Almonte

Tänään oli skabapäivä Almonte nimisessä kaupungissa Espanjan puolella. Startti oli kello 12 päivällä ja se tiesi sitä että lähtö oli puoli kasi ja herätys hieman sitä ennen. Kesäaikaan siirtyminen tiesi vielä sitä, että sai nukkua tunnin vähemmän. Sen verran miestä ramasi, että menomatkan nukuin autossa. Vielä toipilas Antti hoiteli autokuskin tehtävää. Perille saavuttaessa ensimmäiset junnut olivat jo lähdössä kirmailemaan. En tiedä Almonten kaupungin koosta, mutta runsaasti oli juoksijoita ja koko kaupunki näytti olevan hienosti mukana tapahtumassa. Kisan yhteydessä oli paikalliset esittelemässä maatalouden tuotteita ja maistiaisia sai kevään ensimmäisistä mansikoista lähtien. Tuli siinä samalla lounaskin syötyä kisan jälkeen.

Itse kisa meni kohtalaisesti. Neljän kilsan kohdalla voittaja erkani ja oli maalissa lopulta 50 sekuntia minua edellä ja olin siis toinen. Pitää tsekata minkä tason juoksija voittaja oli. Juostava matka oli 9.6km ja minulta aikaa meni siihen 31.20 eli noin 32.30 kympin vauhtia. Reitti oli alussa kohtuu tasaista asvalttia ja loppu puikkelehti kaupungin keskustassa mukulakivillä. Ei nyt mitään hurjaa vauhtia tullut vedettyä, mutta tyydyttävä treenikisa kuitenkin. Vaivanpalkkioksi sain ainakin 15litraa oliiviöljyä sekä muita maataloustuotteita. Arvoltaan varmaan sata euroa. Jaoimme ne monte Gordon finskeille. Illalla kävin vielä juoksemassa 12km ilman paitaa. Voi olla että muutaman treenin ehtii tehdä ennen kuin Suomessa pystyy vastaavaan. Kesää odotellessa huomenna illalla ollaan Tampereen Pirkkalan kentällä. Palaamisiin!

Suuria tunteita Etiopiasta

Ei tänne Portugaliin kannata tulla treenaamaan. Tähän lopputulokseen tulimme Antin kanssa, kun television mainoskatkos oli kestänyt 17 ja puoli minuuttia. Steven Seagalin pako Alkatrazista elokuva oli katkolla koko mainostauon ajan. Vitsi. Televisiosta näkyy 17 kanavaa, joista kaikki portugalin, espanjan ja saksan kielellä. Ainoastaan uutiskanava CNN puhuu englanti ja nyt olisi tullut hyvä leffa, jota ei oltu dubattu saksaksi.

Tänään kevyt kymppi aamulla ja illalla kymppi niin hiljaa kun pystyin. Alkaa jo mies herkistymään ja vauhti jopa kiihtyi loppua kohti kuin itsestään. Päälle 5x100m, ai niin tein lenkin reteesti Finland paita päällä.

kevyt päivä

Eilen illalla kuppilassa istuessamme 800 metrin maailmanennätyksen omistava Tanskan Wilson Kipketer asteli sisään tuttu hymy kasvoilla. Pakkohan siinä oli mennä juttusille ja ottaa virallinen poseerauskuva. Olin niin tohkeissani kertoessani itsestäni Swahiliksi, että unohdin kysyä mitä mies nykyään touhuaa. Ilmeisesti hän on Tanskan joukkueen työntekijä, koska Joona näki hänet kentällä antamassa neuvoja nuorille juoksijalupauksille. Laitan blogiini kuvan kunhan Anssi saa sen lähetettyä. Muuten kukaan ei usko koko tapahtumaa.

Tänään illalla pääsin itse ensimmäistä kertaa käymään urheilukentällä. Paikalla oli satoja urheilijoita kentällä ja puntin puolella eikä kuulemma ollut edes ruuhkaa. Juoksimme Anssin kanssa verryttelyjuoksua 4km ja hyvän venyttelyn jälkeen tein 3x5x100m henkseleitä hölkkäpalautuksella. Viiden jälkeen hölkkäsin aina kilsan ja välillä juoksin ilman kenkiäkin. Tekee hyvää jalan pikkulihaksille näin maaliskuussa. Päälle hieman loikkia ja aitakävelyä sekä verryttelynä 4km takaisin hotellille. Pari tuntia sain treeniin kulumaan.

