sunnuntai

Suomalainen talvi käsitteenä alkaa olla jo käsitelty. Pakkasessa riittää vielä pikkasen purtavaa. Yhtään yllättävää ei ole että tammi-helmikuussa keli on aika vilakka, mutta -20 on hiukan liikaa. Vielä tiistaina sai lenkille lähteä sortseissa ja hihattomassa paidassa, mutta nyt pukeutumiseen saa varata vartin verran aikaa. Ei siinä mitään jos tämä ruljanssi pitäisi hoitaa vain silloin tällöin, mutta monta kertaa päivässä..

Aamupäivällä juoksin hyvän lenkin Jarin ja Markun kanssa. Mittariin kertyi 25km ja aikaa pikkasen päälle 5min keskivauhdille kertyi 2.07. Pitempäänkin olisi voinut ulkoilla. Kulunut viikko oli reenien ja määrän puolesta aika köykäinen. Ihan hyvä näin niin jaksaa reenata pari viikkoa hyvin. Tulevalle viikolle vain on luvattu yli parinkymmenen asteen pakkasia joka päivälle ja Hipposhallille levitetään matto pesäpalloilijoita varten tiistaina. Kaiken päälle Hippoksen juoksumatto purettiin pois, kun punttisalia piti laajentaa. Toivotaan, että Kihun matolle pääsen torstaina.

Suomielämään sopeutuminen on mennyt vanhaan malliin. Oma kämppä tuntuu viihtyisältä ja suomalainen ruoka maistuu hyvältä. Uutistulva tuntuu kuormittavalta, kun netistä, lehdistä ja telkkarista tulee informaatiota isolla syötöllä. Olen orientoinut itseäni opiskelijan ja tulkin rooliin vanhaan malliin. Huomenna olisi ensimmäiset tulkkaukset kuukauteen ja toivotaan että swahili luistaa kuten perinteisen tyyli.

hallikisat

Kausi avattu. Hiukan jo etukäteen tiesin, että räkätauti saattaa pikkasen vaikuttaa tulokseen. Kaksi vuotta sitten avasin muistaakseni 8.42 ajalla, nyt sekunnin kovempaa. Tiesin myös melko tarkkaan miten juoksu tulee etenemään kolmella tonnilla. Alku on yleensä herkkä, sitten alkaa pikkuhiljaa painamaan kun happoa alkaa kertyä jalkoihin. Riippuen siitä minkälaista reeniä on tehnyt niitä happoja joko kestää tai sitten ei. Alkukaudesta ei useinkaan kovin hyvin. Etiopiasta tulon jälkeen pari vuotta sitten juoksu hiipui tasaisesti kunnes multa lähti varsinainen 200m rakettikiri. Tämä kertoo siitä, että värkeissä on pikkasen enemmän varaa. Tarkoituksena on, että mies olisi terävimmillään vajaa kuukauden kuluttua Tampereella.

Hamberg yritti saada meikäläistä vuorovedoin 68 kierrosvauhteihin. En uskaltanu, mutta Martti Siikaluoma lupautui. Mies kuitenkin taisi omalla vedollaan tuupata pikkasen liian kovaa ja hapot iskivät jalkoihin vauhti tippui. Meikäläisen suu oli nuhasta johtuen kuiva kuin Kalaharin aavikko heti alkumatkasta. Kieli meinasi tarttua kitalakeen kiinni ja yritin kostuttaa suuta kieltä lipomalla. Tähän meni ekat viisi minuuttia kisasta, kaikkeen turhaan siis. Seurailin tilannetta ja yritin pitää juoksun kasassa. Pääsin noin 20m päähän Hambergista sen jälkeen kun olin ohittanut Martin. Vikan tonnin Happo kuitenkin tyrkkäsi jälleen tulemaan ja mulla ei pahemmin kiihtynyt vauhti. Vika kierros tuli 31 sekunttiin ja ehkä liikaakin tuli paukkuja säästeltyä. Kauden avaus oli kuitenkin suoritettu ja vammoja ei tällä hetkellä ole. Räkätauti ja matkaväsymys menee levolla ohi ja nyt taitaa olla edessä pari viikkoa reeniä ennen tonnivitosta Jyväskylässä.

Jari otti kuvia kisoista ja huomenna lähtee pitkälle lenkille mukaan :) Tulokset täältä.

Suomielämä alkaa olla taas totta. Ikkunasta ulos katsoessa on lunta ikkunalaudalla. Päivällä paistoi aurinko ihan makeasti, mutta harmittavan aikaisin vielä tulee pimeä. Tekisi mieli vain nukkua. Luulen, että ti-ke yön valvominen ja pitkä matkustus painaa flunssan lisäksi vielä kropassa. Aamulla jaksoin juosta tunnin aamulenkin (13km+2x100m) melko kovassa -16c pakkasessa. Loppupäivä ja ilta väsytti sen verran raakasti, että päätin ottaa huilin kannalta ja panostaa palautumiseen. Päivällä tuli isän kanssa pyörittyä autokaupoilla ja mikäs siinä kun lounaskin tarjottiin. Aika mielenkiintoisesti monessa autoliikkeessä Jyväskylässä on lounasravintola samassa yhteydessä. Ilmeisesti tarkoitus on antaa potentiaaliselle ostajalle aikaa pohtia autokauppoja ja välillä tankatakin. Tänään ei vielä uutta autoa ostettu ja meikäläinen jatkaa joka tapauksessa fillarin sarvissa. Kieltämättä olisi kiva näin pakkasjaksolla hurauttaa autolla tulkkaamaan. Monena talvena on nenänpää jäätynyt pyöräillessä eikä kova pakkanen välttämättä aina tee hyvää lihaksistollekaan. Pikkasen tuli takapakkia, kun hiihtokaverin polvi ei kestä urheilua. Hänen kanssaan olen monta hyvää rauhallista hiihtolenkkiä tehnyt Laajavuoressa. Sinne kun on 5km matkaa ja autolla tämä siirtyminen onnistuu kätevästi. Polkypyörän stongalla ei suksien kuljettelu ole kovin kivaa.

