mökillä

Kesän kohokohta Jaakon porukoiden mökillä Kangasniemellä on ohi. Edes flunssa jä räkäinen olo ei harmittanut juurikaan kun oli niin paljon muuta positiivista. Ympäröivä luonto oli aivan uskomaton ja lämpöäkin riitti. Laitoimme hyvää ruokaa ja saunoimme. Sateisen kesän ansiosta mustikat olivat isoja ja sienikäkin löytyi pannulla paistettavaksi. Kaupasta ostettu lohi savustui maukkaaksi ja muurikkalätytkin onnistuivat kohtalaisesti. Luulen ladanneeni henkisiä akkuja reilusti.

Palasimme Kangasniemeltä jo itse asiassa eilen illalla. Perjantain olympialaisten avajaiset jäivät näkemättä telkusta, mutta onneksi on YleAreena. Yleisurheilu alkaa vasta ensi viikolla ja silloin lähetyksiä tulee seurattua luultavasti sujuvasti ranskaksi Font Romeaussa. Pieni flunssailu ja keventely ei välttämättä tähän saumaan tee huonoa. Tarkoitus olisi seuraavat pari viikkoa iskeä reeniä hyvin ja nostattaa sitä juoksukuntoa. Tiisaina olisi piirinmestaruuskisat ja 800m. Jännittää kisat jo nyt, sen verran lyhyt matka kun on kyseessä.

Treenien puolelta on viime päivinä tullut sooloiltua aika lailla. Perjantaina sinnittelin aamulenkille ja jaksoin juosta 8km+3x100m. Ukko oli kuitenkin aika lailla puhki ja iltalenkin passasin. Vaikea se olisi saaressa juostakaan. Lauantaina nukuimme pitkään, söimme maukkaan aamupalan terassilla. Treenaamaan lähdimme puolilta päivin. Ensin piti päästä moottoriveneellä mantereen puolelle, ajaa autolla Kangasniemen keskustaan ja ottaa jalat alle urheilukentän maastoissa. Juoksin 5km verkkaa minkä jälkeen juoksin henkseleitä nurmella 10x100m Jaakon kanssa. Tämän jälkeen Jaakko alkoi iskemään pikavetoja. Skippasin ne, mutta sen sijaan innoistuin tekemään toiset 10x100m niin että kentän keskiosan vaiheilla spurttasin rytminvaihdosta hakien. Teho alkoi reenissä nousta kun vielä vikat 2x60m juoksin Jaakon kanssa radan puolella. Olin aika nopeassa iskussa ja pistin seurakaverille kampoihin. Loppuverkka oli 2km avojaloin nurmella ja 50 penkillenousua.

Omille mestoille paluu on nykyään hienompaa, kun tietää kämpän olevan oma. Tänään innostuin tyhjentämään keittiön kaappeja edessä oleva remppa mielessä. Ovet ja sokkelit ovat tilauksessa. Seuraavaksi pitäisi tehdä vaikea päätös vetokahvoista. Ollako ne nupit vai minkälaiset vetimet. Sen verran eilinen spurttailu painoi tänään jaloissa, että aamulla jouksin 1.10 eli 14km+3x100m ja illalla 9km+uinti järvessä. Sunnuntaipäivää kulutin kaupoilla ja coffee housessa opiskellen.

 

Kesäflunssa

Nyt se vihdoin löytyi eli selitys heikolle esitykselle Kuortaneella. Syynä saattoi olla orastava flunssa, sillä tiistaina oli kurkku karhea ja keskiviikkona kipeä olo. Tänään alkoi nenä vuotamaan ja tukkoinen olo sen mukainen. Ei auta nyt kuin ottaa kevyesti ja huilia itsensä kuntoon.

Tiistaina hölkkäilin aamusta kevyen tunnin eli 13km, minkä jälkeen olotila oli tosi hyvä. Ajattelin, että joskus toistekin varmaan kannattaa juosta lenkkiä reilusti yli 5min vauhdilla. Työkiireiden vuoksi lounas jäi väliin ja iltalenkki oli kevyt tunti (13km+5x100m) Huhtasuon maastoissa. Juoksu kulki ihan kivasti vaikka mies muuten oli väsynyt.

Keskiviikkona tuli pidettyä nollapäivä eli sain hillittyä itseni enkä juossut metriäkään. Töiden jälkeen sen sijaan kiersin kaupoilla ja vähän tein sisustussuunnitelmia keittiöönkin. Ostin myös Minimanin edestä laatikollisen mansikoita, jota perkasin, laitoin pakasterasioihin ja iskin pakkaseen. Aika korkea oli polkka-mansikalla hintaa- 27e. Laatikko tuli kätevästi pyörän ohjaustangolla kämpille eikä yhtään mansikkaa tippunut kuormasta. Peratessa tuli laitettua suu makeaksi, vaikka nuhan vuoksi makuaistit eivät toimineetkaan.

