Porin SM-mittelöt ja rottakiri

Nopeus ja kestourheilijoiden yhteiset kokoontumiset on vietetty Porissa. Tunnelma oli hyvä ja JKU:n porukka saavutti yhteensä kuusi mitalia sekä pari neljättä sijaa. Tämä on paras saavutus koskaan. Seura elää tällä hetkellä hyvää nousukautta ja tekemisen meininki on selkeästi aistittavissa. Tavoitteena on olla vielä joku päivä Suomen paras yleisurheiluseura. Kuten Gunther Lidlin mainoksessa sanoo: Impossible is nothing eli tsäänssit on 50/60.

JKU:n bussi oli aika lailla täynnä kun perjantaina starttasimme matkaan Hippoksen pihalta. Tavoitteena on saada vielä joku päivä kaksi bussia liikkeelle. Olisihan se hienoa, jos kestolajeissakin olisi pari joukkuetta mukana. Itekin voisin silloin juosta 800m.

Lauantaipäivä meni vielä lomaillessa ja kävinkin tapaamassa Parkanon aikaista kaveria Mika Tapiota, jota on kiittäminen juoksun aloittamisesta. Iltapäiväksi menin katsomaan, kuinka JKU:n naiset voittivat 4x100m lähes seurojen Suomen ennätys ajalla. Samalla tuli tehtyä kevyt verkka 6km+2x1min+5x100m. Aamulla olimme ulkoilleet 6km+2x100. Perjantaina tein norm iaamulenkin 9km+2x100m sekä 100xpenkillenousuja sekä perillä Porissa bussimatkan päätteeksi juoksin 8km+5x100m. Näillä eväillä siis valmistautuminen kisaan.

Sunnuntaina alkoi jo pikkasen jännittämään olihan odottelua tullut jo pari päivää. Aamuverkka oli 4km ja kisapaikalle siirtyminen kello 13. Omat fiilkset juoksun suhteen olivat hyvä olihan valmistavat treenit menny aika lailla putkeen. JKU:n uusi mies Petri Lauronen hoiti leiviskänsä hyvin samoin Jaakko, joka toi kapulan mulle mukana kuljetettavaksi. Kävikin niin että en saanut puristusotetta siitä sitten millään ja väline pomppi maata pitkin karkuun. Sain napattua sen maata aika nopeasti, mutta aikaa turhaantui sen verran että pronssi karkasi. Harmittaahan asia, mutta minkäs mahdat. Oma juoksu muuten oli hyvä ja ehjä. Sain pientä kirintynkääkin väännettyä loppuun. Mistään rottakiristä ei voi puhua, mutta jostain vauhdin parannuksesta kuitenkin. Ottaen huomioon Jaakon ja Henrin viime aikojen alavireisyyden joukkue suoriutui kuitenkin kohtalaisesti ja onpahan kaikki varastossa tulevia vuosia varten.

Yhden viikonlopun aikana ehti tapahtua kyllä vaikka mitä ja paljon jäi muisteltavaa. Juoksu lyhkäsilläkin matkoilla on aika antoisaa puuhaa ja ehkä parasta kisareissuissa on se sosiaalinen puoli. Kisareissut on mulle lomamatkoja.