. Sadan kymmenen kilometrin matkaan meni silti mennessä 3,5 tuntia ja palatessa tunti enemmän. Matka ei maksanut kuin sen reilun euron verran eli tyyriistä kyydistä ei voida puhua. Lähempänä Asmaraa maisema muuttui todella jylhäksi ja heikompaa olisi saattanut heikottaa se kuinka sillan kaiteita ei ollut juuri ollenkaan. Taitavasti kuski kuitenkin pyöritteli rattia ja paluumatkan kuski oli puvuntakissa viihtyvä herrasmies.

Perillä Asmarassa ehdin vielä illasta kympin iltalenkille ennen pimeäntuloa. Juoksu tuntui todella hyvältä, mikä on merkki palautumisesta. Yöuni lisäksi oli laadukkaampaa kuin Massawassa, missä oli pieni hiki päällä koko yön. En saanut ilmastointia kuin vasta aamulla päälle kun älysin päämuuntajasta näpsäyttää pois päältä ponnahtaneen katkaisijan takaisin päälle.

Tänään lauantaina oli ehkä paras kulku koko leirin aikana. Homma meni niin, että Samuel tuli puoli kasilta aamulla hakemaan hotellilta ja menimme bussilla starttipaikalle. Se oli entinen amerikkalaisten tukikohta. Samuel kun juoksee armeijan leivissä ja myös hänen kaverinsa Isaias ja Beraka. Näistä jälkimmäinen ei ollutkaan aivan turha mies, vaan 2.10 juossut vuonna 2010 Hampurin maratonin kolmas. Itekin olin kisassa mukana ja ajallisesti pikkasen myöhemmin ylitin viivan täydessä maratonpettyneisyydessä. Ei auttanut Erikin juomapullot tai pyöränpeesit. Mies oli silloin ylikunnossa.

Pojat halusivat mittauttaa pitkän lenkin kilsat mun Garminilla. Ajatus oli juosta 12,5km ja palata taiaisin, mutta matkan aikana se muuttui 15km:ksi. Beraka tiesi mutu tuntumalla tarkat kilsanpaikat ja naureskeli vaan kun ilmoitin että taas tulisi kilsa täyteen. Vauhti oli aika hyvää 4.30 tuntumassa ja allekin. Maasto tasaista kuin Eldoretissa ja baanaa riitti. Nyt voin suositella Asmaraa mailerista maratoonarille. Hyvä kenttä nimittäin löytyy ja samoin kilometrikaupalla tasaista 2300m baanaa kaupungin itäpuolella.

Isaias ja Beraka kääntyivät paluumatkalle 15km kohdalla ja pikkasen olisi tehnyt itekin mieli, mutta Samuel kehotti jatkamaan suoraan. Vauhti yllättäen tippui 5min vauhteihin, mikä harmitti sillä ohjelmassa oli parinkympin reipas. Häiden jälkeen hieman huonokuntoinen ja vähän jalkavaivainen Samuel toppuutteli siis menoa. 21Km juoksun jälkeen tulimme kylään, mistä oli tarkoitus ottaa kyyti takaisin keskustaan. Sitä ennen piti käydä kuitenkin tervehtimässä kioskinpitäjää joka oli sukulainen. Hän tarjosi vettä naaman pesuun sekä purkat ja vippasi Samuelille rahaa omaa kun ei tullut mukaan yhtään. Näillä hilloila kävimme kahvilassa pitsapalalla ja limpparilla ennen taksikyytiä takaisin kämpille. Aika moinen lauantaipäivä siis, mutta vähintään mielenkiintoinen.