Kesän ja ratakauden kynnyksellä on ihan ok miettiä mitä on tullut tehtyä ja mitä jäänyt tekemättä. Lisäksi on tärkeää realistisesti miettiä mikä on tämän hetken kunto. Siitä seuraavassa.
Syksy meni lopettamispäätös mielessä. Alaselkä jäkitti eikä juoksu kulkenut. Monta kuukautta vain juoksentelin ja huilin enemmän kuin koskaan ennen uralla. Numerolapun rintaani ekan kerran laitoin muistaakseni Vaajakosken testijuoksuun marraskuussa. Eksyin silloin ja kymppiin meni aikaa naftisti alle 40min.
Seuraavia testejä olivat Keuruun 15km testijuoksu ja Hakunilan rykäisy lumisateessa. Jälkimmäinen näistä jo antoi uskoa omaan tekemiseen ja joulun kovan pakkasjakson jälkeen suuntasin Uuteen-Seelantiin. Reenit siellä sujuivat ihan hyvin, mitä nyt kipeytin ratavedoissa oikean patellajänteeni. Juoksu jatkui, mutta jalkapöydässä alkoivat tuntemukset.
Helmikuussa oli lyhyt kisaputki. Juoksin Irlannissa hyvän maantievitosen 14.56 muistaakseni sekä 6km maastokisan. Tunsin olevani hyvässä lyönnissä. Ratajuoksemattomuus jyrkkäkaarteisessa halliradalla näkyi Liikutamyllyn SM-halleisa. Kolmonen hyytyi pahasti ja mies oli maassa. Niin joo jossain välissä juoksin vielä Italiassa viiden myllyn juoksussa kohtuu kisan.
Ennen Jenkkeihin lähtöä tein hyvän 10xtonni 3.05 keskiarvolla ja arvelin kuntoni olevan nousussa. Jalkapöydässä oli jotain tuntemusta, mutta se ei menoa haitannut. Meksikoonkin päästiin terveenä ja reenit korkealla alkoivat. Eka viikko 2700m korkeudessa oli tukkoinen, mutta uskoin sopeutumisen helpottavan tilannetta. Kymmenen päivän jälkeen jalka kipeytyi ja pojat palasivat koulun penkille. Sinnillä vedin kahta reeniä päivässä seuraavat kymmenen päivää. Vuorotellen kuntopyörää ja uintia välillä jalkaa testaten.
Kahden viikon tulehduskipulääkekuurin jälkeen vedin muutamia lenkkejä Jaakon luona. Suomeen palattuanikin juoksentelin, mutta myös hiihdin. Kevään kolkutellessa ovella pyöräilin lenkkejä ulkona pienessä plussakelissä. Kävin uimassa ja tein crosstrainerilla "kovia". Varsinaiset kovat olivat kuitenkin minimissään ja suorituskyvyn lasku huolestutti.
Jalan kipeytymisestä kuuden viikon jälkeen päätin aloittaa juoksun. Alussa oli tukkoista, mutta kunto tuntui olevan hyvä. Eka 7x400m meni yllättävän hyvillä vauhdeilla samoin kuin tonnitkin. pm-maastot osoittivat kunnon olevan vähintään kohtalainen ja helppouden tunne ehkä ilahduttavin asia.
Tämän hetken tilanteesta olen ajatellut seuraavaa: jalkani ovat saanee lepoa ja siitä syystä herkkä kulku. Kunto on kohtalainen johtuen korvaavista ja pitkistäkin treeneistä. Kovien treenien vähyys ehkä päinvastoin on tuonut suorituskykyä esiin ja treenit jatkuvat pitkin kesää. Nopeus on aika lailla nolla, kun tänään 14 sekunnin sataseenkin sai tehdä töitä.
Päivän treenit: aamulla vielä tukkoisella kululla 9km+5x100m sekä 2x50 penkille nousua. Illalla 4km verkan jälkeen 5x100m avarit +4x500m /3pal 1.24,5 1.23,8 1.21,7 1.21,5. Päälle 5x100m teräviä satasia päälle 14 sekunnin ja 4km verkkaa.
tässä mun analyysiä
VastaaPoistavähä samoissa fiilingeissä alko mun syksy, takana erinlaisin kesä, viimeset 15vuotta on kesäsin enemmän tai vähemmän kisailtu ja reissattu ympäri suomea, mutta viime kesä meni ilman kisoja. Ei haissut kesän tuoksu eli lämmin tartani mun nokkaan ei! keravan pm kymppiin loppu juoksut, mitä nyt perinteisesti jussina kiimasen kirmasin. Tulehdus limapussissa, akiles vaiva esti juoksun. Hiihdin rullasuksilla 3-4 lenkkiä viikossa ja kuntopyörää sillon tällöin. heinäkuu meni oikeastaan urheilematta, vietin oiken oikean kesäloman perheen kans. kaiholla katoin kesän edetesä tuloksia kisoista ja seurasin eliittikisoja telekkarista. Tuli syksy ja pohtimisen paikka, pitäskö jo lopettaa? Joulukun alku ja akilesvaiva hellitti, melken heti sen jälkeen parin kovan treenin jäläkeen alko uusi vaiva, hermopuristus pakara/takareisi. ns. paha iskias. juoksentelin alkutalvella hammastapurren joka lenkin. kovaa ei pystyny!
tuli lumi, ja hiihtokausi alko, jotenki innostuin hiihtämisestä niin että paluu hiihtokisoihin vuoden 97 jälkeen tapahtu viime talvena 800 km hiihtoa ja 3 starttia suksilla,ostin jopa boxin auton katolle! elimistö kaipasi rääkkiä ja hiihtohan hyvää korvaavaa. kovien reenien määrä on ollu viimesen vuoden aikana kyllä niin vähästä ja sen huomaa nyt. maaliskuun lopulla alottelin juoksemisen, täytyy kyllä todeta että juoksijaksi ei tuu kun juoksemalla, aika kaukaista on ennätys ajat ja kunto mutta jaloillaan taas ja jo pelkkä kisoihin osallistuminen tuo fiiliksiä t: miksi lopettaa hyväksi todettu