Perjantai ja lepopäivä. Ansaittu sellainen. Eilen aamulla 22km mäkisessä maastossa ja illalla vielä kymppi vauhtileikittelyä. Pohkeet alkoivat olla aivan jumissa, niinpä päätin varata hieronnan. Tapsan hyvän hierontakäsittelyn jälkeen sain aloittaa vuorokauden mittaisen levon. Päälle vielä makoisa pizza ja työpäivä oli paketissa. Keskiviikkona teimme Jaakon kanssa nopeusharjoituksen: 3x3x60m. Maa oli märkä ja tuuli. Vaudit tippuivat sekunnin verran. Illalla juoksin Norjan poikien kanssa reilun tunnin 4.30 vauhdilla, mikä on vuoristossa jo sellaista kevyttä reipasta ainakin minun mielestä. Maa oli märkä, kuten se on ollut käytännössä koko viikon. Vesisadetta on riittänyt, mutta se ei menoa ole haitannut. Yllättävän hyvin leiri on mennyt tähän saakka. Oikeassa jalkaterässä on ollut pientä jäykkyyttä, mutta uskon sen menevän ohi. Pahimmassa tapauksessa se voisi olla orastava jalkaterän murtuma.
Lepopäivänä ajatukset saattavat vaeltaa syvissä vesissä. Kroppa ja mieli on ehkä hieman väsynyt. Samat naamat ja samat jutut. Yhteiselo on koetuksella. Mieleen saattaa tulla jopa kotimaa. Toisaalta kun lepäät niin tiedät, että seuraavana päivänä meininki on jälleen hyvä. Tätä se arki on, hieman vain erilaista kuin Suomessa. Taitaa olla aika leikata parta…
Kuvassa Björnar ”eagle” Kristensen, Dabaya etiopialainen ja Martin Ruotsalainen.
No, niin. Minäkin jaksoin lukea lopuun kun kirjoitit suomen murteella ;)Lepää että saat kehittäviä treenejä. Yksi kunnon hyvin mennyt treeni niin mielialakin kohenee. Jos ei, niin mieti näitä Suomen oloja: lunta ja liukasta, välillä tuiskua ja lunta. Kuulostele jalkaa. Pari lepopäivää on aina parempi kuin pari kuukautta pakkolepoa ;)
VastaaPoista