Jalkojen tukkoisuus ja juoksun kulkemattomuus vaikuttaa ainakin mun fiilikseen. Muiden lukijoiden en tiedä. Luulisin silti tuon hyvän olon lähteen vaikuttavan mieleen myös negatiivisesti. Silloin kun on vammaa tai ei niin sanotusti kulje on juoksija herkällä mielellä.
Aamulla olisi ollut aikaa juosta enemmänkin. Alkukilometrien jälkeen etureidet muuttuivat tukkoisiksi ja askel ei vienyt mihinkään. Teki mieli pysähtyä, mutta se olisi tiennyt periksi antamista. Juoksin kasin ja jätin loppuvedot tekemättä. Kyykkyyn meneminen tuntuu tuskaiselta tukkoisilla jaloilla. Venyttelyä on tullut kokeiltua.
Työkeikat sujuivat ihan kivasti. Tulkkaus homma alkaa hoitumaan jo aika lailla rutiinilla. Siinä yksi hyvän olon lähde. Tulkkausten välissä kävin yhden asiakasperheen kotosalla aikaa kuluttamassa. Tulkkiahan ei siis ole kielletty olemasta ystävä asiakkaiden kanssa. Toinen asia on, minkä verran haluaa hengata heidän kanssaa. Itse pidän yleensä pientä etäisyyttä ja juoksu on se mun juttu. Ja ihan vasemmalla kädellä kestävyysjuoksua ei voi tehdä.
Illalla oli ratatreeni. Jo verrytellessä (3km) jalat olivat tukossa. Tein 3x100m avareita ja hiukan helpotti. Tonnit olivat kuitenkin hitaita pitkästä 3min palautuksesta huolimatta. Jokaisella askeleella etureisiin ja polviin tuntui. Tonnit 3.06, 3.07 ja 2.54. Lopussa jumi alkoi hieman helpottaa tullen kuitenkin saman tien takaisin. Pienen verkan jälkeen 200m vedot nimittäin kulkivat 32 sekuntiin. Yritin hölkkäillä nurmikolla kevyesti. Joskus tämä on suorastaan suurta nautintoa kun juoksu kulkee ja eteneminen on vaivatonta. Sitä odotellessa tähtään lauantain kisassa alle 15 minuutin. Kesän tavoite on 14.40.
Meikäläisen kävelysilta on maalattu ja virkattu. Siellä kokoontuu myös paikallinen rumpuryhmä. Hyvin tulee mieleen Afrikan ajat jolloin rumpu raikasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti