maratonvääntöä

Tänään se sitten alkoi nimittäin meikäläisen maratonreenaus. Mitä muutakaan parinkympin reipas lenkki olisi kuin sitä itseä? Tavoitteena oli tyrkätä treeni 4min kilsavauhtia ja lopussa 3.50min/km. Hiukan etukäteen hirvitti, sillä meikäläinen ei ole tämän tyyppisten harjoitteiden spesialisti. Treeni meni kuitenkin hyvin ja juoksu rullasi heti alusta lähtien. Mukana oli Polarin gps, joka melko tarkkaan näytti missä mennään. Eilen tein tilauksen uudesta Garminista ja se tulee hyvään käyttöön nyt syksyllä. Kilometrivauhdit näyttivät 10.59, 4.04, 3.58, 4.03, 3.55, 4.20, 3.59, 3.59, 3.52, 3.54, 4.08, 3.48, 4.03, 3.54, 3.53, 3.58, 4.13, 3.58, 4.00 =1.23,20.

Työpäivä oli aika löysä ja ehdin katsomaan Daegun MM-kisoja suorana lähetyksenä. Jännittäviä olivat miesten kasi sekä naisten tonnivitosten alkuerät. Jännää oli seurata norjalaisen juoksijan etenemistä finaaliin. Edes matkan kenialaissuosikit eivät selvinneet finaaliin. Tonnivitonen jos mikä on vaatii taktista osaamista.

syksyä ilmassa

"Motivaatio on niin tapissa kuin voi vain olla" totesi Jukka Keskisalo haastattelussa karsiuduttuaan esteiden MM-finaalista. Hän oli tehnyt kaikkensa vuoden aikana menestyäkseen juuri tuossa kilpailussa, mutta asiat eivät sujuneet suunnitellusti. Urheilu on välillä suuri mysteeri ja kovaa treenaaminen ei aina välttämättä tuota haluttua tulosta. Ajatuksen pitää olla mukana tekemisessä ja levon/rasituksen suhdetta on tarkkailtava. Kilpailukunnon hakeminen ja viilaaminen on aika välillä taiteellista puuhaa, mikä syö luonnollisesti hermoja. Tanskalainen filosofi kirjoitti pari sataa vuotta sitten siitä kuinka urheilija lohduttaa itseään sillä, että tehty työ ei mene hukkaan. Toivon Jukalle hyvää ensi kautta ensin EM-kotikisoissa ja sitten Olympialaisissa!

Omalla kohdalla tällä hetkellä on menossa akkujen latailu lokakuun lopun Frankfurtin maratonia varten. Mara ei ole ihan pikku juttu eikä sitä pidä lähteä valloittamaan löysin rantein. Sitä pitää kunnioittaa ja arvostaa, jotta sen voi päihittää. Neljäkymmentäkaksi kilometriä 3.20 kilometrivauhdilla ei ole mikään piece of cake, mutta on mahdollinen huolellisella valmistautumisella. Lenkillä pitää käydä ja usein.

Sunnuntaina juoksin kaksi tuntia ja viisi minuuttia hyvässä seurassa. Hyvin nukutun yön jälkeen Jari, Antti, Markku, Toni ja minä suuntasimme Laajavuoren maastoihin. Keli oli lämmin juosta tarkeni ilman paitaa. Meno oli sopivan kevyttä ehkä 5min/km. Loppupäivä meni koomaillessa ja käännöksiä tehdessä. Hieno ohjelmanumero oli Laajavuoren huipulla käynti Selimin kanssa sekä Vuorilammessa uinti. Tänään aamulla jalat olivatkin yllättävän virkeät. Askellus tuntui hyvältä ja jo itse asiassa eilen. Huomaan käyttäväni vatsalihaksia nyt tehokkaammin lenkin aikana ja lenkin jälkeen vatsan sixpack on selkeästi näkyvissä.

Tänään maanantaina oli palautuspäivä huomista pitkää reipasta varten. Aamulla juoksin 9km+3x100m ja illalla 8km+2x10x100m rullauksia +selkiä/vatsoja +2km vr. Pyörähdin Harjun baanoilla ja urheilukentän nurmikolla. Syksyä oli selkeästi ilmassa ja nautin raikkaasta säästä. Ennen lenkkiä olin torkahtanut hiukan ja herättyäni oli todella raukea olotila. Sain kuitenkin tsempattua itseni lenkille.

Yritän nyt nauttia helpon juoksun tunteesta mahdollisimman pitkään. Näin aina syksyllä, kun takana on ratakausi. Juoksua on alla paljon nopeilla vauhdeilla ja sitä kimmoisuuttakin askelluksessa pitäisi olla. Tähän kun alkaa iskemään kilometrejä niin maraton saatta liikahtaa parin kuukauden päästä.

Höyryn hölkkä Keuruu

Taas on kerennyt tapahtua monenmoista. Perjantaina oli palauttelupäivä tämän päivän kisaa varten. Juoksin aamulla 9km+3x100m sekä illalla 8km+5x100m+ selkiä/vatsoja Harjun pölkyillä+2km vr. Illalla kävin perjantaisaunassa ja koitin nautiskella elämästä. Menin aikaisin nukkumaan, sillä herätyskello soi 04.30. Silloin tuli Sandra Eriksonin estekisa Daegusta sekä naisten maraton. Puolitoista tuntia kisaa seurattuani menin takaisin nukkumaan ja paukutin unta kello kymmeneen.

Kevyen aamuverkan 4km+1x200m jälkeen tein yhtä käännöstyötä siihen asti kunnes autokyyti lähti Kesportin pihasta. Matkaseurana oli parasta mahdollista porukkaa eli virkeitä veteraaneja. Höyryveturipuistoon saavuttaessa oli keli lämmennyt jo hellerajan yli. Edessä olisi tulossa melko kuuma kisa. Näin äkkiseltään yli +25 astetta tuntui kuumalta.

Martti oli porakone kädessä vastaanottamassa vieraita. Puistossa oli kaikenlaista sälää kuulemma vähän niin kuin Lomakouherossa aikanaan. Itse Haapaveden asema oli aikanaan todella vilkas risteysasema ja ryssät pommittivat sitä sodissa. Itse viihdyn aina ympäristössä, jossa sillä on jotain ainutlaatuista kerrottavaa.

