Tänään lauantaina oli jo viikon
kolmas huumori pois päivä. Edessä oli ihan miehekäs 14km
vauhdinvaihtelua niin että joka toinen kilometri vedetään kovaa ja
palautuskilometrikin reippaalla vauhdilla. Meitsi ei ole varsinainen
kovien reenien kuningas, mutta aina kun kaveri lähtee mukaan tulee
juoksusta tehokkaampaa. Tällä kertaa Jaakko lähti tsemppariksi ja
melkein kaikissa vedoissa jouduinkin jojottamaan parin askeleen
päässä. Vikaan vetoon sain sen verran taistelumieltä päälle,
että myös seurakaveri joutui koville. Ihan hyvä
vauhtikestävyysharjoitus tuli kuitenkin tehtyä 1500m korkeudella
Matemale järven rannalla. Se tuo itseluottamusta kivasti viikon
päästä siintäviin Lahden Kalevan kisoihin. Ja mikä sen parempaa
kuin olla vitosen ja kympin lähtöviivalla parrakkaana,
ruskettuneena ja hyväkuntoisena! :)
3km vr+14km vauhtileikittelya niin että
joka toinen km kovaa. Vauhdit olivat 3.14/4.06, 3.15/3.55, 3.16/3.57,
3.09/3.42, 3.17/3.57, 3.11/3.53, 2.58/3.44 +3km ja 4x100m rullauksia.
Font Romeaun vuoristoleiri alkaa
lähentyä loppuaan. Ensi viikon loppupuolella on jo paluu takaisin
Suomen suveen ja pimeneviin iltoihin. Uusia haasteita riittää
jälleen rutkasti ja mikäs siinä kunhan ei tarvitse jäädä
paikalleen junnaaman. Kalevalaisten jälkeen on melko pian
puolimaraton Tallinnassa ja jo sitä ennen maratontreenin
aloittaminen katse Amsterdamissa. Tavoitteena siellä ei sen enempää
eikä vähempää kuin maaginen 2.20 alittaminen. Se saattaa mennä
jos on mennäkseen, mutta ilman lenkillä käyntiä ei sekään
onnistu. Kuitenkin niin kauan kun on elämää jäljellä on myös
toivoa. Periaatteessa kyseisen rajan alittaminen ei mulle ole sama
tavoite kuin puolen tunnin alitus kympillä. Meitsi on jo saanut
elinikäisen tyytyväisyyden kestävyysjuoksuun. Välillä tai itse
asiassa aika useinkin tämä tahtoo unohtua, mutta laskettakoon se
sen piikkiin että olen vielä kilpaurheilija jolla riittä
tavoitteita. Epävarmuudessa piilee voimavarani.
Tänään aamulla ulkoilimme 8km+3x100m
kevyttä. Nousua tulee silti herkästi 200m eli aivan mistään
pöytätasaisesta reitistä ei voi puhua. Kuitenkin kun viikon verran
olemma maastossa painelleet on jalkoihin väkistenkin tullut voimaa
eikä pieni kaltevuuskulma tunnu missään muualla kuin pakaroissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti