Hyvin menneen viime viikon jälkeen on tällä viikolla väsyttänyt. Tuntuu lisäksi, että veteraani olisi jälleen hieronnan tarpeessa. Päätin kuitenkin passata tämän viikon ja mennä palauttavaan hierontaan vasta puolimaratonin jälkeen. Ei sen puoleen kisa menee hyvänä treeninä, mutta kiva olisi tiesty päästä luukuttamaan hyvällä kululla.
Eilen aamulla intouduin juoksemaan tunnin (13km+3x100m) sen sijaan, että olisin säästellyt illan reeniin. Iltapäivällä alkoi kummasti väsyttämään ja oli jälleen samaa tunnetta, että nyt pukkaa taas flunssaa. Ei tullut eilen eikä vielä tänäänkään. C-vitamiinia olen ottanut tupla-annoksina ja toivotaan sen auttavan.
Illlalla oli siis tarkoitus vetää jo kovaa treeniä, mutta muutin sen edellisviikkojen reippaaksi 3km verkan jälkeen kiersin 8x1,6km mittaista Harjun purua niin, että 2xreipasta ja 1km hiukan löysempää. Loppua kohti alkoi tuntua siltä, että tänään ei kannata aivan sinkilöille eli täpöllä vetää. Lopetin siis hiukan kesken ja rullailin 5x100m väsyneillä jaloilla. Antero ymmärsi tilanteen ja päätimme torstaina hakea hiukan rytmiä jalkoihin juoksemalla 10x200m radalla rennon reippaasti. Toivotaan että Harjun stadionille pääsee vielä vetoja nyppimään ja itelle ainakin se tulee hyvänä vaihteluna. Eiliset reenit siis 13+18=31.
Tänään löysäilin aamulla vain 8km+3x100m hiukan uusissa lenkkeilymaastoissa. Päivällä törmäsin Henaattoriin ja teimme sotasuunnitelman iltapäivän lehtihaastattelua varten. Keskisuomalaisen toimittaja oli kiinnostunut tekemisistämme Frankfurtin maratonin aattona. Saimme sitä niin kaivattua julkisuutta, minkä vuoksi tätä lajia harrastetaankin! Illalla päiväunien ja koomailujen jälkeen jaksoin lähteä lenkille Henan kanssa. Ilman juoksukaveria ohjelmassa olisi saattanut olla lepo tai lyhyt lenkki. Nyt maratontavoite vei voiton ja hölkkäsin 21km Sipppuranniemen ja Jyskän kautta takaisin keskustaan.
"Saimme sitä niin kaivattua julkisuutta, minkä vuoksi tätä lajia harrastetaankin!"
VastaaPoistaJustiinsa näin!!
Meikäläinen on taasen lanseerannut, että harrastan kestävyysjuoksua voidakseni esitellä "täydellistä" ruhoani mahdollisimman useissa tilanteissa(siis joskus ilveilin puntti-idiooteille salilla)
Kestävyysjuoksijan vahvuus piilee siinä itsesäälissä. Kaikkien ei ehkä ole helppo tajuta sitä. Kyseessä on kuitenkin yhden miehen sota sukupuuttoon kuolevasta lajista. Harrastajamäärät on nousussa, mutta tosissaan treenaavia kilpajuoksijoita on vähän. Valitettavasti.
VastaaPoista