Finlandia Marahon 2011

Finlandia marathon 2011

Vuoden 2011 Jyväskylän maratonit on juostu. Sain viime vuoden tapaan olla tapahtumassa järjestetäjänä ja voin sanoa saaneeni siitä paljon. Käytin lauantaipäivään lepopäiväni, mikä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin lepoa. Juoksuaskeleita ei nyt ehkä tullut otettua, mutta maratoonarin kestävyyttä päivän aikana kuitenkin vaadittiin.

Tapahtuman rakentaminen alkoi osaltani perjantaina, kun menin Hippoksen jäähallille hakemaan yläkerran varastosta kilometrimerkkejä ja opasteita. Tapahtuman sponsori oli vaihtunut ja saimme vaihtaa uudet paperit kyltteihin sekä laittaa ne numerojärjestykseen pakettiauton takakonttiin. Tässä vierähti parituntinen ja pääsin iltalenkille (15km Laajavuoren maastoissa) hiukan ennen seitsemää. Tämä sopi kuitenkin ohjelmaan, sillä mulla on perjantaisauna kahdeksalta. Lenkin ja saunan jälkeen oli sopivan rento olo ja menin aikaisin nukkumaan.

Lauantain aikainen herätys kello kuusi herätti maratonpäivään. Puoli seitsemän olin jo Kuokkkalan graniitissa, missä lähtöpaikka sijaitsi tänä vuonna. Lähdimme pudottelemaan kilsamerkkejä reitin varrelle, jonka entinen huippuhiihtäjä Kari Ristanen oli merkannut polkupyörällä edellisyönä. Asvaltilla oli liidulla merkitty kilometrien kohdat ja asettelimme kyltit paikoilleen. Tsekkailin kilometrejä myös Garminin uudella kellollani ja aika tarkkaan menivät. Toisella kierroksella pudottelimme lisäksi rantaraitin (14km) kyltit ja ehdimme saamaan reitin valmiiksi puolisen tuntia ennen maratonin (klo 12) starttia.

Tunnelma alkoi kohota kisapaikalla ja 700 uskaliasta lähti täysmatkalle. Sain olla ohjaamassa juoksijoita ensimmäisessä risteyksessä, tarkoitus kun oli kiertää tienjakaja oikealta. Tämän jälkeen ehdin hengähtää hiukan ja pääsin lounaalle. Kesken maratonin tuli pieni vesisade, mutta se ei menoa haitannut. Kärjessä kolmen kympin kohdalla oli seurakaveri Juha Puttonen, mutta hän joutui keskeyttämään jossain 35km kohdalla ilmeisesti selän kipeydyttyä. Mies olisi maaliin juostuaan tekaissut 2.40-45 ajan, mutta se jäi tulevien vuosien tehtäväksi. Sinänsä hienoa, että mies lähti kisaamaan, sillä Juha on lopettanut jo aktiivijuoksunsa. Ennen kisaa kuulin Juhan ja veljensä tavoittelevan 3.15 aikaa ja jeesaavansa vain kaveria. Nälkä kuitenkin näytti kasvaneen kisan aikana, sillä veli Tuomas alitti kolme tuntia.

Keskeyttäneiden joukossa oli myös JKU:n valmennuspäällikkö Antti Leskinen, joka puheli neljän tunnin ajasta ennen kisaa mutta yltyi kolmen tunnin vauhtiin alun tunnuttua helpolta. Maratonkeskittyneisyyden puute siis vei miehiä eikä päinvastoin kun vielä kaverini Markku Holmi keskeytti myös kolmen kympin kohdilla vedoten kipeytyneeseen lonkkaan.

Mun työvelvollisuudet jatkuivat kolmelta, kun rantaraitin juoksijat pari minuuttia myöhemmin puolimaratonaareiden perään lähtivät hiukan eri suuntaan. Sykin pyörällä kärjen edellä sekä raivasin tilaa kierroksella ohitettavista. Heitä oli aika vähän lukuun ottamatta viimeisiä kilometrejä, jolloin pääasiassa kävellen puolikasta suorittavat tulivat selkä edellä vastaan. Voittajat maaliin saateltuani lähdin etsimään viimeisiä kävelijöitä ja päästämään pois reitin varrella olevia toimitsijoita. Tämä oli varsin mukava tehtävä ja sain hetken aikaa jutella pitkän päivän tehneiden kanssa. Palailin maalialueelle pari muovikassaia täynnä toimitsijaliivejä ja tikkareita eli liikenteenohjausmerkkejä.

Päivä jatkui seuraavaksi kevyillä eväillä. Juoksijoille tarkoitettuja eväspusseja oli jäänyt jonkin verran ja evästelin niitä samaan aikaan kun palkintojen jako oli käynnissä. Soitin valmentajalleni, joka oli reittiä siivoamassa ja pääsin autokuskiksi. Keräilimme käytettyjä geelejä, kylttejä ja merkkejä kun takaa tuleva toinen auto poimi puomeja. Merkit piti vielä päivän päätteeksi saatella takaisin jäähallin varastoon ja kello oli kymmenen illalla kun pääsimme lopettelemaan päivän savottaa.

Nyt on siis jälleen käytännön kokemusta maratonin järjestämisestä saatu. Sunnuntain pitkä lenkki sujui ihan kivasti seuraavana päivänä ja pituudeksi 27.5km. Juoksimme Jarin ja Tommin kanssa Laajavuoren maastoissa ja aika kului kivasti. Iltapäivällä menin vielä Jarin luokse katsomaan MM-maratonia "nauhalta". Harmikseni näin vain ensimmäiset puolitoista tuntia, sillä digipoksi oli vain tämän pätkän nauhoittanut. Tekniikan ihmeellinen maailma siis lyhensi maratonnautinnin minimiin, mutta aavistuksen verran pääsin tapahtumasta kuitenkin jyvälle.