"Onni, kerro minulle,
jos sinä tulet, mistä minä sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla kuuden kevään linnut
ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Se siihen minun murheeni kaikki kätkee,
virran vietäväksi heittää."
-Tommy Taberman

Lepopäivän kunniaksi voi heittäytyä vähän tunteikkaammaksi kun ei tarvi suorittaa muuta kuin pakolliset asiat. Juoksuhan on harrastus ja vapaaehtoista tekemistä. Tänään aamulla väsytti sen verran, että siirsin herätyskelloa tunnilla eteenpäin. Järkeilin myös, että edellisestä lepopäivästä on melkein pari viikkoa ja ennenkin olen keskiviikkona huilinut. Niin myös tänään.

Pyörähdin urheiluliikkeessä metsästämässä uusia lenkkareita. Kalliita tuntuvat olevan ja nykyisillä nollatuloilla ei paljoa shoppailla. Kyllähän noita lenkkareita on vaikka muille jakaa, mutta kuluneilla klopoilla juoksu lisää vammariskiä. Huomenna tyrkkäämään mäkivetoja luultavasti Adidaksen Bostoneilla.

Niin mitä muuta lepopäivä pitää sisällään kuin rötväystä? Eipä paljoa muuta kovin tehokasta tekemistä. Ehkä nyt syömistä normaalia enemmän ja sen mukanaan tuomaa väsymyksen tunnetta. Kandin työtäkin voi yrittää miettiä tai miettiä ainakin sitä tunnetta, että pitäisi ja pitäisi naputella tutkimussuunnitelmaa.