Kalevan kisat 2012 ja maaotteluun!

Kulunut viikko on ollut melko hiljaista blogirintamalla. Arjessa on kuitenkin ollut vilskettä ja tuikkoja tilanteita. Fysiikka on ollut koetuksella, mutta henkinen vireystila tapissaan. Vuoden tärkeimpien ratakisojen lähestyminen on aina iso juttu. Kalevan kisat ovat kansallisen tason juoksijan arvokisat. Niissä median ja ihmisten kiinnostus on aivan eri luokkaa kuin muissa yleisurheilutapahtumissa. Paljon asiasta kertoo jo sekin, että Keskisuomalainen lähetti Lahteen toimittajansa neljäksi päiväksi!

Isäni tuli viime viikolla keskiviikkoiltana Jyväskylään tarkoituksena aloittaa keittiöremonti kämpässäni. Se alkoikin uusien kaappien kannolla asuntooni ja seuraavana päivänä vanhojen purkamisella. Kisoja varten alkoi kuitenkin keventely ja juoksupuolella ei ohjelmassa ollut muuta kuin verryttelylenkkejä. Keskiviikkona juoksin aamusta 7km+3x100m ja illalla samanlaisen 7km kolmella 3min reipasvauhtisella pätkällä höystettynä.

Torstaina kävin kevyellä 7km+3x100m aamuverkalla ennen työkeikkaa ja keittiöhommien aloittamista. Kroppa tuntui olevan valmis illan kisaan ja energiaa riitti. Juoksu kulki vaivattomasti ja lihakset olivat täynnä potkua. Kello kolmeen asti meni kivasti iskän kanssa kaakeleita seinistä naputellen ja kaappeja purkien. Pyrin välttämään turhaa ponnistelua ja hikoilua, mutta tuli sitä silti jotain tehtyäkin. Antero haki pihasta autollaan ja suunta oli kohti Lahtea. Otin lepiä auton takapenkillä ja torkahdin. Yhtään ei jännännyt, mutta olin silti täynnä kisaluottoa. Pelipaikalla haimme numerolaput ja menimme keskittymään pukukoppeihin.

Ilta viileni ja oli tyyni kisan koittaessa. Vitosen viivalla kavereita oli ihan mukavasti ja ennakkoon arvelin pahimmiksi vastustajiksi junnut, jotka vuosi toisensa jälkeen parantavat ennätyksiään. Juoksu lähti liikkeelle hiukan vaihtelevasti. Eka tonni 2.53, minkä jälkeen vauhti tasaantui eikä kakkosporukasta löytynyt vauhdin pitäjää. Itse olin hiukan pussissa ja seurailin miten tilanne etenee. Kolmen kilometrin väliaika oli 8.46 tuntumassa ja Pennanen meni kärkeen. Jotenkin alkoi miehellä olla levoton olo ja reilu kilometri ennen maalia menin kärkeen vauhtia pitämään. Juoksu alkoi tuntua sitä paremmalta mitä kovempaa juoksin ja annoin mennä. Halusin pudottaa pojat kyydistä kovalla vauhdinpidolla. Viimeisellä kierroksella Pennanen pyrki kaarteessa ohi, mutta sain vielä kiristettyä vauhtia. Etusuoralle tultaessa huomasin iäkkään Keron Jukan kirivän rinnalle ja ohi. Irvistin sen minkä pystyin, nostin polvia minkä kykenin, tamppasin maata reisillä minkä kerkesin, haukoin happea minkä osasin. Mikään ei auttanut. Mies lipui ohitseni. Maalissa olin totaalisen kuitti ja kaikkeni antanut. Asettauduin makuulle tartanin lämpöön ja monta minuuttia yritin tasata hengitystäni. Myöhään maaliviivan ylittänyt Kuopion Klemolalle tarjosin kättä. Läpsäys siihen ja tunsin olevani ihminen, jolla on myötätuntoa toista kohtaan. Jostain syystä mieleni herkistyi ja silmät tahtoivat kostua. Availin piikkarinnauhoja kaikessa rauhassa yksin maaliviivalla istuen katse kohti nurmea. Kilpakumppanit olivat kaikki takanani ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Käsillä polviin tukien nousin seisomaan piikkarit käsissäni. Vastaan tuli kisan yllättäjä Jarkko kevyesti kirmaillen. Onnittelin häntä samoin kuin Jussia ja Lewisiä. Tunteet olivat vahvasti pinnassa. Mielessä kävi lopettaminen, kova työmäärä ja kaikki se mitä juoksun eteen olen tehnyt. Katkera en ollut, sillä olin juuri juossut 14.36 mikä oli paras aikani neljään vuoteen. Kauden parhaani oli vain 14.52 ja olin siis tärkeällä hetkellä pystynyt venymään. Viiden tonnin juoksu oli sittenkin hieno matka ja se jos mikä vie miehen kantokuntoon hetkeksi. Olin suoriutunut kahdeksanneksi ja päässyt SM-pisteille.

Henkinen takki ei ollut tyhjä kuin muutaman minuutin, mutta silti samalla tuo hetki tuntui jossain syvällä. Se kosketti ja palkitsi yhtä paljon kuin kesäkuun alun 30min alitus kympillä Tanskassa. Tuolloin olin täynnä energiaa ylitettyäni maaliviivan. Nyt olin totaalisen kuitti, makasin maassa ja tyynen rauhallisesti annoin ajatusten virrata. Se oli sitä kuuluisaa flow tilaa, vaikka hiukan ennen se oli ollut vajaan kolmen minuutin mittainen kun olin juossut vikan kilometrin hyvin 2.47. Ihmisestä löytyy yllättävän paljon voimia tärkeällä hetkellä. Treenissä tuohon aikaan juostu yksi tonni olisi teetättänyt paljon töitä ja nyt juoksin sen niin että alla oli 4km raastavaa juoksua. Kisassa lämmitti jonkin verran keskenkuntoisen Matti Räsäsen voittaminen. Miehellä oli polvivammaa alkukaudesta ja hienoa että Matti on taas kuvoissa mukana.

