Kisan jälkeen..

Oheinen kuva on itse asiassa otettu aamulla ennen kisaa. Silloin oli mies täynnä maratonluottoa. Enää ei ole.

Kisa starttasi klo 10 paikallista aikaa ja oma vauhti tuntui sopivalta vaikka se hiukan nykivää olikin. Garmin mittasi tonneja 3.08, 3.00, 3.30, 3.13, 3.12, 3.16, 3.14, 3.19, 3.08, 3.21, 3.09, 3.21, 3.07, 3.20, 3.15, 3.20, 3.21, 3.18, 3.20, 3.19, 3.20, 3.17, 3.18, 3.21, 3.18, 3.21,3.24, 3.20, 3.30, 3.28, 3.32, 3.34, 3.30, 3.36, 3.29, 3.31, 3.34, 3.28, 3.36, 3.29, 3.24, 3.22, 2.36.

Juoksu muuttui työlääksi 25km kohdalla. Jalkoja alkoi vähä särkemään ja ajattelin että vielä ei ole sen aika. Viimeksi olen juossu Niken Lunaracereilla, jotka on tosi pehmeät ja ehkä sopii mulle paremmin. 2004 juoksin täällä Skyloneilla 2.26 eli kovin pitkälle ei olla päästy.. Se tässä ehkä eniten ottaa päähän.

Keli oli optimi ja juoksu porukkaakin löytyi. En vain pystyny hyödyntämään olosuhteita. Olen reenannu 3kk vain tätä kisaa varten ja pettymys on valtaisa. 2009 juoksin Lunareilla 3 viikon reeneillä 2.21 eli luvassa oli odottaa isoa parannusta ennätykseen. Aina ei voi voittaa..

Oma aikani oli siis 2.23.26 ja puolimatka sujahti helposti siihen 1.09,40 tuntumaan. Koko kisan keskisyke oli vain 165 eli anakynnyksen alapuolella liikuttiin. Mulla on aina ollut kierroskone ja ehkä iän myötä sykkeet on laskenu. Mene ja tiedä..

Henri keskeytti 25km kohdalla kun jaloista loppui puhti. Mies on kunnossa ja odotettavissa oli hyvä aika. Pekka keskeytti 15km kohdalla penikan kipeydyttyä. Fransis oli lyönnissä 29 km asti kunnes vanhat vaivat hidastivat menoa ja mies hölkkäsi maaliin. Frankken suomalaisten otatus ei siis ei siis tuonut Olympia rajoja vaikka niitä oli syytä odottaa.

Frankfurt TJ1

H-hetki lähestyy. Eilen illalla saavuimme tänne Frankfurttiin melko pitkän päivän päätteeksi. Taival alkoi klo kaksi Jyväskylästä ja päättyi kymmenen aikoihin hotelli Meiningeriin. Bussilla kesti tulla 1,5h lentokentältä Frankfurtin keskustaan. Eka bussi tuli aivan täyteen italiaanoja ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Odotellessa kävimme iltapalalla. Yön nukuin hyvin tulpat korvissa, vaikka Toho ei edes kuorsannut..

Tänne tänään aamulla juoksimme 20min kevyttä ja tutustumme lähimaastoon. Starttialue löytyi samoin kuin kisaekspokin. Melko hyvin muistin mestoja seitsemän vuoden takaa. Päivä on mennyt melko nopeasti ja illalla olisi vielä kevyttä verryttelyä ennen iltapalaa. Numerolaput on haettu ja juomat on jo viety. Hotellissa oli kovia juoksijoita ja yksi jamppa tilasi 61.50 puolikkaan väliaikaa. Meinaavat siis tavoitella maailman ennätystä!

Suomalaisista sen verran, että osa on vireessä ja osalla on pieniä vaivoja. Pekalla on penikat vaivannu ja Fransiksellakin jotain juttua. Toivotaan silti, että molemmat juoksevat hyvin huomenna. Eihän sitä koskaa tiedä vaikka miten hyvin menisi..

Frankfurt osa 3.

Jännitys alkaa tiivistyä. Alla on sen verran intensiivinen työviikko, että en ole juurikaan ehtinyt miettimään sunnuntain kisaa. Tai nyt sen verran, että toissayönä näin painajaisia kisasta. Olin valmistautunut parhaani mukaan, mutta juoksukamat olivat hukassa enkä millään ehtinyt starttiviivalle. Samat asiat toistuivat unessa moneen kertaan ja vaikka kuinka yritin parhaani ei homma onnistunut. Nyt kun on siis unessa epäonnistuttu ei reaalimaailmassa voi niin käydä. Ainakin toivotaan näin.

Tiistaina tein pari kevyttä lenkkiä muodossa 9km+3x100m ja 6km+3x100m. Kuudeksi riensin hierontaan enkä enempää olisi ehtinyt juostakaan, sen verran meni pitkään Palokan koululla tulkatessa. Töiden puolesta on siis väsyttänyt tällä viikolla, ei niinkään treenien. Uskoisin kuitenkin, että kun saan nukuttua pari yötä kunnolla on mies täydessä kisakunnossa. Pikkasen on vaan välillä nyppinyt jatkuva oman elimistön kuulostelu ja se, että ääni on ollu vähä oudonkuuloinen pari päivää. Toivotaan, että se johtuu puhetyöstä.

Keskiviikkona eli eilen hölkkäsin 8km valmentajalle, missä saunoimme söimme ja juttelimme niitä näitä. Emme niinkään urheilusta vaan elämästä yleensä. Musta on kiva kysellä Antsalta arkipäivän asioista, kuten meneillään olevasta remontista jne. Ohjeeksi valmentajalta sain pitää mielen positiivisena.

