Tiistaina juoksin piirinmestaruus kisoissa suunnitellusti kasin. Kulunut viikko on mennyt flunssassa eikä senkään puolesta kunto ole paras mahdollinen. Toisaalta löysäily tuo sitä omaa huikeaa nopeutta esille, joten kova 2min alitus piti olla mahdollinen. Kasia saa jännätä ihan eri tavalla kuin pitkiä matkoja ja senkin puolesta antaa ihan hyviä kiksejä. Kova kahden kierroksen rutistus on kyllä. Siinä mennään sitä kuuluisaa nopeusrajoitusta vastaan, mutta samaan aikaan onnistumisen sattuessa kohdalleen moni mailerina itseään pitävä jää selän taakse. Tämä tietenkin tuottaa suurta tyydytysta ja kisan jälkeen alkaa välitön kuittailu pojille. Vielä kun Kalle sattuu samaan kisaan niin verbaalinen sanailu on melkoista. Juttujen tasosta ei aina ole takuuta, mutta hauskaa on. Niillä eväillä sitten jaksaa aloitella uutta harjoittelua ja kautta. Useinhan tulevan talven leirien suunnittelu alkaa hyvissä ajoin kesällä. Tämä on tietynlainen merkki elämän jatkumisesta ja siitä että nälkää on edelleen juosta kilpaa. Vuosi toisensa jäljeen sama prosessi on jatkunut ja jatkunee edelleen. Tämä kesä on vain ollut vähän yllätyksellinen sen suhteen, että juoksin kympillä alle puolen tunnin alkukesästä. Sen jälkeen ei kovin hyviä ratakisoja omilla matkoilla ole tullut. Ehkä takki on niin sanotusti ollut tyhjä ja motivointi itsensä rääkkäämiseen henkihieveriin ei ole korkealla. Sitä se kestojuoksu on, nimittäin päänupin pitää olla valmis käskyttämään kehoa juoksun loppuvaiheissa. Voidaan puhua myös nälästä. Zeta taitaa tietää parempia sanoja.
Niin pääsin Saarijärvellä a-erään, missä ei kuitenkaan vauhtia pidetty vauhtia. Jaakko uhrautui tässä vaiheessa vetojuhdaksi, mikä kostautui miehelle. Ite läpsyttelin jonon hännillä ja elättelin toivoa 2min alituksesta. Silloin kuitenkin kun olisi pitänyt alkaa iskemään vauhtia mies alkoi sluipailemaan. Juoksu tuntui hyvältä enkä saanut kaikkea irti koneesta ja tuloksena oli keskinkertainen kisa 2.02 ajalla. Kisa oli kuitenkin eka kasi pariin vuoteen ja matka kulkee sitä paremmin mitä enemmän sitä juoksee. Parin vuonna joskus 2002/2003 olen 1.59 alkuiset ajat juossu, mistä on tietenkin hetki aikaa. Noita kun alkaa miettimään voi vain todeta, että paljon on vettä virrannut Tourujoessa. Meitsi alkaa oikeasti olla vanha, mutta pieneenkään katkeruuteen ei ole varaa. Paras on vielä edessä ja siitä olen varma. Olkoon se sitten juoksu tai siviilipuolella niin elämän täytyy olla mielekästä. Suksylle riittää haasteita opiskelupuolella ja sitä keittötäkin voi rempata. (kirjoitettu kännykällä).
Niin pääsin Saarijärvellä a-erään, missä ei kuitenkaan vauhtia pidetty vauhtia. Jaakko uhrautui tässä vaiheessa vetojuhdaksi, mikä kostautui miehelle. Ite läpsyttelin jonon hännillä ja elättelin toivoa 2min alituksesta. Silloin kuitenkin kun olisi pitänyt alkaa iskemään vauhtia mies alkoi sluipailemaan. Juoksu tuntui hyvältä enkä saanut kaikkea irti koneesta ja tuloksena oli keskinkertainen kisa 2.02 ajalla. Kisa oli kuitenkin eka kasi pariin vuoteen ja matka kulkee sitä paremmin mitä enemmän sitä juoksee. Parin vuonna joskus 2002/2003 olen 1.59 alkuiset ajat juossu, mistä on tietenkin hetki aikaa. Noita kun alkaa miettimään voi vain todeta, että paljon on vettä virrannut Tourujoessa. Meitsi alkaa oikeasti olla vanha, mutta pieneenkään katkeruuteen ei ole varaa. Paras on vielä edessä ja siitä olen varma. Olkoon se sitten juoksu tai siviilipuolella niin elämän täytyy olla mielekästä. Suksylle riittää haasteita opiskelupuolella ja sitä keittötäkin voi rempata. (kirjoitettu kännykällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti