Kovempi parin viikon treenijakso alkaa olla pian ohi. Ensi viikon otan hiukan kevyemmin ja ohjelmassa on hierontakin. Tulkkauksia teen normaaliin tahtiin ja niitä onkin ollut nyt syksyllä ihan kiitetävästi. Palautumispuoli tuntuu olevan kohdillaan tällä hetkellä, eikä pimeästä vuodenajasta johtuvaa perinteistä syyskoomaa ole tullut ollenkaan. Joskus on jopa jonkinasteinen syysmasennus iskenyt tähän aikaan vuodesta. Viime vuonna marraskuussa aloitinkin blogin kirjoittamisen. Silloin purin turhautumistani, kun en päässyt maratonia juoksemaan ollenkaan. Yritin kahteen kertaan ensiksi Frankfurttiin ja sitten Firentzeen. Molemmat jäivät väliin. Näytti Fransis keskeyttäneen Firentzen tänään ja kaverini Martin juoksi Milanossa 2.21 viime vuonna. Tänä vuonna Vaitsa kepitti sielä aikaan 2.25. Oma syyskauden kohokohta on Houstonissa tammikuussa. Kunto tuntuu olevan oikein hyvä tällä hetkellä ja ainakin tuntuma juostessa on hyvä. Määrää on kertynyt mittariin kohtalaisesti ja tämänpäiväinen perusteellinen venyttely teki terää kropalle. Koska eilen juoksin pitkän lenkin niin tänään ohjelmassa oli vain yksi lenkki. Se oli itseasiassa varsin tehokas, sillä Antero oli laittanut lenkin vauhteileikittelyksi jonka lisäksi vielä ohjelmassa oli 2x10x kymppiloikkaa. Luulen koutsin keksineen tämän Lipsoselta. Minä sitten työtä käskettyä loikin lenkin aikana ja teidn teräviä spurtteja. Tunnin jälkeen tuntui jaloissa ihan kiitettävästi, mutta samalla hyvältä. Kilometrejä tuli 18. Laskujen mukaan tällekin viikolle kilsoja kertyi hyvin eli 190. Nyt on siis varaa huilata ja tehdä nopeustreeniä/ voimaa hiukan enemmän.

Aamusta 2h 10 minuuttia juoksua eli noin 27-28km. Siitä viimeiset kolme kilsaa 4min vauhtia, muuten matka taittui 4.30-5min vauhtia. Päivällä koomailua ja toipumista treenistä. Huomenna kevyempi päivä ja maanantaina isketään jälleen kovaa.

Teatterikorkeakoulussa opetetaan opiskelijoita juoksemaan. Siellä jopa annetaan tekniikkaopetusta. Näin sanoi tänään Mikko Leppilampi Strada-ohjelmassa. Kai sitä voisi kutsua myös liikuntaopetuseksi, mutta luulen että taustalla on näyttelijöisen fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Ehkä yksinäinen lenkkeily sopii taiteilijoille. Aika lailla oikoen voisi sanoa kaikkien juoksijoiden olevan jalkataiteilijoita :) Samaisessa ohjelmassa arvosteltiin myös suomalaista metsäläisyyttä ja tankero-englantia. Äänessä oli itse Lenita Airisto. Huumoria huumoria. Huonosta englannistahan meidät suomalaiset tunnetaan ulkomailla malliesimerkkinä Kimi Räikkönen. Ahti Karjalainen oli tämän apinaenglannin ensimmäinen johtohahmo ja samaa settiä jatkavat Ilkka Kanerva ja Matti Vanhanen. Pidetään lippu korkealla pojat!

Perjantaipäivä oli peruskuntoharjoittelua: aamulla kymppi loskakelissä ja illalla 21km Kallen kanssa jo jäätyneellä pyörätiellä. Kevyt palauttava päivä oli siis kyseessä. Huomenna on viikon pitkälenkki ja hiukan tekisi mieli kiihdytellä loppukilometrit.

Aina ei tahdo keksiä mistä kirjoittaisi. Tai kyllä keksii, jos vain alkaa keksimään tikusta asiaa. Monesti on kyllä niin, että kun vain alkaa naputella, alkaa ajatukset tehdä töitä ja mieleen tulee kaikenlaista omasta mielestä kirjoittamisen arvoista.

