h-hetki

Eritrean matka lähestyy ja huomenna olisi pitkä 15 tunnin lento edessä. Tulin veljen kämpille yöksi tänne Helsinkiin niin on sitten huomenna pikkasen lyhyempi matkustuspäivä. Aamulenkille menen jos huvittaa, mutta ei ole mikään pakko. Nyt on tärkeää vain levätä kunnolla.

Kuluneen viikon reeneistä seuraavaa. Tiistaina 9km+2x100m aamulenkki ja illasta 10xtonni minuutin palautuksella sellaisiin 3.10 vauhteihin. Vikan vedon vika kierros kirraten niin että tonni tuli 2.55. Juoksu ei tuntunut parhaimmalta mahdolliselta, mikä johtui ehkä joulun löysäilyistä. Verkat olivat 5+3km ja avarit sekä loppuavarit oli 3x100m ja 2x200m 32-30. Keskiviikkona hölkkäsin aamulla tutun 9km+3x100m ja illalla juoksin valmentajalle saunomaan. Ukko oli sen verran puhki ja tuntui että kolmatta viikkoa vaivannut räkätauti tuntui vieläkin kropassa. Sain hölkättyä hikisen 50min lenkin parilla vessatauolla ja kenkien nauhojen sitomisella. Anterolla katselimme reeniohjelmaa leirin ajalta, saunoimme sekä nautimme iltapalaa.

Torstaina oltiin jälleen radalla, mutta väsymyksesta huolimatta juoksu kulki ja oli hyvän tuntuista. Verkat oli sen 4+3 ja vetoina 6x100m avarit, 10x400m/ 1,5min palautuksella ja 200m hölkällä vedot aikoihin 70-62. Suurin osa oli hiukan alle seitkytsekunttisia ja vika veto vain kova sarjoin 32/30 eli siis pienellä vauhdin kirrauksella. Päälle hiukan polvennosto/pakarajuoksua+ pyörähdys salilla ja kämpille palautumaan. Illalla oli laukkujen pakkausten aika ja se hoitui melko kivuttomasti.

Viisumit saapuivat siis ajallaan torstaina ja vähän se asia nosti verenpaineita. Töitä tein viikolla ihan mukavasti ja sain yhden esseenkin väännettyä. Pari palaveria tuli pidettyä ensinnäkin valmentajan kanssa, mutta myös mukavia tapaamisia kavereiden kanssa. Ilman heitä ei elämästä tulisi mitään ja kiva todeta, että ystäviä löytyy muutamia. Pitkälle leirille lähdettäessä tulee aina kaikenlaista mietittyä, mutta aina on ollut yhtä kiva palata takaisinkin. Kuvassa siis Markku vasemmalla ja oikealla toinen legenda Petteri Kurko Etelä-Afrikan leirillä 2008.

Joulu 2011

Joulunpyhät on vietetty. Tästä päivästä päällimmäisenä jäi mieleen myrskytuulet. Kiersin eiliseen tapaan Alajärven, mutta tällä kertaan vastakkaiseen suuntaan. Menomatka oli helppoa myötätuuleen ja polvi nousi komeasti. Käännös vasempaan ja vastatuuli iski vasten kasvoja. Vauhti tippui ja juoksu muuttui tarpomiseksi. Onneksi kuitenkin aurinko paistoi ja näki eteensä. Pidin yllä positiivista mieltä kaikin keinoin. Pahimpien puhurien kohdalla pysähdyin välillä elvistelemään tuulelle (kädet ilmaan ja huuto ei tunnu missään). Mieleen tulivat Irlantilaiset juoksijat, joille vastaavat tuulet ja liedot talvet ovat arkisettiä. Nyttenkin nurmikko paistaa pihalla kun ei ole lunta. Lenkin aikana olisi ollut pari valokuvauksellista kohtaa ja kuvasin kohteet ainoastaan silmien filmirullalle.

Lenkki päättyi 22km alkamisen jälkeen kotipihalle. Pitempäänkin olisi toki voinut, mutta ukko oli aika puhki. Eilen hölkkäsin melkein saman 21km siis vastakkaiseen suuntaan. Iltalenkille en mennyt kun oli joulupäivä. Iltakirkossa sen sijaan kävin. Tuossa ylhäällä on muutamia fiiliskuvia joulusta. Aattona kävimme Vimpelin terveysasemalla, missä äiti työskentelee. Sisko, isä ja äiti lauloivat vanhuksille ja jakoivat joulupaketteja heille. Muuten kuvia on lumettomasta joulusta 2011. Lenkkikelit on ollu melko haastavat, mutta eipä ole ollut liian kylmää kuten viime jouluna. Katsotaan, koska se talvi oikeen tulee. Mulla on nyt hillot taskussa uusia nanogrip suksia varten. Osto menee tammikuun lopulle ja silloin sukset ovat toivottavasti alennuksessa.

Hyvää joulua!

Otsikon mukaisesti hyvää joulua ja rauhallisia liikkeitä vuonna 2012!

Saavuin joulunviettoon tänne Alajärvelle, missä plussakeli sulattelee viimeisiäkin lumia ja pyörätiet ovat sopivan liukkaita. Eilen juoksin aamusta Jaakon kanssa 20km ja puolen päivän jälkeen lähdin bussilla tulemaan Alajärvelle. Illalla jaksoin vielä hölkätä 40min kevyttä peilikirkkaalla jäällä.

Tänään eli jouluaattona juoksin aamusta 10km reipasta 1+1 verryttelyineen. Vauhti oli alussa 4.10 kiihtyen 3.50 paikkeille. Viimeiset kilsat kirrasin vauhtia niin että toka vika oli 3.42 ja vika 3.28. Illalla saata käydä vielä hölkkäämässä kevyen jos siltä tuntuu. Vanhempien asunnolla tein vielä penkille nousuja sopivasti.