Verryttelyt kisaan toimivat loistavasti. Alkuverkka oli Pennasen kanssa melkein puolireipasta 5km+1min reipasta ja 30 sek kovempaa ennen (30min ennen starttia) callingiin ja radalle siirtymistä. Radalla muutamia rentoja 100m rullauksia ja rentouden hakemista. Keskittyminen oli päällä koko ajan ja pyrin lähinnä pitämään fiilikset positiivisina. Kisan jälkeinen verryttely oli kevyt 4km kauniissa puistossa mukavia jutellen. Palasin yöksi Jyväskylään valmentaja Anteron kyydillä.

Seuraavana päivänä jatkoimme isäni kanssa keittiöremontin tekemistä. Edessä oli vanhojen kaappien vieminen kierrätyskeskukseen, uuden hellan ja liesituulettimen osto sekä muiden värkkien hommaaminen rautakaupasta. Ehdin perjantaina tehdä pari tulkkauskeikkaa sekä juosta 7km aamusta sekä illasta 3km+3km helppoa reipasta+2km kevyttä+3x100m. Juoksu kulki oikein hyvin vaikka olin sitä keittiöremppaa tehnyt ja ollut jalkojenpäällä koko päivän.

Lauantaina oli jälleen kevyempi päivä ja keskittyminen kymppiä varten alkoi. Aamulla hölkkäilin 7km+3x100m ja alkuillasta Lahdessa poikien kanssa 30min+2x100m. Ajelimme Jaakon ja Henrin kanssa hyvissä ajoin Lahteen katselemaan toisten edesottamuksia sekä nauttimaan kisojen tunnelmasta. Sain kevyen ravistelun ja hierontaa pohkeille Tuomas Inkiläiseltä. Henri huumorimiehenä otti bensaa suoniinsa ikään kuin kyseessä olisi jokin vippaskonsti. Vaikeistakin asioista pitää pystyä vääntämään huumoria.

Sunnuntaipäivä koitti Omena-hotellissa, minne olimme majoittuneet. Kevye 15min aamuverkan jälkeen läksimme toiseen hotelliin buffet aamiaiselle. Kisamme oli vasta klo 15.50 ja tukeva aamupala oli siis tarpeen. Lahden keskusta tuli mukavasti tutuksi ja ihan siistiltä näytti kesäisessä auringonvalossa. Urheilukentälle valuimme puolen päivän jälkeen ja kiire ei ollut edelleenkään mihinkään. Kävimme tapaamassa Anteroa, missä sovimme että lähden rohkeasti liikeeelle kisassa. Näin toiminkin, sillä eka kilsa tuli alle 3min. Siinä vaiheessa juoksu alkoi hahmottua ja jouduin toteamaan kärjen vauhdin liian kovaksi minulle. 72 sekunnin kierroksista kiristäminen pari-kolme sekunttia tuntuu kyllä koneessa voin vakuuttaa.

Kärki alkoi etääntyä hitaasti, mutta varmasti samaan aikaan kun minä, Keron Jukka ja seurakaveri Jaakko jäimme juoksemaan omaa kisaamme.  Yritimme Jaakon kanssa vuorovedoin pitää hyvää vauhtia, mutta takasuoran vastainen tuuli ei tehnyt hommasta kovin helppoa. Itellä ei ollut ehkä kesän paras kulku päällä ja jouduin tekemään työtä. Kilometri toisensa jälkeen taittui ja mietin taktiikkaa millä pudottaa Jukka kyydistä. Jaakko oli joutunut antautumaan hiukan aiemmin. Pelastukseksi koituivat edessä päin hyytyvät kaverit ja kierroksella varvattavat. Ensin tuli pahasti hyytyvä Jussi vastaan ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä estemies Joonas. Kun pääsin hänen rinnalleen iskin aivn täysiä, jotta mies ei pääsisi imuuni. Onnistuinkin tässä ja hyvä 2.51 viimeinen tonni toi kisan viidennen sijan ja kolmanneksi parhaana suomalaisena edustuspaika Suomi-Ruotsi maaotteluun. Loppuaikani 30.48 ei minua tuudyttänyt. Seurakaveri Henri otti pronssia kahden kenialaisen takana, mistä JKU:n porukkana olimme tyytyväisiä. 

Kalevan kisat 2012 olivat siis ohi. Käteen jäi minulle kahdeksas sija vitosella (14.36) ja viides sija kympillä (30.48) mikä poiki Göteborgin keikan ensi viikonlopulle. Tavoitteena on seuraavaksi palautua viikonlopun urakoinnista ennen uutta kymppiä. Tänään kävinkin Henrin ja Jaakon kanssa vesijuoksemassa 45min Vaajakoskella (10min juoksua alle) ennen illan hierontaa. Aamulla en malttanut jättää aamulenkkiä (8km+3x100m) väliin kun työt alkoivat sen verran myöhään. Huomenna edelleen kevyttä ja keskiviikkona ehkä jotain kehittävää. Näillä mennään ja ihmettelen jos joku jaksoi lukea koko raportin loppuun saakka!