Tänään päätin juosta hieman reippaampaa ja availla konetta. Luulin, että juoksu ei kulkisi mihinkään vaan kulkihan se. Ekan kilsan vielä maltoin, mutta sitten meni kilometri 4minuuttiin, seuraava 3.40 ja sitä seuraava 3.30. Totesin tässä vaiheessa että hyvin kulkee ja seuraava kilsa tuli 4.00. Olin Harjun kupeessa, missä rullailin 10x100m hölkkäpalautuksella. Tapasin Anteron joka valmennettavansa kanssa oli portaita juoksemassa. Tein 2x selkiä+vatsoja sopivan määrän ja hölkkäsin 2km kämpille. Juoksukilsoja koko päivänä 10km.

Tuossa kaivelin esille vuoden 2004 Frankfurtin maratonin kuvia. Oli kyllä helmi reissu ja itelläkin parani enkka 20min aikaan 2.26. Matkustimme silloi Vaajakosken Kuohun porukalla ja melkein kaikki juoksivat ennätyksensä. Vieläkin täytyy ihmetellä kuvan saksalaisen juoksijan hauiksen ympärysmittaa. Kovaa jamppa tuli ja pari minuuttia vain taisi jäädä meikäläiselle. Takana tulee Petri Kykyri, joka joutui tekemään puskareissun sillä kertaa. Muuten mies on pistellyt paljon kovempaa radalla kuin meikäläinen.

Frankfurtin maratonia voi katsella netistä tämän linkin kautta. Kaveri Erik Hass oli selvitellyt asiaa ja toivottavasti löydätte sieltä elävää kuvaa!

Fida International on vienyt kehitysyhteistyön uudelle aikakaudelle. "Fidalla on tällä hetkellä neljä kehitysyhteistyöhanketta, joihin voi lahjoittaa: vammaisten lasten ja nuorten hanke Tansaniassa ja Vietnamissa, ihmiskaupan uhrien auttaminen Albaniassa sekä yhteisönkehittämishanke Nepalissa. Lahjoitukset suunnataan avun tarvitsijoille kiireellisyyden mukaan."

Bank4Hope on nyt avattu!

TIEDOTE 25.10.2011,
JULKAISUVAPAA

Bank4Hope.org on uusi nopea, helppo ja ennen kaikkea läpinäkyvä tapa lahjoittaa kuukausittain. Aspectus Oy:n kehittämä innovatiivinen lahjoituspalvelu yhdistää lahjoittajat, järjestöt ja avunsaajat. Bank4Hopen englannin- tai suomenkielisiltä nettisivuilta lahjoittaja voi seurata lahjoituksensa perillemenoa reaaliaikaisesti.

Bank4Hope mahdollistaa täysin läpinäkyvän lahjoittamisen yksilötasolle saakka. Lahjoittaja saa jokaisesta lahjoituksestaan henkilökohtaisen viestin apua saaneelta avustuskohteelta, joko yksittäiseltä henkilöltä tai avustettavalta ryhmältä. Palvelussa lahjoittajat näkevät lahjoitustensa perillemenon reaaliajassa ja saavat niistä yksityiskohtaista tietoa. Lahjoittajat voivat olla yksityishenkilöitä, yrityksiä tai yhteisöjä.

Bank4Hope tarjoaa lisäksi laaja-alaisen tavan lahjoittaa eri kehitysyhteistyön sektoreille. Palveluun voidaan sisällyttää kaikki kehitysyhteistyön sektorit, esimerkiksi terveys, koulutus ja mikrolainat. Järjestöille palvelu on uudenlainen tapa tehdä varainhankintaa ja antaa yksityiskohtaista palautetta tukijoilleen. Lahjoituksen kohteina oleville avunsaajille eli yksittäisille ihmisille tai ryhmille palvelu antaa ratkaisun kuhunkin avunpyyntöön. Kyse ei ole pelkästä varainhankinnasta, vaan lisäksi palvelun kautta voidaan myös seurata työtä kentällä, ja avunsaajille mahdollistetaan kanava antaa palautetta työn laadusta.

Apu voidaan kohdistaa tarkasti

Jokaisesta apua tarvitsevasta paikalliset hanketyöntekijät keräävät tiedot hallintomoduuliin, ja kun lahjoitus toteutuu, lahjoittaja saa palautteen ko. lahjoituksesta. Seurantakoodin avulla avustuskohde voidaan jäljittää kartalla ja todentaa tarvittaessa myös jälkikäteen.

”Bank4Hopen kautta annetut lahjoitukset yhdistetään reaaliajassa. Pisimpään apua odottaneet saavat avun ensimmäisinä, tai jos joku tarvitsee apua kiireellisesti, hän menee jonon ohitse”, kertoo markkinointi- ja viestintävastaava Joel Takala Aspectus Oy:stä.

Palvelun kehittäneen Aspectus Oy:n perustajilla Kari-Pekka Murtosella ja Joel Takalalla on vuosien kokemus työskentelystä ja asumisesta maailman köyhimmissä maissa. Lisäksi yrityksessä on mukana useita eri alojen osaajia, kuten terveys-, talous- ja teknologia-asiantuntijoita. Idea Bank4Hopesta sai alkunsa köyhästä yhteisöstä ja sieltä käytännön kautta opituista asioista. ”Päätarkoituksemme on tarjota laadukasta palvelua niin, että kustannukset pidetään alhaalla ja samalla tarjotaan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta”, kertoo Joel Takala.

