Maaotteluennakko ja lentokentällä odottelua..

Lähettäjä Suomi-Ruotsi maaottelu 2010

Kalevan kisoista palautuminen on hyvässä vauhdissa. Tai nyt niin hyvässä kuin vain veteraanilla voi olla. Tiistaina en hutiloinut aamulenkille vaan annoin kropalle sen kaipaamaa palautusta. Jalat tuntuivat kohtalisen hyviltä edellisphäivän hieronnan jäljiltä. Antero oli laittanut rentoja rullauksia illalle ja teinkin ohjeen mukaisesti. Harjun ympäri suoritetun puolen tunnin hölkän jälkeen rullailin 2x10x100m rennon reippaasti. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä ja irtonaiselta. Jouni veteli mukana ekat kymmenen. Jälkihölkkää oli 4km Harjua ympäri ja sen jälkeen kotiuduin kämpille palauttelemaan, missä iskä ahersi keittiön kimpussa. Seinien kaakelointi oli hyvässä vauhdissa ja keskiviikolle jäi ainoastaan putkimiehen työ vesihanan liittämisessä.

Keskiviikkona tein tulkkaustöitä ja yritin ahertaa kandin työn parissa kirjastolla. Kävin koko viikon syömässä yliopistolla, missä aterian hinta on edullinen. Säästän satasia vuodessa siinä kun saan syödä edullisia opiskelija-aterioita. Kaiken lisäksi ruoka on hyvää ja pullat edullisia. Suunnittelin myös opintoja ja sitä, mitä kursseja aioin suorittaa tulevan syksyn aikana. Keskiviikon ulkoiluna oli 2km vr+10km rennon reipasta 150 sykkeellä 3.40 kilometrivauhdilla Tuomiojärven hiekkabaanoilla. Juoksu tuntui kulkevan melko hyvin ja vauhtikin oli yllättävän hyvää. Tarkoituksena oli hakea hieman kestoa kymppiä varten, mutta tuokin treeni kyllä tuntui seuraavana päivänä eli eilen. Tarkoituksena oli fiilata pikkasen konetta kisavauhteihin urheilukentällä. Aamulla hölkkäsin jo normaalin 8km+3x100m ja illalla Harjulle 4km+4x100m. Jalat ja takareidet tuntuivat varsin väsyneiltä. Juoksin vian 3x400m 400m hölkkäpalautuksella. Tuntuma ei ollut parasta ja sain tehdä töitä 68-67 aikoihinkin. En tästä kuitenkaan huolestunut vaan luotin palautuvani. Bonuksena pyydin päästä Anterolle saunomaan illalla. Se on ennenkin tehnyt ihmeitä. Reenin loppuverkkaa oli 4km ja muutamia aitakävelyitä.

Tänään perjantaina oli aikainen herätys. Leskisen Antti tuli hakemaan jo kuudelta aamulla ja. Onneksi sain nukuttua todella hyvin ja normaalia lyhyemmät yöunet eivät siinä mielessä haittaa. Enemmänkin nyppi lentokentällä saatu tieto siitä että lento lähteekin neljä tuntia aiottua myöhemmin. Lentokone oli ilmeisesti vaihtunut pienempään malliin ja tästä syystä noin 20 urheilijaa ja toimihenkilöä jäivät kentälle odottelemaan. Hyvitykseksi tarjottiin 17e arvoista etuseteliä, mutta Finnairin loungeen ei ollut mitään asiaa. Täällä kentällä siis istutaan ja odotellaan..

Ostin äsken IPadilleni näppäimistön, millä nyt kirjoittelen. Ihan onnistunut ostos hintaan 69e. Näpyttely onnistuu suhteellisen kätevästi ja tekstiä syntyy. Katsotaan, miten onnistuu kuvien latailu.
   

Kalevan kisat 2012 ja maaotteluun!

Kulunut viikko on ollut melko hiljaista blogirintamalla. Arjessa on kuitenkin ollut vilskettä ja tuikkoja tilanteita. Fysiikka on ollut koetuksella, mutta henkinen vireystila tapissaan. Vuoden tärkeimpien ratakisojen lähestyminen on aina iso juttu. Kalevan kisat ovat kansallisen tason juoksijan arvokisat. Niissä median ja ihmisten kiinnostus on aivan eri luokkaa kuin muissa yleisurheilutapahtumissa. Paljon asiasta kertoo jo sekin, että Keskisuomalainen lähetti Lahteen toimittajansa neljäksi päiväksi!

Isäni tuli viime viikolla keskiviikkoiltana Jyväskylään tarkoituksena aloittaa keittiöremonti kämpässäni. Se alkoikin uusien kaappien kannolla asuntooni ja seuraavana päivänä vanhojen purkamisella. Kisoja varten alkoi kuitenkin keventely ja juoksupuolella ei ohjelmassa ollut muuta kuin verryttelylenkkejä. Keskiviikkona juoksin aamusta 7km+3x100m ja illalla samanlaisen 7km kolmella 3min reipasvauhtisella pätkällä höystettynä.

Torstaina kävin kevyellä 7km+3x100m aamuverkalla ennen työkeikkaa ja keittiöhommien aloittamista. Kroppa tuntui olevan valmis illan kisaan ja energiaa riitti. Juoksu kulki vaivattomasti ja lihakset olivat täynnä potkua. Kello kolmeen asti meni kivasti iskän kanssa kaakeleita seinistä naputellen ja kaappeja purkien. Pyrin välttämään turhaa ponnistelua ja hikoilua, mutta tuli sitä silti jotain tehtyäkin. Antero haki pihasta autollaan ja suunta oli kohti Lahtea. Otin lepiä auton takapenkillä ja torkahdin. Yhtään ei jännännyt, mutta olin silti täynnä kisaluottoa. Pelipaikalla haimme numerolaput ja menimme keskittymään pukukoppeihin.