Kämpillä on riittänyt kaikenlaista puuhasteltavaa. Olen maksellut laskuja, pessyt pyykkiä ja katsonut telkkaria. Kolmen ja puolen viikon tauko uutisvirrasta teki kieltämättä ihan hyvääkin ja sai keskityttyä olennaiseen eli rötväämiseen ja juoksemiseen. Muutamaa iltalehteä, hesaria, suomenkuvalehtejä ja juoksijalehteä tuli antaumuksella luettua leirillä todella tarkkaan. Ylllättävän paljon yhdessäkin lehdessä on juttuja, jos ne kaikki lukee..

Jyväskylässä ollaan. Pikkasen kyllä valkoisen lumen näkeminen ihmetytti, mutta nyt siihenkin on jo tottunut. Jäin veljelle viime yöksi Helsinkiin ja aamupäivällä lähdin valumaan tänne Keski-Suomeen. Juna oli uuden karhea ja nautiskelin ravintolavaunussa kaffetta ja pullaa maisemia ihaillen. Oli aurkinkoinen talvipäivä ja näkymä kuukauden tauon jälkeen oikeastaan epärealistisen tuntuinen. Nopeasti sitä pystyy nykyään vaihtaa maisemia vuodenajasta toiseen. Se tunne, kun on pikkaisen sekaisin kulttuurin ja maiseman vaihtuessa on ihan mielenkiintoinen ja kokemisen arvoinen asia. Sitä kautta ainakin oppii, että on monta eri vaihtoehtoa elää ja loppujen lopuksi me ihmiset emme kovin erilaisia ole. Paitsi että suomalaiset ovat kovia valittamaan ja hymyilevät aika vähän.

Jyväskylässä rautatieasemalla oli vastassa Asmaran armoitettu palvoja, Erkki Vettenniemi vaimoinen sekä isäni. Käväsimme lisäksi urheilukiikkeessä ja ostin heti parit lenkkarit. Viikonlopuksi olisi ohjelmassa suksien osto, kun rahatkin on jo saatu joululahjaksi. Lauantaina on puolilta päivin kisa ja katotaan josko sitä ehtisi illaksi suksimaan. Sunnuntaina on normaalisti porukalla hyvä pitkälenkki.

Juoksupuolella oli normaalisti eilen lepopäivä matkustusta kun tuli reilut parikymmentä tuntia. Yöllä ei heti tullu uni, nenä kun oli tukossa ja piti niistellä. Jossain vaiheessa heräsin kauheaan oloon. Olin varmaan hyperventiloinut ja haukkonut liikaa happea. Onneksi sain nenäsumutetta veljeltä ja uni jatkui levollisena aamuun asti. Tänään on ollut vielä koomassa väsymyksestä. Päätin silti lähteä Hipposhallilla pyörähtämään ja virittelemään kroppaa juoksukuntoon. Hölkkäsin varmaan 5km yhteensä minkä jälkeen rullailin 5x100m 100m hölkkäpalautuksella. Sitten juoksin 5x400m alkaen 75 sekunnista ja päätyen 70 sekunttisiin. Väliin palauttelin 200m tai 400m. Olotila parani reenin edetessä ja rohkaistuin vielä pariin kaksisataseen. Juoksin ne aikoihin 31 ja 29 sek. Päälle tein pikkasen päkiä hyppelyä, liikkuvuutta eli jalkojen heilutteluja sekä aitakävelyitä. Pyörähdin myös salilla selkiä ja vatsoja tekemässä. Hölkkäsin vielä kiristyvässä pakkasessa 3km kämpille ja yritin muutamaa syväkyykkyhyppyä. Ne ei kyllä lähteny minnekään ja ehkä sitä on kroppa vielä väsyny.

Matkustusta

Istun tällä hetkellä Kairon Burger Kingissä ja nautin nopean netin käytöstä. Vihdoin olen saanut auki avoimen yliopiston kurssien sivut ja voin osallistua sekä kandin työn että harjoittelun keskusteluun. Tuleva kevät on aika työntäyteninen, kun suoritan parin kuukauden harjoittelua ja koitan vääntää prosemmaa mahdollisten tulkkausten ja treenien lisäksi. Toisaalta on kiva pitää itsensä aktiivisena ja nyttenhän sitä ollaan palaamassa virkeänä lomilta. Kolmen ja puolen viikon juoksuleiri on siis takana ja kilometrejä ihan riittävästi. Muuten ei varmaan väsyttäisi näin paljon ellen olisi vilustuttanut itseäni viikonloppuna. Keli Asmarassa oli yllättävän viileä ja meidän hotellilla suorastaan kylmä öisin. Lämminverinen Markku kärsi kylmyydestä ehkä enemmän ja yskii nyt todella pahaenteisesti. Täytyy toivoa, että ei ole keuhkoissa mitään ja hän pääsee vetämään puolikkaan Uudenkaupungin putkessa reilun viikon päästä. Olen saanut kutsun käydä Markun luona kylässä ja päästä vetämään reeniä kilsan mittaiseen putkeen. Katsotaan mitkä on fiilikset kun illalla näen lunta ekaa kertaa kuukauteen..