Bank4Hopen ensimmäinen pilottiasiakas on Fida International ry, jolla on lahjoituspalvelussa tällä hetkellä hankkeita Albaniasta, Nepalista, Tansaniasta ja Vietnamista. Viides avustusprojekti avataan vuodenvaihteessa. Tekesin rahoittamalla Bank4Hopen kansainvälistymisselvityksellä kartoitetaan parhaillaan mahdollisia uusia järjestöyhteistyömahdollisuuksia eri puolilla maailmaa: Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Seuraavaksi kehitetään kännykkäsovellukset – ensimmäisinä lahjoituspalvelu tulee iPhoneen ja Androidiin. Aspectus Oy:n tavoitteena on saada 150 000 kuukausilahjoitussopimusta globaalisti vuoteen 2015 mennessä.

Lisätietoja: www.bank4hope.org
Joel Takala, markkinointi ja viestintä, Aspectus Oy, puh. 0400 77 3094
Kari-Pekka Murtonen, globaalit toiminnot, Aspectus Oy, puh. +358 40 483 5732

Frankfurt osa 2.

Viimeinen kova treeni ennen maratonia on tehty. Se olikin varsin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen. Tällä kertaa nimittäin valmentaja ajoi fillarilla vierellä koko reenin ajan. Antero tuli viideksi kämpille, josta verryttelin 5km Palokkajärven rannalle. Pyörän mukana kulki juomapullo ja vetotossut. Pääsin kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ja hyvin tuntuivat toimivan. Mitä olen katsellu arvokisamaratoneja on huipuilla monilla samat Air Streakit. Siitä ei juoksun pitäisi ainakaan olla kiinni.

Treenissä oli ajatuksena juosta mahdollisimman rennosti kisavauhtia tai hiukan sitä kovempaa. Se onnistuikin mainiosti, sillä järvi oli lähes tyyni ja pyörätie tasainen. Eka 2km veto meni 161 sykkeellä 6.38 ja seuraava 165 sykkeillä 6.33. Seuraava oli noin 6.24 ja syke lähellä 170:ä. Vikassa oli tarkoitus pitää rentoa vauhtia yllä niin että vikat 500m kiihtyy hiukan. Syke oli vähä päälle 170 ja kaksitonninen tuli 6.14. Harjoittelin juomista vedon loppupuolella ja sitä kuinka nesteen nauttiminen onnistuu pikkasen hengästyneenä. Antero antoi juomapullon käteen ja otin pienet hörpyt. Hyvin onnistui, mitä nyt vikan vedon lopussa sitkeä klimppi jäi kurkun pohjille. Pitänee laimentaa hiukan juomaa.

Jätin aamulenkin strategisesti väliin kun työkeikka oli jo 8.30. Huomenna ajattelin juosta pari kevyttä lenkkiä ja käydä illalla hierojalla. Syöminen alkaa oikeastaan huomenna ja toivotaan hyvää ruokahalua. Jossain vaiheessa juoksu voi muuttua aika tuskaisen ja painavan oloiseksi, mutta sitä ei pidä pelätä. Keskiviikkona on tosi kevyt päivä ja torstaina juoksen puolisen tuntia reipasta sekä rullailen satasia. Perjantaina onkin sitten lentopäivä. Täytyy tämä viikko ottaa rennosti, eikä ressata töistä yhtään. Ei sen puoleen, että joskus pulttia töistä ottaisin mutta nyt vielä vähemmän.

Frankfurt osa 1.

Ajatukset alkavat väkisinkin pikku hiljaa karkailemaan Frankfurtin kaduille. Reilu kolmen kuukauden fyysinen valmistautuminen alkaa olla takana ja nyt on edessä viikon henkinen tsemppaus. Ensi viikolla ei tule enää kovin kovaa harjoiteltua ja tavoitteena olisi levätä sopivasti ja tankata sopivasti. Sen verran että elimistö jaksaa juosta reilu kaksi tuntia kisavauhtia ja että hiilareita olisi kropassa hiukan varastossa. Mitään ydinfysiikkaa tämä puuha ei ole, mutta hiukan tarkkana täytyy kuitenkin olla.

Entisinä aikoina valmistautumisessa käytettiin niin sanottua tyhjennysharjoitusta, jossa tänään sunnuntaina juostiin pienessä nälässä pitempi ja kovempi harjoitus. Reeni tuntui tuskaiselta, kun ei ollut energiaa kropassa ja tämä oli tarkoituskin. Sen jälkeen sitten alkuviikosta pojat ryhtyivät mättämään hiilaripitoista ruokaa, mikä teki sen että elimistö otti vastaan sitä enemmän kuin normaalisti. Tähän liittyi kuitenkin tiettyjä riskejä kuten se että ei palaudu kisaan mennessä, tulee kipeäksi tai tankkaus ei onnistunut. Tietääkseni tätä valmistautumistapaa ainakaan rankemman kaavan mukaan ei enää harrasteta.

Toinen vaihtoehto vain keventää harjoittelua ja syödä lähes normaalisti luottaen siihen, että elimistö kyllä kerää paukkuja maratonia varten. Jyväskylässä 2009 juostessani kroppa toimi tosi hyvin koko kisan ajan ja jalat pysyivät elastisinä loppuun asti. Tämä kertoi joko tankkauksen onnistumisesta tai siitä, että lihaksisto oli hyvässä iskussa. Ehkä molemmista, sillä takana oli nousujohteinen ratakausi kun keväällä oli ollut kantaluun murtuma. Kolmen viikon reeneillä hilasin silloin itseni 2.21 kuntoon kun radalla olin Jyväskylässä 5000m juossut hikisesti alle 15 minuutin. Juoksu on siis aika vekkuli juttu ja onnistumisia tulee silloin kun periaatteessa ei pitäisi.