Tämä viikko on mennyt jälleen todella nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja ensi viikko on juoksupuolella kevyempi viikko. Siihen asti on kärvisteltävä ilman hierontaa ja yritettävä vain jaksaa treenata. Näihin juoksukeleihinkin alkaa jo kyllä tottua ja askel ei lipsu. Tänä aamuna oli pakkasta melkein kymmenen astetta ja varmaan siitä syystä tossu piti hyvin. Niinpä pidensin hieman lenkkiä ja juoksi n.55min. Illalla verryttelin 4km Hipposhallille, missä avausvetojen jälkeen juoksimme Kallen kanssa 10x400m 1minuutin palautuksella. Vauhdit oli 68-70 sekunnin välissä. Siis varsin kestovoittoinen treeni, eikä mikään älyttömän helppo. Nopeutta sillä treenillä ei rassata ja ensi viikolla onkin ohjelmassa 60metrin vetoja pitkällä palautuksella. Ajattelin, että ne sopivat paremmin kevyelle viikolle. Ei sen puoleen, kyllä maratoonarinkin tulee pitää yllä nopeata juoksua myös peruskuntokaudella. Valmentaja oli tiedustellut asiaa Lipsoselta, joka tunnetaan Ulmalan valmentajana. Nelisatasten päälle oli verryttelyä sekä aitahyppelyita 10kappaletta. Lisäksi vielä polvennosto/pakarajuoksua sekä kevyttä saliharjoittelua mitä nyt mieleen tuli. Hippoksellä näkyi Sandellskin nielevän kilometrejä. Hyvä että maileritkin ovat Jyväskylään löytäneet. Viime aikoina kun suunta on ainakin nylkky puolella ollut päinvastainen. Lenkkiseuraa ei yhtä helposti löyty, mutta perinteistä viikonlopun pitkää lenkkiä ei ole vielä yksin tarvinnut juosta :)

Aamun 9km ja illan 10km kevyttä+ 10km 3.50 rytmillä matolla+selkiä/vatsoja+3km vr.

Taitaa olla talvi tullut jäädäkseen. Toiveissa kuitenkin on vielä harmaa keli mutta tossun alla pitävä juoksualusta. Tänään sitä sai hieman kokeilla, miltä tuntuu juosta kun askel ei lipsu. Kävimme nimittäin Kallen kanssa lenkin päätteeksi vetäisemässä 5x100m Hipposhallin puolella. Tuntui, että vedot olivat vauhdikkaitakin, mutta taisi vain vauhti hämätä. Hyvällä talviaskeleella vedettynä lantio roikkui alhaalla kuin pikajuoksijalla, joka kuokkii terävällä askeleella tartanista palasia irti. Mielikuvaharjoitteluna ajattelimme juoksevamme sulavasti kuin Simo Sipilä. Kilometrejä illan treenissä kertyi parikymmenta, kun aamulla olin juossut ysin.

Se mikä tänään on korvennut mieltä, on ensikauden mahdolliset edustusoikeudet uusille kenialaisille juoksijoille, jotka useamman vuoden ajan ovat tyylikkäästi hoitaneet jäniksen tehtäviä kotimaan kisoissa. Nyt he, mikäli huhu pitää paikkansa saavat edustusoikeuden SM-kisoihin. Mielestäni he tekevät tärkeää työtä vauhdittamalla kotimaisissa eliittikisoissa kotimaisia juoksijoita hyviin aikoihin sekä saavat kesän työstä elannon mitä luultavimmin koko vuodeksi Keniaan palattuaan syksyn koittaessa. He ovat ammattijuoksijoita ja on täysin ymmärrettävää, että köyhistä oloista kotoisin oleva juoksija pitää taloudellista hyötyä tärkeänä. Minun mielestäni on tärkeää, että myös tulevina vuosina tämä molempia osapuolia hyödyttävä business jatkuu. Itsekin voisin toimia managerina, jos vain Suomessa olisi enemmän laadukkaita kisoja.

Mutta asiaan. Jos siis SM-edustusoikeus tulee kyseisten juoksijoiden etuoikeudeksi se tietää sitä, että vain kesäisin Suomessa viihtyvät juoksijat saavat edustaa Suomea SM-halleissa, SM-maantiellä, SM-maastoissa, Kalevan Kisoissa ja SM-maratonilla. Toivon ja todellakin toivon, että kyseiset kisat miteltäisiin suomalaisten kesken. En tarkoita esim. viime kesänä SM-kisoissa olleita kenialaisia, koska he ovat asuneet vuosia Suomessa, sitä kautta suomalaistuneet ja paikkansa ansainneet.

Olipahan melkoisen kova treeni tänään. Keli oli tehnyt ulkona juoksemisesta haasteellisen, mutta silti ei halliin menty. Ns. Keuruun maili oli jälleen käytössä kymmenen kierroksen ajan niin että joka toinen kierros mentiin kovaa. Vierailevana tähtenä alkumatkasta oli Tommy Granlund. Vauhdit eivät olleet maltillisempia kuin paremmassa kelissä juostut treenit. Sykkeet eivät mulla nousseet juurikaan yli 170, mutta töitä sai tehdä pienen lipsumisen kanssa. Päälle 5x100m hallin puolella. Kolmenkympin päivä niin sanotusti.

Laskeskelin viime viikon juoksukilometrit ja niitä kertyi yli 190. Siis varsin hyvää mättöä niin sanotusti. Vielä kun pääsisi kisaan tämän vuoden puolella... Puolikas voisi tehdä hyvää maratonia ajatellen. Jos en muuta keksi niin pitää odotella uudenvuoden juoksua. Mikä olisikaan tällä hetkellä parempi sijoitus juoksuun kuin häipyä pariksi viikoksi etelään tämän hetken kelejä karkuun. Eipä se ole muusta kiinni kuin siitä yhdestä. :)

Jyväskylän Kenttäurheilijat viettää 70-vuotisjuhlia marraskuun 13 päivä. Juhlan kunniaksi seura myy viirejä. Nyt on mahdollisuus tukea seuraa ja ostaa viiri takan koristeeksi. Vaihtoehtoina on iso ja pieni viiri.