Mutta jouluun siis. Äsken katsoimme joulurauhanjulistuksen telkkarista ja sitä ennen söimme joulupuuron. Äiti meni iltavuoroon Vimpelin terveyskeskukseen ja varmaan jaamme lahjat vasta huomenna. Loppupäivä menee rötvätessa ja parin lahjapaketin käärimisessä.

Lahden Ansa

Vuoden vaihteen jälkeen pitäisi kauppoihin tulla ystäväni, vanhan Asmaran kävijän, Erkki Vettenniemen kirja Lahden sotkuista. Varsinainen hulabaloo koko yli kymmenen vuoden takainen tapahtuma näyttäisi olevankin, tähän ajatukseen on Erkki tullut selvitellessään mitä oikein tapahtui. Useaan kertaan olen Erkkiä tavannut yliopiston kirjaston kahviossa ja välillä mikrofilmihuoneessakin. Sen verran pakottava tarve miehellä on ottaa selvää asiasta, että viime vuonna ilmestyi hänen toimittamana artikkelikokoelma Lahden tapahtumista median toimintana.

Lahden tapahtumat olivat kyllä niin sanotulle suomen kansalle iso shokki ja paljon tapahtui asioita, mistä ei puhuttu suurelle yleisölle. Kirjassa Erkki pyrkii selvittämään mitä kuuluisalle lääkelaukulle tapahtui ja miten se liittyi juoneen.

Meikäläinen sen sijaan jatkaa juoksijan arkista puuhastelua harrastetasolla. Uskoisin sen olevan kaikista antoisinta näin ja ainakin päivän hallireenit antoivat hyvän olon. Aamulla hölkkäsin 6km+5km tulkkaamaan asiakkaan kotikäynnille. Palautus oli puoli tuntia välissä ja teki hyvää taas juosta. Iltareeniin hölkkäsin 4km mistä Erkki tuli osan pyörällään mukana. Mies toi Asmarasta kertovan kuvakirjan mulle etukäteen tutustuttavaksi. Kaupungin yksi nähtävyys on italialaisten 30-luvulla art deco tyyliin rakentamat rakennukset. Luulen että ainakin kuvia tulee otettua paljon reissusta edellisen Etiopian matkan tapaan.

Torstain reeni oli siis perinteinen 200/400/600 600/400/200 600/400/200. Ajat pyörivät siinä 31/69/1.46 1.42/65/30 ja 1.36/61/28. Juoksu oli helppoa lepäilyn jäljiltä eikä happoja kertynyt jalkoihin. Päälle tein aitakävelyitä sekä aitakävelyn ja alituksen yhdistelmää sekä 2x10 syväkyykkyhyppyhä. Käväsin lisäksi salilla korsettia kiristämässä ja hölkkäsin 3km kotio.

Juoksurintamalla on ollut hiljaista viimeiset pari päivää. Tiistaina kävin aamulla seiskalta hölkkäämässä 9km+2x100m edellispäivän lämmöillä. Juoksu kulki, mutta kroppa oli pikkasen väsynyt. Iltasella kämpille päästyäni läsähdin sohvalle, mistä en päässyt enää ylös. Yritin saada Tommia ja Anttia lenkkiseuraksi tuloksetta. Torkahtelun ja telkkarista tulleen englantilaisen viihdesarjan jälkeen yritin ja sain kiskottua juoksuhousut jalkaan. Yritin tsempata itseäni sillä, että illalla menisin elokuviin. Sekin meni mönkään ja ajattelin keskittyä olennaiseen eli rötväämiseen. Koko illan aikana en saanut oikeastaan mitään älyllistä aikaiseksi, en edes blogin päivitystä. Sosiaalinen tapahtuma oli kerrostalon lenkkisauna, missä kävin vartin verran hikoilemassa. Tutut miehet olivat lauteilla vanhoine juttuineen eikä edes mainokseni Eritreaan lähdöstä paljoa heitä hetkauttanut. Saunanraikkaana palasin kämpille puoli yhdeksän uutisia katsomaan ja venyttelemään. Olo oli tukkoinen ja nuhainen. Väsymystä oli ilmassa, mutta kuumetta ei kainalossa.

Elättelin jo toiveita, josko olisin tänään päässyt lenkille. Heti jos olisin aamusta mennyt olisi energiaa moiseen saattanut ollakin, mutta ei enää illasta. Pikkasen kerkesin jo aamutaivastakin valokuvata sillä silmällä, että pilviverhot olisivat väistyneet. Turhaan odotin auringon näyttäytyvän. Työpäivän aikana ehdin pyörähtää Kuokkalassa, keskussairaalassa, JKU:n toimistolla, TE-toimistolla sekä hammaslääkärillä hampaitani korjauttamassa. Sokoksella hain hetken aikaa joulufiilistä, mutta onnistuin pakenemaan ennen sen kuuluisan joulupaniikin iskemistä. Sitä eivät meikäläisen voimavarat olisi kestäneet. Palasin kämpille rötväämään ja melkein olin unohtaa jo hieronnan. Onneksi tärkeimmät asiat pysyvät vielä mielessä ja sain Timolta taitavan käsittelyn ennen joulun vapaita. Nyt olisivat jalat herkässä vireessä ja seuraavaksi niitä tarvitsisi alkaa vain ulkoiluttamaan. Toivomuslistalla on, että olotila paranisi ja ehkä jopa aamulenkille saisin itseni kammettua.