Tänään torstaina kävin ulkoilemassa töiden jälkeen. Juoksin Harjulle 8km, missä jatkoin nurmikolla hölkkää pari kilsaa. Juoksukaveria tuli ja meni. Joonas Luostarinen tuli vastaan Tuomiojärven rannalla. Mies lähti mukaan ja hetkeä myöhemmin Manninen ja Leskinen lykkivät vastaan. Harjulla Jouni ja Jaakko verkkailivat nurtsia ympäri. JKU:n juoksukoulu täyttti urheilukentän ja vilskettä riitti. En lähtenyt kovia vetoja juoksemaan vaan tyydyin 10x100m rullauksiin avojaloin nurmella. Periaatteessa olisin ehkä pystynyt juoksemaan kovia 400m vetoja, mutta päätin passata. Tärkeää on nyt hoitaa tauti pois kropasta ja vasta sitten haaveilla kovista reeneistä.

Huomenna mahdollisesti Kangasniemeen Jaakon mökille rentoutumaan. Ilmeisesti helteitä on vihdoin tulossa ja sen puoleen tarkenee olla ulkonakin.

Tuossa kuva urheilun perusolemuksesta. Nuoria urheilijan alkuja Hippokisojen palkintopallilla. Palkintoja jakamassa moukarinheittäjä Aarno Laitinen, jonka kesä meni ohi selkävaivojen vuoksi. Valokuvan tunnelma ja väri on varsin mielenkiintoinen. Tuntuu kuin hetki olisi pysähtynyt kesken vilkkaan tapahtuman. Vuosittain Harjulla järjestettävissä Hippokisoissa lapsia on mukana 500. Unelmanani olisi saada maahanmuuttajienkin lapset mukaan toimintaan. Sitä kautta kotoutumista tapahtuisi ja urheilu olisi tässä mukana jeesaamassa. Vielä suurempi unelma olisi vielä joskus työskennellä aiheen parissa. Silloin kyllä sossun työt jäisivät toiselle sijalle.

Meitsi ei jäänyt pitkäksi aikaa tuleen makaamaan ja aamulla jo juoksin 9km+3x100m. Juoksu oli sen tuntuista kuin olisi kilpailun eilen juossut. Todellisuudessa tein vain yhden kilometrin mittaisen avaavan vedon. Väsytti se silti sekin ja illalla tuli hyvin uni. Meinasin tänään vain käydä kevyesti lenkillä töiden jälkeen, mutta innostuin menemään harjulla. Tein siellä kohtalaisen 3000m vedon 3.15 vauhdilla niin että etusuoran 100m tuli rivakasti. Tipuin Jaakon kyydistä ekan kilometrin jälkeen ja annoin suosiolla siimaa. Seuraavaksi juoksimme 3x200m ihan hyvin 30/30/29. Jalat oliva aika lailla pihalla, mutta nuo lyhyemmät vedot kulki paremmin. Katsotaan nyt, miten jatkossa käyn hierojalla ja pitää miettiä sitä rytmitystä vähän paremmin. Vakiohieroja Taipaleen Timo on kesälomalla ja meidän Ranskan reissukin lähestyy.

Loppuviikolle on ilmeisesti tarjolla parempia kelejä. Jos näin niin oli hauska käydä vaikka uimassa ja ottaa rennosti. Viikonlopulle ei ole kisoja ja seuraavan viikon tiistaina ja keskiviikkona on piirinmestaruuskisat. Suunnitelmissa oli juosta 800m ja 1500m. Katsotaan nyt kuitenkin miten kehitys kehittyy ja miltä juoksu tuntuu. Treenin on silti jatkuttava sillä Kalevan kisojen kymppiä ei juosta herkistelemällä. Kyseessä on työmiehen matka ja kelikin luultavasti tuolloin on perinteitä noudattaen helteinen.

Illalla kilsoja 4km+4x100m+3km+1km vr+3x200/200m pal+2km vr+ aitakävelyä+ 1km+selkiä/vatsoja+3km eli noin 12km

Kuortane

Taas olisi itkun ja valituksen aika. Juoksu-urheilu on yhtä ylä- ja alamäkeä mikäli pelissä on mukana täysillä. Ne kuuluvat kuvioihin ja se ei pelaa joka pelkää.