Nyt siis on takana ehkä syksy ja reeniä on tullut ihan kohtalaisesti. En käynyt paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin reeneihin ja lauantain reippaisiin. Viimeisinä viikkoina on haettu vauhteja kisaa varten ja sitä on löytynytkin. Sykkeet tuntuvat olevan ihan kohtalaiset ja tuntuma kropassa hyvä. Siitä kiitos hieroja Timo Taipaleellekin, jonka ansiosta alaselkä on ollut hyvässsä kunnossa. Pientä lihaskuntoa olen saanut porrasjuoksusta, mutta muuten en ole salilla käynyt.

Tässä vaiheessa siis nämä ajatukset ja viikon päästä olisi maraton. Reeneistä sen verran, että tänään juoksin 24,5km Tommin, Jounin ja Antin kanssa Laajavuoren takalenkkiä. Vauhti tuntui kevyeltä ja jalat tuntuivat hyviltä. Silti piti lounaan jälkeen makoilla hetken aika sohvalla ja ottaa päiväunetkin.

reenini

Tuolta pääsee tsiigailemaan lauantain reipasta/kovaa. Se kulki yllättävän rapsakasti. Lähdin liikkeelle hiukan maltilla ja kun kiristin vauhti nousi liikaakin. Valmentaja kun oli ohjeeksi antanut 3.30/km. Nyt vauhti tahtoi nousta 3.20/km tuntumaan mikä on tietenkin vain hyvä asia. Sykkeet eivät edelleenkään olleet kovin korkeat ja korkeimmillaan vain 166. Nyt siis tiedän, miltä lukeman pitäisi näyttää maratonilla. Tietenkin pieni kisajännitys ym vaikuttaa siihen, että mittari naputtaa heti ekoista kilsoista lähtien 170.

pimeällä juoksemisesta

Mä en tykkää pimeällä juoksemisesta. Ei siitä pääse yli eikä ali. Tiistaina (13km+17km) piti pururadalla vedellä pimeässä enkä nauttinut yhtään varsinkaan kun joku jamppa jäi takiaisen lailla iskuetäisyydelle peesaamaan. Tänään kiepautin Laajavuoren kautta lenkin (15km+3x100m). Pientä piristystä sain juostuani hetken hiihtoladulla hiihtäjiä kiusaten. Ei nimittäin ollut muuta mahdollisuutta päästä vuorenlenkille kuin hiukan lipsutella ladulla. Olivat mokomat pilanneet lenkkipolkuni!

Keskiviikkona oli kevyt päivä numeroin 13km+3x100m + 10km+3x100m ja hieronta. Väsytti aika lailla käsittelyn jälkeen ja fiilistelymielessä piti hakea hiukan irtokarkkeja. Ihan vähän vaan eli ainoastaan parilla eurolla. Eilen sitten juoksin ainoastaan 9km+3x100m aamulenkin ja illalla käväsin portailla (6km+2x5x30m pakara/polvennostojuoksua+ 2x4 Harjun portaat +2x10x100m rentoja rullauksia ja sarjan välissä 3x6 syväkyykkyhypyt. Loppuverkka oli 4km ja tein selkiä ja vatsoja 2 settiä.

Tänään noudatin oikein harjoitusohjelmaa enkä mennyt aamulenkille. Tässä pitää pikku hiljaa alkaa keventelemään reenejä ja sehän näkyy usein väsymyksenä kropassa. Hiukan kun antaa kropalle siimaa se reagoi siihen väsymyksellä. Työpäivä oli tänään melko raskas ja varsinkin päivän viimeinen keikka. Yleistähän se on, että kun pitäisi viikonloppuja lähteä viettämään aina tulee joku lisäkeikka. Tarkoitus oli lähteä illalla kaverin kanssa lenkille, mutta juoksijan prioriteetit veivät mestiksen jäkispeliin.

Huomenna olisi kova 15km 3.30 vauhdeilla eli huumori pois meiningillä. Ajattelin juosta Jyväsjärven ympäri asvaltilla tällä kertaa kun kuitenkin pikkasen pitää pitää tota vauhtiakin. Sunnuntaina on puolipitkä lenkki ja viikonloppua täydentää opiskelu sekä yksi käännöstyö. Ei siis tarvi olla toimettomana ja vielä kun huomasin, että ensi viikolla melkein jokaisena päivänä on aamutulkkauksia voi olla että aamulenkit jää aika vähiin. Onneksi on maratonviikko ja elimistölle annetaan aikaa palautua ja latautua kisaan.

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011 from Flatlight Films on Vimeo.

Pikkasen alkoi hajottamaan äsken, kun olin saanut tekstiä työstettyä niin bloggeri otti ja hävitti koko materiaalin..

Jeps eli aamulla tunti (13km+3x100m) ja illalla 17km Huhtasuon pururadalla pimenevässä illassa. Siitä ehkä innostus yllä olevan revontuli videonkin tsiigailemiseen.

jaksaa jaksaa

Kotona fiilistelin viikonloppuna katselemalla vanhoja Tansanian aikaisia kouluvalokuvia. Selailin albumia TASUKO:n eli Tansanian suomalaisen koulun historiasta. Meikä ehti käydä sitä kuusi vuotta, kun toisen luokan oli kotiopettaja ja vikan vuoden vietin amerikkalaisessa lukiossa Keniassa. Tätä nykyä koulu on lopetettu ja porukat ja sisko kävi tsekkaamassa paikkoja pari vuotta sitten. Ite en kokenut tärkeäksi lähteä fiilistelemään vanhaa koulurakennusta. Afrikassa olen silti sieltä muuton jälkeen 1995 käynyt pari kertaa Etelä-Afrikassa, kolme kertaa Keniassa ja kerran Etiopiassa.