Ilta viileni ja oli tyyni kisan koittaessa. Vitosen viivalla kavereita oli ihan mukavasti ja ennakkoon arvelin pahimmiksi vastustajiksi junnut, jotka vuosi toisensa jälkeen parantavat ennätyksiään. Juoksu lähti liikkeelle hiukan vaihtelevasti. Eka tonni 2.53, minkä jälkeen vauhti tasaantui eikä kakkosporukasta löytynyt vauhdin pitäjää. Itse olin hiukan pussissa ja seurailin miten tilanne etenee. Kolmen kilometrin väliaika oli 8.46 tuntumassa ja Pennanen meni kärkeen. Jotenkin alkoi miehellä olla levoton olo ja reilu kilometri ennen maalia menin kärkeen vauhtia pitämään. Juoksu alkoi tuntua sitä paremmalta mitä kovempaa juoksin ja annoin mennä. Halusin pudottaa pojat kyydistä kovalla vauhdinpidolla. Viimeisellä kierroksella Pennanen pyrki kaarteessa ohi, mutta sain vielä kiristettyä vauhtia. Etusuoralle tultaessa huomasin iäkkään Keron Jukan kirivän rinnalle ja ohi. Irvistin sen minkä pystyin, nostin polvia minkä kykenin, tamppasin maata reisillä minkä kerkesin, haukoin happea minkä osasin. Mikään ei auttanut. Mies lipui ohitseni. Maalissa olin totaalisen kuitti ja kaikkeni antanut. Asettauduin makuulle tartanin lämpöön ja monta minuuttia yritin tasata hengitystäni. Myöhään maaliviivan ylittänyt Kuopion Klemolalle tarjosin kättä. Läpsäys siihen ja tunsin olevani ihminen, jolla on myötätuntoa toista kohtaan. Jostain syystä mieleni herkistyi ja silmät tahtoivat kostua. Availin piikkarinnauhoja kaikessa rauhassa yksin maaliviivalla istuen katse kohti nurmea. Kilpakumppanit olivat kaikki takanani ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Käsillä polviin tukien nousin seisomaan piikkarit käsissäni. Vastaan tuli kisan yllättäjä Jarkko kevyesti kirmaillen. Onnittelin häntä samoin kuin Jussia ja Lewisiä. Tunteet olivat vahvasti pinnassa. Mielessä kävi lopettaminen, kova työmäärä ja kaikki se mitä juoksun eteen olen tehnyt. Katkera en ollut, sillä olin juuri juossut 14.36 mikä oli paras aikani neljään vuoteen. Kauden parhaani oli vain 14.52 ja olin siis tärkeällä hetkellä pystynyt venymään. Viiden tonnin juoksu oli sittenkin hieno matka ja se jos mikä vie miehen kantokuntoon hetkeksi. Olin suoriutunut kahdeksanneksi ja päässyt SM-pisteille.

Henkinen takki ei ollut tyhjä kuin muutaman minuutin, mutta silti samalla tuo hetki tuntui jossain syvällä. Se kosketti ja palkitsi yhtä paljon kuin kesäkuun alun 30min alitus kympillä Tanskassa. Tuolloin olin täynnä energiaa ylitettyäni maaliviivan. Nyt olin totaalisen kuitti, makasin maassa ja tyynen rauhallisesti annoin ajatusten virrata. Se oli sitä kuuluisaa flow tilaa, vaikka hiukan ennen se oli ollut vajaan kolmen minuutin mittainen kun olin juossut vikan kilometrin hyvin 2.47. Ihmisestä löytyy yllättävän paljon voimia tärkeällä hetkellä. Treenissä tuohon aikaan juostu yksi tonni olisi teetättänyt paljon töitä ja nyt juoksin sen niin että alla oli 4km raastavaa juoksua. Kisassa lämmitti jonkin verran keskenkuntoisen Matti Räsäsen voittaminen. Miehellä oli polvivammaa alkukaudesta ja hienoa että Matti on taas kuvoissa mukana.

Verryttelyt kisaan toimivat loistavasti. Alkuverkka oli Pennasen kanssa melkein puolireipasta 5km+1min reipasta ja 30 sek kovempaa ennen (30min ennen starttia) callingiin ja radalle siirtymistä. Radalla muutamia rentoja 100m rullauksia ja rentouden hakemista. Keskittyminen oli päällä koko ajan ja pyrin lähinnä pitämään fiilikset positiivisina. Kisan jälkeinen verryttely oli kevyt 4km kauniissa puistossa mukavia jutellen. Palasin yöksi Jyväskylään valmentaja Anteron kyydillä.

Seuraavana päivänä jatkoimme isäni kanssa keittiöremontin tekemistä. Edessä oli vanhojen kaappien vieminen kierrätyskeskukseen, uuden hellan ja liesituulettimen osto sekä muiden värkkien hommaaminen rautakaupasta. Ehdin perjantaina tehdä pari tulkkauskeikkaa sekä juosta 7km aamusta sekä illasta 3km+3km helppoa reipasta+2km kevyttä+3x100m. Juoksu kulki oikein hyvin vaikka olin sitä keittiöremppaa tehnyt ja ollut jalkojenpäällä koko päivän.

Lauantaina oli jälleen kevyempi päivä ja keskittyminen kymppiä varten alkoi. Aamulla hölkkäilin 7km+3x100m ja alkuillasta Lahdessa poikien kanssa 30min+2x100m. Ajelimme Jaakon ja Henrin kanssa hyvissä ajoin Lahteen katselemaan toisten edesottamuksia sekä nauttimaan kisojen tunnelmasta. Sain kevyen ravistelun ja hierontaa pohkeille Tuomas Inkiläiseltä. Henri huumorimiehenä otti bensaa suoniinsa ikään kuin kyseessä olisi jokin vippaskonsti. Vaikeistakin asioista pitää pystyä vääntämään huumoria.

Sunnuntaipäivä koitti Omena-hotellissa, minne olimme majoittuneet. Kevye 15min aamuverkan jälkeen läksimme toiseen hotelliin buffet aamiaiselle. Kisamme oli vasta klo 15.50 ja tukeva aamupala oli siis tarpeen. Lahden keskusta tuli mukavasti tutuksi ja ihan siistiltä näytti kesäisessä auringonvalossa. Urheilukentälle valuimme puolen päivän jälkeen ja kiire ei ollut edelleenkään mihinkään. Kävimme tapaamassa Anteroa, missä sovimme että lähden rohkeasti liikeeelle kisassa. Näin toiminkin, sillä eka kilsa tuli alle 3min. Siinä vaiheessa juoksu alkoi hahmottua ja jouduin toteamaan kärjen vauhdin liian kovaksi minulle. 72 sekunnin kierroksista kiristäminen pari-kolme sekunttia tuntuu kyllä koneessa voin vakuuttaa.