Kisareitti oli tarkka 10km ja melko nopea. Se kiertää järven, jota ei missään vaiheessa näe. Tällä kertaa loppumatkasta riesana olivat irtokivet hiekkatiellä se kun oli aurattu viime viikolla. Vuonna 2009 juoksin siellä reittiennätyksen 31.45 ja silloin hiekkatie taisi olla tasainen ja kova. Tänään kulku oli kaikkea muuta kuin hyvä. Alkumatkasta tempasin reippaasti liikkeelle kuten suunnittelin. Eka kilsa 3.03. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua että tänään ei ole mun päivä. Seuraavat kilsat 3.15, 3.07, 3.24 ja sävelet alkoivat tulla selväksi. Puoliväli sujahti ajassa 16.15 ja huonolla matikkapäällä happivajeessa laskeskelin parantelevani reittiennätystä. Kilometrin sujuivat ajassa 3.24, 3.18, 3.16, 3.22, 3.23. Mies alkoi olla todella pahasti väsyksissä ja tavoitteeksi tuli vain päästä maaliin. Mielessä viivähti hetken ajatus, että keskiviikon 5000m painoi sittenkin kropassa. Mikään pakko ei olisi ollut ottaa kaikkea koneesta irti, mutta silti tuuppasin vikan kilometrin täysillä 2.55. Loppuaika oli helposti muistettava 32.32. Maalissa olin aivan katki poikki ja keräilin itseäni pitkän aikaa. En jaksanut edes lähteä tekemään loppuverkkaa. Tai siinä vaiheessa kun jaksoin muistutti juoksu paikallaan kävelyä. Toistin tätä pari kilometriä ja menin saunaan palauttelemaan.

Saunan lauteilla oli mukava jutustella äijien kanssa. Esiin nousi myös ajatus juosta Tallinnassa katukymppi parin viikon päästä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy, mutta haasteita riittää. Kohta pitäisi laittaa ilmoittautuminen Frankfurttiinkin ja niin pois päin.

Höyryn hölkkä

Onko ketään menossa huomenna Keuruulle Höyryhölkään? Olen autokyytiä vailla ja mielelläni lähtisin rankomaan tuohon mainioon tasan tarkkaan kympin mittaiseen juoksukisaan.

Hämeenlinna

Ei tässä elämässä saavuta mitään ilman kauheeta vääntöä ja hammasten kiristystä. Ei edes kestävyysjuoksussa. Molempiin vaikuttaa valmistautuminen ja henkinen kantti. Näin eilen Hämeenlinnassa.

Keskiviikko oli normaali työpäivä. Kävin aamulla tunnustelemassa 4km+3x100m juoksua ja tukkoisen tuntuista oli. Alaselkä oli selkeästi taas jumissa ja juoksu tuntui väkinäiseltä. Kello 14 lähdimme JKU:n kiekonheittäjä Juuso Sillanpään kanssa ajelemaan kohti kisapaikkaa. Yritin pitää mieleni positiivisena ja nauttia siitä, että saan tehdä sitä mistä pidän. Yli kolmekymppinen Juuso oli samaa mieltä, että kaikki on aina kotiinpäin. Kisajännitys, suoritus ja sen jälkeinen hyvä fiilis. Siinähän se on lyhykäisyydessään. Yritystä pitää olla ja se on jopa suotavaa. Tietyn tyydytyksen tunteen antaa sekin, että on laittanut itsensä peliin.

Illan 5000 metriä oli ohjelmassa kello 20.10. Mulla oli reilu kolme tuntia aikaa kärvistellä kisaan ja otin rennosti. Pukukoppiin alkoi pikkuhiljaa valua laihoja juoksijoita. Jutustelu oli kuitenkin melko maltillista ja selkeästi näki, että muutamat olivat tulleet hakemaan hyvää tulosta. En viitsinyt itsekään liikaa aukoa päätä.

Alkuverryttely porukalla oli tutun vaitonainen. Jokainen tunnusteli omaa kroppaansa ja valmistautui henkisesti koitokseen. Oma juoksu ei tuntunut hyvältä eikä huonolta, mutta miehen se pisti miettimään siinä vaiheessa kun laitoin piikkarit jalkaan. Selkeästi tuntui, kuinka takareidet ja pohkeet hiukan säteilivät ja olivat puutuneen tuntuiset. Sama juttu kuin vuosi sitten Kajaanin kalevan kisoissa. Silloin vain vielä pahemmin. Otin tunnustelevia satasen avausvetoja ja kävin sotaa pääni sisällä. Hölkkäilin ja mietin mitä tehdä. Olin jo päättänyt jättää kisan väliin, kun äkkäsin mennä fysioterapeutti Teppo Syrjälältä kysymään vinkkiä. Teppo antoi rohkaisun sanoja ja uskoin häntä. Teimme pari pitoliikettä keskivartalolle ja hän sanoi, että ei selkä tunnu 3min vauhdissa enemmän kylläkin kevyessä juoksussa. Totesin pari vuotta itseäni vanhemman kaverin olevan mahdollisesti oikeassa ja starttasin. Ainahan kisan voi keskeyttää jos tuntuu että ei pysy kyydissä.

Olimme sopineet Artun, Pekan, Rikun ja Oskarin kanssa jonkinlaisesta vuorovedosta. Kärki menisi kuitenkin meille hiukan liian kovaa. Eka tonni oli kuitenkin melko soutavaa vauhtia ja tulin siinä mukana 2.54,4. Seuraavaan he kiristivät hiukan vauhtia ja vedin kakkosporukkaa vajaat pari kierrosta. Tämän jälkeen annoin poikien tulla ohi ja jäin häntäpäähän. Jostain syystä kone alkoi kuitenkin hyytymään ja tipuin porukasta nopeasti parikymmentä metriä. Mietin mitä tehdä. Ero ei kuitenkaan kasvanut ja vauhti pysyi yllä. Seuraavat pari tonnia 6.01 ja kolmen tonnin väliaika 8.56,3. Olin jo suunnitellut keskeyttäväni tässä vaiheessa, mutta jokin pakotti jatkamaan. Laskeskelin, että enää vain viisi kierrosta maaliin ja kyllä sen kestän. Seuraava tonni 3.01,0 ja lähdin kehittämään loppuvetoa. Se olikin niin onnistunut, että saavutin edellä mennevät Vattulainen/Piipponen 300 metriä ennen maalia. Tässä vaiheesssa meikällä oli kauhee stimmunki päällä. Takasuoralla kyttäsivät silmää tekevät Suomen urheiluliiton toimihenkilöt ja se ehkä antoi voimia. Väänsimme tasaisesti Piipposen (3.48 1500m) kanssa loppua ja hävisin hänelle sekunnin. Ihmettelin maalissa, että vikaan tonniin oli kulunut aikaa vain 2.47,9!