Asmara on siis jäänyt taakse ja ohut ilmanala. Eilen vietimme viimeistä iltaa yhdessä loistavassa porukassa. Söimme ja juttelimme urheilusta. Saimme Markun kanssa Asmarassa hyvän vastaanoton enkä pitäisi mahdottomana ajatuksena että menisin sinne toistekin reenaamaan. Voin suositella paikkaa muillekin, jotka eivät pelkää ohkasta ilmaa. Illalla piti vielä päästä lopuista rahoista eroon ja kävimme Markun kanssa ostamassa farkut. Vanhat olivatkin sen verran likaiset, että oli juhlaa kiskoa uudet jiinssit jalkaan. Herätys oli yöllä aika nihkeästi 12.45 vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Emme olleet yhtään liian aikaisin lentokentällä, sillä tarkastuksissa meni todella kauan aikaa. Varmaan kymmenen kertaa katseltiin lentolippua ja monta lomaketta piti täyttää. Onneksi 03 aamulla kukaan ei ole virkaintoinen ja tunnelma oli leppoisa lentokentällä.

Edessä on kohta toinen lento Frankfurttiin ennen vikaa nyppäystä Helsinkiin. Valokuvassa Dahlak, Make, Samuel, Miika ja Beraki joka oli kolmas Hampurin maratonilla 2010 2.10 ajalla. Sympaattinen kaveri ihastui mun Garminiin ja olisi väkisten halunnut ostaa sen. Kilometrien ja vauhtien seuraaminen kun on tärkeä osa harjoittelua tuonkin tasoisella kaverilla. Eilen illalla esittelin Juoksija-lehdestä eri malleja ja hintoja. Mies menee ilmeisesti Japaniin kuukauden päästä ja kehoitin häntä sieltä ostamaan laitteen.

Tiistai

Eilen illalla en päässyt nettiin lähettämään blogitekstiä. Tfanus eli nettipaikka oli illalla täynnä porukkaa, emmekä jaksaneet Markun kanssa jäädä odottelemaan. Illalliseksi söin ison tonnikalapitsan. Markku kauhisteli asiaa ja sanoi, että kävelijät kieltäytyisivät ehdottomasti moisesta herkusta. Samoin myös valkoisesta sokerista. Ite olen sitä mieltä, että korkealla kun reenaa kannattaa syödä sitä mikä maistuu ja mielellään vielä isoja määriä. Välillä nimittäin on, että ruoka ei maistu korkealla. Kaikki kropan reaktiot kun ovat paljon voimakkaampia kuin merenpinnan tasolla. Näin myös jos tulee pikku flunsssa tai reeni väsyttää.

Innolla odotin Asmaran viimeistä ratareeniä. Puoli yhdeksältä radalla oli jo täysi tohina päällä ja juoksijoita satamäärin. Nurmikolla reenasi kaksi Sudanin jalkapallojoukkuetta ja Markun mukaan heidän reeninsä oli yhtä löysää kuin Suomessakin- ei voi arvostaa. Samuel odotteli jo radalla kun tein 4x100m avausvetoja. Reeni meni suunnilleen näin: 200m 32 sekuntiin 200m palautuksella. Sitten 400m noin 67 sekuntiin ja sama hölkkäpalautus. Seuraavaksi 800m pikkasen liian hitaasti. Tarkoitus oli juosta 70 sekunnin kierroksia, mutta aika oli 2.23. Seuraavaksi ryhdistäydyin pikkasen. Vedin aina ekan kierroksen ja Samuel toisen. Tonni tuli pikkasen alle 3min, mikä teetätti töitä sekin. Garmin on huono vetokello, sillä kello pysähtyy kun liike pysähtyy. Tämä on kätevä esim liikennevaloissa, mutta ei ratareenissä. Tästä syystä kun napautun väliaikanäppäintä kello lähtee käyntiin vasta kun gps tunnistaa että nyt taas liikutaan. Tonni siis liikahti kellon mukaan 2.52, mikä saattaa olla tai onkin reippaasti yläkantiin. Kierroksen hölkkäilyn jälkeen kuitenkin 800m paremmin 2.15, 400m 65 sekuntiin ja 200m 29 sekuntiin. Reeni oli sitten siinä ja aikaa rötväilylle. Hölkkäilimme ystävien kanssa ja otimme valokuvia. Etiopialaiset juoksijat ottivat meidät vastaan oikein lämpimästi ja voisin kuvitella palaavani Asmaraan reenaamaan toistekin. Edessa on siis 03.50 lahteva lento ja Helsingissa pitaisi olla kahdeksan aikaan keskiviikkona. Ei muuta kuin moro Asmara!

Maanantai

Leiri vetelee viimeisiään. Mieli palailee aina silloin tällöin Suomeen ihan positiivisessa mielessä. Treenileireille on aina hauska lähteä ja niitä odottelee kuukausikaupalla. Se tuo potkua syksyn ja alkutalven harjoitteluun. Tammikuun korkeanpaikan leirillä ei sinänsä mitään ihmeempiä tehdä ja vaikutus kesää ajatellen on lähinnä henkinen. Silti vajaa kuukausi perusharjoittelua hyvissä olosuhteissa nostaa kuntoa takuuvarmasti.