Tämän kesän ratakilpailut eivät ole kymppiä ja alimatkojen tonnivitosia lukuun otamatta menny ns. putkeen. Vitosen kisoista tuloksia on ollu laihanlaiset 14.57 ja 14.53. Kolmoselta Tampereelta hyytyvä 8.41 ja tänään oli tarkoitus juosta kesän viimeinen kolmetonninen. Matkaan toki lähdin Kuortaneella, mutta maaliin saakka en tullut.

Tiistain hyvä tv-reipas asvaltilla veti etureisiä tukkoon ja polviakin särki. Kuvittelin palautuvani torstain hyvästä ratareenistä tämän päivän kisaan. Perjantaina ulkoilin 8km+3x100m aamulla ja illalla 10km+5x100m +selkiä/vatsoja. Eilen lauantaina ulkoilin vain aamusta 8km+3x100m ja huilin loppupäivän. Matkustin päivällä veljen perheen kanssa kotimaisemiin Alajärvelle. Rentouduin ja menin aikaisin nukkumaan. Luin Iltalehden erikoisnumerosta mielenkiintoista juttua kaukopartiomiesten toiminnasta sotien aikana. Ajatukset olivat kaikessa muussa kuin kisassa ja uskoin tämän toimivan.

Tänään hölkkäilin tukkoisilla jaloilla 20min ja kiihdytin loppuun. Etureidet olivat edelleen tukossa ja juoksu väkinäistä. Uskoin silti hyvän kisan koittavan Kuortaneella. Näin heinäkuun keleiksi ilma on ollut varsin viileä. Hyvä että vesisade ei pilannut kisoja, vaikka synkkiä pilviä oli ilmassa. Alkuverryttelyssä pyrin juoksemaan reipasta lopussa niin, että kroppa saisi kunnon hien päälle. Verkka oli n.4km ja päälle pari minuutin kiihdytystä. Radalle pääsimme varsin myöhään, mutta ehdin tehdä tarpeeksi avaavia vetoja piikkareilla. Lähdön tapahduttua olin joukon puolivälissä, mistä valuin jonon hännille varsin pian. Kalle yritti kaataa meikäläistä ohitustilanteessa, mutta ei kisa siihen kaatunut. Pian olin parikymmentä metriä muusta porukukasta ja tonni tuli 2.55 paikkeille. Tässä vaiheessa laskin yhteen yksi plus yksi ja heitin niin sanotusti vinkan. Kilvan juoksu päättyi siihen ja jatkui 6km loppuverryttelyllä.

Kuortaneella etusuoralla tuuli oikeasti aivan älyttömästi ja takasuoralla oli vastaavasti kova myötätuuli. Tuuli pudotti seiväshyppääjien riman monta kertaa alas. Keskeyttäneitä kolmosella taisi olla neljä yhteensä. Paluumatka Jyväskylään oli hiljainen, kun Mauno ei ollut juttu tuulella. Meitsiä kymmenen vuotta nuorempi Oskari oli maaliinjuosseita. Hyvin tuntuisi miehellä olevan pullat uunissa. 

Oli viikonlopussa jotain positiivistakin nimittäin veljen poika Joonatan. Veitikka on sen verran iloinen heppu, että elämä hymyilee vaikka oikeasti ei hymyilisikään. Menomatkalla eilen pysähdyimme Kivijärven legendaariseen matkahuoltoon, missä pidettiin eilen pajatson SM-kisat. Kahvilaa pitää pitkälle yli seitsemänkymppinen mummo ja paikassa on tunnelmaa ja paljon.

Tällä hetkellä kilvan juoksu ei kiinnosta yhtään, juoksu urheilu on siinä ja siinä. Huomenna kuitenkin aion aamulenkille ja eiköhän se siitä. 

Kesä ja mansikka

Mansikat ovat kypsyneet poimittaviksi. Kesä on ollut sateinen, mutta silti marjat kypsyvät. Eilen oli Sokoksella rasia myynnissä kolmeen euroon. Ostin yhden ja tänään toisen. Suu on saatava makeaksi. Maku on pääasia, toissijainen seikka on terveyttä edistävä vaikutus. Mansikka ja kesä kuuluvat yhteen.

Heinäkuun kolmas viikko on sujunut nopeasti. Olen pystynyt keskittymään kandin kirjoittamiseen ja edistystä on tapahtunut. Tulkkaustöitä on ollut sen verran vähän, että aikaa on ollut muihin juttuihin. Lounaspalaverit juoksuporukalla ovat olleet antoisia ja pitkiä. Suosikiksi on noussut uusi thailainen ravintola.