Hyvähän se on joskus vanhoja kaivella ja miettiä sitä omaa "nuoruuttakin". Tennistä tuli tosiaan ahkerasti pelattua TASUKO:ssa ja monet pojista harrastivat skeittausta. Kummeleita sielläkin katsottiin videonauhalta samaan aikaan kuin Suomessakin. Silti oli mies aivan pihalla kun tänne saavuin. Siinä ohimennen aloitin juoksuharrastuksenkin ja gradun kirjoitin Suomeen sopeutumisesta. Menneitä on turha kieltää ja näin syys iltoina saattavat antaa jopa sopivaa stimmunkia arkeen.

Eilen latasin Ipadille Spotifyn ilmaisen prerium version. Kokeilu on voimassa 48 tuntia, mikä tarkoittaa sitä että Samuli Edelmannia voi nyt kuunnella ilman mainoskatkoksia. Menossa on miehen uusin levy.

Päivän reeni oli odotetun kova. Katsoin reeniohjelmasta, että Harjua pitäisi juosta kovaa 4-5 kierrosta. Kun hölkkäsin paikalle (3km) Antero puheli, että pidetään aina kierroksen jälkeen tauko. En tähän suostunut vaan halusin vetää kierrokset yhteen putkeen. Sain luvan, jos vauhdit pysyvät alle 5.20 kierroksissa. Päätin juosta kolme ekaa kierrosta hieman pidempää reittiä ja sain ajoiksi 5.17, 5.24 ja 5.24. Vauhti tuntui sopivan pahalta, mutta ei pahemmin hyytynytkään. Diisseli jyskytti siis tasaisen varmasti. Toiseksi viimeinen kiekka normaalia oikoreittiä oli 5.15 ja vika 5.05 vain kevyellä vauhdin kirrauksella.

Garmin teki tällä kertaa tenän, sillä se ei nauhoittanut dataa ollenkaan lie mistä syystä. Sykkeitä kuitenkin seurasin ja se nousi aika pian 170 tuntumaa eli anakynnykselle. Lopussa se oli 176 hujakoilla eli siis selkeästi siis TV-kovan tuntumasa. Keuhkot tuulettivat kunnolla, mutta muuten juoksu tuntui pysyvän hyvin kasassa. Kilsojakaan ei siis tullut kuin 8km, mutta teki kyllä tehtävänsä. Reenin jälkeen oli sen verran hyvä olo, että aiotun viiden sijaan tein 10x100m rentoja rullauksia. Parit syväkyykkyhypyt, selkiä ja vatsoja sekä 2km verkkaa niin reeni oli siinä. Aamulla olin hölkännyt 9km+3x100m.

Parkano

Jälleen on kotileirin paikka. Se tietää hyviä yöunia, kunnon ruokaa sekä herkkujakin + kovaa treeniä. Viime yönä menin tarkoituksella jo kymmenen maissa nukkumaan, mutta Mika Wikströmin Kalkkiviivoilla piti meikäläisen tunnin pidempään hereillä. Sain kirjan lukaistua läpi ja voin suositella hyvänä motivaatiolukemistona kilpaurheilusta kiinnostuneille. Varsinainen kohderyhmä lienee junnut ja parhaimmillaan se toimiikin innostajana. Samalla se raottaa hiukan historiaa maineikkaista suomalaisista mestarijuoksijoista ja innostaa lukijaansa hakemaan kirjastosta lisää luettavaa.

Meikäläisen kroppa alkaa puutua noin kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Näin myös tänään ja hiukan jalkoja ravisteltuani jatkoin palautumista. Ulkona paisteli aurinko ja se tsemppasi heräilemään. Aamupalaksi pala vaaleaa leipää ja luumukiisseliä. Puolisen tuntia lehtien lukemista ja olin valmis kovaan ja kuormittavaan 20km reippaaseen 3.40 vauhdeilla.

Kroppa ei tänään ollut parhaassa vireessä vaikka jätin eilisen iltalenkinkin väliin. Aamulla olin hilpassut 20km+3x100m ja töiden jälkeen saavuimme pikkusiskon kanssa junalla tänne Parkanoon. Piti laittaa junamatkasta yksi valokuvakin tänne blogiin. Kiinnittäkää huomiota katon raikkaaseen punaiseen väriin sekä penkin välistä pilkistävään naamaan. Näyttäisi Ipad2 kiinnostavan varttuneempiakin kuluttajia!

Parkanon reitti oli hiukan mäkisempi kuin Jyväskylän ja siksi kilometrivauhdit vaihtelivat aika paljon. Alku mentiin loivaan mäkeen, minkä jälkeen laskeuduttiin Rytilän monttuun, mistä taas ylämäkeen Porintielle. Reitillä oli vaihtelevasti hiekkaa ja asvalttia. Loppuvaiheessa kiersin Kirkkojärven, kun piti saada lisäkilsoja ja aika hyvin arvioin 20km mittaisen lenkuran. Vikat kolme kilsaa luukutin tarkoituksella kovaa, kun ajattelin että väsyneenäkin pitäisi pystyä juoksemaan maratonvauhtia. Tässä siis kilsavauhdita: 4.23, 4.11, 3.45, 3.31, 4.07, 4.05, 3.43, 3.48, 3.53, 3.37, 3.41, 3.44, 3.41, 3.48, 3.47, 3.42, 3.45, 3.22, 3.14 ja 3.17.

Aikaa kahteenkymppiin meni 1.15,15. Kaloreita paloi 1230 ja keskivauhti oli 3.45. Keskisyke vain 154, mutta loppukirrauksen ansiosta maksimisyke oli 176. Saan Jyväskylässä siirrettyä reeni Garminin nettisivuille niin sieltä näkee mäkinen reitti.