Kisan jälkeen riitti spekuloitavaa ihan kiitettäväksi sain onniteltua päivän onnistujia. Mieleen tuli ajatus siitä, kuinka saada jätkiä vitosen viivalle useamminkin. Nythän heitä oli parikymmentä eli melkein kaikki kotimaiset ravurit saapuivat kuin autot katsastuskonttoriin. Harva piti realistisena päästä Suomi-Ruotsi maaotteluun, vaan hyvä kilpailu veti enemmän. En ole varma, miten saada ensi kesänä jätkiä viivalle useammin, mutta kyllä SUL voisi jotenkin vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi niin, että katsoo että kolmosen ja vitosen kisoja järjestetään suhteessa yhtä paljon.


5000 m, maaottelukatsastus: 1) Matti Räsänen JoKa 14.05,11, 2) Jarkko Hamberg SjundeåIF 14.10,17, 3) Henri Manninen JKU 14.16,38, 4) Jarkko Järvenpää TP 14.25,08, 5) Riku Marttinen HeinolIs 14.41,88, 6) Oskari Pennanen JuuanJä 14.42,54, 7) Ilari Piipponen KarhKa 14.44,68, 8) Miika Takala JKU 14.45,56, 9) Arttu Vattulainen JoKa 14.50,49, 10) Aki Nummela HKV 15.01,43, 11) Jukka Kero TuUL 15.02,29, 12) Teppo Syrjälä TeivoSt 15.03,07 ... Lewis Korir TuUL (KEN) keskeytti (jänis).

Niinpä niin. Eilen kun pääsin kehumaan hyvää kulkua ei tänään siitä ollut tietokakaan. Aamulenkin jätin suosiolla väliin, kun piti olla töissä jo klo 8. Muutenkaan tänään ei olisi ollut kuin verryttelypäivä. Verryttelyksi se tosiaan meni, sillä 8km kevyt lenkki oli yhtä tuskaista kuin tähänkin asti. Askeleen kimmoisuus oli jälleen hukassa ja mistä muusta se johtuisi kuin alaselästä. Päälle rullasin 4x100m, mitkä kulki sinänsä ihan hyvin, mutta latautumisesta huomiseen kisaan ei ollut tietoakaan. Siihen vaikutti ehkä raskas työpäivä, mikä oli tulkkiuran ehkä kovin. Sen verran oli hardcorea tulkattavaa, että ei se voi olla vaikuttamatta tulkkiin. Onneksi kuitenkin valtaosa tulkkauskeikoista on ns. helppoja ja jopa mukavia.

Illalla piti käydä Harjun pururadan vieressä olevilla hirsipölkyillä vääntämässä selkiä ja vatsoja. Tilanne ehkä hiukan helpottui ja illan venyttelyssä oli havaittavissa tuntoaistin palatumista jalkoihin. Saattaa kuulostaa naurettavalta nipottamiselta meikäläisen valittaminen, mutta sen kyllä urheilija tuntee milloin juoksu ns. kulkee. Tämä tunne on erittäin suositeltavaa tavalliselle hölkkääjällekin kokea edes joskus. Sitä kautta tulee niitä tuloksia ja omia ennätyksiäkin. Juoksuhan perustuu siihen, että pystyy juoksemaan kovaa ja rennosti ilman että syntyy liikaa happivelkaa. Tätä edestauttaa juoksun taloudellisuus vaikka sitä kuntoakin tarvitaan. Tästä syystä moni juoksee ennätyksiään loppukesästä kun alla on pitkä ratakesä ja juoksu rullaa. Se selviää huomenna onko tästä ruhosta minkälaiseen kisaan huomenna vitosella. Ainakin ilmoittautuneita näyttäisi olevan kohtalaisesti.

Finlandia marathonille jänikseksi?

Onko sinulla mitään suunnitelmia Finlandia Marathonin viikonlopuksi?

Siellä tarvittaisiin vielä 4.00 maratonin ja 1.45 puolikkaan

tavoiteaikajuoksijoita. Jos siis koet pistoksen rinnassasi ilmoittaudu

JKU:n Antti Leskiselle: antti.leskinen@jku.fi

nyt taas kulkee

Askel rullaa taas. Mikä helpotuksen huokaus. Kauan sitä pitikin odotella ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta jalat veivät eteenpäin sillä keveydellä kuin pitääkin. Miten tähän tilanteeseen on tultu?

Kroppa meni jumiin viikko sitten lauantaina, kun juoksin Jyväsjärven ympäri reipasta. Juoksu oli kauhean tuntuista sunnuntain pitkällä ja maanantain kaksitonniset olivat raskaita. Torstain nelisataset juoksin käsijarru päällä 66 sekuntiin eikä huvittanut yhtään. Perjantaina kävin saunomassa ja uimassa järvessä. Lauantain parikymppinen Jarin kanssa Laajavuoren maastoissa meni ihan kivasti. Jalat tuntuivat pikkasen paremmilta perjantain hieronnan jäljiltä, mutta silti olo ei ollut sitä mitä pitäisi. Selkä naksui ja paukkui. Eilen sunnuntaina pitkä lenkki meni kohalaisesti, mutta raskaalta se tuntui kuitenin. Palautella yritin uudestaan saunomalla ja uimalla.

Tänään aamulla (8km+5x100m) kulku lenkillä ei ollut kummoinen mutta vedoissa alkoi kulkea. Tein 50 penkillenousua+2x10 syväkyykkyhypyt+2x1min päkiähyppyjä. Kämpillä tein selkiä/vatsoja/kylkiä sekä punnertelin. Selkä alkoi pikku hiljaa aukeamaan.

Illalla Harjulle verrytellessäni tunsin, että selkälihaksia oli rasitettu. Mielenkiintoista oli havainto siitä, että juoksu alkoi kulkemaan. Käsijarru oli vapautettu. Reeni oli 5km verkkaa+5x100m piikkareilla radalla. Päälle tein vain kaksi kertaa 400m vedot. Eka kulki helposti 62,5 siis yllättävän kovaa. Kolmen minuutin palautuksen jälkeen tyrkkäsin seuraavan vedon 58,9. Siis uskomattoman kovaa!

Juoksu siis jälleen kulkee, mikä ei harmita yhtään. Radalla tein aitakävelyä+ selkiä/vatsoja lisää ja verkkasin 3km.

elä elämää!

Tänään sain tärkeän opetuksen Lehtisaaren päättäjäisissä pidetyssä messussa. Pappi puhui hyvin raamatunpaikasta, jossa rikas mies antoi palvelijoilleen rahaa matkoille lähtiessään. Kaksi laittoi rahan poikimaan ja tienasi tuplasti. Vähiten hilloa saanut hautasi rahan maahan eikä käyttänyt sitä. Pomon palatessa mestoille hän kyseli, miten rahat oli käytetty. Leivistän maahan haudannut palvelija sanoi isäntää tiukkikseksi eikä uskaltanut sijoittaa rahaa, joka vastasi monen vuoden palkkaa. Tarinan opetus oli, että laita kykysi likoon olkoon ne sitten hiukan vähäisemmät kuin toisella. Ei kannata ujostella vaan elä täysillä sinulle annettua elämää. Tällä tavalla teet siitä mielekkään ja pomokin kiittää.

Toinen opetus tuli siitä, mitä meille on jo annettu. Se voi olla aikaa kuten mulla. Ei ole aivan se ja sama miten käytän sen. Syksyn tullessa olisi niin helppoa jämähtää kämpille telkkarin ääreen ja passivoida itsensä. Lenkillä käyminen nyt tuskin pääsisi unohtumaan. Vallitsevan tilanteen hyväksyminen ja eteenpäin pyrkimättömyys tietäisi luovuttamista.

Päivän pitkän lenkin jälkeen olisin voinut jäädä kämpille palautumaan. Otinkin pienet torkut, mutta kolmeksi lähdin sinne Lehtisaareen saunomaan, uimaan ja messuun. En keksinyt ketään kaveria ketä pyytää messiin vaan lähdin yksin. Paikan päällä tapasin vanhoja tuttuja.

Sunnuntain perinteinen pitkän juoksin Tommin ja Jounin kanssa. Kulku oli pikkaisen tukkoinen ja hieman jo mietin keskiviikon kisaa. Pojilla tuntui olevan mono syönnillään ja juttu luisti kivasti. Suoritin 1h50min ja 3x100m eli siinä 23km. En tiedä mikä juoksussa tällä hetkellä tökkii, mutta se ei kulje niin helposti kuin pitäisi. En viitsisi mennä Hämeenlinnaan asti keskeyttämään, mutta ei sitä muuten tiedä mikä on päivän kunto. Huomenna vedän pari nelosta radalla ja silloin nähdään missä mennään. Tiistai onkin sitten todella kevyt juoksupäivä ja toivotaan että Kaurialan kentällä pysyisin kärjen vauhdissa edes jonkin matkaa. Tavoitteena on lähteä parantamaan kauden parasta

rajojen rikkomista

Lauantaina nukutaan pitkään. Näin päätin nukkumaan mennessäni. Aika jännästi olin tasan kello seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän virkeänä ja valmis nousemaan sängystä. Pakotin kuitenkin itseni pysymään sängyn pohjilla ja puoli kymmeneen pääsin. Treeniohjelmassa oli merkattu tälle päivälle vain yksi lenkki ja melkoista MacGyverin taitoja vaati olla lähtemättä aamulenkille. Lahden Jari ilmoitti, että hänelle sopisi lenkki puoli viideltä. Kovan tsemppaamisen jälkeen pystyin kuin pystyinkin joustamaan ja olin ylpeä itsestäni. Siis vielä tällä iällä pystyn rikkomaan tottumuksia!

Aamupäivän säädin netin kanssa ja sain esimerkiksi makseltua laskuja, hoideltua Takala Pron paperijuttuja sekä mietittyä hiukan opiskelujuttuja. Eka tentti menee lokakuulle asti ja harjoittelu sekä kandin työ ensi keväälle. Olisin ollut valmis paukuttamaan opintopisteitä jo nyt syksyllä. Tähän aikaan vuodesta kun ei ole sosiaalista elämää samalla tavalla kuin kesällä.

Illan lenkki oli aivan toiselta planeetalta kuin eilinen. Yli vuorokauden juoksutauko palautti jalkoja ihmeellisesti ja kimmoisuus oli jälleen aivan eri luokkaa. Juoksimme Jarin kanssa Laajavuoressa tsekkaillen Lets Runin baanaa. Se oli yhtä kinkamaa ja ehkä eniten pelkäsin jyrkkää laskettelurinteen alamäkiosuutta. Mun alaselkä siinä ainakin olisi mennyt jumiin, eikä keskiviikon ratavitosesta olisi tullut mitään. Yksi vaihtoehto olisi ollut juosta Kuukan Hölkkä Uuraisilla, mutta pohdinnan jälkeen arvelin tehneeni oikean valinnan. Tukkoisuus olisi saattanut pahentua tai sitten avata kroppaa rennolla kisalla. Valinta oli kuitenkin tehty ja ohjelmassa oli puolentoista tunnin (20km+2x100m) 4.30 vauhtinen lenkki. Huomenna myös kevyttä.

Helsingissä kisailtiin tänään maratonin mittaisella matkalla ja sen yhteydessä SM-maratonit. Leena Puotiniemen voittoaika 2.38 naisissa oli huikea aika, kun taas äijien 2.34 alkuiset eivät kovia kehuja saa. Kisassa edettiin selkeästi kyttäillen eikä pienellä tuulenvireellä voi selittää aikoja. Toinen mielenkiintoinen kisa tänään oli suunnistuksen MM-kisat. Suomen naiset voittivat viestin ja se oli todella mielenkiintoinen kisa. Tilanteet vaihtuivat nopeasti ankkuriosuudella ja välillä näytti siltä, että Suomi tippuu mitaleiden ulkopuolelle. Niin vain kävi, että voitto tuli ja lopussa nähtiin hienoa kiritaisteluakin.