Vuoden synkin päivä taitaa olla käsillä tässä lähipäivinä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta sillä ei suurta merkitystä ole koska muutoksen parempaan suuntaan huomaa todella hitaasti. Kuitenkin sen tiedostaminen on vähä niin kuin elämä pienoiskoossa- suunta on eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Muuhun vaihtoehtoon ei kannata uskoa.

Hipposhallilla treenaaminen on aina piristysruiske arkeen. Viime yönä tuli vähä heikosti nukuttua, odotin kai niin innokkaasti työviikon aloitusta. Tästä syystä päätin jättää aamulenkinkin väliin vaikka suurta eroa väsymystasossa tuskin olisi havainnut vaikka sen kympin olisi nylkännytkin pimeässä. Kovalla säädöllä sain lähetettyä viisumihakemuksen Eritrean suurlähetystöön Tukholmaan. Jono oli kohtalaisen pitkä postissa, mutta alta puolessa tunnissa taisin silti selvitä. Yllättävän rauhallisina ihmiset seisoskelivat melkein toisissa kiinni pienessä tilassa. Sitä kuuluisaa joulumieltä taisi olla liikkeellä.

Meikä on vältellyt kaikin mahsollisin keinoin jouluhäslinkiä poimien vain rusinasta pullat. Eilen istahdin Taulumäen kirkon penkille messuun. Pari tuntia aiemmin oli ollut joululaulujen iltamat, mikä varmaan keräsi kirkon täyteen. Messussa sai valita oman penkkirivin ja nautin siitä, että sain olla aivan yksin ajatusteni kanssa.

Pienen sohvalla rötväyksen jälkeen ryhdyin valmistautua illan ratatreeniin. Hölkkäsin 4km tuoreilla jaloilla pitävällä alustalla hallille. Jaakon kanssa verryttelin vielä 3km lisää ja tein 4x100m avarit. Itse vetojen vauhdit eivät edelleenkään päätä huimaa eli ruuveissa on kiristämisen varaa. 7x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella meni 3.09, 3.11, 3.12, 3.12, 3.1o, 3.06 ja 2.53. Tuo vika veto oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo jotain tämänhetkisestä vireystilasta. Jaakko veti 36 sek kierroksia eli kolmen minuutin vauhtia ja tarkoituksena oli vetää viimeinen kierros täysiä. Niin vain kävi, että meikä oli aivan liekeissä ja aika 27,9 sek kertoo jostain vähän tai sitten ei mitään. Juoksu joka tapauksessa kulkee ja tikut eli jalat ovat kunnossa.

Vikan vedon jälkeen nojasin hetken polviin ja sain onnitteluita JKU:n korkeushyppymestarilta siitä, kuinka nopeasti nousin pystyyn. Vastasin nojailun olevan heikkouden merkki nylkkypiireissä. Jutustelu jatkui ja kaksi eri lajin ja eri tasoista edustajaa tulivat toimeen. Käväsin hallilla perinteisellä korsetinkiristys höntsäilyllä ennen 3km verkkaa asunnolle. Juoksu kulki ja mieli oli hyvä.

Joululahjaksi joululahja!

Lähetä ystävällesi joululahja, joka auttaa apua tarvitsevaa ihmistä.

Ystäväsi näkee konkreettisesti ketä hänen lahjansa on auttanut.

Olemme avanneet Bank4Hopeen uuden ominaisuuden: lahjalahjoituksen. Sen sijaan, että annat ystävällesi tai yhteistyökumppanillesi tavaralahjan, anna joululahja, joka muuttaa apua tarvitsevan ihmisen elämää.

Lähetä jouluinen e-kortti. Sen vastaanottaja näkee kortin aidosta kuvasta ketä joululahja on auttanut, ja tiedoista mitä juuri tällä avulla on saatu konkreettisesti aikaan. Autettavan henkilön tai ryhmän kiitosviesti lahjansaajalle on myös aito ja yksilöllinen.

Jaettu jouluilo on paras ilo.

Toimi näin: Kirjaudu tilillesi --> Mene lahjalahjoitus-sivulle --> Lähetä jouluiset e-kortit

Hyvää joulua!

Toivottaa Bank4Hopen-tiimi

Tää kuva olisi pitänyt saada eiliseen blogipäivitykseen. Kuvassa on sitä tunnelmaa ennen testijuoksua. Tämä on tosin otettu viime vuonna Hakunilassa ja vieressä istuu ei-juoksija, velipoika Joel. Meikä oli tuossa vaiheessa todella surkeassa ja läskissä kunnossa kuten näkyy!

Tänään kuitenkin nylkättiin 26km historian ehkä suurimmassa juoksuköörissä. Koska painatan joskus taas uuden blogikirjan ja kymmenien vuosien päästä en muista poikien nimiä niin tässä muistin virkistykseksi. Jari Lahti, Tero Sillanpää, Jouni Haatainen, Markku Savioja, Antti Leskinen, Ville Rokala ja Amerikan Jaakko Nieminen. Jyväsjärven rantaraitilla mukaan tuli vielä Ari Surkka. Hänen juoksuporukassaan oli Taipaleen Timo sekä joku muu jota en muista. Vielä myöhemmin tuli vastaan ikiliikkujia 6-7 kappaletta niin olihan siinä ruuhkaa.

