Kuvissa hieman todistusaineistoakin, etta kylla taalla reenataankin. Kuva on eilisesta kympin kovasta, jonka vedin aikaan 33.30 hieman makisessa, mutta kovapintaisella juoksualustalla. Matka sujui mukavasti Anssin tullessa nelja tonnia mukana. Ite juoksin kahden kilsan patkaa edestakaisin. Fiilis oli ihan hyva juoksun aikana ja Antti tsemppasi vieressa polkupyoralla. Tuija sai kunnian kantaa juomapulloa eli palautuspuolikin oli kunnossa. Tanaan sitten onkin lenkkeilypaiva ja aamulla juoksin 9km ja illalla on ohjelmassa 15km.
Leiri vetelee viimeista viikkoa ja vasta nyt on varsinaisesti paassyt vauhtiin. Hyva nainkin niin saa nousujohteisesti treenata.

"Z": maratonpettyneisyys on inhottava seuralainen maratonkilvan jälkeen. Maratonpettyneisyys murskaa miehen kuin pähkinän. Se saa koviksenkin havisemaan kuin haavanlehden. Maratonpettyneisyys imee hetkeksi elämänhalun ruumista kuin saalistava anaconda ja saa miehen harkitsemaan junankiskoille heittäytymistä. Maratonpettyneisyys myrkyttää sielun kuin kännikala läheisensä. Onneksi maratonpettyneisyys ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ihmisen elossa vaan häipyy hetken ruumista riivattuaan kuin merirosvo tavernasta ja tuota pikaa mies suunnittelee jo uutta maratonia kuin tappajahai hyökkäystä uimarien joukkoon.