Tuossa yksi päivä katselin Vaajakosken kuohun valokuva-albumia ja bongasin oheisen kuvan Saarijärven kympiltä joskus vuonna 2004. Puttosen piti tavoitella nuorten EM-kisarajaa, jotka juostiin sinä vuonna Tampereella. Ihan hyvin Juha juoksikin, vaikka edellispäivänä vedetty penkkipunnerrussetti hiukan kiristi rintalihaksia. Antero ei tietenkään tykännyt yhtään. Loppujen lopuksi Kangasniemen Mauno vetäs nopeamman kympin ja pääsi kisaan. Vetelä siellä ja suo täällä, suurta urheiludraamaa kuitenkin..

Tulevana kesänä Saarijärven uudella pinnoitteella kilpaillaan perinteisissä juhannuskisoissa ja tarjolla olisi 5o00m. Kisat on lauantaina, kun Keuruun 3000m on perjantaina. Mielelläni juoksisin vitosen, mutta nykyiset junnut ei uskalla matkaa juosta. Esimerkiksi viime kesänä ennen kalevan kisoja ei tainnut olla yhtään vitosta ennen Kalevan kisoja. Tai no oli Joensuussa, mutta kyyti oli liian kylmää..

Kelit alkavat väkisinkin olemaan kevääseen viittaavat. Olen nähnyt jo monta joutsenparvea lentämässä kohti kotimaisemia. Palokkajärvessä oli viime perjantaina yksi orpo joutsen päivystämässä järven ainoassa sulaneessa kohdassa kavereitaan. Innolla odotan sitä hetkeä, kun aamulenkillä linnut visertävät ja pitävät suoranaista konserttia. Vielä kun saisi hiekkaa tossujen alle niin avot.

Eilen oli palauttava päivä merkinnöin 9+2x100m+10+2x100m ja joka kilometrillä jonkinlainen spurtti. Harjoittelussa venähti sen verran pitkään, että olin kämpillä viidelta ja hieronta oli kuudelta. Ehdin kuitenkin pikkasen ulkoilemaan tukkoisilla jaloilla joita pääsin palauttelemaan saman tien. Timo antoi jälleen loistavan käsittelin ja sanoi alaselän olleen vähä jumissa. Siltä se tuntui juoksussakin ja kaksi viikkoa taitaa olla meikälle maksimi aika ilman hierontaa. Tänään sitten normaalisti klo 6.30 9km+2x100m ja illalla 17km pikkasen alle 4min vauhtia. Töiden jälkeen ei väsyttänyt yhtään, mutta sohvalla rötvätessä ja Juoksija-lehteä lukiessa nukahdin. Herättyäni västytti kyllä raakasti, mutta kuudelta olin jo ulkoilemassa. Työharjoittelussa oli tänään kiva päivä ja muutenkin viimeinen viikko menossa. Ensi viikosta alkaen olen jälleen tulkki.

peltolada

Juna kulkee vaan laulaa Kari Tapio biisissään. Niin tekee myös juoksijan kevätharjoittelu. Mitään ihmeellisiä taikatemppuja ei tarvitse tehdä. Pitää vain muistaa ulkoilla riittävästi ja kevyen liikunnan sekaan ripotella sopivasti kovia harjoituksia. Silloin kun niitä on joka toinen päivä tunee juoksija kropassa kevään koittavan. Silloin aletaan vanhasta peltoladasta kaivaa suorituskykyä esiin. Millekään ylilyönnille ei ole varaa, sillä itäauto ei kestä liian kovaa kenkimistä. Jatkuvasti pitää olla herkällä korvalla kun kaasujalka alkaa painaa. Kiinni hirttämisen vaara ja telakalle joutumisen riski lumien suliessa on suuri. Tässä tapauksessa siis mieluummin pieni latteus kuin reipas ylilyönti.

