Den Hague 2009

Haagin kekkerit lähestyvät vääjäämättä. Kaivoin parin vuoden takaisia kuvia esille fiilistelymielessä. Tuolloin oli meikäläisen päivä eikä siinä sen kummempaa. Onnistuminen sattui kohdalleni eikä siinä sen kummempia. Niitä kun sattuu pari per kausi niin voi olla tekemisiinsä tyytyväinen. Ja silloin kun jotain hyvää saavuttaa on parasta olla aivan hiljaa ja ittekseen nauttia onnistumisen tunteesta. Ne kantavat pitkälle ja toimivat motivaation lähteinä.

Eilen oli varsin työntäyteinen päivä. Aamulla hölkkäsin 9km+2x100m ennen työharjoittelua. Neljän maissa kiiruhdin kämpille päivän toiselle lenkille. Juoksin Henan kanssa 11km+2x100m ja tein 2x50 penkille nousua. Suihkun ja yhden porkkanan jälkeen makoilin hierontapöydällä. Siitä tunnin päästä hain kaupasta ruisleipää ja kokiksen, sillä edessä oli lyhyt työkeikka. Uusia pakolaisia saapui Jyväskylään ja olimme vastassa heitä lentoasemalla. Hyvin se swahili vielä luisti ja pääsin nukkumaankin ihan ihmisten aikoihin.

Tänään ei olisi tarvinnut lähteä aamulenkille, mutta perinteitä noudattaen hölkkäsin 9km+2x100m. Illalle oli merkattu reipasta juoksua. Töistä tulon jälkeen jäin rötväämään sohvalle ja säätämään uuden blogikirjan kanssa. Kaksi niitä jo olenkin painattanut paperille. Tänään tuli postissa valokuvakirja Eritrean reissusta ja täytyy sanoa, että ihan hyvä siitä tuli. Tilausmäärä oli huimat kolme kappaletta.

Kuulostelin reippaalla pikkasen kroppaani ja päätin tehdä hiukan kevennetyn version. Ohjelmassa olisi ollut 12km, mutta tyydyin kahdeksaan kilometriin 2+2vr. Vauhti löytyi ihan hyvin ja pyöri siinä 3.40 paikkeilla. Hengitys teki töitä, mikä oli reenin tarkoituskin. Juoksin nastalenkkareilla ja päätin, että kisat on jo sunnuntaina eikä nyt kande liikoja ryykiä. Rullasin 3x100m aika liukkaalla tiellä ja ajattelin, että huominen hallilla käynti kyllä riittää nopeasta juoksusta.

Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa

julkaistu tänään 7.3. klo 09:42, päivitetty tänään 7.3. klo 11:05

Nuori urheilija mieltää itsensä mielellään huipputekijäksi, vaikka totuus olisi toinen. Ohjattuihin treeneihin raahaudutaan, mutta loppu vapaa-aika kuluu hyvin monella pelikonsolin tai tv:n ääressä. Huippu-urheilun kärki saattaa kaventua tulevaisuudessa, jos aikuishuipulle tähtääviä alle 15-vuotiaita ei saada liikkumaan myös treenien ulkopuolella.

Nuoren Suomen vuonna 2008 toteuttaman Hyvä harjoittelu -selvityksen mukaan huipulle tähtäävien nuorten kokonaisliikuntamäärän pitäisi olla vähintään 20 tuntia viikossa. Kiekko- ja palloiluseurojen ohjatuista treeneistä saattaa kertyä jopa alle puolet suositellusta liikuntatuntimäärästä.

Monen nuoren urheilijan tie huipulle tyssääkin liian vähäisiin harjoittelumääriin. Päänsisäinen motivaatio ja hinku eteenpäin eivät riitä, jos nuorelle ei opeteta tai häneltä ei vaadita vaikkapa hyötyliikuntaa.

- Ehkä vanhemmat luulevat, että alle 15-vuotiaalle nuorelle kolme kertaa ohjattua seuratoimintaa ja yksi pelipäivä viikossa takaavat menestyksen. Tämä on ensimmäinen suuri harha. Jos yksi treeni vie illasta kolme tuntia, aktiivista liikuntaa ajasta on maksimissaan tunti, kertoo TPS:n juniorityön valmennuspäällikkö Niklas Lundman.

- Olen itse laskenut, että jos meillä seurassa on viikossa vaikkapa viisi treenikertaa, aktiivista liikunta-aikaa näistä kertyy vain maksimissaan kuusi tuntia. Tästä on melko pitkä matka vielä sinne suositeltuun 20 viikkotuntiin. Loput eli yli 10 tuntia liikuntaa pitäisi hoitaa kotona. Se on melkoinen määrä, sanoo Lundman.

Liikkuminen lähtee kodista

Valmentajat eivät ota kokonaan vastuuta nuoren kokonaisharjoittelusta. Vanhemmilla on suuri rooli jälkikasvunsa unelmien toteuttajina.

- Ohjatun liikunnan määrä on riittävä, mutta tutkimukset kertovat, ettei se riitä aidosti. Näkisin, että tässä kohtaa pitäisi kodin, koulun sekä urheiluseuran pystyä toimimaan yhdessä, miettii TPS Salibandyn valmennuspäällikkö Perttu Kytöhonka.

Ohjatun seuratoiminnan koetaan nykyisin olevan jopa jossain määrin haitallista.

- Olemme jopa miettineet ohjatun liikunnan karsimista, jotta lapsilla olisi oikeasti aikaa liikkua. Tosin nykyään vain noin 10 prosenttia nuorista liikkuisi aktiivisesti ilman ohjausta. Ainakaan 70 prosenttia ei tekisi puolestaan yhtään mitään, huokaa Niklas Lundman.

Huippu-urheilun kärki kapenee

Huippu-urheilun kärki kapenee tulevaisuudessa uhkaavasti, koska vapaaehtoinen liikkuminen vähenee. Lapset ja nuoret touhuavat treeneistä ylijäävän ajan mielummin tietokonepelien parissa kuin pihaleikeissä ja -liikunnassa.

- Kun alle 10-vuotiaat tulevat ensimmäistä kertaa hallille tutustumaan joukkueurheiluun, pystyy valitettavan hyvin erottamaan ne lapset, jokat ovat harjoittaneet pihaliikkumista tai vaikkapa puussa kiipeilyä, miettii Perttu Kytöhonka.

Kilpailu-urheilu vaatii paloa ja läpi harmaan kiven -asennetta.

- Pääosin nuorten joukkutreeneissä ei lusmuilla, vaikka välillä eivät ohjatutkaan treenit maistu. Kaipaisin näiltä nuorilta sydäntä mukaan tekemiseen, mikäli haluavat oikeasti menestyä huippu-urheilussa, summaa Kytöhonka.

Yle Turku / Sari Toivonen