HELMI! Petteri Kurkon suomennos tulkinta kappaleesta Imagine:

Ehdin tässä jo miettiä mikä on miehellä kun väsyttää, vaikka ei muuta tee kuin makoilee ja reenaa. Tänään päivälläkin nukuin puolitoista tuntia ja herättyäni oli kauhee kooma päällä. Aamulenkin jälkeen olin ollut SUL:n virallisessa palaverissa, missä Tommy ohjeisti lähinnä junior team Finlandin tulevaisuuden nimiä. Paikalla oli 30 urheilija/valmentajaa ja siinä oli varmaan alle puolet täällä tällä hetkellä olevista suomalaisista. Kyllä niitä on, mutta ei vaan näy missään. Hyvä oli nähdä että suomalaisetkin osavat kokoontua. Ruotsalaisethan ovat perinteisesti diskuteeraajia eli nauttivat porukassa tekemisestä. Taso voi olla kirjava, mutta pääasia että kaikilla on hauskaa. Siinä on varmaan jotain opittavaa härmäläisilläkin.

Aamupalaverin jälkeen siis vedin tirsat, söin ja lähdin käymään Lidl:ssä pyörällä täydentämässä muonavarastoa. Ja jälleen köllimistä uima-altaalla ennen iltapäivätreeniä. Ohjelmassa oli kymppi kevyttä ja kymppi reipasta. Sain houkuteltua Joonan alkukympille ja loppukympin jyräsin itsekseni sykkeellä 155-160 ja vauhti oli siinä 3.50-4.00. Hyvin tuntui kulkevan, enkä lähtenyt kirraaman vauhteja. Rennon reipasta ja tulihan siinä kilsojakin kivasti. Reenin jälkeen oli kehittävä keskustelu Antin kanssa kynnyksistä ja vauhdeista. Luulen liikkuvani itselleni sopivilla ”vyöhykkeillä”. Mieleeni tuli Espanjan keikka 2004 ja arkistosta löytyi kuva SäiPpän synttäreistä. Silloinkin suomalaiset osasivat kokoontua.

kevyt päivä

Eilen tuli ihan kivasti kilsoja, kun illalla aamulenkin lisäksi juoksimme vielä Antin kanssa 16km. Loppumatkasta harjoittelin vielä loikkia Antin ohjastuksella ja lähtihän se lantiosta mistä pitäisikin. Stimmunki oli hyvä, paitsi Antilla joka valitti koomaa illalla. Tänään aamulla piti mennä tekemään kikkailuja, mutta Antti päätti passata ja tuli vain valvomaan treeniä. Harjoituksen jälkeen hänella olikin jo kuumetta ja mies sänkypotilaana. Harmin paikka, toivottavasti ei samaa tautia mitä mulla reilu viikko sitten…

Ite vedin aamulla 6km alle ja jalan heilutukset kävellen ja sitten hypellen, saksijuoksua, vuorohyppelyä yhdellä ja kahdella välihypyllä, yhden jalan kuopaisuhyppely, tasaloikkaa 6x, päkiähyppyjä x20, bortsov ja 5x60m juosten rennon kovaa. Päälle pari kilsaa verryttelyä.