Sunnuntaina ulkoilin 27km edestä Markun kanssa ja keskivauhti oli säyseää päälle 5min/km. Olen todennut sen toimivan mulle, sillä maanantaina on aina viikon kovin reeni. Niin myös tänään ja lähellä oli, ettemme joutuneet ulkona vetelemään tonneja. Lähestyvät veteraanien MM-hallit nimittäin sulkevat Hippoksen melkein pariksi viikoksi. Tänäänkään ei ollut harjoitusvuoroja, mutta onneksi vahtimestari tuli kuin tulikin nostamaan juoksukaarteet. Työvuorossa oli tällä kertaa mukavampi vaksi ja voisin tarjota miehella vaikka kahvit sillä sain reenini tehtyä.

Kohta olen reenannut pari viikkoa putkeen (no olihan viime ke lepopäivä) hyviä reenejä ilman hierontaa. Tänään tarkoitus oli vetää sama 12x1km kuin viime viikolla. Juoksinkin kuitenkin vain 8x1km ja tuuppasin päälle 5x200m juoksurytmin hakemiseksi. Hallille ei nimittäin pääse hetkeen nyppimään vetoja eikä salille katselemaan maisemia. Juoksuvauhti oli 3.07, 10, 11, 12, 9, 10, 02 ja vika tonni tuli 2.56. Kakkoset oli 31 paikkeilla ja tuntui hyvältä juosta pikkasen reippaampaa. Salilla kävin sen normi selkä/vatsa systeemin vetämässä. Verryttelyt oli 4+4 ja avarit 2x100m.

Vaajakosken testijuoksu

Meitsi on kyllä aivan jumissa juoksun jälkeiseen euforiaan. Vastaavanlaista hyvän olon tunnetta saa kyllä hakea kaukaa. Yleensä mitä kovempi reeni sitä paremmat ovat jälkifiilikset. En nyt sanoisi, että kilpaurheilu on sairasta mutta oman lisämausteen se kuitenkin antaa. Tänään Vaajakosken testijuoksun jälkeen kävimme Penan kanssa syömässä ja kahvilla. Juttua riitti vaikka kuinka paljon ja Penahan onkin meikäläisen sponssori. Paluumatkalla bussissa löin nappikuulokkeet korviin ja kisan jälkeinen hyvän olon tunne valtasi ukon totaalisesti. Onneksi osasin jäädä pois oikealla bussipysäkillä.

Eilen oli palautuspäivä numeroin 9km+2x100m +13km+6x100m. Iltalenkki meni pikkasen myöhään kun raskaan työharjoittelu viikon jälkeen rötväsin sohvalla ja uni vei voiton. Juoksu oli alkuillasta todella väsynyttä ja moneen kertaan pysähdyin kengännauhoja solmimaan ja pitämään vessataukoja. Torsainen mäkireeni vei äkkiseltään jalat todella tyhjiin. Tämähän on vain hyvä merkki ja kertoo jotain elimistössä tapahtuvan. Toivotaan, että kevään hyvä mäkikausi siivittää kesällä puolen tunnin alitukseen ratakympillä.

Nukuin pitkät yöunet, vaikka kroppa olisi seiskan aikaan halunnut jo herätä. Pakotin itseni jatkamaan lepiä ja iskin silmälaput naamalle. Moneen kertaan kroppa oli sitä miltä, että nyt ylös. Jalat alkoivat puutua ja elimistö suorastaan vaati lenkille lähtöä. Puoli kymmeneen sain vetkutettua sängyssä ja vasta sen jälkeen kävin 4km hintsailemassa.

