Sollentuna

Ruotsissaja Sollentunassa ollaan. Tarkemmin sanottuna puolisen tuntia Tukholmasta pohjoiseen. Täällä sijaitsee Tukholman olympialaisten vuoden 1912 maratonin kääntöpaikka. Ensi viikolla onkin kyseisen maratonin satavuotisjuhlajuoksu. Sen verran innokasta porukkaa on jälleen liikkeellä, että kymmenen tuhatta on ilmoittatunut. Juostava matka on vähän reilut 40km eikä siis 42,195 mikä on nykyisen maratonin virallinen mitta. 

Matka tänne meni ihan kivasti ja rahaakin on poltettu ihan kiitettävästi. Mitäs sitä kuitenkaan synttäripäivänä muuta kuin matkoilla. Tallinnan kentällä tapasin virolaisen Aarnen, joka pari vuotta sitten kilpaili Jyväskylä Gameseissa Keio Kitsin kanssa. Hänen avustuksella sain autokyydin eliittiurheilijoiden autossa tänne hotellille. Hulppea 269 huonetta sisältävä hotelli on iso kuin Amerikoissa. Tapasin aulassa Jeppen ja Abdilin, joka voitti Eurooppacupin kympin b-erän ja jäi vaivaiset pari sekunttia EM-rajasta. Kymmenen vuotta Tanskassa asunut Abdil (22v) on Somaliasta kuten Mo Farah ja toivotaan että hänestä kuullaan vielä. Jeppe tyrkkäsi maratonin Rotterdamissa alle 2.19 silloin kun minä ja Mauno tyydyimme lyhyempään taivallukseen. Opettaja Jeppe on samaa ikäluokkaa kuin meikäläinen.

Aamulla kävin hölkkäilemässä 6km+3x1min kovempaa+3x100m rennosti kropan herättelyksi. Eilen kävin viimeksi lenkillä aamulla ja silloin 10km+3x100m. Kisa on tänään illalla siis tosi myöhään ja tässä kerkeää vaikka mitä jännätä päivän mittaan. Fakta on, että meitsi on pikkasen jumissa ja lonkan koukistajat kireällä. Toivotaan, että kriittiset tunnit tekevät ihmeitä kuten ennenkin ja ukko pystyy edes kohtalaiseen juoksuun. Sollentunan kisa on varsin tasokas ja kovia urheilijoita löytyy. En edelleenkään tiedä, mitä meitsi täällä tekee mutta hauskaa on ollut tähänkin saakka ja sen täytyy riittää.

Kuunnelma Tukholman sadan vuoden takaisista kekkereistä Yle areenasta.