Päivän rytmi täällä leirillä menee niin että sängystä ylös 8.15 ja lenkille 8.30. Aamupalalle ennen kymmentä, minä jälkeen lepäilemään huoneeseen. Välillä aamupäivällä käydään kylillä viemässä pyykkiä pestäväksi tai käydään netissä. Tänään loikoilin auringossa puoleen päivään asti kunnes ryhdyin lounaan tekoon. Anssi tuli morjestamaan iltapäivällä ja tsekkasimme tilanteen uima-altaalla ennen kahville menoa. Paikallisesta kahvilasta löytyy WLAN ja siellä tulee hengattua iltaisin netissä surffaten tai muuten rentoutuen. Iltatreeni on siinä viiden maissa ja tänään juoksin yksin reilun tunnin lenkin. Tarkoitus oli palautella huomisen pitkää reipasta varten. Menin niin hiljaa kun pystyin ja nautiskelin juoksusta ilman paitaa. Hyvin tarkeni ja Suomessa vastaavia kelejä on tiedossa vasta kesäkuulla. Väkistenkin tahtoi vauhti kiihtyä lopussa kun tuli ohiteltua hitaampia jyriä. Täällä Monte Gordossa on pilvin pimein juoksijoita näin huhtikuussa. Radalla on kuulemma tunkuakin. Itsellä radalla käynti taitaa siirtyä ensi vuoteen.

Huomenna aamulla klo 9 on Ekblomin pitämä palaveri. Pitänee mennä paikalle. Kiva olisi tietää sunnuntain kisasta mitä matkaa on tarjolla.

Kuvissa hieman todistusaineistoakin, etta kylla taalla reenataankin. Kuva on eilisesta kympin kovasta, jonka vedin aikaan 33.30 hieman makisessa, mutta kovapintaisella juoksualustalla. Matka sujui mukavasti Anssin tullessa nelja tonnia mukana. Ite juoksin kahden kilsan patkaa edestakaisin. Fiilis oli ihan hyva juoksun aikana ja Antti tsemppasi vieressa polkupyoralla. Tuija sai kunnian kantaa juomapulloa eli palautuspuolikin oli kunnossa. Tanaan sitten onkin lenkkeilypaiva ja aamulla juoksin 9km ja illalla on ohjelmassa 15km.
Leiri vetelee viimeista viikkoa ja vasta nyt on varsinaisesti paassyt vauhtiin. Hyva nainkin niin saa nousujohteisesti treenata.

"Z": maratonpettyneisyys on inhottava seuralainen maratonkilvan jälkeen. Maratonpettyneisyys murskaa miehen kuin pähkinän. Se saa koviksenkin havisemaan kuin haavanlehden. Maratonpettyneisyys imee hetkeksi elämänhalun ruumista kuin saalistava anaconda ja saa miehen harkitsemaan junankiskoille heittäytymistä. Maratonpettyneisyys myrkyttää sielun kuin kännikala läheisensä. Onneksi maratonpettyneisyys ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ihmisen elossa vaan häipyy hetken ruumista riivattuaan kuin merirosvo tavernasta ja tuota pikaa mies suunnittelee jo uutta maratonia kuin tappajahai hyökkäystä uimarien joukkoon.

Eilen illalla oli kiihtyvä reipas. Vähä jänskätti, miten voimat on palautunut. Kilsa kevyttä sitten 4.10 pari kilsaa, sitten pari kilsaa 3.50 ja 9km 3.40 vauhtia. Sykkeet alussa 160 ja nousivat 170 eli kynnyksen yläpuolelle. Vähän vielä sykkeet on herkässä taudin jäljiltä ja tunnin juoksun jälkeen hieman jo väsytti. Päälle kolme kilsaa verryttelyä ja teräviä vetoja 5¤100m. Treeni oli siinä ja tänään 25km lenkki Antin ja Jokisen kanssa. Ei nyt niin helppoa, mutta tulipahan tehtyä ja loppupäivä oli ansaittua lepoa. Illalla kiinalaista ruokaa Tuijan synttäreiden kunniaksi. Ens viikko on tarkoitus vetää hyvin ja sunnuntaina olis leirikisa.

hieman parempaa

Kirjoitettu eilen: Oma juoksu alkaa taas pikku hiljaa kulkea. Eilen teimme Antin kanssa tunnustelevan treenin. Kuusi kertaa kolme minuuttia parin minuutin hölkkäpalautuksella. Alkusyke oli 170 ja lopussa jo 180 eli alussa kynnys alueella ja lopussa ylikin. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja jotain herkkyyttäkin oli havaittavissa. Reitti oli mahtavaa metsäbaanaa ja mukavan kumpuilevaa. Hiki irtosi ja fiilis oli positiivinen. Vielä parempi mieli oli hieronnan jälkeen illalla. Viimeisetkin jumit helpottivat. Kummasti sitä tukkeutuu matkustellessa ja sairastellessa. Parempi olisi olla vain kämpillä ja mielellään terveenä. Pari päivää aikaisemmin otettu hieronta ja kroppa olisi saattanut reagoida vielä enemmän jumiutumalla. Tarkkaa puuhaa tämä kestävyysharjoittelu.