Mikäli asioita tarkastelee positiivisesti on tässä talvisessa kelissä hyvä harjoituttaa niin sanottua talviaskelta. Juoksijathan tietävät, mitä talviaskel tarkoittaa. Se on sitä, että juoksija liukkaalla juostessaan varoo askeltaan niin että hieman varmuudan varalta ottaa askeleen edestä. Tämä jarruttaa askellusta, mutta takaa paremman pidon alustaan. Kovassa juoksussa tämä tietää sitä, että askel tökkii eikä vie eteenpäin toivotulla tavalla. Juoksu ei ole rentoa ja turhaa energiaa kuluu tempoiluun. Tätä voisi kutsua myös nylkkäämiseksi.

Jyväskylässä sunnuntaiaamuna oli vielä hyvä talvinen keli. Tuuli puhalteli jo jonkin verran ja ennakoi iltapäivällä alkavaa lumimyrskyä. Puoleen päivään mennessä oli kuitenkin kolmenkympin lenkki tehtynä Jarin ja Jaakon kanssa. Juoksu kulki mukavasti ja paluumatkalla ehdin jopa nautiskella menosta kulkiessani värikkäiden rintamamiestalojen välistä lumista katua pitkin. Edellispäivän juoksuharjoittelu oli pitänyt sisällään aamupäivästä tehdyn reippaan. 5km verr+12km reipas 160 sykkeellä eli 3.45 vauhdilla+2km verr. Iltasella verryttelin 12km. Kulunut viikko oli siis määrällisesti varsin tehokas viikko ja varmasti nostaa kuntoa pitkällä tähtäimellä. Kuukauden päässä siintävät EM-maastot kyllä jäänevät väliin vaisuhkon PM-menestyksen vuoksi. Uskoisin silti olevani jälleen paremmassa kunnossa viime vuoteen verrattuna. Se niin sanottu talviaskel alkaa olla kohdillaan ja kilometrien nieleminen voi jatkua. Kauhulla seurasin kuinka pojat olivat pistelleet Vantaan Hakunilassa kymppiä. Kisa tosin käytiin hyvällä alustalla, mutta 31min lähentelevät ajat ovat jo kovaa luokkaa marraskuulle. Vuosi sitten pojat pitivät 31 minuutin rajaa suorastaan pilkkanaan ja lunasitivat paikan "ylimääräisissä" katsastuksissa EM-maastoihin.

Meinasin jo kirjoittaa, että jumi sen kuin pahenee. Tänään kuitenkin alkaa jo tuntua että eiköhän se tästä. Lumen tulo ja puntilla käynti joka tapauksessa saivat paikat aika pahasti tukkoon. Aamulla juoksin 1.35 ja illalla tunnin. Lumella juokseminen tuntuu hieman erilaiselta ja nivusissakin ainakin alkuvaiheessa on tuntemuksia. Parasta on varmaan himmata vauhteja ja kiristää määräruuvia. Nyt kun tarkemmin muistelee niin joka vuosihan se talvi on tähän asti tullut ja lumen tultua on aina ollut pientä jumia. Sama juttu myös lumien sulaessa.

Päivän tentti meni kohtalaisesti ja heti lenkin plus lounaan jälkeen sen tekeminen vaati hieman skarppaamista. Iltalenkin juoksin pakasta vedetyilla Pegasuksilla. Jospa kroppa saisi siitä vielä hieman uutta ärsykettä.

Eilen tuli välipäivä bloggaamisesta. Aamusta klo 8 olin ollut tulkkaamassa, jonka jälkeen pääsin lenkille. Juoksin 5km, vedin pari loikkaa ja juoksin 10km 4min vauhdilla. Edellispäivän penkillenousut tuntuivat jaloissa ja yritin pitää juoksun rentona. Aamupäivästä lähdimme Tampereelle tulkkikoulutukseen. Musta tulee valvoja uusille tulkeille ja arvioin heidän osaamistaan, kun he suorittavat asioimistulkkitutkintoa. Tuliaisina Tampereen TAKK:sta oli muutama läksytehtävä ja kello neljän aikaan syöty lounas, Macissa tietysti! Paluumatkalla yllätti oikein talvinen ja lumipyryinen keli. Illalla sain vielä onneksi motivoitua iltalenkille. Lenkkikaveriksi sain Antin, joka tarjosi vielä saunan kympin lenkin päälle. Hyvää teki kropalle, vaikka piriformis pakaralihas kiristeli entisestään. Tänään olikin sitten ensimmäinen lumessatarpomiskeli pitkään aikaan. Juoksin kympin ja jätin loppuvedot suosiolla väliin. Piti olla koko päiväksi puhelintulkkauksia omaan kännykkään, mutta ilmeisesti Kajaanin päässä ei tiedetty mun puhelinnumeroa ja tulkkikeskuskin oli kiinni koulutuksen vuoksi.. heh easy money.. Käytin päivän huomiseen tenttiin lukien saaden iltapäivällä kuulla, että toinen tenttikirja olikin vanha enkä voisi sitä tenttiä. Jaaha ajatteli, ei mitään uutta meikäläiselle. Tyynesti varasin uuden tenttikirjan kirjastosta. Saapahan huomenna vastata sitten yhteen essee kysymykseen EU-Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä. Faija tulee kylään viikonlopuksi ja ohjelmassa on ainakin Bond-elokuva.