Tänään seurakaveri Hena tyrkkää viereisessä kaupungissa Kankaanpääsäsä puolimaratonin. Uskoisin miehen hoitavan kisan, vaikka viivalla on myös Pekka Toivola ja joku venäläinen suunnistaja. Jos startti olisi ollut illemmalla olisin voinut mennä vaikka poikia kannustamaan.

Niin ja torstain reenit vielä: Aamusta klo 6.30 9km+3x100m. Illalla normaalia pidempi verkka 7km, minkä jälkeen 5x30 metriä pakara ja polvennostojuoksua. Sitten riirtyminen ja 2x4x Harjun portaat, välissä 5min hölkkää. Päälle 2x10x100m hiukan tukkoisilla jaloilla. Kymmenen vedon jälkeen oli 3x6 syväkyykkyhyppyä. Loppuverkka oli 3km ja kävin lisäksi selkiä ja vatsoja tekemässä. Joku voisi sanoa tätä reeniä pilipali jutuiksi, mutta mä teen mitä valmentaja käskee!

Soitto Henrille varmisti päivän hyvät kuulumiset. Hena voitti kisan uudella ennätyksellään 1.05,51. Edellinen enkka parani 4 sekuntia. Seuraavaksi tuli Jarkko Järvenpää ajalla 1.07,xx joka taivalsi alkumatkasta Henan kanssa. Kolmas oli venäläinen suunnistaja 1.08,xx ajalla ja hänelle hävisi noin 10 sekuntia Pekka Toivola (oma ennätys). Tuloksia Kankaanpäästä odotellessa siis tässä tämän hetken tiedot.

maratonluottoa

Meikä on kunnossa. Sain todeta tämän päivän treenissä. Sykkeet pysyivät alhaisinä tv eli tasavauhtisessa reippaassa. Valmentaja oli laittanut sykkeiksi 155, mutta jo 150 sykkeissä vauhti oli 3.40 luokkaa. Siis varsin haipakkaa menoa. Vielä kun alkoi hämärä painamaan päälle tuntui meno varsin vauhdikkaalta. Siinä vauhdissa sai väistellä lammikoita ja vastaantulevia kävelijöitä ihan kiitettävästi. Tätä se pimeällä juoksu on.

Aamulla hölkkäsin perinteisen tunnin (13km+3x100m) ja ja jalat tuntuivät hiukan väsyneeltä eilisen hieronnan jäljiltä. Vire ei hirveästi parantunut iltalenkkiä suunnitellessa ja lähtö venähti kuuteen vaikka olin jo kolmelta kämpillä. Tein käännöksia ja muita työhön/ opiskeluun liittyviä ja mietin missä juosta illan reenin.

Päätin juosta hiekalla ja siihen tarjoutui parhaiten Tuomiojärven rantaa kiertävä hiekkapätkä. Kilometrit 5.09, 4.13, 3.48, 3.49, 3.38, 3.40, 3.36, 3.35, 3.40, 3.41, 3.34, 3.36, 3.41, 3.51 ja 3.37. Koko reenin keskisyke kun oli vain 150 ei voi valittaa. Kunto on sittenkin hyvä ja maratonluotto alkaa kasvaa. Kisavauhtiin eli 3.20 rytmiin on toki vielä matkaa, mutta sunnuntain puolikasta tiiratessani keskisyke oli vain 173 ja keskivauhti 3.15.

vaihtelevin fiiliksin

Maraton lähestyy ja sitä useammin ajatukset karkaa Frankfurtin kaduille. Eilen maltoin palautella yhdellä tunnin (13km+3x100m) lenkillä. Töiden jälkeen teki mieli jälleen ulkoilemaan, mutta vettä sateli ulkona ja soitto Leskiselle toi varmuuden- iltalenkki kannattaa jättää väliin. Tänään aamusta sitten olin jälleen baanalla ja juoksin samanmittaisen kuin edellispäivänä. Luulin sen jäävän päivän ainoaksi, sillä 16.30 olisi avoimen yliopiston tentti ja hieronta 18.00. Töiden piti loppua 15.00, mutta keikka peruuntui ja päätin hilpasta kevyen 9km+2x100m. Jalat olivat tukkoisen tuntuiset, mutta niihin tiesin tulevan illasta helpotusta.

Taipaleen Timon käsittely oli jälleen niin hyvä kuin voi vain olla ja päätin seuraavina molempina viikkoina ottaa käsittelyn. Oikean jalkapöydän tuntumassa on kesästä asti tuntunut jotain pientä kinnausta. Olen jumpannut varpaita ja pyöritellyt golfpalloa jalan alla turhaan. Ei se nyt varsinaisesti kisaan vaikuta, mutta hiukan toispuoleiseksi kevyen juoksun tekee. Muuten syksy on mennyt harjoituksellisesti mallikkaasti ja maratonluottoa pitäisi löytyä.

Pari havaintoa päivän rymyämisestä: Paviljongin alueela oli ilotulitus kello 16 vaikka oli vielä valoisaa. Ilmaan meni muutama euro. Tilasin hesarin kuukaudeksi kun halvalla sain ja lainasin Henan valmentajalle fillaria kun mies pisteli 10x1000m mallikkaasti Jyväsjärven rannalla.

Vantaan puolimaraton

Viikonloppu Helsingissä on takana. Se tuli kyllä ihan sopivaan saumaan kaikin puolin. Sain hoidettua henkilökohtaisia bisneksiä, näin Joonatania jonka setä olen ja yksi treenikisakin tuli nyppästyä. Lähtökohdat hyvälle tulokselle eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta aurinko paistoi koko viikonlopun.