Tänään sitten oli niin sanottu lenkkipäivä. Aamusta ysi ja illalla 17km. Välissä tsillailua ja käynti Espanjan puolella. Santo Antonio niminen kaupunki on tuossa parin kilsan päässä, missä on myös Lidl. Santo Antoniosta on vartin lauttamatka Espanjan puolelle. Kieli vaihtuu samoin kuin kello tunnilla eteenpäin. Tänään olivat kaupat kiinni ja valmistelut pääsiäismessuun käynnissä. Porukkaa oli muutenkin normaalia enemmän liikenteessä.

Tanaan aamusta 5km+juoksuloikkaa seka teravia kuuskymppisia. Antti oli talla kertaa nopeampi. Kosto elaa!!

Mielenkiintoinen tarina: Sankareita on monenlaisia.

Kuvassa perinteinen jäpityskuva: Miika, Tuija, Antti ja Joona Ojapalo

terveenä mutta jumissa

Mies alkaa taas tosiaan olla juoksukunnossa, mutta jumi vaivaa. Maanantainen kova taisi olla hieman liian aikainen kova treeni. Oikeastaan jo silloin pakarat jumitti, mutta ei kovaa juokseminen ainakaan helpottanut. Meikäläisen keskivartalo pääsi rupsahtamaan sairastelupäivien aikana tai muuta syytä en keksi miksi juoksu jäpittää. Tässä on sitten kokeiltu hierontaa ja kylmä allasta tuloksetta. Eilinen saldo 10km +10km. Tänään aamusta 1.32 ja loppupäivä lepoa turismin merkeissä. Kävimme kovien jyrien Pylvänäisen, Aholan + kolmannen äijän kanssa auto ajelulla. Bicmäcciä ym oli ohjelmassa. Illalla jälleen venyttelyä. Huomenna olisi jälleen reippaampaa tiedossa, mutta katsotaan tilannetta aamulla.

Nyt alan taas pikku hiljaa päästä treenien pariin. Eilen sunnuntaina tein aamusta tunnin ja illalla 40min kevyttä. Paluu reitti tuli kyllä kieltämättä hienoa merenrantaa eli biitsiä pitkin. Olo alkoi vihdoin pikku hiljaa olla lähellä normaalia. Juoksu tietenkin oli tukkoista, mutta pääasia että pääsi baanalle. Sitä vartenhan tänne oli tultu. Maastot kyllä on parhaimmasta päästä.

Tänään sitten laitettiin kunto koetukselle. Aamusta juostiin seiska ja illalla huumori pois treeni. Maajoukkue juoksijoiden kanssa 8km kovaa kiihdyttäen. Viimeiset pari kilsaa maastossa juosten tuli jo 3.20 vauhdia ja Antti pisteli mukana tulemaan. Oma olo oli yllättävän hyvä, mitä nyt pakarat ovat edelleen tukossa liian ahkerasta penkin kuluttamisesta ja käännösten teosta. Sen siitä saa kun yrittää tienata.

Illalla on jo aika palkita itsensä kunnon illallisella. Eilen oli kiinalaista ruokaa, mutta tänään tyydyttäneen perus biffeihin ja sipsiin. Proteiinia sanoisi jaakko.

Haile pisteli mallikkaasti 59.14 Lissabonissa. Charles Kamathi kakkonen. Takalan aika jäi epäselväksi. Ei tainnut mies juosta.