Iltareeni oli seuraavanlainen. Verryttelyä 6km 4min vauhtia Kuokkalan graniittiin (entinen väestönsuoja). Siellä 2x5x20sekuntia loivaan mäkeen hölkkäpalautuksella/4min pal. Tossu piti hyvin, mitä nyt kestojumi vaivasi. Yritin helpottaa oloa reippaalla alkuverryttelyllä. Loppuverra oli suorinta reittiä kämpille, n 3km. Toivotaan, että huomenna juoksu ei olisi enää jäkittämistä. Tässä ei nyt ilmeisesti ole kisan kisaa pitkään aikaa, joten reeniä on tiedossa tavoitteena tammikuun maraton.

Tänään sain nukuttua väsymystä pois ja olo olikin varsin palautunut aamulenkkiä tehdessäni. Tällä kertaa tein niin että vedin aamulla pidemmän ja illalla kevyemmän+puntin. Aamu piti siis sisällään 21km reippailua ja 2x100m. Illalla verryttelin 40min ja kävin puntilla tekemässä penkillenousua ja keskivartaloa. Ei uskalla liikaa rehkiä jaloilla, koska ne menee mulla herkästi jumiin puntista. Lähinnä vasen pakara ja SI-nivel jos liikaa innostuu kirppuja tekemään. Ne ovat varmaan hyödyllisiä mutta ei enää vanhalle maratoonarille. Keskityn kestävyyden kehittämiseen. Nopeus on mitä on, mutta se ei tiedä sitä että ikuisuusprojekti 4minuutin alittamisesta tonnivitosella olisi kuopattu. Kuten Tommi sanoin maratonin ennätyksen parantaminen vaatii myös alimatkojen kehittymistä. Projekti seuraavien EM-kisojen maratonille on käynnistynyt.

Eilen Kaihlajärvi kyseli, mitä on raasto. Vastasin, että se on sitä kun maitohampaat näkyvät. Mitä julmempi on irvistys, sitä kovempi on raasto. Raastaa voi niin hyvä kuin huonokuntoinenkin. Mulla raasto näköjään on sitä, että monttu haukkaa happea. Kuvan ottohetkellä itseasiassa olo oli hyvä ja stimmunki hyvä. Siis ei kannata ulkoisen olemuksen antaa haitata tässä lajissa. Kyseessä ei ole kauneuskilpailu!

Eilen tuli koomailtua 30km verran Tyntsän kanssa Jyväskylässä. Vauhti oli paikoittain kevyttä 5min vauhtia. Lunta oli satanut yön aikana sen verran että maa oli valkoinen Laajavuoren maastossa. Lenkki kulki kohtalaisen mukavasti, mutta raxissa vedetyn lounaan jälkeen iski kooma. Ei jaksanut lukea tenttii ja loppupäivä meni löhötessä. Tänään oli myös niin sanotusti määrä päivä. Aamulenkin vedin pakkasen jäädyttämässä maastossa. Iltalenkillä valmentaja armahti hieman ja juoksimme 8kierrosta ns. keuruun mailia. Vauhti oli 3.50-4min hujakoilla. Kovempaakin olisi päässyt, mutta ihan fiksua on nyt kisan jälkeen palautella. Torstaina kuitenkin isketään mäkeä. Lenkin jälkeen vedimme Juhan kanssa 5x100m ja käynti puntin puolella heilumassa.

Maanantai päivä piti muuten sisällään neljä tuntia puhelintulkkausta. Varsin uuvuttavaa puuhaa, kun ainoa aisti on kuulo, jonka avulla pyrit ymmärtämään puhujan viestin ja kääntämään sen. Tasapuolisuuden nimissä piti rasittaa molempia aivopuoliskoja ja vaihdoin luuria vasemmasta oikeaan. Yksinkertainen asia, mutta lisäsi vaikeusastetta heti muutamalla pykälällä. Miten se olikaan, kumpaa aivopuoliskoa mies käyttää enemmän? Sitä loogista puolelta, mutta oliko se vasen vai oikea?

Hyvät maastoskabat on jälleen käyty. Tällä kertaa Tanskanmaalla. Käynti oli pikainen, mutta varsinkin naisten puolella menestystä tuli reilusti. Molemmissa tuli henkilökohtaiset voitot ja joukkuemitaleja. Poikien ja miesten puolella jäi petrattavaa. Juhan viides sija kovassa porukassa oli kuitenkin näyte miehen maastokyvyistä. Oma juoksu oli ihan positiivinen ja maastojuoksu tuntuu taas siltä, että ehkä se joskus kulkee. Viime vuoteen verrattuna reitti oli juostava ja loivaan rinteeseen tehty nurmirata oli vauhdikas. Naisetkin saivat raastaa 8km edestä. Laitan tähän mukaan muutaman kuvan kisoista. Valitettavasti en ehtinyt kaikkia sarjoja kuvata, kun oli edustustehtäviä.