Tämän leirin teema on ollut perusharjoittelu kevyillä lenkkeilyvauhdeilla Markun kanssa. Usein aamusta on ollut pääharjoitus ja illasta kevyt lenkki. Olen koittanut keskittyä hyviin ja vauhdikkaisiin rataharjoituksiin. Vauhteja tarvitaan jo ensi lauantaina, kun juoksen Jyväskylässä hallikolmosen. Tampereella olisi SM-hallit ja rata hyvä 300m mittainen. Oma ennätys 8.36 olisi kiva alittaa. Maaliskuulla sitten olisi Haagin puolimaraton Hollannissa ja huhtikuulla jo SM-maantiet.

Ilmassa on ollut kevyttä flunssaa Massawasta kotiuduttua. Eilen sunnuntain 22,5km ei ollut vauhdillisesti kova, mutta melko rasittava kuitenkin. Loppupäivä meni rötvätessä ja palautuessa. Vielä illallakaan olo ei ollut hyvä ja päätin siirtää suosiolla maanantain ratareenin tiistaille. Tänään siis kevyttä hölkkäilyä aamullla 15km+1x100m ja penkillenousut/selkiä/vatsoja/päkiähyppyjä. Pieni voimailu teki todella hyvää sillä illalla kulku oli mainio. Tarkoitus oli vetää kevyt kymppi, mutta innostuin hiukan availemaan hengitystä loppumatkasta. Normi lenkkivauhti Markun kanssa on 5.30. Kolmen kilsan jälkeen aloin kuitenkin ”kiihdyttelemään” 4.30 vauhtiin. Vitosen kohdalla käännös ja alamäkivoittoista baanaa. Pari vikaa kilsaa tuli rennosti 3.40 vauhtia ja juoksu tuntui helpolta. Päälle rullasin 6x100m ja kroppa alkaa olla viritetty huomista pyramidiharjoitusta varten. Ajattelin juosta 200/400/800/1000 ja sieltä takaisin hyvällä rytmillä pientä hapotusta hakien. Leiriä kokonaisuutena ajatellen kaikki on mennyt nappiin pientä vatsatautia ja nykyistä vilustumista lukuunottamatta. Jalat ovat terveet eikä marssimurtumista tietoa ainakaan vielä. Toivotaan että kevät jatkuu positiivisissa merkeissä.

Joskus kannattaa lähteä lenkille vaikka laiskistuttaisikin. Eilen
aamuisen lenkin jälkeinen loistava olotila muuttui päivän mittaan
väsymykseksi. Arvelin saaneeni liikaa aurinkoa ja yritin rötvätä.
Markku sai puhuttua vielä iltalenkille (10km+1x100m), mutta illasta
oli takki tyhjä. Kurkkuun tuntui pikkasen ja mies oli puhki. Nukuin
hyvin ja sikeästi, mutta herääminen aamulla kello seiskalta ei
tahtonut onnistua. Tarkoitus oli klo 8.30 tavat Samuel ja Dahlak
stadionin porteilla ja siitä jatkaa pitkälle lenkille. Tunnustelin
kroppaa sängyssä maaten ja ajattelin pitäväni lepopäivän ja
panostavani maanantain vetoihin. Keskiviikosta on kuitenkin tulossa
huilipäivä ja päätin lähteä ulkoilemaan.

Lenkki jatkui urheilukentältä maastoihin kaupungin länsipuolen kautta
itään aivan hautavajoaman reunalle. Mukaan tuli tuntematon mies, joka
sanoi lopettaneensa tupakoinnin. Aika hyvin hän tuli mukana
puolitoista tuntia ohuilla kesäkengillä juosten. Pysähdyimme pariin
kertaan vuoren reunalle ihastelemaan maisemia ja valokuvaamaan.
Onneksi olin ottanut kameran mukaan tällä kertaa. Lenkkivauhti oli
tällä kertaa helppoa ja rasitustaso oli mulle sopiva. Matkaa taittui
22,5km ja aikaa kului 2.09. Make veti vielä 2,5km enemmän ja näki
Asmaran ympäriajon pyöräilijöitä sadoittain. Kisoja järjestetään joka
sunnuntai vähä niin kuin sarjakisoina. Matkoista ei ole tietoa, mutta
veikkaisin lyhyiksi tempoajoiksi. Joillain on kyllä fillarit viimeisen
päälle ja harrastus onkin lähinnä rikkaiden laji. Pyöräilijät
taitavatkin olla tunnetumpia kuin juoksijat tässä maassa.

Vesijohtovesi oli tänään toista kertaa poikki koko leirin aikana.
Tästä syystä päätimme mennä peseytymään ja rötväämään maan ainoaan
viiden tähden hotelliin. Lounastimme siellä, otimme aurinkoa ja
kahvittelimme. Mun mielestä se ei ole liikaa ottaa aurinkoa kaksi
kertaa 3,5 viikon leirin aikana. Make kertoi juttua Maunosta ja
Ukonmaanahosta E-afrikan leirillä, missä väriä otettiin ihoon
aurinkoöljyn voimalla.

Intercontinentalissa oli häävieraita koko päivä ja onneksi pääsimme
turisteina uima-altaalle. Muilla oli ykköset päällä ja meillä
perinteiset turistirytkyt. Ruoka ei ollut sen kalliimpaa kuin
muuallakaan kaupungilla, mutta hotelli yö oli sen 140 dollaria.
Palasimme keskustaan yhden Nakfan bussikyydillä.

Massawa

Massawan reissu on tehty. Kyseessä oli yhdistetty maisemanvaihto ja lomailureissu. Lenkilläkin tuli toki käytyä, mutta pääpaino oli turismissa.