Eilen ei maassa ollut lunta/jäätä enää juurikaan kunnes illalla tuprutti lisää. Aamulla keli oli kuitenkin plussan puolella ja sellaista kivaa loskaa oli siis tarjolla. Lenkkarit kastuivat mukavasti, mutta muuten haastavampikin olisi keli voinut olla. Ukko oli kuitenkin melko valmis 2h ja 10min myöhemmin kun taivallettu oli 26km. Alkumatkasta sattui haaveri, kun en tehnyt tyhjennystä vaikka olin syönyt pähkinöitä edellispäivänä. Kurat housussa tuli sitten juostua kaksi tuntia huonossa seurassa vielä huonompia juttuja kuunnellessa! No ei vaan, aika kului nopeasti eikä harmittanut niin paljon lätinä lenkkareiden alla. Tuo viikon pitkä jyräys on oikeasti äijien henkireikä ja varmaan vanhana pappanakin huonokuntoisena tulee vedettyä viikon kova reeni sunnuntain pitkällä, ellei joku saa mua raahattua sunnuntai aamupäivän kirkkoon. Toisaalta on niitä kirkonmenoja illastakin.

testijuoksu

Pienestä räkätaudista huolimatta päätin lähteä Vaajakoskelle testailemaan kuntoani. Viikon ajan jatkuneet plussakelit olivat sulattaneet pyörätiet juostavaan kuntoon. Harmi vain, että Keski-Suomessa näitä lumi- ja sitten sulamisjaksoja on ollut varmaan jo kolme kappaletta. Sulamisen alkaessa se tietää aina viikon liukastelua. Tällä viikolla esim. ti, ke ja to olivat ns. pääkallokelejä.

Eilen hölkkäsin päivänvalossa 20km+2x100m ja pidin iltapäivän lepona. Illasta olin vastassa Tikkakosken lentokentällä kun uusi pakolaisperhe saapui Jyväskylään. Mahtaa olla iso muutos saapua Suomen kaamokseen ja talveen. Olosuhteisiin jotenkin sopeutuneena oli mullakin vaikeuksia päästä ylös sängystä puoli kymmenen. Niin oli pimeää ja harmaata edelleen eikä valoisuus lisääntunyt juurikaan päivän mittaan.

Menin paikallisbussilla Vaajakoskelle ja pyörähdin kirjastossa lukemassa päivän Keskisuomalaisen ennen kisapaikalle menoa. Yhteensä kolmisenkymmentä testailijaa uskaltautui viivalle rääkin ollessa 5km tai 10km. Ite olin päättänyt ottaa rykäsyn maltilla, että nuhakin pääsisi joskus paranemaan. Juoksu kulki hyvin ja oli herkän tuntuista. Kantapäät vain läpsyivät pakaroihin sen verran oli laajat liikeradat. Olen päättänyt aloittaa kevyen voimajakson, jonka aikana naruihin haetaan pikkasen voimaa eikä lihaksia. Penkille nousu on hyvä keino hakea kiinteytystä mun hyllyville pakaroille. Päkiähyppelyitä tai pohkeille nousuja kannattaisi myös tehdä kunhan jalkaterät on oireettomat.

Siis testijuoksuun. Verkkasin alle 4km ja jätin avausvedot tekemättä ettei mopo karkaisi heti alussa. Ei karannut, sillä eka tonni oli 3.24. Seuraavat tuli 3.29, 3.30, 3.13, 3.16, 3.20, 3.29, 3.20, 3.26 ja 3.21. Kuten jo mainittu juoksu tuntui hyvältä myös teknisesti. Jyskän varastomyymälän kohdilla alkoi tasainen osuus ja kokeilin millä vauhdilla pystyn juoksemaan ilman tuskan tunnetta siis anakynnystä. Se tuntui olevan siin 3.20 nurkilla. Etukäteen ajattelin 35 minuutin ajan olevan saavutus, mutta nälkä kasvoi syödessä. Viimeisen mäen jälkeen uimahallille kurvatessa Ari Surkka sanoi ajan 34 minuuttia. Ajattelin, että se täytyy alittaa, mutta ei niin ei. Aikani oli 34.02 eli tyytyväinen ei voi olla. Aina samaa shittiä mitä tulosurheilu on. Sekunnit määrittävät sen voiko juoksuun olla tyytyväinen vai ei.

Jos samaa tuloslinjaa jatketaan niin olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Silloin eksyin reitiltä ja aikani oli päälle 40min. Keli oli tosin talvinen. Ensi viikon kun pääsis normaalisti reenaamaan niin jouluviikolla vois ottaa taas rennommin. Jees ja loppuverkka oli 3km ja sen jälkeen päädyin Penan kanssa Pitsalle. Vuonna 2006 Pena järkkäsi nimikko ratakympin saaden Suomen parhaimmiston viivalle. Sittemmn ratakymppi muuttui maantiekympiksi ja juostaan ensi vuonna 15.4 eli viikkoa ennen SM-maantietä. Tiedoksi vain, että voittajalle ja 31min alittajalle on tarjolla 300 euroa!

Päivät kuluvat ja lähtöpäivä lähenee. Eilen ostaa paukautin lentoliput mulle ja Markulle. En niitä halvalla saanut, mutta kovan säädön jälkeen kuitenkin halvimmat mahdolliset. Arpa on siis heitettu ja korkeanpaikan leiri odottaa juoksijoitansa.

Maanantain tonnien jälkeen kurkussa tuntui karheutta ja illalla totesin nuhan iskevän päälle. Tiistai aamulenkki meni vielä vanhoilla lämmöillä ja vesijuoksureeni herkisti taudille. Tästä syystä päätin pitää keskiviikon lepopäivänä. En siis juossut metriäkään, mikä sinänsä ei ole ihmeellisempi saavutus. Joskus kesällä olisi, mutta vuoden synkimpään aikaan ei. Sen sijaan kulutin aikaa kirjastolla Eritrea-matkaopasta etsien, kahvittelemalla Erkin kanssa ja kysellen Asmaran mestoista. Illalla istuin kuin tatti tietokoneen äärellä katsastaen lentoja. Vaihtoehtoina oli Khartoumin, Kairon, Jeddahin, Dubain, Qatarin tai Istambulin kautta lentää Asmaraan. Paras olisi ollut Lufthansa, mutta yllättäen Helsinki Frankfurt väli osoittautui aika kalliiksi. Latvialaisen yhtiön kautta kuitenkin löysin pari sataa edullisemmat lennot. Toivotaan, että firma on pystyssä vielä kuun lopussa ja pääsemme matkaan!