Perjantai oli matkustuspäivä ja aamulento Jyväskylästä oli 7.35. Perillä Kööpenhaminassa majoituimme kisapaikan lähelle youth hostelliin. Positiivista paikassa oli play station ja Jarkon kanssa otimmekin tuntumaa taistelu- ja jalkapallopeliin. Perjantai-iltana ei päivän matkustamisen jälkeen oikein muuta jaksanutkaan tehdä kuin kertoa huonoja vitsejä ja pelata pleikkaa. Lauantai aamusta alkaen olikin sitten jo huumori poissa. Huoneet piti luovuttaa jo 10.30 ja aikaa jäi odotteluun hotellin aulassa. Kisapaikalle kävelimme niin että ehdimme nähdä ensimmäiset juoksut. Sitten pukukoppiin keskittymään. Itsellä oli perinteisesti aika epävarma olo, mutta maastopiikkarit jalkaan saatuani olin valmis kisaan. Alkumatka taivallettiin sopuisaa vauhtia Juhan vetäessä porukkaa. Toisella ja kolmannella 2km kierroksella, kun ensin oli kierretty kaksi kertaa 500m, alkoi välimatka kasvaa. Mikko oli iskuetäisyydellä, mutta en saanut miestä ajattua kiinni. Miesten kisan jälkeen emme ehtineet verrytellä kuin kilometrin kun piti jo rientää lentokentälle. Siellä söimme kunnon lounaan ja palautuminen saattoi lähteä käyntiin.

Aamulla radiossa haastateltiin Mauri Kunnasta, tuota mainiota piirtäjä kuvittajaa. Hänen käsialaansa ovat mm. Koiramäen kirjat. Viime vuonna Vammalassa järjestettiin maastojuoksun SM-kilpailut. Tapahtuman yhteydessä järjestetyt junnumaastot olivat nimeltää Herra Hakkaraisen maastot. En ollut paikalla katsomassa, mutta varmasti innostunutta tulevaa kestävyyskaartia oli edustettuna. Mauri vain totesi aamun haastattelussa, että hänellä nyt sattui olemaan lahjoja piirtämiseen. Hän vertasi asiaa juoksuun, jossa myös joillain on lahjoja. Mauri totesi olevansa melko laiska lukemaan, vaikka hänellä on monta kirjaa luettavana samaan aikaan. Tuosta haastattelusta mieleeni jäi vain ajatus, että jokainen tehköön sitä mitä parhaiten taitaa. Olkoon se sitten postimerkkien keräilyä, mutta pääasia että tykkää harrastuksestaan. Mielestäni jokaisella pitäisi olla harrastus ja henkireikä, johon purkaa energiaansa.

Pohjoismaiden mestaruusmaastojen osallistujalistat ovat ilmestyneet samoin kuin rataprofiilikin. Ikävä uutinen sen sijaan on että Jussi Utrianen ei juokse. Mies sai keskiviikkona kortisonipiikun jalkapohjaan (lantarifaskiitti). Uusimpana tietona vielä että Jarkko Hamberg korvaa Utriaisen. Hyvä näin niin saadaan koko viiden hengen porukka lähetettyä paikalle.

Olipa todella pimeä päivä, melkein olisi päivälläkin voinut liikkua taskulampun kanssa. Aamulla klo 8 olin jo hierojalla ja loppupäivä on lepoa. Täytyy nyt tehdä parhaansa lauantain kisaa ajatellen. Huomenna olisi puolikova avaava harjoitus hallilla 5x400m 3minuutin rytmillä. Eipä siinä enää sen kummempia voi tehdä muuta kuin hermoilla valmistautua skabaan. Yleensä kisat on kyllä mennyt hyvin jos on ollut jumia tai väsymystä kisaviikolla. Se on tiennyt sitä, että elimistö kerää energiaa varastoon ja kova harjoittelu tuntuu kisaviikolla väsymyksenä. Joskus sitä on levättävä ja kun kilpaurheilija on tulosten takia sitä levätäänkin. On sitten taas hyvä treenata entistä paremmalla motivaatiolla, kun on kisa mennyt hyvin. Ja jos lauantain kisa menee oikein hyvin on jatkoa vielä tiedossa kisojen suhteen. Mutta niistä ei vielä sen enempää. Hyvä on kuitenkin tietää, että elämä ei yhteen skabaan pääty.

Tenttikirjan luku jatkuu sosiaaliturvajärjestelmän osalta. Juolahti tänään mieleen, että voisin myös toimia vakuutusmiehenä. Myydä vaikka ihan omaa urheiljavakuutusta. Niissähän jokainen urheilija on asiantuntija. Vielä kun on kokemusta Kelasta, niin miksi ei perustaisi kilpailevaa firmaa Kansaneläkelaitokselle!

Pää on täynnä kaikenlaisia asioita. Eilen lainasin ranskan ja swahilin kielioppikirjat. Ranskaksi pitäisi hallita numerot, kun Kongon pakolaiset sekoittavat swahilija ja ranskaa. Swahilin kielen sanakirjaa tarvitaan kieliopin tarkistamiseen. Oppikirja on vuosimallia 1989. Tansanian puolella puhutaan puhdasta swahilia ja muissa maissa huononpaa ja usein sekoittunutta. On siinä välillä tulkilla töitä kun ei tiedä mitä viikonpäivä nimitystä käyttää. Vaihtoehtoja on kolme kuten numeroissakin.