Paikallisbussi Vaajakoskelle lähti 11.30. Pyörähdin kirjastossa lukemassa lehtiä, ennen ilmoittautumista testijuoksuun. Alkuverkka (4km) Markun kanssa oli tervanjuontia jalat kun olivat aika puhki. Itse "kisa" oli myös aika raskas, vaikka Timo hyvin tsemppasi pyörällään vierellä. Kroppa aukesi ehkä hiukan puolimatkan jälkeen, mutta aika 34.10 ei nyt mitään kauheeta luukutusta tasan tarkalla 10km reitillä ole. Ottaen huomioon 70m korkeuseron reitin varrella on Henan 31.15 reittiennätys kovaa luokkaa. Pena tarjoaa nyt 15.4 kisattavalle Pentin pinkaisulle 31 min alittajalle huimat 300 euroa eli tervetuloa kokeilemaan!

1 3:12.3 1.00 3:12
2 3:27.6 1.00 3:28
3 3:29.6 1.00 3:30
4 3:16.5 1.00 3:17
5 3:21.7 1.00 3:22
6 3:21.8 1.00 3:22
7 3:27.7 1.00 3:28
8 3:19.4 1.00 3:19
9 3:35.6 1.00 3:36
10 3:20.7 1.00 3:21

Jälkihiki eli loppuverryttely (4km) sujui hyvässä seurassa niin että miehestä alkoi loppua virta lopussa. Energiat oli selkeästi imetty hyvin kuiviin noinkin lyhyessä reenissä. Ehkä näin keväällä pitäisi käyttää urheilujuomia tai jotain kovissa reeneissä niin ei tulisi sippauksia. Kevät kun on aikaa, milloin luukutusreenejä on usein ja miehen henkistä selkärankaa koetellaan. Harjoittelu on siis kovaa ja tehokasta kesän ratakisoja silmällä pitäen.

Kuvia testijuoksusta Hippoksen maratonkerhon sivuilla.

Mäkikausi avattu

Juoksu-urheilu jatkuu positiivisissa merkeissä. Se tuo edelleen sitä hyvää oloa ja mielekkyyttä tekemiseen. Kovemman reenin jälkeen sitä leijuu hetken aikaa pari senttiä maan pinnasta. Olotila ei kestä kauaa, mutta jättää sen verran positiivisen vaikutuksen että seuraavanakin päivänä on valmis reeniin. En yhtään ihmettele jos yhä useampi hurahtaa nimenomaan juoksu-urheiluun. Se on kätevä tapa antaa läskeille kyytiä. Samalla se lisää myös elämän hallintaa tai ainakin sitä, että pystyy edes johonkin asiaan vaikuttamaan. Homma voi mennä myös överiksi vähän niin kuin joillain syömispuolella. Henkisen tasapainon ja tasapainottomuuden väli ei kuitenkaan ole niin iso. Suomessa kun otetaan tämä puoli puheeksi leimataan heti joko hulluksi tai luuseriksi kun ei ole kestänyt elämän kovia realiteetteja. Totuus kuitenkin on, että varmaan puolella suomalaisista on jotain ruuveja löysällä päänupissa, joita pitää ajoittain kiristää.

Kuvassa on muuten hymyilevä Haile. Jos et tunne miestä kannattaa vähä googletella ja ottaa selvää mikä mies on kyseesä. Haile on äärimmäisen suosittu monessa Euroopan maassa eikä vähintään hyvästä asenteesta ja positiivisesta mielestä. Bisnesmieskin toki Haile on, mutta ainakin näin kaukaa miestä seuranneena näyttäisi palikat olevan kunnossa. Saapi nähdä tuleeko Hailesta vielä Etiopian presidentti joskus!

Jepulis, mutta päivän reenit olivat seuraavat: aamusta 9km+2x100m nastalenkkareilla kun pikkasin oli liukasta. Illasta 4km+2x5x1min mäkeen/hölkkä/7min pal+8x100m+4km vr+selkiä/vatsoja. Reeni suoritettiin keskussairaalan takana ihan hyvässä mäessä, missä alku oli melko tasaista ja loppu jo jyrkähköä. Jouni tuuppasi hyvin tulemaan aina lopussa ja pisti mut koville. Vikaan vetoon lähdettäessä yritin laittaa jauhot suuhun jo alkumatkasta, mutta mies tuuppasi ohi. Sitkuttelin peesissä ja sain sykkeet nousemaan 178:aan. Antero ei ollut tyytyväinen hiukan päälle 170 lukemiin vaan piiskasi kovempiin vetoihin. Totesin, että kautta on vielä jäljellä ja seuraava mäkireenikin on tulossa. Verryttelyt tänään oli 4+4 ja yhteiskilsoja iltareenissä 17.41km.