Kärki alkoi etääntyä hitaasti, mutta varmasti samaan aikaan kun minä, Keron Jukka ja seurakaveri Jaakko jäimme juoksemaan omaa kisaamme.  Yritimme Jaakon kanssa vuorovedoin pitää hyvää vauhtia, mutta takasuoran vastainen tuuli ei tehnyt hommasta kovin helppoa. Itellä ei ollut ehkä kesän paras kulku päällä ja jouduin tekemään työtä. Kilometri toisensa jälkeen taittui ja mietin taktiikkaa millä pudottaa Jukka kyydistä. Jaakko oli joutunut antautumaan hiukan aiemmin. Pelastukseksi koituivat edessä päin hyytyvät kaverit ja kierroksella varvattavat. Ensin tuli pahasti hyytyvä Jussi vastaan ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä estemies Joonas. Kun pääsin hänen rinnalleen iskin aivn täysiä, jotta mies ei pääsisi imuuni. Onnistuinkin tässä ja hyvä 2.51 viimeinen tonni toi kisan viidennen sijan ja kolmanneksi parhaana suomalaisena edustuspaika Suomi-Ruotsi maaotteluun. Loppuaikani 30.48 ei minua tuudyttänyt. Seurakaveri Henri otti pronssia kahden kenialaisen takana, mistä JKU:n porukkana olimme tyytyväisiä. 

Kalevan kisat 2012 olivat siis ohi. Käteen jäi minulle kahdeksas sija vitosella (14.36) ja viides sija kympillä (30.48) mikä poiki Göteborgin keikan ensi viikonlopulle. Tavoitteena on seuraavaksi palautua viikonlopun urakoinnista ennen uutta kymppiä. Tänään kävinkin Henrin ja Jaakon kanssa vesijuoksemassa 45min Vaajakoskella (10min juoksua alle) ennen illan hierontaa. Aamulla en malttanut jättää aamulenkkiä (8km+3x100m) väliin kun työt alkoivat sen verran myöhään. Huomenna edelleen kevyttä ja keskiviikkona ehkä jotain kehittävää. Näillä mennään ja ihmettelen jos joku jaksoi lukea koko raportin loppuun saakka!

Taas on pari päivää kulunut siitä, kun viimeksi blogia päivittelin. Kotiutumiset Font Romeaun leiriltä on siis tehty ja hengissä ollaan. Takaisin paluu tapahtui torstaina, kun aikaisin aamulla aloitimme automatkan Barcelonaan. Lennot olivat puolilta päivin ja ruuhkiin ym piti jättää kunnolla liukumavaraa. Automatka meni kuitenkin kivuttomasti ja pääsimme perille hyvissä ajoin. Tällä kertaa näimme huikeat maisemat päivänvalossa kun laskeuduimme vuorilta. Menomatkalla kun pari viikkoa aiemmin kun oli säkkipimeää ja silloin sompailuunkin kului pari ylimääräistä tuntia.

Mun ja Jaakon lennot olivat Frankfurtin kautta siinä missä Jouni posootti Norwegianilla suoraan Helsinkiin. Päivä oli kyllä todella pitkä, sillä lentomme oli Hesassa hiukan ennen puolta yötä. Siitä oli vielä ajomatka Jyväskylään yötä myöten. Pysyimme molemmat hereillä perille asti ja puolin neljän maissa pääsin nukkumaan. Onneksi en ollut ottanut perjantailla yhtään tulkkausta vaan sain nukkua heti univelkaa pois. Perjantain treenit olivat puolilta päivin 8km+3x100m ja illalla 12km+5x100m avojaloin nurmella Henrin ja Jaakon kanssa.

Lauantaina oli tärkeä päivä nimittäin kandin seminaarin ryhmäkokoontuminen. Siinä meni koko päivä, mutta sain tärkeää palautetta työstäni. Tekemistä edelleen on, eikä varaa ole levätä laakereilla. Haastatteluja pitäisi analysoida vielä tarkemmin plus muuta viilausta. Illalla lähdin tyrkkäämään omaa kovaa eli 13km reipasta Jyväsjärven ympäri. 1km verkan jälkeen lähdin kiihdytämään ja vauhdiksi vakioitui 3.25 sykkeiden ollessa 160 hujakoilla. Matka taittui melko hyvin jos nyt ei kauheeta lentoa ollut kuitenkaan. Takareisi kinnasi edelleen kuten on kohta pari viikkoa tehnyt. 1km verkan ja 3x100m loppuvetojen jälkeen olin kämpillä. Illalla kävin Erkki Vettenniemen luona kylässä ja aika kului varsin kivasti.

Sunnuntaina menin aamupäivästä kirkkoon. Se oli ihan nappivalinta. Vielä kun Jaakko ja Henri lähti kello 17 puolipitkälle (20km+3x100m) lenkille oli päivä aika lailla täydellinen. Keli alkoi selkeästi viiletä ja maanantai-aamuna oli jo oikeesti kylmä. Tyrkkäsin aamulenkin (8km+3x100m) vielä t-paidassa, mutta vilakka oli silti. Illalla piipahdin (3km+4x100m) radalla tekemässä valmistavan (200/400/600/400/200) harjoituksen. Jalat oli aika väsyneen ja tukkoisen tuntuiset. Vetojen ajat oli 31/64/1.41/63/29. Päälle tein aitakävelyä sekä hölkkäilin avojaloin nurmella pari kilsaa. Illaksi olin onneksi saanut hieronnan Timolle, joka ammattimaisesti availi tukkoisia jalkoja. Taka- ja etureisistä löytyi selkeitä kireyksiä. Tänään yllättäen kulki jo tosi mallikkaasti eli lihakset ei menny väsyksiin. Aamulla oli 10km+6x100m ja illalla 14km+6x100m Huhtasuon mäkisissä maastoissa. Juoksu kulki yllättäen kevyesti ja oli helpon tuntuista. Kuuntelin uudesta IPhone 4s:stä bodcastina Armin van Bureeniä ja siksi ehkä askel oli helppo. Pysähdyin jopa loppuvaiheesta lenkkiä valokuvaamaan ja nauttimaan elämästä. Meitsistä tuli myös setä toisen kerran viime viikolla. Itse asiassa samaan aikaan kun työstimme omaa matkaa autolla ajaen kohti Barceloonaa. 

Suomessa

font romeau by Miika Takala | Make Your Own Book

Leiri vetelee viimeisiään..

Font Romeaun leiri 2012 alkaa vedellä viimeisään. Huomenna on enää kokonainen päivä jäljellä ja sen jälkeen on torstaiaamuna aikainen siirtyminen Barcelonan kautta kotinurkille. Viimeisimpien päivien treenejä ovat olleet sunnuntain kevyt vain yksi 10km+4x100m lenkki, eilinen 9km+4x100m aamusta ja illalla korkealla 2km:ssä 4km+10x100m/100m pal+3km sekä tämän päiväinen hyvä ratatreeni.