Tentti lähestyy parin viikon päästä ja Sosiaalipolitiikka globalisoituvassa maailmassa käsittelee mm. eläkerahastointia. Vaihtoehtoina on jakorahoitus, missä nuoret rahoittavat vanhempiensa eläkkeet (Suomi) ja rahastointi, missä kukin sukupolvi maksaa eläkemaksunsa jotka rahastoidaan. Ongelmana on että työllisyysasteen olisi kohottava jatkuvasti väestön ikääntyessä. Kuten tiedettyä Suomessa syntyvyys pienenee ja ns. huoltosuhde kasvaa. Omat vanhemmat kuuluvat ns. suuriin ikäluokkiin ja meidän ikäluokka rahoittaa heidän eläkkeensä. Miten käy kun me jäädään eläkkeelle? Jos ei mitään rahastoa ole olemassa niin painetaanko sitä duunia kasikymppiseksi asti? Parempi skipata koko työelämä... Täytynee silti luottaa siihen, että lakisääteinen eläkejärjestelmä (Suomen malli) on eläkelaitosten hoidettavana ja hoitaa homman yhteisvastuullisesti.

Aamulla juoksin oikein hiljaa 5min vauhtia 18km+2x100. Taisi eilinen vielä painaa kropassa. Tänään sitten illalla skippasin treenin ja huomenna on hieronta ja koko päivä lepoa. outoa.

Jos Jenkeissä on monta epäkohtaa niin löytyy niitä kotisuomestakin. Yksi näistä on köyhyys ja leipäjonot. Ne tulivat jäädäkseen laman jälkeen. Kunnallisvaalit tulivat ja menivät, mutta köyhyys teema ei tuntunut saavan pontta. Mitäs köyhistä, kun niitä ei näy paljoa missään. Ei ainakaan coffeehouseissa, missä kahvi maksaa melkein kaksi euroja ja kakkupalakin vitosen. Seurakuntien ja järjestöjen ruoka-apu on monelle tärkeä lisä toimeentuloon. Itse käyn usein työttömien ruokalassa edullisella lounaalla. Siellä vallitsee välitön tunnelma. Tekisi monelle snobille hyvää käydä siellä hiukan haistelemassa ilmapiiriä. Toisin kuin luullaan siellä eivät käy vain spurkut, vaan myös työssäkäyvät ja eläkeläiset. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johdossa työskennellyt tohtori Heikki Hiilamo on sitä mieltä, että leipäjonot voitaisiin tehdä tarpeettomiksi jos vain poliittista tahtoa löytyisi nostamalla perusturvan tasoa. [Keskisuomalainen 10.11]

Ei sen puoleen, että tässä esitettäisiin jotain erikoista. Olin tänään kuuntelemassa eläkevakuutus sijoitusneuvojaa. Jo nyt kannattaisi sijoittaa ne ylimääräiset pennoset tulevia eläkepäivä varten..

Tänään aamulla 9km. Illalla 4km +8x1,6km vuoroin 3.20-30/3.50-4min, lopussa piti jarrutella. päälle 5x100m ja 4km verryttelyä kämpille, missä kevyttä kuntopiiriä. Stimmunki alkaa olla reilassa.

Yhdysvallat on ollut Suomalaisessa mediassa esillä viime päivinä useasti. Lehdissä on käsitelty presidentinvaaleja, mutta myös Yhdysvaltoja yhteiskuntana. Jutuissa on pyritty tuomaan esille mitä on amerikkalaisuus. Paljonhan on puhuttu siitä, kuinka Eurooppalaiset eivät ymmärrä Amerikkalaisia ja päinvastoin. Euroopassa vastustettiin sotaa alusta alkaen, mitä ei skandaali vankien kiduttamisesta auttanut. Itse olen ollut kiinnostunut asioisen seuraamisesta. Uusimmassa Keskisuomalaisessa kirjoitettiin, kuinka Obaman toivotaan syrjäyttävän huumediilerit ja hiphopparit idoleina. Toisessa jutussa kerrottiin, kuinka 8-vuotiasta syytetään kaksoismurhasta. Mielenkiintoista asialle on, että tapahtumat sijoittuvat lähelle Flagstaffia, paikkaa missä Mårten Båström asuu ja harjoittelee. Nyt olen ainakin itse paikantanut Arizonan kartalle paremmin.

Aamulla 20km niin että jälkimmäisellä kympillä tein teräviä lyhyitä vetoja aina kun ylämäki tuli vastaan. Olo oli vahva, mutta motivaatio heikko ennen lenkillä lähtöä. Isälle täytekakun viennin jälkeen aamulla jatkoin nukkumista toivoen aurinkonpaisteen alkavan ja sateen loppuvan- ei loppunut. Onneksi keli oli kuitenkin plussan puolella.