Kovia JKU:laisia matkalla EM-kisoihin.

"Onni, kerro minulle,
jos sinä tulet, mistä minä sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla kuuden kevään linnut
ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Se siihen minun murheeni kaikki kätkee,
virran vietäväksi heittää."
-Tommy Taberman

Lepopäivän kunniaksi voi heittäytyä vähän tunteikkaammaksi kun ei tarvi suorittaa muuta kuin pakolliset asiat. Juoksuhan on harrastus ja vapaaehtoista tekemistä. Tänään aamulla väsytti sen verran, että siirsin herätyskelloa tunnilla eteenpäin. Järkeilin myös, että edellisestä lepopäivästä on melkein pari viikkoa ja ennenkin olen keskiviikkona huilinut. Niin myös tänään.

Pyörähdin urheiluliikkeessä metsästämässä uusia lenkkareita. Kalliita tuntuvat olevan ja nykyisillä nollatuloilla ei paljoa shoppailla. Kyllähän noita lenkkareita on vaikka muille jakaa, mutta kuluneilla klopoilla juoksu lisää vammariskiä. Huomenna tyrkkäämään mäkivetoja luultavasti Adidaksen Bostoneilla.

Niin mitä muuta lepopäivä pitää sisällään kuin rötväystä? Eipä paljoa muuta kovin tehokasta tekemistä. Ehkä nyt syömistä normaalia enemmän ja sen mukanaan tuomaa väsymyksen tunnetta. Kandin työtäkin voi yrittää miettiä tai miettiä ainakin sitä tunnetta, että pitäisi ja pitäisi naputella tutkimussuunnitelmaa.

Joseph Kony

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on pyörinyt amerikkalainen kamppanja ugandalaisen sissi Joseph Konyn saamiseksi edesvastuuseen teoistaan. Hänen Lord´s resistance army käyttää lapsisotilaita taistelussa Ugandan hallitusta vastaan. Faitti on kestänyt jo kymmeniä vuosia ja sen täytyy olla ilmeisen kannattavaa puuhaa, eihän kukaan muuten jaksaa kauaa sotia. Muistan joskus 90-luvun alkuvuosina Ugandassa käyneenä kuulleeni juttuja jampasta.

Jenkit ovat siis jälleen pelastamassa maailmaa ja uskovat siihen, että tekemällä Kony maailmankuuluksi kiinnostuvat myös poliitikot hänen kiinnisaamisestaan. Oheinen kuva on Jyväskylän kävelykadulta, jossa joku intoilija on pistänyt oman kamppanjansa pystyyn. En tiedä myykö Joni yhtä paljon rannekkeita, t-paitoja ja julisteita kuin Kony mutta hyvänä kakkosena tulee varmaan perässä...

Eiliset tonnit hallilla tuntuivat ihan kivasti kropassa aamulla. Eteneminen aamulenkillä (9km+2x100m) muistutti jokseenkin juoksua, mutta herkkua ei ollut. Illalla tarjolla oli hupia 19km+2x100m edestä. Onneksi Jouni lähti juttukaveriksi ja samalla sai purettua vähä päänuppiakin töiden aiheuttamista ajatuksista. Illalla on tarkoitus vielä mennä lenkkisaunaan äijäporukalla löylyä ottamaan. Mukavasti ovat naapurit tulleet tutuksi kuluneen viiden vuoden aikana. Yhtään valitusta ei ole tullut mun musiikkipopituksesta vaikka välillä olisi ollut varmaan aihettakin. Tänään tasapainoa haettiin Whitney Houstonista ja eri asteisesta Trance Tecnosta.