Tälle päivälle oli merkattu leirin viimeinen kova harjoitus. Se oli 4x1500m melkoista haipakkaa ja pikkasen jouduimme tinkimään merenpinnan tason vauhdeista. Lisäksi teimme treenin poikkeuksellisesti aamupäivällä kun iltapäivälle oli odotettavissa kovaa tuulta. Kroppa olikin ehkä hiukan pihalla alkuvaiheessa vetoja kun tarvittavia tehoja ei tahtonut löytyä. Hölköttelin Jaakon perässä aina pari sekkaa jäljessä joka vedossa. Vauhdit olivat pikkasen päälle ja alle 3min kilsavauhdin eli 4.39/4.37/4.32 ja 4.20. Vikaan sain kunnon höökän päälle kun sitä olisi tarvittu jo aiemmin. Tuntui kuin hengitys ei olisi oikein pelittänyt. Jaakko antoi vikaan hiukan ohjeita ja heti alkoi kulkemaan. Suomessa pystyin vetämään vikan vastaavan vedon aikaan 4.15 ja nyt siis korkealla vähän hitaammin.

Mielenkiinnolla tässä alkaa odottamaan Lahden Kalevankisoja. Oikea takareisi on pikkasen kinnannut viime aikoina, mutta eiköhän se siitä hoidu kun harjoittelua keventää ja matkustelee. Hieronta olisi tiedossa alkuviikolle ja viikon päästä torstaina startataankin sitten vitosella. Lihakset on muuten ollu yllättävän hyvässä kunnossa koko reissun huolimatta vaativista ja kivikkoisistakin maastoista. Ehkä lämpötila on vaikuttanut palautumiseen ja siihen että kummempia kinnauksia ei ole ilmennyt. Toisaalta treenimäärät ei tällä leirillä ole ollut aivan tapissa vaan pääpaino on ollut hyvissä ja kehittävissä harjoituksissa. Vauhtia on siis haettu ja sitä suorituskykyä vanhaan peltiladaan. Pian se nähdään kuinka tässä on onnistuttu.

Tänään kovan treenin jälkeen kulutimme aikaa uima-altaalla, jonka maisemat oli kyllä ihan parhaimmasta päästä koskaan. Taustalla näkyi laakso ja kauempana kolmessa tonnissa siintävät vuoret. Ilma oli raikas, keli lämmin ja uima-altaan vesi sopivan vilvoittava. Silti piti vielä illalla käydä juoksemassa kevyt 8km+2x100m harjoituskeskuksen takana sijaitsevilla poluilla. Paluumatkalla näin kauriin tai jonkun vastaavan eläimen. Sarvet sillä oli kuten meitsin syliväli. Tuon kuvassa olevan kaverin pongasin sunnuntaina kun olimme kävelylenkillä. Poikkesimme tsekkaamassa paikallisen temppuradan, minne Jounin olisi tehnyt hirveesti mieli. Kuvan kauriit/peurat tms olivat varmaan ihmeissään kun ihmisiä liikkui metsässä ja ravailivat edestakaisin. Tuurilla sain kuvan napatuksi.

Vauhdinvaihtelua ja kunnon spedeilyä

 

Tänään lauantaina oli jo viikon kolmas huumori pois päivä. Edessä oli ihan miehekäs 14km vauhdinvaihtelua niin että joka toinen kilometri vedetään kovaa ja palautuskilometrikin reippaalla vauhdilla. Meitsi ei ole varsinainen kovien reenien kuningas, mutta aina kun kaveri lähtee mukaan tulee juoksusta tehokkaampaa. Tällä kertaa Jaakko lähti tsemppariksi ja melkein kaikissa vedoissa jouduinkin jojottamaan parin askeleen päässä. Vikaan vetoon sain sen verran taistelumieltä päälle, että myös seurakaveri joutui koville. Ihan hyvä vauhtikestävyysharjoitus tuli kuitenkin tehtyä 1500m korkeudella Matemale järven rannalla. Se tuo itseluottamusta kivasti viikon päästä siintäviin Lahden Kalevan kisoihin. Ja mikä sen parempaa kuin olla vitosen ja kympin lähtöviivalla parrakkaana, ruskettuneena ja hyväkuntoisena! :)

3km vr+14km vauhtileikittelya niin että joka toinen km kovaa. Vauhdit olivat 3.14/4.06, 3.15/3.55, 3.16/3.57, 3.09/3.42, 3.17/3.57, 3.11/3.53, 2.58/3.44 +3km ja 4x100m rullauksia.

Font Romeaun vuoristoleiri alkaa lähentyä loppuaan. Ensi viikon loppupuolella on jo paluu takaisin Suomen suveen ja pimeneviin iltoihin. Uusia haasteita riittää jälleen rutkasti ja mikäs siinä kunhan ei tarvitse jäädä paikalleen junnaaman. Kalevalaisten jälkeen on melko pian puolimaraton Tallinnassa ja jo sitä ennen maratontreenin aloittaminen katse Amsterdamissa. Tavoitteena siellä ei sen enempää eikä vähempää kuin maaginen 2.20 alittaminen. Se saattaa mennä jos on mennäkseen, mutta ilman lenkillä käyntiä ei sekään onnistu. Kuitenkin niin kauan kun on elämää jäljellä on myös toivoa. Periaatteessa kyseisen rajan alittaminen ei mulle ole sama tavoite kuin puolen tunnin alitus kympillä. Meitsi on jo saanut elinikäisen tyytyväisyyden kestävyysjuoksuun. Välillä tai itse asiassa aika useinkin tämä tahtoo unohtua, mutta laskettakoon se sen piikkiin että olen vielä kilpaurheilija jolla riittä tavoitteita. Epävarmuudessa piilee voimavarani.