Saiche. Juoksukelit olivat tänään todella heikot treeniä tehdessäni. Lähdin aamupäivällä Parkanossa tekemään kiihtyvää reipasta. Olin verrytellyt 4km ja tarkoitus oli juosta kymppi kiihtyvää, kun taivaalta alkoi sadella vettä. Vesi jäätyi kivasti maantienpintaan tehden siitä liukkaan. Ensimmäisen 3km ehdin juosta 3.30 vauhdilla, mutta jälkimmäisessä vauhti putosi jo 3.40 tuntumaan. Jatkoin vielä muutaman minuutin hiekkatielle, kunnes päätin olla itseä enempää kiusaamatta. Hölköttelin kotiin tienreunaa seuraillen. Pari autoa oli ajanut ojaan huvittavasti parin sadan metrin välein. Kämpille päästyäni rs800 näytti matkaa kuluneen 17,5km. Loppuvetoja en edes yrittänyt tehdä, kun oikea pohjekin on hiukan tuntunut. Loppupäivä meni Ikaalisten kylpylässä vesijumpan merkeissä. Aika helppoa tämä kerran päivässä juoksentelu.

Olen analysoinut blogiani google analyticsillä. Blogissani vierailee kuukaudessa yli kolme tuhatta eli noin sata päivässä. Eniten kävijöitä oli USA:n vaalipäivänä jolloin kävijoita oli 140. Kävijöiden määrä ei näy kommenttien määrässä.

Tuntemukset juoksijan jalkapöydässä jatkuvat. Luulin vaivan jo menneen ohi. Aamulla juoksin 55min eli noin 12km ja illalla olin mäkeä juoksemassa. Ohjelmassa oli 2x4x70 sekuntia hölkkä palautuksella. Verryttelyä alle 5km ja päälle 4km. Loppusatasia en uskaltanut montaa tehdä. Kämpille päästyäni laitoin kylmää jalkaan normaaliin tapaan. Uskon, että tilanne menee pian ohi. Olenhan keskimääräistä fiksumpi juoksija. Niinhän moni autokuskikin maantiellä ajattelee :) Usein tämä johtaa vain siihen, että tietä pitää ylittää henkensä kaupalla, kun ei tiedä onko autoilija huomannut sinut ja meinaako se pysähtyä vai ei. Varsinkaan aamulenkin aikaan ja ihmisten päästessä töistä ei yya-sopimmuksesta ole tietoakaan. Töihin ja äkkiä tai kotiin ja äkkiä tuntuu olevan ratin takana istuvan ajatuksissa. Suomalaisethan ovat kuuluisia vapaa-ajan arvostuksestaan. Työkavereiden kanssa ei hengata. Vasta kotipihalle päästyään suomalainen on vapaalla. Täytyy itsekin ajattelevan samoin. Kotio äkkiä ja päikkäreitä ottamaan ennen illan treeniä.

Barrack Obama valittiin ennakkoarvailujen mukaan USA:n presidentiksi. Maan äänestysprosentin kerrotaan nousseen ennätyksellisen korkeaksi, mikä kertoo suurten toiveiden asettamisesta Obaman hartioille. Ensimmäisenä hän varmaan tekee jotain maan taloudelle ja sen jälkeen toivottavasti ulkopolitiikkakin muuttuu hieman vähemmän hyökkääväksi. Katsotaan, mikä on tilanne tammikuussa ja onko presidenttikeskustelu vielä pinnalla. Ainakin vaalit kestivät kokonaisen vuoden ja viime tammikuussa muistan seuranneeni vaaleja tv.stä luullen vaalien ratkeavan aivan pian.

Pimeässä juokseminen ei ole hauskaa puuhaa. Tänään lähdin vanhasta muistista pururadalle illalla. Askellus oli horjuvaa ja lenkin väliin suunnitellut loikat haparoivia. Lopussa oli vielä tarkoitus juosta reipasta ja silloinkin vauhti oli kaukana hyvästä vauhdista. Täytynee ottaa huomioon seuraavaa lenkkireittiä valitessa. Tänään ohjelmassa oli siis 10km+5x10 loikkaa+5km reipasta.

Vuokrasin tänään ajankuluksi yhteiskunnallisen vaikuttajan, rap-artistin, 2 pacin omaelämäkerta elokuvan. Sunnuntaina katsoin 50 centin Get rich die trying. En varsinaisesti ole rapin suurkuluttaja, mutta musiikkia tulee kuunneltua silloin tällöin. Se mikä musiikissa kuitenkin kiinnostaa on yhteiskunnallinen viesti ja tausta. Köyhyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat usein laulujen teemoja. Voi olla vaikea suomalaisen tajuta rapin merkitystä, mutta tulevien presidentin vaalien maassa sillä on merkityksensä. Yhteiskunnalliset olot ja toivo muutoksesta saa varmaan monen äänestämään Barrack Obamaa. Mikäli hänet valitaan, on mielenkiintoista seurata tapahtuuko maassa mitään muutoksia.

Tänään aamulla 1.30 eli noin 17km+2x100m. Iltalenkki jäi väliin, kun jalkapöydässä oli hieman tuntemuksia.