Huomenna tarjolla olisi kevyttä lenkkeilyä ja torstaina ensimmäiset mäkivedot moneen vuoteen. Odotettavissa on siis pahenevaa lihasjumia jaloissa, mutta kyllä kurjuudenkin kestää kun palkinto odottaa myöhemmin keväällä. Välipalauttelua on Timon hieronta ensi viikolla. Lauantaina meinasin mennä Vaajakoskelle tyrkkäämään kolmannen testikympin. Katsotaan josko sitä tällä kertaa pääsisi alle 36 minuutin. Vasemmassa jalkapöydässä on ollut jotain tuntemuksia, mutta toivotaan että kevät tekee tehtävänsä ja parantaa vammatkin.

KONY 2012 from INVISIBLE CHILDREN on Vimeo.

10 senttiä

Kevät etenee kovaa vauhtia ja juoksijan mieli pohtii tulevia kisoja. Voisi sanoa, että into on pinkeellä kun pääsee taas luukuttamaan kovia vauhteja. Mieli ei voi olla muuta kuin positiivinen. Vaikka arjessa on yhtä sun toista säätöä juoksu on ja pysyy. Treenaaminen on siinä mielessä jännä juttu, että kun käyt lenkillä kunto kehittyy. Kun treenaat kovilla vauhdeilla pahaa oloa sietäen paranevat juoksutulokset. Jossain vaiheessa kevyt juokseminen muuttuu nautinnoksi, kun kunto on hyvä. Vielä kun lenkkitossujen alla kuulisi hiekkatien rapinan niin avot.

Tänään tuli kirjaimellisesti lunta tupaan, kun päivän mittaan satoi noin 10 senttiä lunta. Aamulla oli sen verran pakkasta, että jään pinnalle sadellut lumi toimi kohtalaisen hyvin. Kertaakaan en kaatunut aamulenkillä (9km+2x100m), mutta pikkasen piti muuttaa vakioreittiä. Eilen hölkkäsin 22km kauniissa sunnuntai auringossa, mistä osan Jouni tuli peesissä. Jalat olivat pikkasen puhki lauantain setistä, missä juoksin Jyväsjärven ympäri 1+13km+2 reipasta. Kunto on vissiin ihan hyvä, kun nyt 3.40 vauhti ei tuntunut pahaltakaan. Illalla hintsailin vielä 6km. Perjantai oli palautuspäivä ratavetojen jälkeen, kun aamulla tyrkkäsin 9km+2x100m ja illalla kävin Tommin kanssa hiihtämässä tunnin verran Laajavuoressa. Keli oli plussan puolella, eikä perinteisen hiihto onnistunut. Suksi ei pitänyt käytännössä yhtään ja käsillä piti tehdä paljon töitä. Kyseessä taisi olla tämän talven viimoset hiihdot. Aika vähiin jäivätkin tänä vuonna, kun ainoastaan kolme kertaa taisin hiihtää.

Tänään Hippoksella oli huumori-pois-treeni. Neljän kilsan verkan jälkeen ja 3x100m avareiden jälkeen aivot piti laittaa narikkaan ja ryhtyä lykkimään tonneja. Jouni tuli neljä ekaa mukana + pari kuussatasta. Suunnistaja Pietari tuli seuraavissa pari kierrosta aina kerrallaan ja sain pidettyä mielen positiivisena loppuun saakka. Kymmenen kohdalla tiesin että pari oli enää jäljellä. Onneksi Antero piti huolen kierroslaskusta ja vetojen määrästä. Ohjeena oli 175 sykkeellä naputella menemään, mikä tällä kertaa oli 3.10 vauhtia/ 200m hölkkäpalautuksella. Viimeisessä vedossa vähä jo nautiskelin ja ajattelin heittää paidan pois päältä vikalle kierrokselle lähtiessä. Sen verran järkeä oli kuitenkin vielä päässä, että jätin sen tekemättä ja sen sijaan kirrasin vikan kierroksen 31 sekunttiin.