Tänään sitten menin hermot ja lähdin hermolenkille. Ei vaan. Selkä ja pakarat oli jo aika lailla jumissa istumisesta ja makoilusta, joten päätin lähteä ulkoiluttamaan niitä Antin kanssa. Kova seiska viiden minuutin vauhtia hienoilla hiekkabaanoilla. Olo oli vielä sen verran vaisu, että juoksemisesta ei juuri nauttinut. Tuntuma oli kuin ei olisi koskaan juossut. Nyt tiedän miltä valmennuspäälliköstä tuntuu. Löysä olo jaloissa.
Karhu viesti lähestyy ja samoin JKU:n joukkueen kokoonpano. Tunkua tuohon maineekkaaseen porukkaan on. Ongelmana on, että osuuksia on vain seitsemän. Antti tähyää a-porukan paikkaa ja varmasti pistää junnut tiukoille karsinnassa Teivo cupissa tai omassa Palokka cupissa. Spekulointi jatkuu keiden ei tarvitse karsia ja ketkä kisaavat.

viides paiva

Kylla sita alkaa vakistenkin jo laskemaan juoksemattomia paivia. Viides on menossa nyt ja vielakin vilutta aina valilla. Viime yona oli kuumetta ja sen laskiessa jarkyttava tuskanhiki.

En ole kuitenkaan taysin jaanyt tuleen makaamaan, vaan kevytta turismia on tullut harrastettua. Tanaan menimme 3km paahan bussilla, missa sijaitsee Santo Antonio. Kaupungista nakyy levean joen toiselle puolelle, missa sijaitsee Espanja. Mukana reissulla oli Joona Ojapalo, joka on yksin leireilemassa asenteella. Tulomatkalla tuli poikettua Lidl nimisessa ruokakaupassa

Tama Monte Gordo on elakelaisten, lahinna hollantilaisten, suosima lomapaikka. Urheilijoita on ilmeisesti melko paljon, mutta en ole viela lenkilla tai urheilukentalla kaynyt, joten heita ei juuri ole nakynyt. (kuva) Parempia aikoja odotellessa ostin kioskista oikein hienon tikkujaatelon.

Neljas paiva menossa ilman juoksua ja fiilikset sen mukaiset. Kiva tulla etelaan makoilemaan ja sairastamaan. Ajateltu puolimaraton ei siis toteudu ja sekin harmittaa. Katselin tuossa harjoitus paivakirjaa ja huomasin, etta ihan hyvaa settia tuli vedettya pari viikkoa sm-hallien jalkeen. Vauhdit oli kisan jalkeen kohdillaan ja siihen ajattelin vetaa maaraa hieman. Eka viikko 175 ja toinen jo 200 sisaltaen pitkia kiihvytavauhtisia ja reippaita. Fiilikset oli kylla tosi hyvat viime perjantaina kun Erikin kanssa juostiin 10+10 reipasta. Reenin jalkeen menin Parkanoon viikonlopuksi porukoita morjestamaan, mista virus yllattaen sitten tuli. Aina ei voi voittaa, mutta seuraavina kertoina otan fobia asenteen kun tarkea kisa on tulossa. Viimeksi olin noro viruksen kourissa ennen sm-maastoja ja kovassa flunssassa ennen Frankfurttia. Taitaa olla niin, etta kun on ukko kunnossa niin silloin tautu iskee helpommin. Huumori pois seuraavilla kerroilla ja parempi jaada omaan huussiin keskittymaan.
Viereinen kuva on otettu ensimmaisena paivana. Antti tutkailee harjoitusohjelmaa (karttaa) Kalajoen hiekkasarkilla.

Niin vain piti käydä, että tämä mies kehitti itselleen kuumeen heti tänne Portugaliin saavuttuani. Lennot menivät hyvin ja yötä piti olla Franfurtin kentällä. Siellä söin illalliseksi kunnon 300 gramman pihvin, eikä hintakaan ollut kalleimmasta päästä. Suomessa hinta olisi ollut tuplana. Aamun herätys oli viideltä ja olo oli jo tuolloin tukkoinen. Jatkolento lähti 6.50. Peruspositiivisen asenteen omaavana toivon taudin menevän nopeasti ohi niin, että valmistautuminen sunnuntain Lissabonin puolikkaalle voi jatkua.

Antti ja Tuija Leskinen ovat siis matkakumppaneina ja tarkoitus on saada JKU:n valmennuspäällikkö jälleen reenin makuun. Työkiireiden vuoksi hän ei ole aivan täysiä pystynyt panostamaan juoksuun, mutta eilen löimme lukkoon jo suunnitelmia Berliinin maratonista syksymmällä. Itse voin tässä parempia aikoja odotellessa vaikka tehdä Swahilin kielen käännöksiä.

Edellinen teksi oli kirjoitettu eilen. Tanaan tilanne on sama ja yolla oli lampoa aika lailla. Tulin tanne nettikahvilaan ja peruin Lissabonin majoituksen. Osallistumismaksua ei voi siirtaa eika rahaa tule takaisin. Se raha siis meni sinne, ehka ensi vuonna uudestaan. Harmi vaan, kun kuntokin olisi ollut hyva puolikasta ajatellen. Testataan sita sitten sm-maantiella.

Saavuin myöhään eilen illalla tänne Parkanoon. Ennen matkalle lähtöä tein Erikin kanssa pari kymppiä niin että jälkimmäinen kymppi oli reipasta. Nopein mitattu kilometri oli 3.40. Päivän saldoksi tulikin 33km. Illalla kyllä hieman väsytti, mutta junaan oli raahauduttava laukkuineen. Tampereella oli tunnin odotus ja morjestin Ristoa, joka kiiruhti Pirkkahallin treeneistä vanhaa seurakaveria tervehtimään.

Tänään ohjelmassa oli vain yksi lenkki, mutta sitäkin pitempi. Paperilla luki 30km, mutta juoksin 2.20 ajallisesti, mikä on noin 28km. Kyllä siihenkin sai lykkiä. Juoksu kuitenkin kulki kohtuu hyvin ja mielessä oli seuraavan sunnuntain Lissabonin puolikas. Yksin juostessa kyllä lenkit tuntuu pidemmiltä. Toisaalta ei kulu energiaa jutusteluun ja saat juosta juuri niin hiljaa tai kovaa kuin huvittaa. Lenkki kiersi tutun Lapinnevan kautta, josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Riston etelän leiri lähestyy. Pari päivää sitten ääniä pojilla oli 400 ja nyt lukema huitelee jo 500 paremmalla puolella!

spedejä liikkeellä

Äänestäkää nämä pojat etelän leirille! Fisherman´s friend järjestää skaban, jonka voittamalla nämä kaverit pääsevät etelän lämpöön kohentamaan kuntoaan.

Meikäläisellä treenit jatkuvat normaalin tylsään tahtiin. Eilen aamulla kymppi ja illalla 14km matolla ensin 20min 3.50 ja sitten 30min 3.40 vauhdilla. Siis sellaista reipasta perusnylkkäystä. Maanantainahan oli jo ollut kova treeni. Tänään aamusta kymppi ja illalla hallille 4km missä piti suoritta nopeusharjoitus. Hallille oli kuitenkin vedetty matto ja ainoalla sadan metrin suoralla oli vilskettä kuin hämeenkadulla. Junnuna singahteli joka suunnasta. Ei siinä maksimaalisia kuusukymppisiä olisi päässyt tekemään. Ruumiita olis tullut. Päätimme siis Juhan kanssa muuttaa päivän treeniä ja mennä lenkille. Tunti jyräystä eli 12km ja hallille tekemään 4¤100m kun tilanne oli jo rauhoittunut. Kovasti teki mieli vielä loikkia ja tehdä pakara kautta polvennostojuoksua. Teinkin sitä samalla kun verryttelin kämpille päin. Onneksi oli jo pimeää ja vähän ihmisiä liikkeellä. Huomenna Parkanoon.

Usein kuulee puhuttavan, että hyvinvointiin kannattaa panostaa. Omalla kohdalla tänään kyseinen toteamus koski hierojalla käyntiä. Kallis reissuhan se oli, mutta toivottavasti panostuksen arvoinen. Maksetulla korvauksella kun olisi saanut ostettua edulliset lenkkarit. Pitänee harvemmin käydä kalliilla ja useammin edullisella hierojalla.