If I could change

Perjantai on palauttelupäivä. Päätin näin eilen vetoja juostessani. Ajatuksena oli pitää täysin juoksematon päivä, mutta minulla oli pari tuntia taukoa aamuisen tulkkauksen jälkeen ennen hierontaa puoleltapäivin. Niin vain kävi, että piti käydä hilpasemassa harjoitusohjelman mukainen tunnin lenkki (13km+3x100m). Tämän jälkeen fillaroin melkein puoli tuntia kovalla kiireellä Keljoon Inkiläisen hierottavaksi. Käsittely oli mahdollisesti maan toiseksi parasta heti Taipaleen Timon jälkeen. Juttua riitti koko tunnin ajaksi ihan kivasti ja päivän sosiaalinen kiintiökin alkoi täyttyä. Sitä piti kuitenkin vielä hieman täydentää töiden jälkeen yhdellä kahvitteluhetkellä seurakaverin kanssa sekä Lehtisaarella. Kävimme siellä rentoutumassa saunoen ja uiden triatlonistikaverini kanssa, jolla on sunnuntaina Tampereella pitkän matkan EM-triatlonkisa. Toivotaan miehelle hyvää kisaa ja kauden parasta suoritusta.

Meikäläisen tukkoiset jalat alkavat toivottavasti pikku hiljaa sulamaan. Pyöräillessä ne eivät ainakaan tunnu hyviltä ja tuntuu että niistä on puhti poissa. Pakko oli hieronnan jälkeen hiukan pyöräillä, mutta ilta meni kivasti lehtiä lukien ja netissä surffaten. Löysin ihan mielenkiintoista luettavaa Seura-lehdestä esimerkiksi psykoterapiasta. Jos meikäläisesta on joskus sosiaalityöntekijäksi olen ajatellut mm sosiaalipsykologian opiskelua ja tuota psykoterapiaa. Kuluneena kesänä on tullut katsottua ahkerasti telkkarista Terapiassa-sarjaa. Lähetys tulee melko myöhään 22.45, enkä ole enää seurannut niin tarkkaan toista tuotantosarjaa. Joka tapauksessa sarjaa auttaa jäsentämään monia asioita ja rauhoittaa sopivasti ennen nukkuman menoa.

ei kulje

Aina ei voi voittaa ja välillä on juoksu raskasta. Niin tällä kertaa. Pieni treenimäärien lisäys on vaikuttanut siihen, että tällä viikolla ovat jalat olleet tukossa. Maanantain kaksitonniset menivät enemmän tai vähemmän väkisin eikä tämän päivän nelisatasetkaan olleet ilmassa leijumista.

Harjun nurmikenttä oli normaalisti suljettu vesisateen vuoksi. Kenttää pitää säästää futispelejä varten, mikä on ihan ymmärrettävää siellä kun raha ja yleisö liikkuvat. Etusuoran pituushyppypaikkojen kaivuuprojekti ja stadionin valojen asennus aiheuttavat sen, että tilaa on aika niukasti. Siirrettävät takasuoran ja kaarteiden katsomot oli tänään asennettu sen verran ammattitaidolla, että ykkös ja kakkosrataa pystyi juoksemaan. Olisin mielelläni vetänyt nelosia hieman ulompia ratoja kaarrejuoksu kun aiheuttaa hiukan vääntöä jalkoihin ja vanhan miehen pakaravaivaan. Vauhdit olivat tänään kuitenkin sen verran hitaita, että keskipakovoimasta (sitä ei ole olemassa) ja hurjista g-väännöistä ei ollut tietoakaan. Juoksijan jalat irtosivat tartanin pinnasta yhtä terävästi kuin se kuuluisa lehmän henkäys. Siis hitaasti mutta varmasti. Joku olisi saattanut nukahtaa treeniäni seuratessa, sen verkkaista meno oli.

Antero valmentaja oli kuitenkin uskollisesti paikalla. Ilman häntä olisin heittänyt reenin kesken tai vähintään uponnut syvälle itsesääliin. Treeniin otin vanhat luottopari piikkarit. Niillä olen juossut kaikki rataenkkani. Mummoni myisin mieluummin kuin ne, sen verran työkaluilla on tunnearvoa. Ylhäällä on kenkäarsenaalia parin kesän takaa. Kuva on sen verran manea, että teetätin siitä julisteen kokoisen suurennoksen seinälleni. Mistään en löytänyt itseäni miellyttävää juoksukuvaa kaikkiin niihin kun liittyy jonkinmoisia fiiliksiä. Tuo kuva on melkolailla neutraali.

Niin ratareeni +15 asteisessa tihkusateessa oli mieltä ylentävä: 4km vr+3x100m+ 5x400m/3min pal 66.4, 66.8, 66.5, 66.6, ja 62.9. Valmentaja ja minä sekosimme ilmeisesti verojen määrissäkin. Tarkoituksena oli juosta kuusi. Parin kilsan loppuverkan jälkeen olin kämpillä blogia kirjoittamassa. Aamulla olin hölkännyt 8km+3x100m.

Tiistai

Eilisen ratatreenin jälken kävin Selimin kanssa järvessä palauttelemassa jalkoja. Samalla sai siinä juteltua asiasta ja sen vierestä. Järvivesi alkaa olla jo melko viileää ja sen pitäisi nopeuttaa palautumista. Tämän päivän aamulenkillä (8km+1x100m) tuntuma ei kuitenkaan ollut sen parempi. Jotenkin tuntuu että loppumatkasta lihakset menevät tukkoon ja juoksu muuttuu raskaammaksi. Harjoittelu väsyttää aina mikä on ihan normaalia, mutta kisakaudella sitä on vain herkemmällä korvalla juoksutuntuman suhteen.

Päivällä riitti jälleen tekemistä. Kävin keskussairaalassa pariin otteeseen tulkkaamassa ja mieleenpainuvin oli keskustelu lääkärin kanssa, jolla on potilaina maahanmuuttajia. Hänellä oli ymmärrystä ja elämänkokemusta asiakkaista, jotka ovat kokeneet kovia elämässään. Samoja näemme nyt televisiosta esimerkiksi Somalian kriisin aiheuttaman pakolaisuuden myötä. Kävelymatka Kenian puolelle pakolaisleirille ei aina ole ihan kivuton juttu. Luulen, että lähitulevaisuudessa Suomikin ottaa pakolaisia Daadabin leiriltä. Edes pieni vastuun ottaminen hieman suuremman ongelman kohdalla.

Pyörähdin JKU:n toimistolla lounastauolla ja sain pummattua muutaman proteiinipatukan. JKU on tarjonnut mulle paljon urheilijana ja noin muutenkin elämään sisältöä. Vielä pitäisi saada lisää maahanmuuttajanuoria Jyväskylässä yleisurheilun pariin. Heissä olisi potentiaalia.