Vetojen jälkeen irtosi jälleen hyvää läppää juoksuporukan kanssa. Vähä taisi olla väsynyttä jutut, mutta se sallittakoon. Piipahdin salilla selkiä ja vatsoja tekemässä perinteisesti ja hiukan ennen iltakahdeksaa olin kämpillä 3km loppuverkan suoritettuani.

Alla oleva video on sen verran laadukasta kamaa ja ajatuksia herättävää, että sen katsominen vaatii täyden maratonkeskittyneisyyden:

Hiihtokausi paketissa

back to the basics

Perusasioiden pariin on jälleen palattu eli vetojen nyppimiseen ja lenkillä käyntiin. Vielä eilen oli yhden lenkin päivä, mutta tänään oli normaalia dubbelbäkkiä. Kilpaurheilussa sana tarkoittaa sitä, että vedetään kaksi kovaa reeniä päivässä. Ite en ole koskaan sellaista kokeillu, mutta luulen että pitemmän päälle siitä seuraa ylikunto. On joku joskus kokeillut kolme kertaa päivässä reenaamistakin laihoin tuloksin. Ihminen on fyysillinen ja psyykillinen kokonaisuus eikä kroppaa ole tehty jatkuvaan lenkillä käyntiin. Muutakin elämää täytyy olla.

Eilen siis 14km niin että joka km jonkinmoinen 100m spurtti. Lisäksi vauhti kiihtyi pikkasen niin että liukkaista huolimatta lenkkivauhti oli 4.30 ja lopussa jopa 4.00. Perusmaratoonarille jälkimmäinen vauhti olisi vielä peruskestävyyttä, mutta mun herkälle mailerinkropalle kyseessä on jo kuormittavaa reipasta. Muutenkin nyt on parina päivänä tullut mietittyä omaa harjoittelua ja sen tuomia tuloksia. Paljon on arvostelua tullut ns. pilipali treeneistä ja pitkien kovien puutteesta. Jotenkin olen kuitenkin oppinut tuntemaan kroppani ja jos juoksu ei ole herkkää ei vauhteja löydy eikä tulosta tule. Haagissa onnistuin kyllä melko lailla nappiin ja kyllä sitä kestävyyttäkin ihan sopivasti löytyi reilun tunnin suoritukseen. Kovempaakin olisi ehkä mennyt, jos olisin saanut peesailla jotain porukkaa edes alkumatkasta. Nyt vedin kahdelle jampalle kymppiin saakka, jotka tämän jälkeen putosivat kyydistä. Toisaalta olen huomannut, että teen silloin parhaimpia tuloksia kun osallistun itse juoksuun ja olen aktiivinen. Tämä tietää vetovuoroja ja urku auki juoksemista. Tahtotila pitää olla hyvä sitä taisteluhenkeä päänupissa. Juoksu palkitsee joskus ja sellainen 500 euron Haagin reissu ei paina kuin rahakukkarossa. Valinnat on valintoja ja moni varmistelija olisi käyttänyt rahat mieluummin viikkoon Bulgarian honeybeachilla.

Tänään sitten oltiin taas Hippoksella rullailemassa lyhyitä vetoja. Tein Jounin kanssa 15x400m/ 1min seisoskelupalautuksella aikoihin 75-72. Vauhti ei ollut kovaa, mutta sain tehtyä hyvän semikovan treenin. Verkat oli 4km+3x100m+4km. Päälle pikkasen aitakävelyjä ja salilla selkiä/vatsoja. Taas tuli hallilla juteltua niin monen mukavan ihmisen kanssa, että jo sen vuoksi kannattaa jatkaa juoksua vielä pitkän aikaa. Toinen vaihtoehto olisi luumuillä kämpillä töiden jälkeen.