Tänään aamulla ulkoilimme 8km+3x100m kevyttä. Nousua tulee silti herkästi 200m eli aivan mistään pöytätasaisesta reitistä ei voi puhua. Kuitenkin kun viikon verran olemma maastossa painelleet on jalkoihin väkistenkin tullut voimaa eikä pieni kaltevuuskulma tunnu missään muualla kuin pakaroissa.

kevyt päivä ja tsillailua

Perjantaina eli tänään otetaan rennosti ja juostaan vain kevyttä. Kevyt tarkoittaa kahta lyhkästä lenkkiä matalilla sykkeillä. Eilinen vetojen nyppiminen kyllä tuntui tänään aamulenkillä outona jäykkyytenä. Kulku ei ollut niin sanotusti päällä. Juttua riitti Jaakon ja Jounin kesken yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Leirin parasta antia onkin ehkä ollut hyvä treeniporukka ja huumori. Ruokailut ovat olleet tähtihetkiä sen verran hyvää sapuskaa olemme laittaneet. Melkein joka päivä tarjolla on ollut kunnon pihvilihaa salaattien ym. kera. Olemme kokkailleet yhdessä niin että jokainen osallistuu kustannuksiin, ruuan laittoon ja tiskauksiin. Aika harvoin leirillä homma on toiminut niin hyvin kuin nyt. Siitä pisteet J & J:lle!

Aamulla siis 9km kevyttä ja paluumatkalla haimme tuoreet patongit kaupasta kuten tähänkin asti. Illalla on uudestaan kevyttä ja päivällä tulee varmaan pyörittyä Font Romeaun keskustassa.

Itse asiassa kävimme perjantaitorilla hengailemassa ja syömässä suklaaagreppiä kahvin kanssa. Sen jälkeen tulimme kämpille rötväämään, kunnes päätimme lähteä biitsille Matemale järvelle. Juoksimme siellä kevyen 10km lenkin+4x100m ja sen jälkeen sortsit hulmuten kirmasimme uimaan. Vesi oli mukavan viileää ja keli vastaavasti lämmin (27c). Porukkaa oli liikkeellä älyttömästi. Ennen pois lähtöä kävimme vielä päivän toisella crepellä ja kahvilla. Paluumatkalla olo oli kuin olisi lepopäivää viettänyt. 

20x200m ja muuta kivaa

Tänään oli jälleen huumori pois päivä. Tiedossa oli nimittäin varsin miehekäs määrä 200m vetoja. Yleensä niitä on vain kymmenen kappaletta, mutta tällä kertaa tuplasti enemmän. Treeniä voi helpottaa erilaisilla sarjapalautuksilla, mutta tänään koko setti vedettiin putkeen. Vielä kun ottaa huomion juoksentelun mäkisissä maastoissa ja 1800m korkeuden ei lähtökohdat olleet kaikista helpoimmat.

Aamulla oli vielä varsin tukkoinen olo eilisestä vauhdikkaasta ja hyvästä reenistä johtuen. Kävimmekin spedeilemässä turistinähtävyyksiä ja kiipesimme mäen päälle tsekkailemaan tukun isoja ristejä, jotka päivystävät siellä komeasti laaksoon näkyen. Näkymät olivat jälleen silmiä hivelevät ja samalla myös kroppa heräili. Lenkin pituus vain 6km+3x100m kiihdytyksillä. Loppupäivä menikin sitten iltapäivän treeniä odotellessa. Lounaaksi joimme vain kahvit parilla sämpylällä ja neljän maissa olimme jo valmis päivän harjoitukseen. Treenin teimme harjoituskeskuksen radalla. Keli oli todella lämmin, mutta vuoristossa keli on silti sopivan raikas ja ilma puhdas. Alkuverkan (4km+5x100m) aikana ei juuri jupistu ja ekat vedot juostiin tunnustellen. Heti alusta alkaen vedot olivat 31 alkuisia ja nopeutuivat siitä päätyen 28 alkuisiin. 200m hölkkäpalautuksen (1,5mn) aikana syke laski alkuvaiheessa reeniä 120 alle, mutta lopussa pysyi lukemassa 150 sielta alas tulematta. Tämä tietää sitä, että treeni on kovempi kuin merenpinnan tasolla tehtynä ja samalla myös tehokkaampi. Juoksu kulki yllättävän hyvin, eikä hapot iskenyt missään vaiheessa. Olin Jaakkoa aina puolisen sekuntia perässä, mutta en lähtenyt höökimään. Se tässä varmaan täytyy vain todeta, että kunto on vähintään kohtalainen ja urheilukentän rata on nopea.

Vetojen aikana aidan takana pällisteli matkailijoita meidän treeniä. Elokuu on ilmeisesti vilkasta loma-aikaa ja ihmisiä on paljon liikkeitä. Urheilijoita ei juurikaan näy. Radalla näkyi kuitenkin ilmeisesti ampumahiihtäjiä tai viisinottelijoita sekä muutamia vetoja juoksemassa. Loppuverkka oli 3km avojaloin nurmikolla hintsailua sekä 1km kerran urheilukentän lähimaastossa. Päälle teimme 10x6 aitakävelyä sekä kuvasimme pokkarikameralla lyhyen videopätkän. Elämä hymyili vielä enemmän kun treenin jälkeen tilasimme isot 40cm halkaisijaltaan olevat pitsat ja tulimme syömään niitä kämpille. Jees niin jä äsken missattiin olympialaisten huikea 800m finaali, kun ranskankielinen nettikanava näytti vain kolmiloikkaa. Onneksi BBC:n puolelta löytyi toinen saitti, mistä näkyi Usai Boltin 200m voitto samalla ajalla (19.32) kuin Michael Johnson Atlantassa 1996

Lake Matemale

Tänään keskiviikkona tuli käytyä puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla Matemale järvellä. Se sijaitsee 1500m korkeudessa ja oli maastoltaan tähän astisesta paras. Järveä kiersi todella hyvä hiekkatie ja oli kaikin puolin juostava. Hölkkäilimme 3km metsikössä etsien polkua järvelle. Kun se löytyi lähdimme kiihdyttelemään. Ohjelmassa oli vauhtileikittelyä ja päätimme tehdä 2min mittaisia vetoja samalla palautuksella. Vauhdit sovittiin sen verran kevyiksi, että huomenna jaksetaan juosta radalla. Vauhti oli siinä 3.50 paikkeilla ja syke 160 hujakoilla ja välillä ylikin. Itse asiassa nuokin vauhdit teetättivät töitä aika lailla. Vetoja oli yhteensä kymmenen kappaletta ja kilsoja reenistä kertyi 16km. Aamulla olimme juosseet maltillisella vauhdilla 8km+3x100m. Alku oli aika väsynyttä, eikä tuntuma läheskään yhtä hyvä kuin eilen illalla.