Jyväskylässä on tällä hetkellä todella surkeat juoksukelit. Satanut lumu sulaa pois ja vielä on pari senttiä jäätä asvaltin pinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettäplussa kelillä lenkkari lipsuu ihan kivasti ja täytyy vain toivoa että parin päivän päästä kaikki on sulanut pois. Lauantaina olisi nimittäin Vaajakosken testijuoksu ja se olisi mukava juosta edes kohtuullisissa olosuhteissa.

Tämän päivän hallireeni meni löysäilyksi eli sen puolesta oli ihan onnistunut reeni. Nenä vuotaa edelleen, mutta kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. Aamulla juoksin tunnustelevan 7km+2x100m. Illaksi hölkkäsin hallille 4km ja tein Amerikan-Jaakon kanssa reenin. Avarit 3x100m ja sitten lyhyitä nyppäsyjä 200/400/600 + 600/400/200 sopivan pitkällä hölkällä. Kevyesti tämän reenin kun ottaa ei rasitus nouse liian korkeaksi. Tänään ajat olivat 33/70/1.53 ja 145/67/29. Päälle hölkkäsimme Jaakon kanssa 2km vastapäivän kaarteessa tasapuolisuuden nimessä. Katselimme kun Anssi tekee tasotestiä ja tein korokkeelle nousuja noin 2x50. Piipahdimme myös salin puolella selkiä ja vatsoja tekemässä sekä 6x6 aitakävelyä. Lipsuttelu 3km takaisin kämpille ei ollut yhtään mieltä ylentävää, mutta sen sijaan kavereiden tapaaminen hallilla sitäkin mukavempaa.

siellä missä aurinko paistaa

Veri vetää taas maailmalle, ei sille mitään mahda. Lauantaina sain mahti-idean ottaa jalat alle ja painua Asmaraan Eritreaan. Erkki ystävä on kuluttanut siellä tossuja ja aikaa useampaankin kertaan aina kehuen paikkaa. Parasta Asmarassa on tietenkin 2300m korkeus ja se, että puolen miljoonan asukkaa kaupungissa ei ole niin paljoa porukkaa ja hiekkateitä riittää taivallettavaksi. Valmistelut alkavat olla hyvällä mallilla eli aivan alkutekijöissä, mutta pääasia eli päätös lähdöstä on tehty. Ratkaiseva momentti oli Markku Varjon mukaan lähtö. Sain taivuteltua vannoutuneen Dullen ystävän, joka olisi hiukan myöhemmällä yhteydenotolla tehnyt ratkaisun Etelä-Afrikan suuntaan.

Tekijöitä, jotka vaikuttuvat leirille lähtöön sittenkin on useita. Tärkein on tietenkin se vaihtelu ja loman viettäminen siellä missä aurinko paistaa. Toinen syy on omat jalkajutut, jotka varmaan aiheutuu liukkailla juoksemisesta. Saattaa tietenkin olla, että marssimurtuma on kehkeytymässä hyvää vauhtia, mutta se lottovoitto pamahtaa ehkä vasta helmikuun puolella. Rakkaalla toivomuslistalla on kuitenkin vammaton talvi ja varsinkin tuleva kevät, mutta saa nähdä kuinka äijän käy.

Tänään aloitin varmistelun, kun lähdin iltareeniä tekemään Laajavuoren Rantasipi hotellin uima-altaalle. Tein 40min vesijuoksua+20min uintia 16,7 metrin mittaisessa 1,5m syvässä altaassa. Paikka oli muuten ihan komea ja keilahalliakin ym löytyy. Uintisuoritetta tehdessäni tuli jälleen se jännä olotila kun pää on veden alla, eikä mistään kuulu ääniä. Tuntui kuin huolet ja murheet olisivat jääneet vedenpinnan yläpuolelle. Vaikea selittää, mutta lähellä liikunnan riemua se oli. Keli iltapäivällä oli tosiaan todella surkea, kun juuri satanut lumi sulaa taas pois ja polkupyörän rengas uppoaa syvälle lumisohjoon. Sain hyvät alku- ja jälkilämmöt pyöräillessäni sen 5km Laajariin. Aamulla olin oikeasti juossut 9km+2x100m kello 7.00 eilisen kovan reenin jättämillä lämmöillä.

Eilen (aamulla 9km+2x100m) siis oli jalantestaus päivä kun uskalsin hallille reenaamaan. Verkkaa tuli se 4km ja avarit oli 4x100m. Itse rynkytys oli 8x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella aikoihin 3.14, 3.11, 3.13, 3.10, 3.09, 3.10, 3.05 ja 3.00. Sain toimia vedättänänä samaan aikaan kun leveiden hartioiden tarjoamasta tuulen suojasta saivat nauttia Anssi ja Jouni. Reeni tuli ihan hyvin ja jalat tuntuivat hyviltä. Vielä olisi varaa kiristää, mutta kiirettähän ei ole. Päälle rullasin avaavat 2x200m 32 ja 30. Ryntäsin vielä salille selkiä ja vatsoja tekemään enne loppuverkkaa (3km) ja valmistautumaan illan 3D leffaan. Listalla tällä kertaa oli Tintti, joka ei itse asiassa ollut edes kovin huono- päinvastoin ja mestariohjaaja Spielbergin ohjaama. Synkän vuodenajan keskellä mielikuvituskin sai hiukan virikettä.

sunnuntai

Jos jollain jäi näkemättä viime sunnuntaina Fransiksen haastattelu telkkarista niin tässä on. Kuvasin Iphonella telkkarin ruudulta eli laadukasta kuva ei ole. Ainakin Niemisen Jaakko jenkeissä voi nyt nähdä pätkän. Mies tosin tulee joululomalle Jyväskylään ja pääsee juoksemaan lumella. Mikäs sen hienompaa?

