Ajatukset alkavat väkisinkin pikku hiljaa karkailemaan Frankfurtin kaduille. Reilu kolmen kuukauden fyysinen valmistautuminen alkaa olla takana ja nyt on edessä viikon henkinen tsemppaus. Ensi viikolla ei tule enää kovin kovaa harjoiteltua ja tavoitteena olisi levätä sopivasti ja tankata sopivasti. Sen verran että elimistö jaksaa juosta reilu kaksi tuntia kisavauhtia ja että hiilareita olisi kropassa hiukan varastossa. Mitään ydinfysiikkaa tämä puuha ei ole, mutta hiukan tarkkana täytyy kuitenkin olla.
Entisinä aikoina valmistautumisessa käytettiin niin sanottua tyhjennysharjoitusta, jossa tänään sunnuntaina juostiin pienessä nälässä pitempi ja kovempi harjoitus. Reeni tuntui tuskaiselta, kun ei ollut energiaa kropassa ja tämä oli tarkoituskin. Sen jälkeen sitten alkuviikosta pojat ryhtyivät mättämään hiilaripitoista ruokaa, mikä teki sen että elimistö otti vastaan sitä enemmän kuin normaalisti. Tähän liittyi kuitenkin tiettyjä riskejä kuten se että ei palaudu kisaan mennessä, tulee kipeäksi tai tankkaus ei onnistunut. Tietääkseni tätä valmistautumistapaa ainakaan rankemman kaavan mukaan ei enää harrasteta.
Toinen vaihtoehto vain keventää harjoittelua ja syödä lähes normaalisti luottaen siihen, että elimistö kyllä kerää paukkuja maratonia varten. Jyväskylässä 2009 juostessani kroppa toimi tosi hyvin koko kisan ajan ja jalat pysyivät elastisinä loppuun asti. Tämä kertoi joko tankkauksen onnistumisesta tai siitä, että lihaksisto oli hyvässä iskussa. Ehkä molemmista, sillä takana oli nousujohteinen ratakausi kun keväällä oli ollut kantaluun murtuma. Kolmen viikon reeneillä hilasin silloin itseni 2.21 kuntoon kun radalla olin Jyväskylässä 5000m juossut hikisesti alle 15 minuutin. Juoksu on siis aika vekkuli juttu ja onnistumisia tulee silloin kun periaatteessa ei pitäisi.
Nyt siis on takana ehkä syksy ja reeniä on tullut ihan kohtalaisesti. En käynyt paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin reeneihin ja lauantain reippaisiin. Viimeisinä viikkoina on haettu vauhteja kisaa varten ja sitä on löytynytkin. Sykkeet tuntuvat olevan ihan kohtalaiset ja tuntuma kropassa hyvä. Siitä kiitos hieroja Timo Taipaleellekin, jonka ansiosta alaselkä on ollut hyvässsä kunnossa. Pientä lihaskuntoa olen saanut porrasjuoksusta, mutta muuten en ole salilla käynyt.
Tässä vaiheessa siis nämä ajatukset ja viikon päästä olisi maraton. Reeneistä sen verran, että tänään juoksin 24,5km Tommin, Jounin ja Antin kanssa Laajavuoren takalenkkiä. Vauhti tuntui kevyeltä ja jalat tuntuivat hyviltä. Silti piti lounaan jälkeen makoilla hetken aika sohvalla ja ottaa päiväunetkin.
Moi, vedätkö kisan aikana geelejä tai terästettyä urheilujuomaa minkä verran? Tsemppiä Frankfurttiin!
VastaaPoistat. JussiM
Tuo entisaikojen tyhjennysharjoitus on aivan järjetöntä hommaa. Uskomus, että hiilihydraattipaaston jälkeen elimistö ikään kuin ylilataisi hiilareita kun niitä aletaan tankkaamaan, ei pohjeudu mihinkään faktaan. Olen lukenut (valitettavati en muista tutkimuksen nimeä), että itse asiassa hiilarityhjennys vain huonontaa niiden imeytymistä sitten tankkauksen aikana, koska elimistö on tottunut jo olemaan niitä ilman. 70-80-lukujen koville maratonkoneille siitä ei tosin parhaimmillaan varmaan ollut mitään haittaakaan, mutta tuskin suurta hyötyä. Täysin tarpeeton rasitus elimistölle. Tuo kevyt versio siitä on paljon turvallisempi tapa kuin entisaikojen totaalinen tyhjennys/tankkaus. Toisin sanoen, ei tyhjennetä, mutta kuitenkin tankataan (tosin järjetöntä ahtamista välttäen).
VastaaPoistaOlympiamaratonilla parhaimmillaan viidenneksi sijoittunut ja MM-maralla pronssia ottanut Australian Steve Moneghetti kuvaa tuota tankkaushommaa seikkaperäisesti kirjassaan. Ennen vuoden 1992 olympiamaratonia hän teki vanhan malisen tyhjennys-tankkauksen enen jokaista maratoniaan ja välillä miehen palautuminen kisaan oli niin veitsen terällä, että suunnilleen vuorokautta ennen kisaa hän oli aivan kantokunnossa. Mokattuaan Barcelonan olympiamaratonin tuon tyhjennys-tankkauksen takia, hän ei käyttänyt sitä enää sen jälkeen koskaan, vaikka jatkoi maratonuraansa vielä pitkään sen jälkeen kovia tuloksia tehden. Seuraava sitaatti Moneghettin kirjasta "In the lon run" sivulta 173 kertoo paljon. Kuvaus miehen voinnista ennen Barcelonan olympiamaratonia:
”It had been so hot, and proteins just aren’t the sort of food you want to eat in the heat… I looked like someone out of a refugee camp. I was starting to feel the heat, couldn’t sleep at night because we had no air conditioning. It was a restless sleep and I could feel myself getting more tired and exhausted and run down. I was absolutely gone, down to 56 kg. I’ve never been that thin before. I analyse it like this. I had the V8 under the bonnet, I had all the equipments, but the fuel tank was on empty with nothing in the reserve tank.”
Tsemppiä Miikalle Frankfurtiin!
VastaaPoistaItsenikin piti siellä juosta, mutta viime viikolla todettu keuhkokuume pisti suunnitelmat uusiksi.
Mulla on juomapullossa kiinni geeli eli aika paljon tulee niitä nappailtua. Urheilujuomaa on sellaiset pari desiä ja ne pitäis saada huljautettua alas.
VastaaPoistaHarmi Timo sairastelusi! Uudestaan sitten myöhemmin!