Päivää kulutimme netissä dataillen ja Lontoon olympialaisten alkueriä katsellen. Lounaaksi oli vain patonkia ja kahvia. Illalla olikin sitten jo kunnon mätöt perunan ja sitkeän lihan merkeissä. Paluumatkalla poikkesimme kaupassa hakemassa banaania ja vettä. Meillä on vuokra-auto käytössä ja varsin kiva sellainen eli Seat Ibiza diisselikoneella. Jaakko kenkii sitä ihan kiitettävästi ja kuljettaa reeneihin ympäri Font Romeauta.

Andorra

Eilen oli leirin spedeilyreissu eli käynti pikkuvaltio Andorrassa. Matkaa linnuntietä sinne ei ollut kuin 60km, mutta ruuhkassa ja serpentiinitietä pitkin aikaa kului. Paikka on suosittu turistikohde ja sitä voisi verrata ruotsinlaivalla ja Tallinnassa käyntiin. Veroprosentti ALV maassa on vain 4%, mikä tekee tavaroissa edullisen. Uuden Iphonen 4G S mallin olisi saanut 550 Euroon, mutta tarvetta ei ollut. Andorrassa käy vissiin se 10 miljoonaa matkailijaa vuodessa, mutta varsinaisia asukkaita on alle satatuhatta. Valtio oli yhtä vuorta ja mäkeä, mutta pääkaupunki Andorra La Vella oli saatu sijoitettua laakson pohjalle Garminin mukaan 1000m korkeuteen. Pyörimme kaupoilla puoli päivää ja palasimme takaisin Font Romeauun illaksi. Pojat ostelivat jotain pientä ja itse vain yhden Niken 15e arvoisen t-paidan ja suklaata. Maan kolikoita yritin kysellä, mutta niitä ei ollut oikein mistään saatavilla.

Juoksupuolella eilen oli päivä aamusta 9km+3x100m aamusta kasilta ja illalla seiskalta 55min hyvällä tuntumalla vauhtileikittelyä. Jalat olivat täynnä energiaa ja juoks kulki. Spurttailimme Jaakon kanssa aina silloin kun vähä tasaisempaa tuli noin 100m pätkän. Jalat tosiaan liikkuivat ihan hyvää vauhtia ja alämäkeen luukuttaminen tuntui ajoittain hurjalta. Kohta on viikon verran könytty vuoria, mikä alkaa tuntua voimatasojen parantumisena. Takapotku alkaa olla siis kunnnossa ja toivotaan, että radallakin vielä tänä kesänä kulkisi.

Katsoin tuossa, että Suomi pelasi jalkapallon Saksan MM-kisojen karsintapelissä Andorraa vastaan päätyen tasapeliin. Suorituksen arvoa nostaa se, etä Andorrassa on vain 300 lisensoitua futaria. 

Veljen firman tutut tienpäällä BankHopen puolesta.

Treenit jatkuvat

Työnteko näillä lakeuksilla jatkuu normaaliin malliin. Lauantaina tyrkättiin ekstempore niitä mäkivetoja kun ei päästy vauhdikasta juoksua tasaisella tekemään. Myöhemmin selvisi, että tasaista olisi ollut toisella järvellä. Suuntaamme sinne ehkä joku toinen päivä. Tynin Mikko tänään tekstiviestin välityksellä kehoitti sinne menemään. Mies on ollut Keniassa iskemässä treeniä nyt kesällä ja toivotaan että läski on niin sanotusti tummunut. Kävin juoksija-lehden nettisivuilla lukemassa miehen viime vuoden päivityksen. Taisi silloin Font Romeaussa majailla kovia juoksijoita. Näin loppukesästä heitä ei juurikaan ole. Tämän päivän käynti osoitti, että tilaa oli radalla. Ainoastaan oletettuja ranskattaria veteli viereisellä nurmikolla vauhtileikittelyä. Me Jaakon kanssa juoksimme 4x1000m/3min palautuksella. Tarkoituksena oli juosta suolet pihalle ja tehdä vähintään kauden paras treeni. Tuntuma ekan vedon jälkeen oli tosi hyvä, kun kello näytti 2.57. Juoksimme niin että Jaakko kalibroi vauhdin ja veti ekan kierroksen. Meitsi meni siinä vaiheessa kärkeen ja sinnittelin vedon loppuun. Toka veto oli vain 2.58 kun luulin kovasti kiihdytelleeni. Kolmas veto oli pikkasen liian kova kun se tuli 2.54:ään. Hengitys oli todella työlästä, vaikka jalat tuntuivat hyviltä. Tasaisella juoksu oli kyllä nautintoa. Aamulla esim nousimme 200m kun lähdimme Paulan purulla käymään. Lenkin pituus 9km+3x100m ja aikaa kului 50min. Päivä meni opiskeluita tehdessä ja laskuja maksellessa. Selvitin, mitä kursseja on syksyllä alkamassa ja muutenkin tutustuin kurssitarjontaan. Ihan hyvää tekee leirillä ajatella muutakin kuin juoksua. Siksi huomenna on edessä käynti Andorrassa. Torstaina seuraavan kerran on ratatreeni ja edessä kaksisatasia.

Jees, päivän neljäs ja viimeinen tonni oli 2.58. Ukko ei vaan jaksanut. Kiva oli kuitenkin pyörähtää urheilukentällä. Verkat olivat 4+3km ja oheisharjoitteina 6x10 aitakävelyä+2x10 syväkyykkyppyä sekä avojaloin juoksua nurmella. Tutustuimme myös harjoittelukeskukseen, joka kaipaa pikkasen remonttia. Paikka on valmistunut varmaan joskus 70-luvulla. Samassa yhteydessä on urheilulukio, uimahalli sekä muuta urheiluhallia. Ilmeisesti nyt on menossa kesäsulku ja paikka ei tarjoa ruokia. Muuten hintaan 47e/vrk saisi koko helahoidon ruokineen. Urheilukentän pinnoite oli kyllä todella hyvä ja nopea. Juoksu mäkien jälkeen oli siinä täyttä nautintoa ja tuskaa samaan aikaan. Jees mutta eiköhän lätinät riitä.