Eilen oli aivan kauhee päivä, kun lähdin parinkympin reipasta vetämään. Ajatelin hölkätä 4km matolle, missä olisin juossu 12-15 pitävällä alustalla. Matto oli kuitenkin varattu eikä vaihtoehtona ollu kuin ulkoilu. Taivaalta oli sadellut päivän mittaan märkää lunta ja keli oli plussan puolella. Lähdin läpsyttelemään ja vaihtelevasti tossu piti ja ei pitänyt. Usko meinasi loppua kympin jälkeen kun puhti loppui jaloista eikä tietä oltu aurattu. Meikäläinen ei ole mikään voimarunnoja eikä paksuista reisistäkään ole tietoa. Koita siinä sitten runnoa. Tavoitevauhti oli vain 4.10 mutta sekin teetätti töitä. Kämplle päästyäni olin aika puhki ja pelastus oli iso grillikyljys Amarillossa siskon kanssa.

Iltaa lähdin viettämään Jyskään Vaajakosken puolelle. Kyseessä oli Leksan 60v synttärit. Tämä muistaakseni 17 maratonia juossu virkeä "sika" kuten lempinimi kuuluu tarjosi 20km lenkkiseuraa osalle pojista, saunan ja hyvät tarjoilut. Mukava ilta oli porukalla viettää. Tänään perinteinen pitkälenkki ei ollut loskassa ja lumessa mitenkään herkkua. Vasen jalkapöytä on vähä kipeä ja tuntuu että kylmän pitäminen siinä entisestään kipeyttää sitä. Juoksinkin siis vain 23km Antin, Markun, Tommin, Villen ja Teron kanssa. Iltapäivä kului EM-maastoja seuratessa.

Viikon kysymys- Kiinnostaisko ketään lähteä Eritreaan reenaamaan tammikuuksi?

Tuuli ujeltaa ulkona ja pimeää on. Aamulla keli oli lähellä nollaa lenkkari piti vielä melko hyvin. Illaksi keli viileni pikkasen ja tossu ei tahtonut saada kitkaa alleen. Onneksi juoksu tuntuu kulkevan ja askel on herkässä eilisen jäljiltä. Aamupäivällä jyräsin 16km+3x100m Jounin kanssa. Illaksi mua lähti komppaamaan seurakaveri Mauno. Silloin ohjelmassa oli vain kevyt 11km. Juoksu kulki hyvin ja juttu luisti. Ei tunnu juoksentelu yhtään raskaalta hyvässä seurassa. Lisäksi vielä keskiviikon lepopäivä vaikuttaa siihen, että perjantaina ukko ei ole aiva puhki. Tarkoitus olisi juosta huomenna parikymppiä reipasta ja se ei onnistuisi kauheessa koomassa. Nyt vain haittapuolena on toi liukkaus ja saattaa olla, että huomenna tulee lipsuteltua. Icebugit tekis toisaalta mieli heittää jalkoihin, mutta ne on sen verran kovat että taidan odottaa että lunta sataa enemmän vaimentamaan askelta..

Kuva-arkistoja selatessani löysin tuon vuoden 2007 Karhu-viestin kuvan. Meidän joukkue, Jyväskylän kikkailijat vei silloin ylivoimaisen voiton. Kalle oli silloin JKU:ssa ja Juhakin juoksi. Uudet seurasiirrot julkaistiin tässä jokunen päivä sitten ja JKU:kin sai pari vahvistusta. Jutussa ei mainittu Ida Heikuraa lainkaan, joka on siis kestokone ja reenaa Anteron valmennusohjelmien mukaan.

Meitsi komppaa Arttua.

Itsenäisyyspäivät on vietetty ja Suomi on 94-vuotias. Arvostan suomalaisuutta todella korkealle, joskin ehkä liian usein tulevat epäkohdat ja ongelmat ensimmäisenä mieleen. Kyllä meissä silti paljon hyvääkin on ja kyllä täällä tilaa on muillekin. Maanantaina piipahdin monikulttuurisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa Aalto-salilla ja meininki oli hyvä.

Varsinaisena itsenäisyyspäivänä olin hissukseen. Aamupäivällä kävin Henrin kanssa puolipitkällä lenkillä (22km+3x100m) ja loppupäivän pidin lepoa. Kuuntelin avoimen luentoja ja katsoin vaaka-asennosta Tuntemattoman sotilaan. Jatkoin luentojen kuuntelua samalla kaikkea sähläten. Linnan juhlat tuli melkein kokonaisuudessaan katsottua vaikka illalla tuli Henan kanssa piipahdettua Ahjo-grillillä taksarilla (ranulit makkarapaloilla). Nälkä ei ollut vielä seuraavanakaan aamuna. Ajattelin juoksevani aamulenkin ekan klo 8.30 keikan jälkeen, mutta säätämisen jälkeen en lenkille päässytkään ja totesin ohjelmassa olevankin lepopäivä.

Töiden jälkeen kiiruhdin oikeudellisten perusteiden luentotenttiin siinä toivossa että pääsen tällä kertaa läpi. Sieltä singahdin suoraan hierottavaksi ja kyllä jalat olivatkin jumiset. Timo pisteli jälleen parastaan ja häntä voin kiittää siitä että mies on juoksukuntoinen. Toivotaan että vältän ensi keväänä vammakarikon ja vältyn niiltä niin yleisiltä jalkapöydän rasitusmurtumilta. Tälläkin hetkellä tuntuu vähä vasemmassa jalkapöydässä, mutta niin kuin usein ennenkin toivossa on hyvä elää. Oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin venytellä ja/tai välttää hallia. Sen verran kuitenkin tykkään vetojen nyppimisestä, että Hipposta en jätä.