Iltalenkki kulki aamuisen hieronnan jälkeen vaivattomasti. Tunti kaksikymmentä ja kevyitä spurtteja matkalla. Oli nautinto juosta 130 sykkeellä kun askel vei eteenpäin. Aamulla olin juossut 5km ja kävässyt puntilla heilumassa. Olo ennen hierontaa oli aika piestyn oloinen. Polvi ei noussut mihinkään. Tein mielenkiintoisen havainnon iltalenkin aikana hiljaista metsätietä juostessani. Edestä ja takaa saapui auto ja tottakai juuri minun kohdalla kohtasivat. Mikäköhän mahtaa olla todennäköisuus että auto x ja auto y lähtevät tulemaan eri suunnista ja juuri kohdassa z kohtaavat, missä juoksija hapuilee lumen penkkaa. Todennäköisuus varmaan lähempänä nollaa. Käytännössä vaan hyvin usein tuuri sattuu kohdalle. Onko kokemuksia?

Iltasella ennen lenkkiä käväsin kestävyysguru Jaakko Herrasen kanssa kaffella. Mies ei enää lenkille lähde yhtä helpolla, mutta ystävyys on säilynyt. Tsemiä Jaska tuleviin koitoksiin! Lenkiltä saavuttuani tein maittavan kiinalaisen aterian. Shanghai valmisnuudelia sekoitettuna jauhelihaan ja pakastevihanneksiin. Päälle soijasoosia niin kyllä maistui. Suosittelen!

Kirjoitetaan nyt vaihteeksi suomeksi. Ei tää meininki mun blogissa nyt niin kansainvälistä ole. Saavat sujuvastia savoakin puhuvat selvää meikäläisen tekemisistä. Kallekin voi työpaikalla iltavuorossa lukea kuulumisia suomeksi :)
Päivä meni niin kuin arki yleensä menee. Sen verran oli kiirus, että jäi päiväkaffitkin juomatta. Sen huomas iltapäivästä kun alkoi ramasemaan kummasti. Pitikin ottaa pikku tirsat ennen ilta reeniä. Viikonlopun työputki varmaan vielä hiukan väsytti. Päivän reeni oli pitkäkestoinen neljä kertaa kolme kilomeetriä kolmen viidentoista vauhdilla. Palautuksena sen verran että syke laski alle 120. Aikaa siihen meni parisen minuuttia. Kulku oli hiukan väsynyttä, mutta jyräämällä se tuli kivasti. Juha veti ekan tonnin, mä toisen ja Eerikki kolmannen. Heleppoa kuin heinänteko. Huomenna on kauan odotettu hieronta. Harmi vaan, että paikat tuntuvat olevan nyt kunnossa ja SI-nivelkään ei enää pauku. Hyvä ja kallis hierojan pitäis olla. Muutamaan viikkoon en sitten hierojalle pääsekään. Lissabonin puolimaratoniinkaan ei ole kuin alle pari viikkoa. Mun startti numero on päälle 5000, toivottavasti pääsen lähtemään kuitenkin hyvistä asemista. Muuten hyvälle ajalle saa heittää hyvästit. Kelit Jyväskylässä on tällä hetkellä surkeat. Liukasta ja jäistä.

The games are over. It was a busy one but nice day at the same time. Before going on duty I did 25km with Mikko and Kalle. Legs were fine and the I was feeling ok good. After run I quickly went to Hippos, had a lunch and was ready at kilpailukanslia. Time went really fast as many of my collegs came to sey hello to me. I also got a change to see the most important races and was able to witness bronze medal run of my team member Anssi Puttonen. I put some pictures in picasa and you can take a look at them.

Today a busy day organizing the games. Results from today in the link. JKU got four medals (Petteri Monni M19 60m/400m, Eeva Niemelä N22 pole vault, Riina Meriläinen N17 60m) Also two fith places Timo Solmula M19 3000m and Jussi Huuskonen M17 800m. Hope tomorrow will bring good results too.

This morning I left for long run 8.30 in the morning. I felt quite fine and rest of the day there was no exercise. Tomorrow again the same thing.