Illan reenin tein hiukan soveltavana, kun fillaroimme Vaajakosken uimahallille. Siellä ohjelmassa oli 20min vesijuoksua ja 700m uintia. Hyvä peruskuntoharjoitus siis ja toivotaan että kroppa otti vastaan uudenlaiset harjoitusärsykkeet ja ennenkaikkea että jalat palautuisivat juoksukuntoon. Huomenna on vielä toinen välipäivä ja torstaina piipahdetaan taas radalla.

16/17v SM-kisat kolmas päivä

Tekevälle riittää puhasteltavaa. Välillä enemmän kuin tarpeeksi. Urheilija yrittää tasapainoilla arjen touhujen ja treenaamisen välillä. Sopiva rytmi pitäisi löytää levolle ja rasitukselle. Näin kesällä se onnistuu paremmin treenaaminen kun on hieman kevyempää ja kisoihin valmistavaa. Syksyn koittaessa alkaa totinen treenien vääntäminen ja joskus saattaa väsyttääkin.

Suomessa kelit alkavat pikku hiljaa tuntumaan syksyisiltä. Keli on vielä melko lämmin, mutta illat ovat jo pimeitä. Nukkuminen onnistuu nyt hyvin ja se palauttaa kroppaa paremmin päivän reeneistä kuin kesähelteillä. Väkistenkin katse alkaa kääntyä saldon mittailuun ja siihen millaisia kisoja on tullut juostua kesän mittaan. Omista suoritteista voin sanoa sen verran, että plussan puolella ollaan.

Aamulla hölkkäsin kevyen kasin +3x100m. Eilinen iltasaunominen Lehtisaaressa palautti jalkoja selkeästi vaikka hiukan ne ovat vieläkin tukossa. Aamulla olin juossut huonon tunti viisikymmentä+3x100m. Jalat oli aika pihalla eikä huvittanut yhtään. Kiersin yksin Laajavuoren takaa lenkin, joka yleensä on mieleenpainuva. Tällä kertaa en lenkkiseuraa saanut, eikä pitkän lenkin jyrääminen yksin ole yhtä hauskaa.

Sunnuntaipäivän olin tulospalvelussa Harjulla. Kuvia molemmista päivistä löytyy JKU:n nettisivuilta. Kisat olivat kokonaisuudessan hyvät ja toimitsijoiden kesken on hyvä stimmunki. Illalla kyllä väsytti, mutta tuo saunominen ja uinti teki terää.

Päivän tai viikon kova reeni juostiin tänään Palokan nelirataisella urheilukentällä. Meikä jännäsi hiukan reeniä, kun ohjelmassa oli 3x2000m. 4km verkan ja 3x100m avareiden jälkeen juoksin vedot 3mi palautuksella aikoihin 3.12, 3.08 ja 5.53. Missään vaiheessa ei tuntunut kovin helpolta, päinvastoin. Kimmoisuus on hiukan hukassa, mutta kunto tuntuu vähintään kohtalaiselta. Päälle vedin 3x200m 30.5, 30,5 ja 29,5. Nekin olivat aika nihkeän tuntuiset, mutta hiukan toivat rytmiä jalkoihin. Loppuverkka oli 3km.

Jarkko Kinnusen hyvä kunto tsemppaa meikäläistä tällä hetkellä treeneissä. Jarkko tuntuu olevan täynnä maratonluottoa Daegun kisaa ajatellen. Toivotaan menestystä miehelle, joka ei kanttausta tai pahaa oloa pelkää.

luonto on mun kirkko

Eilen iltalenkkiä Huhtasuon purudadalla juostessani fiilistelin. Kuuntelin musiikkia Iphonella ja mietin Myllylän tapausta. Herkäksi se edelleen mielen pistää, mutta toivottavasti tapauksessa on meillä jotain oppimista. Ihminen voi auttaa toistaan tiettyyn pisteeseen saakka, mutta valinnat on tehtävä itse. Miten urheilu vaikuttaa jonkun elämään olen edelleen sitä mieltä, että urheilu on lääke moneen asiaan.

Juoksun tunti viisi (13km+5x100m) kevyttä ja palasin kämpille fiiliksissä. Kävin suihkussa ja söin sekä menin Harjulle katsastamaan nuorten SM-kisoja. Pitkät matkat oli jo juostuna lukuunottamatta M17 3000 metriä. Juho Jumisko voitti sen vauhdikkaalla 2.43 viimeisellä tonnilla. Tumma kaveri Mike Lampi oli yllättää viimeisillä metreillä. En tunne Mikeä, mutta luultavasti urheilu antaa eväitä elämään nuorelle miehelle. Harjun SM-kisoissa ei juostu kovia aikoja, mutta sitäkin kovempia keskinäisiä otatuksia. Hyvin järjestetyt kisat jatkuvat vielä tänään ja huomenna.

Aamupäivän reipas lenkki meni pienessä koomailussa. Ajatuksena oli kiristää lopussa kovan puolelle, mutta päätin passata. Jalat olivat tukkoisen tuntuiset ja mielessä painoi ejatus, että pitää ehtiä toimitsijaksi nuorten SM-kisoihin. Hyvää reeniä maratonia varten kuitenkin. Mara kun juostaan aina aamulla.


KILOMETER TIME AVG. PACE
1 5:47 5'47"/km
2 9:55 4'07"/km
3 13:49 3'54"/km
4 17:40 3'51"/km
5 21:41 4'02"/km
6 25:27 3'46"/km
7 29:11 3'44"/km
8 32:57 3'46"/km
9 36:54 3'57"/km
10 40:48 3'53"/km
11 44:54 4'07"/km
12 48:27 3'33"/km
13 52:09 3'42"/km
14 55:42 3'33"/km
15 1:00:34 4'53"/km

perussettiä

Pitänee palata vanhaan rytmiin eli blogin päivittämiseen heti treenin jälkeen. Muuten se tahtoo jäädä.