Tänään päätin ottaa löysät pois jaloista ja juoksin tunnin (13km+3x100m) aamulenkin. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja pienellä kiireellä piti lenkin ja aamupalan jälkeen kiiruhtaa tulkkaamaan. Aamupuurosta jäi kuitenkin osa syömättä ja iskin loput jääkaappiin. Nuukana miehenä söin jämät ennen illan reeniä ja hyvin kulki. Ennen reeniä piipahdin kuitenkin Monnarilla palaverissa. Asia koski JKU:n urheilijaprojektia, josta myöhemmin lisää.

Päivän reeni oli siis varsinainen mailerin spedeilyharjoite, mutta tykkäsin siitä. Ei sillä kai väliä ole, jos maratoonari juoksee 200m reilu kuukausi maratonista alle 28 sekunnin. Ehkä parempi että ette ota kantaa asiaan :) Joka tapauksessa reeni meni seuraavasti. Alkuverkka hallille 4km, missä 4x100m avarit aika terävästi. Jalat oli selkeästi iskussa. Sitten alettiin veivaamaan 200/400/600 ja 600/400/200 + 600/400/200. Palautus oli siis aina juostu vetomatka. Vetoajat olivat 32/68/1.46 1.40/66/29 ja 1.38/62/27.8. Noi kuusisataset tuntui kropassa ehkä eniten, mutta neloset ja kakkoset kulki hyvin. Anssi oli normaalisti vedoissa aika lailla edellä vaikka malttoikin tulla alussa samaa matkaa. Kaveri on kuitenkin nykyään enemmän nelosen ja kasin mies kun mulle ei ratamatkat taida olla tarpeeksi pitkiä. Reenin päätteeksi käväsin salilla, tein 2x10 syväkyykkyhyppyjä ja hölkkäsin kämpille 3km blogia päivittämään.

Tuon kuvan olette varmaan jo nähneet useasti. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti. Kuva ei jätä ainakaan meikäläistä kylmäksi, sen verran tunteita liittyy tuohon otokseen. Siinä mies nimittäin eli Tuomas Zacheuksen sanoin maratononnellisuuden ja onnistuneisuuden tunnetta. Sen ihminen pääsee Zetan mukaan kokemaan vain pari kertaa elämänsä aikana. Toiset useammin, toiset harvemmin. Niin kai se on, että mulla on ollut yksi hyvä hetki ja täytyy siitä olla tyytyväinen.

Eilen hölkkäsin Alajärvellä Alajärven ympäri. Asvaltin reunaa pitkin juokseminen ei paljoa mielikuvitusta lisää. Välillä voi tietysti juosta oikealla ja sitten taas vasemmalla puolella. Jompaan kumpaan suuntaan tie kallistaa kuitenkin. Kerran vastaantuleva auto tööttäsi mulle, tykkäsi varmaan mun juoksutyylistä niin paljon. Lenkki tuli joka tapauksessa jyrättyä ja 24km sain mittariin. Yhtään pidempään en olisi jaksanutkaan. Alaselkä meni lenkistä vähä jumiin, mutta onneksi ei pahemmin. Paluumatka bussissa Jyväskylään oli jälleen vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin menokin. Onneksi oli kahvia veressä ja sain luettua uusinta Juoksija-lehteä. Siitä sai ammennettua virtaa ihan kivasti.

Tänään maanantaina oli muutama työkeikka hoidettavana. Hyvin nukutun yön jälkeen hölkkäsin 9km+3x100m väsyneillä jaloilla. Katselin niitä avoimen yliopiston verkkoluentoja aamupäivällä ja ehkä jotain upposi päähänkin. Illaksi menin sprintteripoikien kanssa Hippokselle tonneja juoksemaan. Verkkasin 4km, tein 4x100m avausvedot ja rullailin poikien kanssa tonnit aikoihin 3.23, 3.16, 3.16, 3.11, 3.09, 3.05, 3.53 ja 3.10. Välissä oli 200m hölkkäpalautus ja toiseksi vikalla vedolla tuli juostua yksi sakkokierros. Päälle juoksin Anssin kanssa 3x200m rennosti 32 sekunnin tuntumaan ja tuntui että lantio pysyi nyt kohtuu ylhäällä. Askellus oli siis hieman vaivattomampaa. Piipahdin päälle salilla tekemässä selkiä ja vatsoja ennen loppuverkkaa 3km kämpille.


Parin JKU:laisen nettisivuja: Arno Laitinen ja Petteri Monni

16km tunnissa, kirjaimellisesti

Alajärvellä ollaan tai ainakin sen tuntumassa. Porukat asuvat rivitalossa aivan järven rannalla. Aamulla aurinko nousi taivaanrannan takaa tasan tarkkaan 9.45 ja oli mielenkiintoista seurata kuinka mollukka nousi. Missään vaiheessa se ei pahasti häikäissyt, mutta oli mukavaa kun tuo outo valoilmiö suostui edes näyttäytymään.