Eilen aamulla tyrkkäsin hyvän ratareenin aamusta Asmarassa ennen matkaan lähtöä. Ohjelmassa oli 10x400m/200m hölkkäpalautuksella +3x200m. Neloset kulkivat ihan hyvin aikoihin 68-65 ja reenissä oli mukana Isaiah ja Samuel. Vedimme jokainen vuorotellen vetoja. Pojat maratoonareina lähtivät hitaasti liikkeelle ja loppuveto tultiin aina täysiä. Ite taas lähdin terävemmin liikkeelle ja lopussa himmailin. Tiedä sitten kumpi on parempi keino juosta vetoja. Vikat kakkoset kulki hyvin 29/30 ja 28 Isaiasin rinnalla ja päällimmäisenä jäi mieleen hyvä reeni. Verkat oli 3+3km. Avojaloin juoksu nurmikolla vetojen jälkeen oli jälleen yhtä suuri nautinto. Päälle tein 3x8 syväkyykkyhyppyä niin pysyy edes jonkinlainen kimmoisuus yllä.

Torstain eli matkustuspäivän illan reeni oli Massawassa, missä melkein neljän tunnin matkustamisen jälkeen juoksin kevyen kasin. Päälle rullasin pari satasta ja kävin pulahtamassa Punaisessa meressä. Vesi virkisti kivasti ja onhan se jotain uida meressä tammikuussa.

Perjantaina aamulla heräsimme Markun kanssa aikaisin seitsemältä. Aamupalan jälkeen kävimme kevyellä kympin lenkillä Massawaan tutustuen. Se onkin ehkä paras keino nähdä kaupunkia. Kaupunki koostuu siis mantereen puolella sijaitsevasta kaupungista ja kahdesta pikkusaaresta, joita yhdistää rakennettu maavalli. Näistä ensimmäinen on lähes kilometrin pituinen ja toinen ehkä puolet siitä. Hölkkäilimme sinne sun tänne ja joka puolella vaikutti todella hiljaiselta. Massawa ei ollutkaan jättikaupunki vaan päinvastoin. Saaressa olevat rakennukset olivat pääosin rappeutumassa olevia hienoja rakennuksia, jotka olivat pahasti kärsineet sodissa. Ilmeisesti viimeisimpänä näistä, kun eritrean joukot ajoivat etiopialaiset pois ja vapauttivat kaupungin. Silloin kärsi myös Haileselassien palatsi ja Banca Italia, mitkä molemmat olivat komeita pytinkejä. Varsinainen Massawan vanha keskusta on historiallinen ja täynnä raunioitumassa olevia loistorakennuksia. Matkaoppasta lukien sain paljon tietoa, mm katetusta kävelykadusta, puisista koristeista rakennuksissa sekä eri tyyleistä. Heikossa hapessa olivat nin rautatieasema kuin aivan tavalliset asuinrakennuksetkin. Taulud saari, missä hotellimme Central hotel sijaitsi oli pikkasen paremmasa kunnosa. Saaren sisääntuloväylällä oli panssarivaunuja muistuttamassa sotavoitosta. Aikaisemmin, kun ihmisillä oli rahaa ja bensa halvempaa Massawaan tuli enemmän paikallisiakin turisteja. Varsinainen uimaranta, missä emme käyneet sijaitsi 13km keskustasta. Massawan pohjoispuolella oli paljon suola-altaita ja eteläpuolella korealaisten rakentamia kerrostalo komplekseja.

Hotellissamme oli ravintola, mistä sai mainiota ruokaa. Tilasin illalla grillattua kalaa, mikä oli kyllä parhaan makuista tällä reissulla. Perjantaina lounastimme loistohotelli Dahlakissa, missä maistelin grillattuja katkarapuja upeasta maisemasta nauttien. Puolilta päivin hurautumme taksilla bussiasemalle, mistä seuraava bussi lähtisi kunnes tulisi täyteen. Tällä kertaa siihen meni reilu puoli tuntia, kun Asmarasta lähdettäessä siihen meni melkein tunti. Olin lukenut opaskirjaa tarkkaan ja pystyin seuraamaan maisemia bussinikkunasta. Nähtävää riitti koko matkan ajaksi. Ghinda nimisessä kylässä oli mennen tullen puolen tunnin pysähdys, missä nautimme kahvia ja leipää.

Nouseminen meren pinnan tasolta aavikon läpi korkealle reiluun pariin tonniin oli hieno kokemus. Paluumatkalla oli pilvistä ja sen puolesta ei liian kuumaa bussissa istumiselle. Sadan kymmenen kilometrin matkaan meni silti mennessä 3,5 tuntia ja palatessa tunti enemmän. Matka ei maksanut kuin sen reilun euron verran eli tyyriistä kyydistä ei voida puhua. Lähempänä Asmaraa maisema muuttui todella jylhäksi ja heikompaa olisi saattanut heikottaa se kuinka sillan kaiteita ei ollut juuri ollenkaan. Taitavasti kuski kuitenkin pyöritteli rattia ja paluumatkan kuski oli puvuntakissa viihtyvä herrasmies.

Perillä Asmarassa ehdin vielä illasta kympin iltalenkille ennen pimeäntuloa. Juoksu tuntui todella hyvältä, mikä on merkki palautumisesta. Yöuni lisäksi oli laadukkaampaa kuin Massawassa, missä oli pieni hiki päällä koko yön. En saanut ilmastointia kuin vasta aamulla päälle kun älysin päämuuntajasta näpsäyttää pois päältä ponnahtaneen katkaisijan takaisin päälle.