Eilen hölkkäsin aamulla Henokin kanssa kevyen kympin ja rullailin 3x100m. Jalat olivat hyvän tuntuiset edellispäivän hieronnan jälkeen. Hieronta palautti jalkoja viikonlopun rasituksesta, mutta samalla lisäsivät väsymyksen tunnetta. Toivon mukaan kunto ei vielä ala olla ehtoo puolella vaan jatkaa nousemistaan. Tämä tietäisi hyvää Hämeenlinnan vitosta ja mahdollista ratakymppiä (Turku/Helsinki/Espoo syyskyyn alussa) silmällä pitäen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kunto nopeaan juoksuun on kohdallaan ja vielä kun siihen lisäksi saisi lisää kestoa ei puoli tuntia kympilläkään ole ihan utopistinen ajatus. Samalla myös vitosella voisi Hämeenlinnassa tyrkätä itsensä toisten peesiin ja toivoa ettei loppumatkasta tarvi räpiköidä kuin kala kuivalla maalla.

Eilisillan setti oli seuraava: 5km vr+10x100m henkseleitä nurmella 100m palautuksella. Päälle 2x50 penkillenousuja ja 2x6 terävät syväkyykkyhypyt ja 3km loppuverkka. Illalla jalat oli tosi tyhjän oloiset, mikä tuntui vielä tänään aamullakin (8km+3x100m). Toivoin jalkojen toipuvan illan ratatreeniin mennessä ja näin kävikin. Mies vain oli lyhyiden päiväunien jälkeen pihalla. Olisin voinut torkahtaa pitempäänkin. Ehkä kelien viileneminen vaikuttaa väsymyksen lisääntymiseen. Onhan tässä ollut jo melko pitkä ratakausi ja kohta pitäisi alkaa lyömään määrää koneeseen. Katsotaan kuinka se onnistuu.

Illan setti oli 5km+3x100m +6x400m 200m palautuksella aikoihin 64.8, 65,0. 63.6, 63,7. 62,6. 62,3. Viiden minuutin hölkän jälkeen otin vielä 3x200m aikoihin 29.0, 28.7 ja 40 sekkaa kun kello ei pysähtynyt. Valmentaja saa aina puoli sekuntia hitaampia aikoja, mikä lienee lähempänä totuutta. Joka tapauksessa juoksin vedot ykkös tai kakkosrataa, koska kentällä valmistauduttiin huomisia nuorten SM-kisoja varten. Hienoa, että urneilukenttä on kovassa käytössä. Menen lauantaiksi ja sunnuntaiksi tulospalveluun töihin, enkä juokse Lappeenrannassa. Huomenna eli perjantaina käyn kantsomassa ainakin poikain 3000m juoksun sekä näppäilen valokuvia.

Ehkä on parempi palata normaalirytmiin eli kerran päivässä blogin kirjoittamiseen. Välillä on ollut hiukan heikko motivaatio päivitellä kuulumisia joka päivä tätä kun on jo varmaan kolme vuotta tapahtunut. Eipä sen puoleen kyllä kirjoitettavaa riittää. Näyttää jokunen jaksavan lukeakin kirjoituksia.

Maanantaina palauttelin viikonlopun kisoista juoksemalla aamulla kasin+3x100m+50xpenkille nousuja ja illalla pyörähtämällä Harjun kentällä. Siellä juoksin 5km+3x100m nurmikolla +selkiä/vatsoja/leukoja +3km verkkaa kämpille. Juoksimme Henokin kanssa nurmikolla kun vahtimestari käski siirtymään futisviivan sisäpuolelle ulkoreuna kun on linjatuomarin pilalle juoksema. Siirryimme sisäpuolelle, mutta tämä ei vahtimestaria miellyttäny. Ihme touhua kun arveli tahallaan minun häntä ärsyttävän. Jatkoimme kuitenkin hölkkää eikä kolmas maailmansota syttynyt.

Tänään kävin ainoastaan tunnin aamulenkillä (13km+3x100m+50x penkille nousuja ja leukoja) iltapäivällä kun oli hieronta. Fillaroin Liikuntakeskus Lineaan, missä Inkiläisen Tuomas työskentelee.

Sunnuntai Turussa

Vuoden 2011 Kalevan kisat on käyty. Päällimmäisenä oli ehkä veteraaniolo tuota ikää kun on jonkin verran ja kun 2004 olin ekaa kertaa messissä. Paljon on virrannut vettä sen jälkeen Aurajoessa ja monta jamppaa on lopettanut. Uusia on onneksi tullut tilalle ja toivon heiltä pitkää uraa.

Tänään ehkä hiukan näkyi porukan vaihtuminen. Mulla ei ollut asiaa kärjen vauhtiin ja takaa tulevilla ei ollut vetojuhdan haluja. Itse asiassa moni juoksi ennätyksensä, mitä enempää ei voi edes vaatia. Tein siis työt ja toiset poimivat marjat. Jo hetken aikaa luulin karistaneeni heidät ja juoksevani jopa kohtuu hyvän ajan. Työintensiteetin lisääntyessä lähinnä vain lähinnä irvistys kasvamisena naamalla. Viimeisellä kierroksella jouduin päästämään jamppaa ohi ja heitähän riitti neljän verran. Maalissa sain hetken aikaa keräillä itseäni päästäkseni pettymyksen yli. Loistava marttyyriasenne auttoi tässä ja ajattelin tämän hetken roolini olevan lähinnä tsemppari ja kannustaja tuleville pitkän matkan menijöille. Mielelläni näkisin heitä vielä kymmenen vuoden päästäkin viivalla! Ei maailma niin paljoa ole muuttunut että juosta ei kannattaisi esim. kouluista valmistumisen jälkeen. Ja ainahan voi siiirtyä pidemmille matkoille :)

Paluumatkalla Jyväskylään oli takki tyhjä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pieni pettymys oli päällimmäisenä, mutta samalla kiitollinen fiilis siitä että juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä. Askel on kepeä ja nautin juoksemisesta. Mitä sitä voisi muuta vaatia?

Ensi sunnuntaina juoksisin mielelläni Lappeenrannassa, mutta eipä taida vitosen kansallisen tason miehiä tulla montaakaan. Uskon, että 14.40 ei olisi mahdoton aika tavoiteltavaksi. Kesää on vielä jäljellä.

Kuvia kisoista.

Kalevan Kisa -kuvia by Jaakko Nieminen

>

> M 10,000m

Kk Turku

Kisojen ensimmäinen otatus on ohi ja heräilen lauantaiaamuun. Edellispäivänä on juostu sata kertaa sata metriä eli 25 kierrosta aina suoran jälkeen vasemmalle kurvaten. Kroppa on väsynyt, mutta mieli on virkeä. Sama tunne tulee aina kalevalaisten aikaan. Ilmeisesti henkinen vireystaso korreloi hyvän fyysisen kunnon kanssa. Eli vuoden tärkeimpien kisojen aikaan niin kunto kuin fiilikset on tsempattu hyvään kuosiin. Kilpaurheilu antaa paljon.