Luokkakaverini Kenian ajoilta suorittaa mielenkiintoista pyörälenkkiä: kaveri on kuukausikaupalla fillaroinut ympäri Afrikkaa ja vierailee vanhojen tuttujen luona. Kaverin nimi on Dan Carpenter ja hän auttoi minua aikanaan paljon fysiikassa ja kemiassa. Olin vuoden vuosina 1995-1995 amerikkalaisessa lukiossa Rift Valley Academyssa Keniassa. Koulu sijaitsee luonnonkauniilla paikalla suuren hautavajoaman reunalla vähän vajaa 2km korkeudessa. Vielä vuosien jälkeen mieli palaa noihin teinivuosiin ja muistorikkaaseen vaihtari aikaan. Perustan ajatusmaailmani jenkeistä aika paljon tuona vuonna saamaani mielikuvaan heistä. Koulu oli sisäoppilaitos, missä oppilaita oli lähemmäs 500 ja heistä suurin osa valkoisia amerikkalaisia. Alueella sijaitsi myös sairaala ja raamattukoulu. Valkoista henkilökuntaa paikalla oli myös satoja. Tuostakin ajasta voisi melkein kirjoittaa vaikka kirjan. Itse pelasin silloin intohimoisesti tennistä, valokuvasin ja opin elämästä. Mielenkiinnolla odotankin uutta opintomatkaa oikeaan Amerikkaan tammikuussa.

Tänään tunti (13km) aamulla ja illalla 3km+16km vauhdinvaihtelua+5x100m+puntti.

Nyt on jälleen hiukan aikaa päivittää blogia. Päivä meni nopeasti käännöstä tehdessä. Pitkän aamulenkin jälkeen, 24km, energisenä siivosin ja pesin pyykkiä. Aurinko paisteli hetken aikaa mukavasti ja mieli oli positiivinen. Neljän jälkeen alkoi kuitenkin jo hämärtää. Onneksi on sähkövalot keksitty ja ei ole sähkökatkoja.

Kaverini Ruotsista, joka lähtee mukaan juoksemaan Houstonin maratonia tammikuussa oli paikallisissa PM-karsinnoissa ja tässä tulokset. Sieltä ne tulokset löytyvät kunhan jaksaa tehdä hieman salapoliisin työtä. Miesten voittaja Sjögvist siis saa vastaan oman ykköstykkimme Jussin. Naisten paras oli ilmeisesti Ida Nilsson ja hänethän meidän Annukka kepittää mennen tullen.

Illan leffassa Saint Ralph tähtäsi 14-vuotiaana Bostonin maratonin voittajaksi joskus 1950-luvulla. Sitkeä kaveri jäi leffan mukaan niukasti toiseksi. Todellisuudessa 1954 Bostonin maratonin voitti Veikko Karvonen ajalla 2.20.39. Hyvä aika.

Ei mennyt aivan nuppiin päivän kisa. Positiivista kuitenkin oli PM joukkueeseen pääsy. Kisa lähti käyntiin yskähdellen. Startti ja kova kiihdytys. Juha lähti armottoman kovaa kuten oli ennakoitavissakin. Hetken juoksun jälkeen olin kuulevinani Tommin (päävalmentajan) huutavan jotain seis ja takaisin, kellot ei lähteny käyntiin. Katselin muita juoksijoita ja kukaan ei näyttänyt reagoivan tilanteeseen. Ensimmäisen mutkan jälkeen näkyi valtavan hirven painelevan metsikköön. Kaverilla oli varmaan henkilöauton verran massaa, mutta onneksi se pelästyi juoksijoita enemmän kuin me sitä. Kisa jatkui kuitenkin normaalisti ja yritin saavuttaa Juhaa. Mäet eivät kuitenkaan tuntuneet kulkevan ja Miro ohitti minut. Päätin pitäytyä hänen kannassaan ja iskeä myöhemmin uudelleen. Oma juoksu ei kuitenkaan tuntunu kulkevan ja sain tehdä hillittömästi töitä. Varovaisemmin aloittanut Mikko tuli toisen kierroksen alkaessa ohi ja välimatka kasvoi tasaisesti. Epäonnen soturi Jarkko oli kaatunut ensimmäisen kierroksen lopussa ja kolauttanut lonkkansa komeasti verille. Mielessäni laskeskelin sijoituksia ja tiesin neljännen sijan pitäessäni olevani joukkueessa. Oma vauhti putosi tasaisesti kuten Mironkin. Maalissa häneen oli eroa kymmenisen sekuntia, Juhaan peräti minuutti.

Jos ei kisaa huomioida Pajulahden miitinki oli kaikin puolin mukava. Paikalla oli vanhoja konkareita Juha Hellsten ja Lahden Konstantin Kutilainen. Tällä kertaa heidän paukkunsa eivät riittäneet kisapaikkaan ja tuloksena oli keskeytys. Samaan aikaan Pajulahdessa järjestettävä maajoukkueleiri oli koonnut eri lajien urheilijoita opistolle ja myös keihäänheittäjät näyttivät tekevän treeniään. Karsinnan tulokset. Jou Jou täältä tullaan Tanska. Kuva viime vuodelta. Tänä vuonna ensikertalainen on ainakin Mikko Tyni. Onnea hyvästä kisasta!