Tänään lauantaina oli ehkä paras kulku koko leirin aikana. Homma meni niin, että Samuel tuli puoli kasilta aamulla hakemaan hotellilta ja menimme bussilla starttipaikalle. Se oli entinen amerikkalaisten tukikohta. Samuel kun juoksee armeijan leivissä ja myös hänen kaverinsa Isaias ja Beraka. Näistä jälkimmäinen ei ollutkaan aivan turha mies, vaan 2.10 juossut vuonna 2010 Hampurin maratonin kolmas. Itekin olin kisassa mukana ja ajallisesti pikkasen myöhemmin ylitin viivan täydessä maratonpettyneisyydessä. Ei auttanut Erikin juomapullot tai pyöränpeesit. Mies oli silloin ylikunnossa.

Pojat halusivat mittauttaa pitkän lenkin kilsat mun Garminilla. Ajatus oli juosta 12,5km ja palata taiaisin, mutta matkan aikana se muuttui 15km:ksi. Beraka tiesi mutu tuntumalla tarkat kilsanpaikat ja naureskeli vaan kun ilmoitin että taas tulisi kilsa täyteen. Vauhti oli aika hyvää 4.30 tuntumassa ja allekin. Maasto tasaista kuin Eldoretissa ja baanaa riitti. Nyt voin suositella Asmaraa mailerista maratoonarille. Hyvä kenttä nimittäin löytyy ja samoin kilometrikaupalla tasaista 2300m baanaa kaupungin itäpuolella.

Isaias ja Beraka kääntyivät paluumatkalle 15km kohdalla ja pikkasen olisi tehnyt itekin mieli, mutta Samuel kehotti jatkamaan suoraan. Vauhti yllättäen tippui 5min vauhteihin, mikä harmitti sillä ohjelmassa oli parinkympin reipas. Häiden jälkeen hieman huonokuntoinen ja vähän jalkavaivainen Samuel toppuutteli siis menoa. 21Km juoksun jälkeen tulimme kylään, mistä oli tarkoitus ottaa kyyti takaisin keskustaan. Sitä ennen piti käydä kuitenkin tervehtimässä kioskinpitäjää joka oli sukulainen. Hän tarjosi vettä naaman pesuun sekä purkat ja vippasi Samuelille rahaa omaa kun ei tullut mukaan yhtään. Näillä hilloila kävimme kahvilassa pitsapalalla ja limpparilla ennen taksikyytiä takaisin kämpille. Aika moinen lauantaipäivä siis, mutta vähintään mielenkiintoinen.

Ap 7km+10x100m radalla/100m hölkkäpal+2km vr =12,5km
Ip 10km niin että joka km 100m spurtti

Keskiviiko on palautuspäivä. Tänään haettiin jalkoihin hyvää tuntumaa huomista ratareeniä ajatellen. Aamulla juoksimme Markun kanssa urheilunentän suuntaan, mistä kurvasimme pienelle lenkille. Paluumatkasta poikkesin mondolle vetämään spurtteja. Jalat oli pikkasen juostun oloiset ja sadan metrin palautus tuntui lyheltä. Suomessa olisi hyvinkin palautunut kevyellä hintsailulla, mutta ei täällä. Kellotin vikan satasen neljääntoista sekuntiin.

Päivällä kävimme hakemassa matkustusluvan Massawaan turistitoimistosta. Poikkesimme syömässä joku Rossa nimisessä ravintolassa, jota pyörittää olympiaedustaja pyöräilystä 60-luvulla. Ravintola on urheilijoiden suosiossa isojen annosten ja huikeiden hintojen ansiosta. Tänään oli niin iso lasagneannos, että hiukan jäi syömättä. Lounaan jälkeen mestästimme bussipysäkkiä aikomuksena ostaa lippu huomista matkaa varten. Asema löytyi, mutta lippua ei saatu ostettua. Pikkubusseja menee kuulemma aamukuudesta alkaen. Tarkoituksena on siinä puolen päivän maissa lähteä liikenteeseen kunhan on syöty ja palauduttu ratareenistä.

Illan reeni kulki tuttuun suuntaan. Siinä ohitetaan kivimurskaamo, noustaan sähkömuuntajan vierelle missä on armeijan kavereita passissa, ohitetaan se ja jatketaan matkaa kunnes ollan sorakuopalla. Sinne on aika tarkkaan 5km ja paluumatka on alamäkivoittoinen. Spurtit lähti tosi hyvin mikä kertoo palautumisesta. Eilinen kiipeäminen kyllä väsytti jalkoja mitä on tänään sitten palauteltu hyvällä venyttelyllä ja noilla spurteilla.

Tiistaista ei ole ihmeellisempää kerrottavaa. Aamulla kävimme poikien
kanssa hautavajoaman pohjalla. Kuuden kilometrin matkalla
laskeutumista oli 400 metriä, mikä ei tuntunut missään 4.40 vauhdissa.
Isaias ja Samuel halusivat mennä aivan montun pohjalle, mutta
meikäläisen gps näytti kymmentä kilometriä ja kieltäydyin jatkamasta
matkaa. Nousu ylämäkeen ei sitten ollutkaan aivan yhtä helppoa
tekemistä. Ekan kahden kilometrin aikana nousua oli 200 metriä ja
kuuden kilometrin hölkkävauhti tuntui pikkasen keuhkoissa. Isaias
karkasi heti alkumatkasta ja veti kutosen 28 minuuttiin, kun meillä
meni 36 minuuttia. Tarkoituksena oli pitää kevyt lenkkeilypäivä, mutta
työnteoksihan se meni. Onneksi juoksija on nousukuntoinen ja eilen
illalla otettu hieronta palautti jalkoja mukavasti. Aamun saldo siis
20km loppukiihdytyksellä. Korkeuseroa lenkillä 2400-2000m.

