Folksam GB (synttäri ja palkintoreissu)

Ruotsin kansankodin kisat on käyty. Omasta juoksusta ei jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa, mutta reissusta on paljon positiivistakin kerrottavaa. Tähän ikään mennessä ei pelkkä tuloksenteko voi olla se motivoiva tekijä, joka saa juoksijan lähtemään merta edemmäs kalaan. Maalaisjärjellä selitettynä ei asiasta tule yhtään mitään vaan täytyy mennä tieteen puolelle. Se että odottaa kisasuoritusta koko päivän ja puoli kymmeneltä illalla pääsee tyrkkäämään 12,5 kierrosta radalla on jotain mikä menee yli tavallisen arjen hallinnan.

Luin hotellilla päivällä aikaa kuluttaen Dean Carnazesin Ultramaratoonari kirjaa. Sivuja käännellessä teki tosiaan mieli leimata mies kahjoksi, mutta löysin sieltä jotain itseänikin koskettavaa. Vaikka ylipitkät eli yli 42km pitkät matkat eivät kiinnosta mua pätkääkään silti ne kokemukset joita Dean juoksujensa aikana käy läpi ovat samoja kaikille kestävyysurheilijoille. Esimerkkinä muuan Amerikan vaikuttaja Theodore Rooseveltin sanat:

"Kunnia kuuluu miehelle, joka seisoo kilpakentällä ja jonka kasvot ovat pölyn, hien ja veren peittämät. Miehelle, joka taistelee rohkeasti ja joka erehtyy. Miehelle, joka yrittää ja epäonnistuu, sillä todellinen yrittäminen syntyy erehdyksistä ja epäonnistumisista. Miehelle, joka kuitenkin todella yrittää saavuttaa tavoitteensa, joka tuntee suuren innon ja omistautumisen ja joka kuluttaa itseään arvokkaan teon tavoittelussa. Miehelle, joka parhaassa tapauksessa saa tuntea suuren onnistumisen tunteen, ja joka pahimmillaan, jos epäonnistuu, ainakin epäonnistuu osoittaen suurta uskallusta, niin että hänen paikkansa ei silti ikinä ole niiden arkojen sielujen joukossa, jotka eivät tunne kumpaakaan, voittoa tai tappiota."

Lyhyesti sanottuna siis hyvä on yrittää ja epäonnistuakin saa. Meitsi on urheillut itselleni kohta sen 17 vuotta, mutta ensimmäistä kertaa olin ulkomailla juoksemassa ratakisaa omin kustannuksin (lukuunottamatta JKU:n eurooppacupeja ja yhtä PM-kymppiä 2008). Toista kertaa en enää juokse, mikä ei tarkoita että jotain katkeruutta on ilmassa. Lähdin reissuun yksin, mutta paikan päällä tapasin paljon tuttuja. Eilen kisan jälkeen kävimme illallisella, missä mukana oli EM-kisojen tonnivitosen voittajan nuorempi veli, joka paransi enkkaansa eilen pari sekunttia. Tapasin myös Etelä-Afrikan 2008 leirillä viimeksi nähneen skotti Scott Fraserin, joka suunnistajaksi tyrkkäsi eilen ihan hyvin vitosen 14.09. Mies puhui jo tuolloin kansanyteisöjen kisoista, jotka järjestetään ensi vuonna vissiin briteissä ja kympin raja 29min näyttää nyt realistiselta tuolle laiheliinille. Eilen vitosen viivalla oli myös norski Asle Tjelta, jolla on ennätys samaa luokkaa kuin mulla ja jonka kehitys ei ole kulkenut aivan samaa luokkaa. Elämä siis menee miten menee ja kaikilla ei radalla vauhti kiihdy. Yrittää kannattaa silti aina.

Itse kisasta. Katselimme Jepen kanssa katsomosta miesten A-erän vitosen, tonnivitosen, kasin ja monta muuta kestosuoritusta. Tunnelma oli hyvä ja ruotsalainen yleisö lämpesi ehkä pikkasen paremmin kuin Pihtiputaalla. Muuten meininki oli kuten eliittikisoisa Suomessa. Kaiuttimista tuli diskuteeraamista hiukan enemmän ja selostus oli innostavampaa mitä meillä. Portilla meidät ulkomaalaiset toivotettiin tervetulleiksi sujuvalla englannilla ja maahanmuuttajia näkyi yleisön joukossa. Itse viivallakin heitä oli useita. Eilisen postauksen Abdi aloitti juoksemisen neljä vuotta sitten ja juoksi eilen 14.06. Hänkin aloitti juoksun ystävän tsemppauksesta.

Meidän B-erään oli hankittu oikein jänis joka lähti vetämään 69s kierroksia. Tulin mukana helposti ekan kilometrin 2.53, minkä jälkeen ukko vain alkoi hiipumaan. Seuraavat tonnit 2.58, 3.04, 3.00 ja 2.54 kertovat hyvin kisan kulusta. Ei ole hauskaa kun negatiivisia ajatuksia tulee mieleen kesken kisan. Väänsin kuitenkin vikan tonnin pikkasen paremmin, mutta maalissa ei tarvinnut nojailla polviin. Ehkä jalat ei ollu palautunu hieronnasta, ehkä juminen pakara hidasti menoa, ehkä iltakisa ei vain toiminut, ehkä kunto ei olekaan hyvä.. selityksiä riittää. Niin tai näin päätin jo ennen matkaan lähtöä, että meni syteen taikka saveen nautin reissusta. Kukkaro on keventynyt pikkasen kuluneen parin päivän aikana,  mutta sitä sosiaalista pääomaa  on kertynyt sinne lompsaan seteleiden sijaan.

Suomalaisiakin näin reissun aikana. Niklas juoksi perusjuoksun, Johanna kauden parhaan, Suvi ihan jees ja Tuomas oman ennätyksensä. Näyttää siis muitakin veteraaneja olleen liikkeellä ja omat tarinat on varmasti heilläkiin kerrottavana.

Tulokset