Saavuin tänne bussilla illasta ja jo pelkkä matka oli aikamoinen kokemus. Monta tuntia istumista niin, että ikkunoista ei näkynyt mitään muuta kuin mustaa. Jonkun pikkukylän raitilla oli ilmeisesti joulunavajaiset menossa, kun porukkaa oli liikkeellä. Vain parin sekunnin ajan näkyi valoa ja ihmisiä, sitten oli taas pimeää. Kyyjärvellä sijaitsee legendaarinen matkahuolto ja huoltoasema. Joskus aikanaan siellä piti vaihtaa bussia ja odotella hetken aikaa. Kahviota piti arviolta seitsemänkymppinen sympaattinen mummo ja kahvion nurkassa oli vanha markan pajatso. Pajatson vieressä oli lehtileike kertomassa paikalla pelatusta SM-esikarsintakisasta vuonna x.

Aamusella olin hölkytellyt kevyen 9km+3x100m ja olin erittäin tyytyväinen että ensinnäkin jaksoin lähteä aamulenkille. Bussi oli Alajärvellä seiskan maissa ja en vain jaksanut lähteä pimeään iltalenkille. Päätin panostaa tämänpäiväiseen, joka oli seuraava:

Kello 10.30 astuin asunnolta raittiiseen ulkoilmaan ja polkaisin heti reippaan käyntiin. Eka kilometri 4.08. Yön aikana keli oli vaihtunut plussakelistä pariin miinusasteeseen. Hölkkäsin tasaista pyörätietä reippaasti ja vauhti oli 3.46, 3.52 ja 3.38. Päätin tässä vaiheessa kääntyä takaisin ja hiisata menemään edestakaisin neljän kilsan pätkää. Käännös ja suunta kohti kotiovea 3.51, 3.40, 3.45 ja 3.43. Kasi tuli täyteen, mutta en ajatellut antaa periksi vaan kerta vielä kielon päälle eli 3.47, 3.41, 3.47 ja 3.39. Ukko alkoi selkeästi hiukan väsymään ja kympin väliaika oli 38.25. Lenkkari piti melko hyvin hiekotetulla, tosin hiukan jäisellä pyörätiellä. Koska kyseessa oli reipas jätin vauhdin kirraamiset tekemättä. 3.54, 3.42, 3,49 ja 3.33. Tasan 16km tuli täyteen ajassa 1.00,31 eli voisin sanoa juosseeni 16km kilsatuntivauhdilla tunnin.

Jätin loppuverkat tekemättä, koska mielestäni reipas ei välttämättä niitä vaadi. Sen sijaan päätin mennä vielä iltalenkille hiukan jäseniä oikomaan. Se olikin mitaltaan 10km ja päälle tikkasin 5x100m. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä ja tuntui että päivän reenit menivät perille. Viikkokilsat ei tällä hetkellä päätä huimaa, mutta koitan tehdä nyt enemmän reenejä kuin vain juoksulenkkejä. Ruuveissa on kiristämisen varaa.

Koko reenin keskivauhti oli 3.46, keskisyke 158 ja maksimisyke 166. Training effect oli 4.2 ja kaloreita kului 844.

Hyvät ja mielenkiintoiset sivut KIHU:lla

Bostonkakku

Tänään jurppi ruokakaupassa sen verran, että menin ja ostin Bostonkakun. Siis sellaisen kuivakakun, jossa on paljon sokeria ja maistuu oikeen makealta. Ruokaostoskorin päälle heitin vielä sipsipussin ja jäätelopaketin. Niitä sitten vuoronperään napostelin ennen ja jälkeen iltareenin.

Eilisen melkein-lepopäivän jälkeen aamulla väsytti kuten yleensä kun elimistö alkaa levätä. Sain nukuttua normaalia pidempään ja paukutinkin unta reilu kymmenen tuntia. Koska eka tulkkauskeikka oli vasta puoleltapäivin juoksin tunnin aamulenkin (13km+3x100m). Juoksu kulki melko hyvin ja hienointa oli juosta sulaneita hiekkateitä pitkin. Parasta kaikessa oli päivänvalossa juokseminen. Linnutkin olivat sen verran sekaisin lämpimästä säästä, että sirkuttelivat menemään ohi kirmatessani. Onhan se kieltämättä outos, että joulukuussa on +4 astetta ja lenkkareiden alla kuuluu hiekkatien saundi.

Työpäivä sujui melko hyvissä fiiliksissä ja pyörähdin parissa pop-up liikkeessäkin. Kyseessähän on siis trendi, jossa tyhjään liikehuoneistoon tulee lukuisia pienyrittäjiä esim joulusesongin ajaksi. Silmään sattui firma nimeltä Takala Desing, joka tekee käsilaukkuja. En niinkään veskoista ollut kiinnostunut vaan lähinnä omasta sukunimestä.

Illan reeni oli perinteistä spedeilyä. Alle verkkaa 5km ja 3x100m avausvedot kovassa seurassa. Ohjelma jatkui vedoilla 200/400/600 600/400/200 vauhdein 33/68/1.46 1.41/65/29. Palautus oli aina vedon mittainen matka. Eilisen herkistelyn jälkeen juoksu tuntui kulkevan hyvin eikä jalkaterät kipeytyny yhtä pahasti kuin viime viikolla. Hölkkäsin kilsan ja tein sitten aitakävelyä 6x10 aitaa +2x50 päkiällenousuja ja 2x10 syväkyykkyhyppyjä. Kävin myös salilla selkiä ja vatsoja tekemässä sekä jututtamassa JKU:n pikakiitäjä Mikko "Mike" Mensalaa. Kaveri on aika lailla yhtä vanha kuin minä ja sanoin treenaavansa yhtä kuan kuin minä. Totesin siinä, että kauan saat satasta sitten juosta. Loppuverkka oli 3km kämpille aika tukkoisilla jaloilla. Siltä se kai pitääkin tuntua reenin loppuvaiheessa.

Kuvassa mun paras SM-maastot Vammalasta 2008. Jotta tavoitteita riittäisi haluaisin parantaa neljättä sijaa pitkällä 12km matkalla ensi vuonna.