Eilen kävin iskän ja pikkusiskon kanssa katsomassa elokuvan Härmä. Elokuva oli kyllä aika väkivaltainen ja karu. Tuolloin 1800-luvun pohjanmaalla arvostettiin kovaa työmiestä ja työnteolla sai arvostusta yhteisössä vähän niinkuin kestävyysjuoksija nylkkypiireissä. Kovin ei välttämättä ole se joka tekee parasta tulosta vaan se joka reenaa koviten. Tässä riittää mietittävää.

jälkihiki

Haagin puolikkaan jälkeinen hyvä olotila jatkuu toista päivää. Eilinen päivä meni matkustellessa ja nautiskellessa. Henri oli aiemmin aamulla lähtenyt Etelä-Afrikkaan Rotterdamin maraton mielessä. Rotterdamissa taitavat juosta myös Fransis Kirwa, Mårten Boström ja ehkä Jussikin. Siinä mielessä meikäläisellä on saumaa, että SM-puolimaraton on viikko Rotterdamin jälkeen ja ykköstykit siis ehkä poissa pelistä. Jäljelle jäävät ihan hyvin juosseet Aki Nummela (67.46) ja Jarkko Järvenpää (67.10). Lewis Korir on luultavasti silloin jo viivalla eikä voittajaa tarvitse arpoa. Himmeämmistä mitaleista sen sijaan saattaa tulla tiukka vääntö. Kisapaikkana on Kuopion Väinölänniemi ja 2km mittainen kierros.

Huhtikuun 22 päivään on kuitenkin vielä matkaa ja mitä vain ehtii tapahtumaan. Tärkeää on tässä vaiheessa lyödä vielä jäitä hattuun ja palata perusasioiden pariin. Hiihtoakin ehtii vielä harrastaa. Toivottavasti mun ei tänä keväänä tarvitse pyöräillä ollenkaan eikä tehdä vesijuoksua. Tällä hetkellä jalat ovat kuitenkin kunnossa ja arvostetaan sitä.

Viime päivien reenit on ollut eilen ennen matkustusta Suomeen 55min ja tänään samanmoinen parilla kiihdytyksellä. Illalla kävin vielä palauttavassa hieronnassa ja nautiskelin saunan lämmöstä. Ennen Haagia verryttelin seuraavasti. Lauantaina matkustuspäivän päälle 7km verryttelylenkki illalla, joka sisälsi 2x1min kisavauhtia sekä 3x100m. Kroppa tuntui olevan valmis edessä olevaan kisaan ja tuntui kuinka hiilarit olivat imeytyneet lihaksiin. Pieni kevennys siis teki tehtävänsä. Urheilujuomia en nauttinut lainkaan ennen kisaa vaan tyydyin veteen.

Perjantaina hölkkäsin aamulla 9km+2x100m ja oli työharjoittelussa kahteen asti. Sitten matkustin Helsinkiin, missä kävin veljen kanssa katsomassa kansallisteatterissa Kansanhiihto näytelmän. Viihdyin esityksessä kyllä mainiosti ja teema iski minuun kuin voi veitseen. Urheilu on hieno juttu, piste.

Tuossa allaalla tuloslistaa. Jännästi nimeä klikkaamalla avautuu juoksijan väliajat. Sitä kautta pääsee myös tsekkaamaan videota juoksijasta sekä muutamia valokuvia. Aika liukkaasti kärkijuoksija pisteli neljä vitosen pätkää aikoihin 14min. Keskivauhti alle tunnin suoritukseenkin oli 21.7 km/h. Mitä se nyt tekee, 2.50 tonneja?