Eilinen kisa meni aikalailla suunnitelmien mukaan. Tarkoituksena oli juosta rohkeasti pelkäämättä ja jännäämättä. Vedin ekan kierroksen 70 sekuntiin eli hiukan reippaasti, mutta se ei kisaa pilannut. Tämän jälkeen juoksin Räsäsen rinnalla kunne Kalle pääsi vetohommiin. Kilsat kulkivat 3.02, 3.00 ja 3.04. Melko reipasta mun kunnille siis, mutt uskoin onnistumiseen ja venymiseen suorituksessa kuten pitääkin. Kallen poistuessa areenalta neljäs tonni kulki 3.02. Tässä vaiheessa kärjessä hiukan kiristettiin ja mulla vastaavasti vauht ihiukan putosi. Tonni 3.08 ja Arttu tsemppasi takanani. Tässä vaiheessa alkoi juoksun suvantovaihe ja usko omaan tekemiseen oli kovilla. Lataus kisaan on se, joka auttaa tässä vaiheessa. Päänupillahan kymppiä juostaan. Tonnit 3.08 ja 3.05. Arttu veti pari kierrosta, muuten sitkuttelin yksikseni. Edessä näkyi Jarkko& Jarkko ja huikea kisa pronnista oli käynnissä.

Vitosen väliaika 15.17 ennakoi alle 31min aikaa vaikka hiukan hyydyttäisiin. Lopputonnit kulkivat 3.06, 3.08 ja 2.57. Viimeiseen sai sitä tuttua itkuraastoa ja hiukan harmittaa hitaat 7.s ja 8.s tonni. Ne ovat tärkeitä lopputuloksen kannalta. Loppuaika 30.43 ja viides sija tyydyttävät miestä.

Kymppi oli kyllä mielenkiintoinen kisa ekaksi mun ja Kallen sählätessä kärjessä. Jännitystä lisäsi Räsäsen ja Utriaisen viime aikaiset koomailut sekä spekulointi pronssin kohtalosta. Järvenpää oli kyllä kesän ekalla ratakisalla yllätys ja toivottavasti sai puhtia jatkoa ajatellen neljännestä sijasta huolimatta.

Turun uusi mondo oli mainio. Sopivan pehmeä pinta, mutta kimmoisa ja hyvin eteenpäin vievä. Olen juossut vitosen ja kympin
enkkani samalla kentällä tosin vanhalla pinnoitteella. Tänään huilitaan ja huomenna vitosen kimppuun.

Nyt äänestämään! 'Run Like A Butterfly' http://t.co/LQsURLf #hipstamatic

täpinät

Kiva kun yleisurheiluporukka jaksaa täpistä jokavuotisista Kalevan kisoista. Facebookissa urheilijat puhkuvat hyvää kilpailuvirettä ja penkkiurheilijat veikkailevat tuloksia. Itselleni positiivinen yllätys oli, että Keskisuomalainen innostui myös spekuloimaan tulevia kisoja. Toimittaja oli oikein soittanut Bergdahlille ja varmistanut huhun miehen osallistumisesta vitoselle. Uutiskynnyksen oli myös ylittänyt Keskisalon esteiden väliin jättäminen ja toisen matkan juokseminen. Itse en vielä kyseista juttua ole lukenut, mutta kaverilta kuulin.

Oma valmistautuminen kympille on mennyt niin hyvin kuin vain voi mennä. Sunnuntaina pitkälenkki kulki tosi vaivattomasti ja maanantaina koivet liikkuivat liukkaasti. Tiistain hieronta teki terää ja Lapinlahden tapaan oli kahdella välipäivälle ennen kisoja. Keskiviikkona avattiin hiukan hengitystä ja saunottiin valmentajalla. Tänään torstaina tyydyin vain yhteen 8km lenkkiin ja 4x100m avariin. Iltapäivän onnistuin pitämään juoksusta vapaana ja makoilin sohvalla hetken aikaa kunnes päätin lähteä Lehtisaareen saunomaan ja uimaan. Sitä ennen olin kuitenkin tankannut hiilareilla itseni (makaronilaatikko). Sauna teki hyvää ja rentoutti. Huomenna on kevyt 4km aamuherättely ja sitten on siirtyminen Suomen Turkuun.

Tässä vaiheessa juoksijan uraani katson taakseni ja kiitän joka ikisestä vuodesta mitä olen saanut olla lajin parissa. Juoksu on antanut enemmän kuin ottanut. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan elämäntapaani ja olen kiitollinen siitä että saan tehdä sitä mistä pidän. Arkinen työntekohan on sitä lenkillä käyntiä ja reenausta. Kesä vuodenaikana on jo sellaisenaan mahtava, mutta kun siihen lisää kilpailemisen ja hyvän juoksukunnon on nautinto melko lailla maksimoitu. Toivotaan Turussa kovia kisoja, kaikkensa likoon panemista, suurta tuskaa kisan aikana ja hyvää fiilistä maaliviivan ylittyessä. Se riittää kestävyysjuoksijalle.

Ohessa pari fiilistelykuvaa Porin 2005 Kalevalaisista. Kuvan kympin juoksijoista kaksi on huomenna viivalla ja yksi valmennustehtävissä.

Turkuun ilmoittautuneet.

Kalevan kisat näkyvät televisiossa YLE TV2-kanavalla seuraavasti:
Pe 5.8. klo. 19:20-21:00
La 6.8. klo. 18:00-18:50 ja 19:10-21:15
Su 7.8. klo. 16:00-18:50

YLE Radio Suomi raportoi kisoista päivittäin.

Ma ap 10km+4*100m ip 3km+10min Henokin kanssa nurmella kiihtyvä +2*100m nurmella+ 3*100m piikkareilla radalla +2*1000m 2.54 ja 2.43 + 200m 30sek + 3km vr+ selkiä/vatsoja/leukoja 2* (vauhteja näyttää löytyvän, kovat reenit on tehty)

Ti ap 8km+3*100m ip 6km Harjun purua +10*100m rullauksia +2km, klo 18 hieronta (teki hyvää)

Ke ap 8km+3*100m ip 6km+3*1min kisavauhdilla +2km (koneen trimmausta, illalla palaveri valnentajalla)

To kevyttä kevyttä