Olen joussut aamun päätreenien lisäksi illalla aina kevyitä kymppejä
muutamilla spurteilla. Niin eilen kuin tänäänkin. Aamutreenien jälkeen
olemme aina rötvänneet jonkin aikaa ennen lounaalle lähtöä. Tänään
paikaksi löytyi Asmaran ehkä komein ravintola. Erkin mukaan paikalla
kokoontui kaupungin kerma aikaisemmin. Nyt kauniilla sisäpihalla
tarjoiltiin herkullisia pihvejä.

Päivällä kävimme täyttämässä hakemuksen, että pääsemme torstaina
käymään rannikolla Massawassa. Se onkin tämän leirin ainut
turistireissu ja tulee sopivaan rakoon. Leiri alkaa ehkä pikkasen
painamaan jaloissa ja mieli tekis Suomen pakkasiin tuttuihin
ympyröihin. Viikon verran on kuitenkin tehokasta peliaikaa jäljellä.
Tähän asti leiri on mennyt nappiin pientä vatsapöpöä lukuunottamatta.
Naama on ruskettunut, hiukset ovat lyhentyneet ja keuhkot ovat saaneet
liikuntaa. Tavoite on siis jo saavutettu.

Maanantain kova harjoitus oli ohi aamulla kello kymmeneen mennessä. Heräsin seiskalta herätyskelloon ja ulkona oli jo valoisaa. Asmarassa on näin talvella aika viileää varsinkin aamuisin. Söin aamupalaksi muroja ja maitoa. Markku keitti kattilassa sumpit ja se virkisti hieman. Jalat olivat palautuneen tuntuiset eilisen pitkän lenkin jäljiltä. Lähdin hölkkäämään urheilukentälle kahdeksan jälkeen. Parin kilsan verryttely kulkee parin elokuvateatterin ohi sekä presidentin palatsin. Aamulla oli rauhallista eikä Asmarassa muutenkaan ole liikaa autoja liikenteessä.

Kentälle päästyäni olivat paikalliset jo täydessä vauhdissa. Moni oli pitänyt sunnuntain lepona ja siksi juoksivat tänään maastossa. Sankari Tadessen maastonissan oli parkissa kentän portin edessä. Hänkin oli maastolenkillä, mutta pyörähti kentällä parinkymmenen porukalla.

Saavuin kentälle, missä tapasin Samuelin ja jatkoimme hölkkää kunnes 3km tuli täyteen. Sitten 3x100m avausvedot ja tunnustelua pitäisikö vielä kävästä vessassa. Tällä kertaa ei tarvinnut, mutta kyllä vetojen aikana pikkasen tuntemuksia oli. Pidin Garminia kädessä, joka mittaa tonnit automaattisesti. Koska urheikukenttä on sokio ei gps tahdo olla kovin tarkka. Löin itse kuitenkin väliaikoja ja sain seuraavat: 3.19/3.11+14sek (76m), 3.24/3.13+18sek (94m), 3.13/3.13+14sek (80m)+3.12/3.12+12sek (65m), 3.08/3.05+13sek (85m). Tällä säädöllä siis juoksin 200m hölkkäpalautuksella 5x2000m aikoihin 6.44, 6.45, 6.40, 6.36 ja 6.26. Kulku oli ihan hyvä kellonaikaan nähden ja jalassa oli Niken Skylonit. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä mondo on kova ja kesään on vielä matkaa.

Pitkät vedot ei vedä jalkoja pahasti hapoille. Siksi loppuvedot 4x100m kulki tosi hyvin ja parissa vikassa vedossa sain seuraa paikallisista. Treenin jälkeen oli hyvä mieli ja jäin juttelemaan Samuelin sekä hänen kavereiden kanssa. Heistä moni oli kuuro ja juoksevat maratonmatkoja. Samuel ymmärtää viittomakieltä ja hän tulkkasi mulle, että haluaisivat mielellään kontakteja toisiin kuuroihin Suomessa. Lupasin ilmoitella jos tapaan jonkun.

Sunnuntai 15.1

Asmarasta alkaa löytyä kunnon juoksubaanoja. Aamulla kello kahdeksan tapasin Samuelin ja Dahlakin stadionin porteilla ja lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä. Suuntasimme kaupungin pohjoispuolelle, mistä yllättäen löytyi asumatonta aluetta ja tasaista maastoa. Juoksimme kohti kylää, jonka nimi suomeksi käännettynä on tuulinen kylä. Matkalla näkyi yksi juoksija vetämässä lyhyitä mäkivetoja ja toinen Israel niminen maileri lenkillä. Noin tunnin juoksun jälkeen saavuimme hautavajoaman reunalle, mistä oli taas aivan uskomattomat näkymät. Olimme kirjaimellisesti pilvien yläpuolella, sillä mereltä tulevat pilvet eivät aina yllä 2400m korkeuteen vaan pysähtyvät vuoriin. Kamera jäi tällä kertaa kämpille, mutta ens sunnuntaina sitten mukaan.