Perjantaina juoksin aamusta 12km+3x100m ja illalla Malmin lentokentän ympäri (8km) loppua kohti kiihtyen, kun kunnon rankkasada yllätti. Onneksi oli lippis päässä, sen verran kovaa sadepisarat sattuivat. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen heräsin lauantaiaamuun ja hiukan ennen puolta päivää kävin veivaamassa tuntiviis (14km+4x100m) lenkin. Olo ei ollut mikään paras mahdollinen ja välillä teki mieli kävellä. Kuluneen viikon orastava flunssa, joka ei koskaan iskenyt päälle väsytti siis miestä. Tähän päälle kun tänään kiskasin puolimaratonin ei ennätystä voinut ounastella.

Sunnuntai oli jälleen aurinkoinen päivä ja meikäläisellä työpäivä. Aamulla hiukan ennen kymmentä kävin hipsimässä 4km hyvillä hiekkabaanoilla lähelleä veljen kämppää. Olo oli hiukan parempi ja virittelin kehoa kisasfääreille. Tein 3x100m rullaukset ja muutamat syväkyykkyhypyt. Hiukan ennen puoltapäivää hyppäsin lähijunaan ja huristelin pari pysäkin väliä Tikkurilaan. Asemalta kävelin urheilupuistoon, missä maratoonarit puskivat jo menemään.

Näin pelipaikalla luonnollisesti paljon tuttuja ihan mukava oli heittää läppää. Vanha paskamaha Saavalainenkin oli paikalla ja pyöräillyt paikalle muine läskeineen ;) Mies on 2.19 maratoonari, joten hänellä on vähä varaa löysäilläkin. Pienestä kuitista huilimatta SaavaPete (huhujen mukaan mies haki kesken pitkän lenkin pari hampparia mäkistä, kun oli nälkä..) on kuitenkin kaveri jota moni piireissä liikkuva arvostaa ja nostaa hattua hänen saavutukselleen. Niin myös minä.

Tsemppasin nuorta Tommi Hytöstä ennen kisaa ja mies parantelikin rekordiaan minuutin verran. Alkuverkan jälkeen (3km+pari kiihdytystä) tapahtui lähtö ja meikä lähti liikkeelle aika liukkaasti kuin edessä olisi ollut vain kymppi. Kilsat 3.07, 3.10, 3.12, 3.11, 3.09, 3.16, 3.13, 3.15, 3.21, 3.15, 3.13, 3.19, 3.19, 3.17, 3.19, 3.14, 3.22, 3.15, 3.18, 3.21, 3.12, 1.10. Kympin väliaika Garminin mukaan oli 32.15. Jonkinasteisesta hyytymisestä voidaan siis puhua tai siitä että en aivan tiukille itseäni vetänyt. Mielelläni olisin 1.09 alittanut kun nyt meni 1.09.21 ilmeisesti.

Vantaan reitti oli ihan vaihteleva ja kierrettiin kahtena lenkkinä. Edelläni meni rullaluistelija, joka kyllä tsemppasi kiitettävästi mieltä. Reitillä on kuitenkin aika paljon mutkia, katukiveyksiä ja alikulkutunneleita, jotka hiukan rikkovat rytmiä. Toisaalta reitti oli kyllä vaihteleva ja palveli hyvin asiaa eli maratonille valmistautumista. Tunti kisan jälkeen iski perinteinen kooma ja paluumatkalla väsytti ihan kiitettävästi. Kämpillä olo oli kuitenkin hyvä venytellessä ja tankatessa. Päivän saldo (4km+3km+21km+4km=32km). Pitänee jatkaa samaa settiä. Tulokset.

Yksi viikko alkaa olla jälleen klaarattu. Tiistaina mätin vielä määrää vaikka väsymystä oli jo kropassa. Aamulla nykäsin 8km+3x100m ja illalla Henan kanssa 21km Sippuranniemen kautta. Päivällä olimme olleet Keskisuomalaisen tentattavana ja kuvattavana. Nyt odotan joka yö lehden putoamista oven postiluukusta. Sen kuultuani on pakko käydä katsomassa, josko juttu olisi julkaistu. Ei ainakaan vielä.

Keskiviikkona väsytti sen verran raakasti, että pidin aamulenkin jälkeen (9km+3x100m) loppupäivän lepona. Oikeastaan jo siinä vaiheessa kun olni nukkunut parin tunnin päikkärit puhui maalaisjärki levon tarpeellisuudesta. Vieläkään ei ole nuhaa, kuumetta tai muuta vastaavaa havaittavissa, väsymystä senkin edestä. Oli henkisesti melko raastavaa skipata iltatreeni, mutta uskoisin sen maksavan takaisin pitkällä tähtäimellä.

Tänään aamulla (9km+3x100m) jalat olivat levänneen oloiset. Ukkoa väsytti silti ja kauan sain tsempata itseäni että jaksoin lähteä ulkoilemaan. Illan reeni oli sellainen kisaan valmistava. Verkkasin 6km Harjulle missä 1x100m avausvedon jälkeen tein 10x200m 200m hölkkäpalautuksella. Keskiarvo pyöri siinä 31 sekunnin hujakoilla ja kyllä tuokin reeni alkoi painamaan loppua kohti. Harjun portit oli lukossa ja Anteron kanssa kömmimme portin ali päästäksemme kentälle. Vetojen päälle hölkkäsin 1km Hippokselle, missä tein 10x6 aitakävelyä. Sieltä sitten hölkkäsin 1km taisin Harjun purulle, missä tein 2x2 sarjan selkiä ja vatsoja. Sieltä sitten 2km kämpille ja reeni oli siinä. Illan reenissä juoksukilsoja 15km.

väsyttää

Hyvin menneen viime viikon jälkeen on tällä viikolla väsyttänyt. Tuntuu lisäksi, että veteraani olisi jälleen hieronnan tarpeessa. Päätin kuitenkin passata tämän viikon ja mennä palauttavaan hierontaan vasta puolimaratonin jälkeen. Ei sen puoleen kisa menee hyvänä treeninä, mutta kiva olisi tiesty päästä luukuttamaan hyvällä kululla.