Sunnuntai Font Romeaussa

Elo ja olo Font Romeussa jatkuvat. Eilinen juoksentelu vaihtelevassa maastossa sekä mäkivedot tuntuivat ihan kivasti jaloissa aamulla. Onneksi ohjelmaan oli merkattu vain yksi pidempi lenkki. Tällä kertaa lähdimme suunnistamaan uusille oletettavasti vähän paremmin juostaville poluille. Niitä löytyikin hyviä lähempänä vuoren päältä. Matkaa sinne tosin oli lähemmäs 5km, mutta kyllä matkan varrellekin sattui juostavaa maastoa. Vuoren päällä oli komea erakkomaja ja päätimme pitää siellä juomatauon. Matka jatkui sen jälkeen rinnettä alas laskettelukeskuksen hissien luokse. Sieltä läheltä löytyi Paula Radcliffen nimikkopururata. Pituutta kierroksella oli 1,7km ja korkeutta 1900m. Jaloissa alkoi painamaan aika lailla jo 15km kohdalla ja päätin tyytyä pariin kymppiin. Sen tultua täyteen juoksin Jaakon kanssa 4x100m tukkoisilla jaloilla, mutta sitten pääsikin jo katsomaan naisten maratonia Lontoosta. Matkaa oli taitettu siinä vaiheessa pikkasen yli puolivälin ja kärki alkoi erottua. Venäläinen kampesi itsensä aika hyvin kolmanneksi. Myös eilen valkoihoinen Galen Rupp runttasi itsensä miesten kympillä hopealle. Juoksu oli hieno ja täytyy vain toivoa, että kaikilla on puhtaat jauhot pussissa. Dopingin käyttö ei ole missään olosuhteissa eikä missään muodossa ok.

Päivää jatketaan netissä surffaillen, kaupassa käyden sekä mahdollisesti pizzan muodossa. Kunto nousee levossa ja täällä korkealla se kehittyy pelottavan hyvin. Tänään 20km lenkkiin meni aikaa reilu pari tuntia johtuen hidasvauhtisesta juoksusta poluilla ja vuoristossa. Ensi viikolla tulee käyntiä radalle ja silloin haetaan koneesta enemmän suorityskykyä. Spedeily loppuu siinä vaiheessa.

Kuvia Picasassa

toinen päivä Font Romeaussa

Toinen päivä Font Romeaussa alkaa olla vietetty. Ylhäällä kuva eilisestä treenistä, missä siis laskeuduimme 4km matkalla vajaat 400m. Laakson pohjalla oli joki, jota seurasi asvalttitie. Juoksimme siellä Jaakon kanssa 7km reipasta n.4min vauhdilla ja palasimme takaisin ylös. Jalat on ollu aika kovilla viime päivänä johtuen mäkisestä maastosta, mutta ei siitä haittaa kestojuoksijalle ole. Toisin kuin St.Moritz Font Romeau ei ole laakson pohjalla vaan enemmän rinteessä. Tämä tietää sitä, että melkein joka suuntaan on mäkeä ja lenkkivauhdit mäkisillä poluilla on todella hidasta.

Tänään kävimme jossain Bouilouses järvellä, mikä sijaitsi puolen tunnin ajomatkan päässä.  Sinne ei saanut mennä omalla autolla vaan bussikyydillä. Hinta oli opiskelijahintaan edullinen 3,5€, mutta suurin pettymys oli ehkä edelleen maastot. Kuvittelimme, että järven rannalla kulkeva polku olisi aivan tasainen, mutta näin ei käynyt. Jälleen samaa kivikkoa ja haastavaa juostavaksi. Kuntoilun kannalta ihan kiva, mutta vauhdikkaampaan juoksuun ei mitään mahdollisuuksia. Tänään oli tarkoitus juosta 12km niin että joka toinen km kovaa eli vauhdinvaihtelua. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Jaakko viisaana miehenä keksi muuttaa ohjelmaa että juoksisimme mäkivetoja. Kukkuloita kun löytyy ja maisemat ovat huikeat. Juoksimmekin siis 10x40s hölkkäpalautuksella sen jälkeen kun olimme 3km taivaltaneet puolessa tunnissa järven rantaa pitkin.

Kaikkinensa iltapäivän treeni oli aivan huikea. Järvi sijaitsi 2000m korkeudessa, maisemat kuin postikortista ja keli oli aurinkoinen. Ainut vain, että polut todella ovat vain kävelyyn soveltuvia eikä juokseminen ole kovinkaan nautinnollista. Toisaalta korkealla kun ollaan kaikki liikkuminen nostaa kuntoa ja lihaskuntohan siinä kehittyy kun epätasaisilla poluilla juoksee. Huomenna olisi pitkä lenkki ja saa nähdä missä juoksemme sen. Aamulla 9km aamulenkkiin meni aikaa tunti, mikä kertoo siitä että keskivauhti ei aivan päätä huimaa. Päivällä kuitenkin väsytti ihan kohtalaisesti eikä ennen iltalenkkiä oikeastaan tullut käytyä missään. Majapaikassamme toimii netti hyvin ja datailtua tulee aika paljon. Iltaisin tulee myös seurattua netin kautta Olympian kisoja. Eilinen naisten kympin kisa oli jännä ja tänään tulee vähintään yhtä jännä miesten kisa. Katsotaan kuva voittaa vai ottaako Etiopia mestaruudet molemmilla matkoilla.

Täällä Font Romeaussa ei ole paljoa urheilijoita nyt näkynyt ja varmaan olympian urheilijat ovat jo Lontoossa. Yksi pururadan pätkä on saanut nimensä Paula Radcliffestä ja siellä pitää ehkä käydä huomenna. Urheiluopistolla on ampumahiihtäjiä jonkin verran, sillä sinne on rakennettu hyvä asvalttipintainen rullahiihtorata+ampumapaikka. 

Jees, leiri jatkukoon hyvissä merkeissä kuten on alkanutkin. Huomenna on sunnuntain "pitkälenkki" että siihen rataan. Illat on kulunu ihan kivasti Olympialaisia netistä katsoessa. Kelit on ollu aurinkoiset ja majapaikka ihan hintansa arvoinen. Joku päivä lähdetään pyörähtämään Andorrassa.

