Kuortane

Taas olisi itkun ja valituksen aika. Juoksu-urheilu on yhtä ylä- ja alamäkeä mikäli pelissä on mukana täysillä. Ne kuuluvat kuvioihin ja se ei pelaa joka pelkää.

Tämän kesän ratakilpailut eivät ole kymppiä ja alimatkojen tonnivitosia lukuun otamatta menny ns. putkeen. Vitosen kisoista tuloksia on ollu laihanlaiset 14.57 ja 14.53. Kolmoselta Tampereelta hyytyvä 8.41 ja tänään oli tarkoitus juosta kesän viimeinen kolmetonninen. Matkaan toki lähdin Kuortaneella, mutta maaliin saakka en tullut.

Tiistain hyvä tv-reipas asvaltilla veti etureisiä tukkoon ja polviakin särki. Kuvittelin palautuvani torstain hyvästä ratareenistä tämän päivän kisaan. Perjantaina ulkoilin 8km+3x100m aamulla ja illalla 10km+5x100m +selkiä/vatsoja. Eilen lauantaina ulkoilin vain aamusta 8km+3x100m ja huilin loppupäivän. Matkustin päivällä veljen perheen kanssa kotimaisemiin Alajärvelle. Rentouduin ja menin aikaisin nukkumaan. Luin Iltalehden erikoisnumerosta mielenkiintoista juttua kaukopartiomiesten toiminnasta sotien aikana. Ajatukset olivat kaikessa muussa kuin kisassa ja uskoin tämän toimivan.

Tänään hölkkäilin tukkoisilla jaloilla 20min ja kiihdytin loppuun. Etureidet olivat edelleen tukossa ja juoksu väkinäistä. Uskoin silti hyvän kisan koittavan Kuortaneella. Näin heinäkuun keleiksi ilma on ollut varsin viileä. Hyvä että vesisade ei pilannut kisoja, vaikka synkkiä pilviä oli ilmassa. Alkuverryttelyssä pyrin juoksemaan reipasta lopussa niin, että kroppa saisi kunnon hien päälle. Verkka oli n.4km ja päälle pari minuutin kiihdytystä. Radalle pääsimme varsin myöhään, mutta ehdin tehdä tarpeeksi avaavia vetoja piikkareilla. Lähdön tapahduttua olin joukon puolivälissä, mistä valuin jonon hännille varsin pian. Kalle yritti kaataa meikäläistä ohitustilanteessa, mutta ei kisa siihen kaatunut. Pian olin parikymmentä metriä muusta porukukasta ja tonni tuli 2.55 paikkeille. Tässä vaiheessa laskin yhteen yksi plus yksi ja heitin niin sanotusti vinkan. Kilvan juoksu päättyi siihen ja jatkui 6km loppuverryttelyllä.

Kuortaneella etusuoralla tuuli oikeasti aivan älyttömästi ja takasuoralla oli vastaavasti kova myötätuuli. Tuuli pudotti seiväshyppääjien riman monta kertaa alas. Keskeyttäneitä kolmosella taisi olla neljä yhteensä. Paluumatka Jyväskylään oli hiljainen, kun Mauno ei ollut juttu tuulella. Meitsiä kymmenen vuotta nuorempi Oskari oli maaliinjuosseita. Hyvin tuntuisi miehellä olevan pullat uunissa. 

Oli viikonlopussa jotain positiivistakin nimittäin veljen poika Joonatan. Veitikka on sen verran iloinen heppu, että elämä hymyilee vaikka oikeasti ei hymyilisikään. Menomatkalla eilen pysähdyimme Kivijärven legendaariseen matkahuoltoon, missä pidettiin eilen pajatson SM-kisat. Kahvilaa pitää pitkälle yli seitsemänkymppinen mummo ja paikassa on tunnelmaa ja paljon.

Tällä hetkellä kilvan juoksu ei kiinnosta yhtään, juoksu urheilu on siinä ja siinä. Huomenna kuitenkin aion aamulenkille ja eiköhän se siitä.