Eilen aamulla intouduin juoksemaan tunnin (13km+3x100m) sen sijaan, että olisin säästellyt illan reeniin. Iltapäivällä alkoi kummasti väsyttämään ja oli jälleen samaa tunnetta, että nyt pukkaa taas flunssaa. Ei tullut eilen eikä vielä tänäänkään. C-vitamiinia olen ottanut tupla-annoksina ja toivotaan sen auttavan.

Illlalla oli siis tarkoitus vetää jo kovaa treeniä, mutta muutin sen edellisviikkojen reippaaksi 3km verkan jälkeen kiersin 8x1,6km mittaista Harjun purua niin, että 2xreipasta ja 1km hiukan löysempää. Loppua kohti alkoi tuntua siltä, että tänään ei kannata aivan sinkilöille eli täpöllä vetää. Lopetin siis hiukan kesken ja rullailin 5x100m väsyneillä jaloilla. Antero ymmärsi tilanteen ja päätimme torstaina hakea hiukan rytmiä jalkoihin juoksemalla 10x200m radalla rennon reippaasti. Toivotaan että Harjun stadionille pääsee vielä vetoja nyppimään ja itelle ainakin se tulee hyvänä vaihteluna. Eiliset reenit siis 13+18=31.

Tänään löysäilin aamulla vain 8km+3x100m hiukan uusissa lenkkeilymaastoissa. Päivällä törmäsin Henaattoriin ja teimme sotasuunnitelman iltapäivän lehtihaastattelua varten. Keskisuomalaisen toimittaja oli kiinnostunut tekemisistämme Frankfurtin maratonin aattona. Saimme sitä niin kaivattua julkisuutta, minkä vuoksi tätä lajia harrastetaankin! Illalla päiväunien ja koomailujen jälkeen jaksoin lähteä lenkille Henan kanssa. Ilman juoksukaveria ohjelmassa olisi saattanut olla lepo tai lyhyt lenkki. Nyt maratontavoite vei voiton ja hölkkäsin 21km Sipppuranniemen ja Jyskän kautta takaisin keskustaan.

Syksy- määrän mättämisen aika

Viime päivinä syksy on näyttänyt parhaimmat puolensa. Aurinko on paistellut kirkkaalta taivaalta värikkäät lehdet ovat varjostaneet lenkkipolkuja. Lämmintä on ollut juuri sen verran, että sortseissa voi vielä painella menemmään. Kasvava letti hulmuaa raikkaassa säässä. Syksy on määrän mättämisen aikaa.

Perjantaina palauttelin numeroin 13km+3x100m +15km Huhtasuon purulla+3x100m. Iltalenkki meni täysin fiiliksissä. Keli lämpeni yllättäen lähelle pariakymmentä astetta. Vaatetus juoksuun oli kevyttä ja iltalenkillä aurinko paisteli todella kauniisti. Koitin kerätä säästöön sekä auringon valoa, että hyvää mieltä.

Lauantaina oli perinteinen reipas pitkä maratonlenkki. Tempasin pääreenin heti aamupäivästä niin voi koomailla väsymykset pois päivänvalossa. Heti kotiovelt lähtiessä eka kilsa meni aikaan 4.10. Kone käynnistyi yllättävän hyvin ja seuraava kilsa oli jo 4min tuntumassa. Keli oli taas viilentynyt, mutta aurinko paisteli ja hyvin tarkeni reipasta juosta. Energiat riittivät oikein hyvin virtaa oli niin kropassa kuin päänupissakin. Matkan ajattelin, että hienoa jos koko lenkki menisi hiukan alle 3.50 keskivauhdilla. Niinhän se menikin Garminin näyttäessä 3.48 kotiovella. En tehnyt loppuverkkaa päälle yhtään vaan vasta illalla kuudelta kävin Antin kanssa juoksemassa kevyen 9km+2x100m.

Pistetään tähän vielä kilsavauhdit niin päätyvät joskus blogikirjaanikin: 4.06, 4.08, 4.04, 3.53, 3.37, 3.49, 3.46, 3.51, 3.55, 3.54, 3.47, 3.53, 3.35, 3.44, 3.46, 3.44, 3.42, 3.41, 3.59, 3.32. Keskisykekin oli vain 152 mikä on mulle aika alhainen lukema.

Tänään sunnuntaina oli pitkä ulkoilu hyvässä seurassa. Kovaa vauhtia ei 30km lenkillä pidetty (ka 5.06), mutta kiertelimmekin välillä raskaissa Laajavuoren maastoissa. Omat jalat alkoivat mennä tukkoon 20km kohdalla ja hiukan piti ryhdistää juoksuasentoa. Aika kuitenkin kului ihan kivasti ja treeni tuli tehtyä.



Mielenkiintoista kielen tulkintaa alle 27min kympin juoksijan Twitter päivityksestä:

Chris Solinsky (@ChrisSolinsky)
31.8.2011 19.56
At the airport, was close as the friendly USADA folks showed up right after I decided to use the bathroom. So it took me longer to go.

Chris Solinsky (@ChrisSolinsky)
31.8.2011 20.01
The worst part about it was that after I finally had to go I had to leave and then had to go again so bad on the way to the airport.