Samuel ja Dahlak lopettivat juoksun tunti 20:n kohdalla ja nappasivat bussin keskustaan. Ite jatkoin juoksua Massawan tien toiselle puolelle, missä maisemat jälleen jatkuivat. Jossain vaiheessa tulin junaradalle jota seurasin pari kilometriä. Juoksua oli tässä vaiheessa parikymppiä ja enää ei ollut muuta tavoitetta kuin päästä hotellille. Tämä toteutui 2.10 juostuani kun Garmin näytti 25,5km. Ohjelmassa olisi ollut 4,5km pitempi lenkki, mutta vuoristossa reilu parikymppinenkin on lenkki. Lenkin keskivauhti oli 11,7 km/h ja keskisyke 142. Ihan kohtuudessa siis pysyttiin.

Lenkin aikana oli aikaa jutella kristittyjen tilanteesta maassa, missä valtio ei hyväksy kaikkia kirkkokuntia. Evankeliointi on ilmeisesti kielletty, sillä Samuel ja Dahlak juoksijakavereidensa tavoin olivat saaneet kilpailukiellot tästä syystä. Sortohallinto tai millä nimellä sitä voisi kutsua asettaa tiukat rajat ihmisten uskonnonharjoittamiselle. Maasta ajettiin ulos jokunen vuosi sitten ulkomaisia kehitysapujärjestöjä ja muutamia kirkkokuntia kiellettiin toimimasta. Muun muuassa hotellimme vieressä oleva adventtikirkko. Ulkoministeriön tiedotetta kun lukee voisi kuvitella, että turistin on täällä todella hankala olla. Itse asiassa me Markun kanssa olemme kokeneet kiusaa lähinnä yli-innokkaista pikkulapsista ja välillä on kiviäkin lentänyt. Muuten Asmaran kaduilla saa kävellä aivan rauhassa, kukaan ei huutele tai kaupittele jotain. Ihmiset ovat ystävällisiä ja tervehtivät. Palvelu on asiallista eikä kerjäläisiä ole juurikaan puhumattakaan katulapsista. Sosialistisessa maassa kun ollaan on vessapaperi kortilla ja rulla maksaa yhden euron. Hienommassakaan hotellissa ei ole siis paprua ja asiaa pitää tiedustella ennen toimitusta. Yksi asia, mikä täällä on halpaa on kahvi ja pulla eli vajaa euron. Osoitteesta www.asmara.nl osoitteesta löytyy innokkaimmille lisää luettavaa.

Lauantai

Elämä Asmarassa alkaa tasaantua samaan tahtiin kuin mahakin. Eilen oli vesi poikki ja menimme Markun kanssa uima-altaalle peseytymään ja rentoutumaan. Paikallinen vuonna 1944 rakennettu uimalaitos oli kiinni niinpä hurautimme taksilla maan ainoaan viiden tähden hotelliin. Sisäänpääsymaksu oli melko paljon 300 Nakfaa, mutta sillä hinnalla saimme rötvätä oikein kunnolla. Uima-altaan vesi oli lämmitetty +30 asteiseksi ja oli sisätiloissa. Ulkona oli toinen allas ja rötväystuolit. Hetkeksi unohtui että olimme kehitysmaassa. Tilasimme fish & ships mätöt ja annos oli niin iso, että edes kestävyysjuoksija ei jaksanut sitä syödä. Pyörähdimme vielä toisen kertaan altaalla ennen kunnon läträys suihkua. Vesi tuli kunnon paineella eikä kuten hotellissamme. Keskustaan palasimme bussilla numero 12 maksaen kyydista Nakfan per nuppi.

Aamulla olin juossut Samuelin kanssa hyvän lenkin. Tapasimme stadionilla 11 tunnin yöunet nukuttuani. Lähdimme liikkeelle melko kevyttä hölkkää kännykästä kaiuttimien kautta musiikkia kuunnelle. Maasto oli todella loistavaa ja melko tasaistakin. Myötätuuleen nautin menosta, mutta vastaiseen alkoi syke heti nousta. Vauhti oli sellaista 4.30 tasoa, mutta puuskutti pikkasen sekin. Tälle päivälle oli merkattu parinkympin reipas, mutta arvelin eilisen olleen sellainen. Tästä syystä pidän tänään kevyen päivän ja panostan huomiseen pitkään Samuelin kanssa. Eilen siis kilsoja 20km aamusta ja illasta Markun kanssa 10km+3x100m kevyttä.

Keli Asmarassa on viilennyt selkeästi. Taivaalla on pilviä ensimmäistä kertaa ja eilen illalla kaupungin keskustassakin oli sumua. Lenkit on juostu sortseissa ja teepaidassa, mutta esim Samuel juoksi eilen huppu päässä ja hanskat kädessä normaalin tuulipuvun lisäksi. Mies haluaa pudottaa painoa häiden jälkeen kerätyn massan jälkeen. Niin Asmarassa on siis talvi ja päivälämpötila Markun arvion mukaan +20-22c. Juoksijan kannalta tämä on vain hyvä ja majapaikassamme on hyvä nukkua. Africa pensionissa on paksut kiviseinät ja kivilattiat. Peittoja nukkuessa on pari kappaletta.

Tänään olisi ollut aikaa pienelle retkelle, mutta emme olleet hakeneet lupaa viranomaisilta kuten kuuluu. Massawan reissu rannikolle saattaa toteutua ensi viikonloppuna. Silloin on myös Timkat eli Johannes kastajan juhla, joka on vuoden suurin juhla ortodoksisessa maailmassa. Voi olla, että menemme perjantaina ja palaamme lauantaiksi. Asmarassa on alue massatapahtumille ja valtava katsomo kuten Ratinan stadion. Juhlaa vietetään siellä ja pitänee pyörähtää alueella silloin.