1	Stephen Kibet	Kenia		1e	MSR	58:54
2	Jonathan Maiyo	Kenia		2e	MSR	59:02
3	Kenneth Kipkemoi	Kenia		3e	MSR	59:11
4	Geoffrey Kipsang	Kenia		4e	MSR	59:26
5	Victor Kipchirchir	Kenia		5e	MSR	59:31
6	Merkebu Birke	Ethiopië		6e	MSR	1:00:14
7	Bernard Koech	Kenia		7e	MSR	1:00:17
8	Andualem Belay	Ethiopië		8e	MSR	1:00:20
9	Dickson Chumba	Kenia		9e	MSR	1:01:34
10	Philemon Yator	Kenia		10e	MSR	1:01:36
11	Joel Kimurer	Kenia		11e	MSR	1:01:57
12	Cheshari Jacob	Kenia		12e	MSR	1:02:32
13	Michel Butter	Nederland		13e	MSR	1:02:33
14	Edeo Mamo Telo	Ethiopië		14e	MSR	1:02:42
15	Amos Koech	Kenia		15e	MSR	1:02:56
16	Denis Mayaud	Frankrijk		16e	MSR	1:03:13
17	Koen Raymaekers	Nederland		17e	MSR	1:03:56
18	Sean Connolly	Ierland		18e	MSR	1:04:10
19	Henrik Them	Copenhagen		19e	MSR	1:04:11
20	Henri Manninen	Finland		20e	MSR	1:04:13
21	Mikael Ekwall	Vänersborg		21e	MSR	1:04:14
22	Willem Van Schuerbeeck	België		22e	MSR	1:04:19
23	Ronald Schröer	Nederland		23e	MSR	1:04:23
24	Ben Moreau	Groot-Brittannië		24e	MSR	1:04:30
25	Asbjoern Ellefsen Persen	Noorwegen		25e	MSR	1:04:36
26	Lander Van Droogenbroeck	België		26e	MSR	1:04:49
27	Stefan Van Den Broek	België		27e	MSR	1:05:25
28	Dadafo Dhaqabi Tesama	Oslo		28e	MSR	1:06:34
29	Miika Takala	Finland		29e	MSR	1:06:36
30	Tom Wiggers	Nederland		30e	MSR	1:06:53
31	Arne Mjelde Sæther	Landåsbygda		31e	MSR	1:07:16
32	Patrick Dortu	Jalhay		32e	MSR	1:07:17
33	Trond Arne Rugland	Hovden		33e	MSR	1:07:19
34	Fredrik Johansson	Gothenburg		34e	MSR	1:07:22
35	Gary O'Hanlon	Ashtown, Dublin		1e	M35	1:07:31
36	Ian Leitch	Groot-Brittannië		35e	MSR	1:07:33
37	Tim Pleijte	Dynamica		36e	MSR	1:07:33
38	Florent Caelen	België		37e	MSR	1:07:39
39	Michel Schrier	Dynamica		38e	MSR	1:07:40
40	Jeroen Maas	Sprint		39e	MSR	1:07:59
41	Brian Mac Mahon	Dublin		40e	MSR	1:08:04
42	Pip Tesselaar	Nederland		41e	MSR	1:08:08
43	Erik Sanders	Nederland		42e	MSR	1:08:15
44	Harald Solhaug Næss	Enebakk		43e	MSR	1:08:16
45	Adriaan Fransen	AAC '61		44e	MSR	1:08:28
46	Christian de Lie	Nederland		45e	MSR	1:08:46
47	Oskar de Kuijer	Eindhoven Atletiek		1e	M45	1:09:16
48	Linus Nilsson	Årsta		46e	MSR	1:09:24
49	Colin Bekers	Nederland		47e	MSR	1:09:31
50	Mark Ryall	London		48e	MSR	1:09:57
51	Hans Brolund	Linköping		49e	MSR	1:09:57
52	Stefan Müller	Luzern		50e	MSR	1:09:59
53	Gert Theunis	Hannut		2e	M35	1:10:06