Font Romeau, Ranskan "vuoristoleiri"

Pelipaikalla ollaan. Eilinen koko päivä meni matkustaessa ja kroppaan kertyi sen myötä väsymystä. Helsingistä lento oli vasta yhden jälkeen ja ehdimme Jaakon kanssa juosta kevyen kympin +5x100m. Enempikin olisi ehtynyt, mutta piti ehtiä aamupalalle eikä sitä kannata liikaa elimistöä rassata jos meinaa matkustaa. Leireille on kannattavaa lähteä aina palautuneena ja samoin myös tulla takaisin sieltä niin että ei ole aivan sippi. Meillä oli vaihto Dusseldorfissa, missä kävimme Jaakon kanssa kevyellä lounaalla. Lomalla kun ollaan se piti sisällään patongin, kahvin ja palan juustokakkua. Edellispäivänä Helsingissä olimme käyneet iltasellä kunnon hampurilaisaterialla sen jälkeen kun olimme juosseet kevyen lenkin Paloheinässä tai jossain päin Vantaata. Keskiviikon kuntoilut oli 9km+3x100m, automatka Helsinkiin ja siellä kevyt iltahintsailu 10km. Barcelonan kentälle saavuimme seitsemän aikaan, missä Jouni jo odotteli. Mies oli saanut suoran lennon hankittua kohtuu edullisesti ja oli käynyt tutustumassa kuumaan Barcelonan keskustaan meitä odotellessa. Saimme vuokrattua auton helposti, mutta ongelmia alkoi tulla heti kun poistuimme kentältä. GPS ei suostunut toimimaan ja paljastui, että kaikki muut Euroopan kartat laitteesta kyllä löytyi mutta ei juuri Espanjan. Hortoilimme ympäriinsä parin tunnin verran ja käväsimme Barcelonan keskustassakin vahingossa. Teitä meni ristiin rastiin aivan älyttömästi, eikä opasteista ollut juurikaan apua. Löimme kuitenkin viisaat päämme yhteen ja onnistuimme suunnaksi ottamaan pohjoisen. Edelleenkään ei taival jatkunut ilman kymmeniä tienristeyksiä, mutta aloimme olla jyvällä. Ranskan puolella GPS alkoi heti toimia ja Font Romeauun saavuimme 01.00 maissa yöllä. Majapaikka oikealta kadulta löytyi tosi nopeasti ja pääsimme huilailemaan.

Aamulla eli kymmeneltä lähdimme ottamaan tuntumaan Font Romeaun maastoihin. Kylä on aika lailla vuoren rinteellä eikä laaksossa kuten St.Moritz. Tämä tekee tasaisten maastojen löytämisestä haastavamman. Paikallisen urheilukeskuksen ympärillä on ehkä parhaimmat maastot. Urheilukenttää kiertää hiekkapolku, mutta periaatteessa 3,5e pitäis maksaa radalla käynnistä. Se ei paljoa ole, mutta katsotaan missä reenit teemme. Tynin Mikko majaili urheilukeskuksessa viime vuonna ja kehui paikkaa. Hintaan 47€/vrk olisi saanut koko helahoidon, mutta päätimme ottaa edullisemman vaihtoehdon. Se tietää kokkailua ja asumista 30neliön kämpässä, mutta eiköhän sopu sijaa anna. Todella hauskaa on ollut ainakin tähän asti ja käytössä on vielä tyylikäs Seat Ibiza auto. Seuraavaksi pitäisi lähteä kaupoilla käymään. Perjantaina on toripäivä ja kävimme ostelemassa paikallisten tuottajien hedelmiä. Söimme samalla myös lounaan ja nautiskelimme kylän rennosta tunnelmasta. Nyt on päästy tänne, mistä paljon on puhuttu ja haaveiltu! Toivotaan, että mono on syönnillään ja parin viikon kuuri tekee hyvää niin juoksukunnolle kuin päänupillekin.

pm-kisat Saarijärvi

Tiistaina juoksin piirinmestaruus kisoissa suunnitellusti kasin. Kulunut viikko on mennyt flunssassa eikä senkään puolesta kunto ole paras mahdollinen. Toisaalta löysäily tuo sitä omaa huikeaa nopeutta esille, joten kova 2min alitus piti olla mahdollinen. Kasia saa jännätä ihan eri tavalla kuin pitkiä matkoja ja senkin puolesta antaa ihan hyviä kiksejä. Kova kahden kierroksen rutistus on kyllä. Siinä mennään sitä kuuluisaa nopeusrajoitusta vastaan, mutta samaan aikaan onnistumisen sattuessa kohdalleen moni mailerina itseään pitävä jää selän taakse. Tämä tietenkin tuottaa suurta tyydytysta ja kisan jälkeen alkaa välitön kuittailu pojille. Vielä kun Kalle sattuu samaan kisaan niin verbaalinen sanailu on melkoista. Juttujen tasosta ei aina ole takuuta, mutta hauskaa on. Niillä eväillä sitten jaksaa aloitella uutta harjoittelua ja kautta. Useinhan tulevan talven leirien suunnittelu alkaa hyvissä ajoin kesällä. Tämä on tietynlainen merkki elämän jatkumisesta ja siitä että nälkää on edelleen juosta kilpaa. Vuosi toisensa jäljeen sama prosessi on jatkunut ja jatkunee edelleen. Tämä kesä on vain ollut vähän yllätyksellinen sen suhteen, että juoksin kympillä alle puolen tunnin alkukesästä. Sen jälkeen ei kovin hyviä ratakisoja omilla matkoilla ole tullut. Ehkä takki on niin sanotusti ollut tyhjä ja motivointi itsensä rääkkäämiseen henkihieveriin ei ole korkealla. Sitä se kestojuoksu on, nimittäin päänupin pitää olla valmis käskyttämään kehoa juoksun loppuvaiheissa. Voidaan puhua myös nälästä. Zeta taitaa tietää parempia sanoja.

Niin pääsin Saarijärvellä a-erään, missä ei kuitenkaan vauhtia pidetty vauhtia. Jaakko uhrautui tässä vaiheessa vetojuhdaksi, mikä kostautui miehelle. Ite läpsyttelin jonon hännillä ja elättelin toivoa 2min alituksesta. Silloin kuitenkin kun olisi pitänyt alkaa iskemään vauhtia mies alkoi sluipailemaan. Juoksu tuntui hyvältä enkä saanut kaikkea irti koneesta ja tuloksena oli keskinkertainen kisa 2.02 ajalla. Kisa oli kuitenkin eka kasi pariin vuoteen ja matka kulkee sitä paremmin mitä enemmän sitä juoksee. Parin vuonna joskus 2002/2003 olen 1.59 alkuiset ajat juossu, mistä on tietenkin hetki aikaa. Noita kun alkaa miettimään voi vain todeta, että paljon on vettä virrannut Tourujoessa. Meitsi alkaa oikeasti olla vanha, mutta pieneenkään katkeruuteen ei ole varaa. Paras on vielä edessä ja siitä olen varma. Olkoon se sitten juoksu tai siviilipuolella niin elämän täytyy olla mielekästä. Suksylle riittää haasteita opiskelupuolella ja sitä keittötäkin voi rempata. (kirjoitettu kännykällä).