Juoksussa palauttelin maanantaina numeroin 1h aamulla (13km) ja 10km+3x100m illalla ennen hierontaa. Paikat eivät olleet pahasti jumissa, mutta väsyneet viikonlopun kisasta. Tiistaina aamulla 9km+3x100m ja illalla 13km tv-reipas joka meni lopussa kovan puolelle. 2km verryttelyn jälkeen juoksin Jyväsjärven ympäri 3.25 keskivauhdilla 160-165 sykkeellä. Juoksu tuntui helpolta ja jalat toimivat. 2km loppuverkan ja 3x100m loppuvetojen jälkeen olin kämpillä. Iskin jalat kattoon ja nautin elämästä. Katselin You Tubesta hyviä urheiluaiheisia videoita, kuten esimerkiksi 1500m historiasta kertovaa laadukasta BBC:n dokumenttia.

Eilen sitten tein kipeytyneillä jaloilla kaksi lenkkiä normaalisti. Aamu oli 8km+3x100m+ 100x penkillenousuja ja ilta 14km+6x100m Huhtasuon pururadalla. Lenkki oli vaihteeksi virkistävä ja maasto vaihtelevaa. Edellispäivän asvaltilla rummuttelu kipeytti tosiaan jalkoja ja hieronnan jälkeisenä päivänä ei ehkä paras vaihtoehto. Illalla palkitsin itseni mentyäni itseni kanssa elokuviin. Siinä Mel Gipson näytteli hyvin vankilakundia Meksikolaisessa vankilassa.

Tänään torstaina testattiin taas radalla löytyykö diisselistä kierroksia. Löytyi, mikä oli ihan yllätys itselleni. Harjulla JJK pelasi Montenegrolaista joukkuetta vastaan. Tätä blogitekstiä asuntoni parvekkeella kirjoittaessani on kuulunut monta hurraa huutoa, mikä kertonee JJK:n tehneen maaleja.

Niin treenit olivat siis Palokan kentällä, minne eksyivät myös Antin valmennettavat. Pojat vetivät kuussatasia ja me kasisatasia. Ekan vedon juoksimme suosiolla samaa vauhtia. Aikaa kului 2.24, kun seuraavat olivat jo 2.17, 2.12 ja 2.09 (mun omalla kellolla). Jaakko jeesasi vikassa juosten 400m aikaan 64 sek, mutta etusuoran vastatuuli tällä kertaa pikkasen hidasti miestä. Niin tai näin kunto tuntuisi olevan kohdallaan ja sunnuntain Kuortaneen kisasta on tulossa hyvä otatus. Verryttelyt tänään olivat 4+4km ja avarit 4x100m sekä bonuksena aitakävelyä.

Päivän kuva on odottavissa tunnelmissa Kajaanista 2010.

Porin SM-mittelöt ja rottakiri

Nopeus ja kestourheilijoiden yhteiset kokoontumiset on vietetty Porissa. Tunnelma oli hyvä ja JKU:n porukka saavutti yhteensä kuusi mitalia sekä pari neljättä sijaa. Tämä on paras saavutus koskaan. Seura elää tällä hetkellä hyvää nousukautta ja tekemisen meininki on selkeästi aistittavissa. Tavoitteena on olla vielä joku päivä Suomen paras yleisurheiluseura. Kuten Gunther Lidlin mainoksessa sanoo: Impossible is nothing eli tsäänssit on 50/60.

JKU:n bussi oli aika lailla täynnä kun perjantaina starttasimme matkaan Hippoksen pihalta. Tavoitteena on saada vielä joku päivä kaksi bussia liikkeelle. Olisihan se hienoa, jos kestolajeissakin olisi pari joukkuetta mukana. Itekin voisin silloin juosta 800m.

Lauantaipäivä meni vielä lomaillessa ja kävinkin tapaamassa Parkanon aikaista kaveria Mika Tapiota, jota on kiittäminen juoksun aloittamisesta. Iltapäiväksi menin katsomaan, kuinka JKU:n naiset voittivat 4x100m lähes seurojen Suomen ennätys ajalla. Samalla tuli tehtyä kevyt verkka 6km+2x1min+5x100m. Aamulla olimme ulkoilleet 6km+2x100. Perjantaina tein norm iaamulenkin 9km+2x100m sekä 100xpenkillenousuja sekä perillä Porissa bussimatkan päätteeksi juoksin 8km+5x100m. Näillä eväillä siis valmistautuminen kisaan.

Sunnuntaina alkoi jo pikkasen jännittämään olihan odottelua tullut jo pari päivää. Aamuverkka oli 4km ja kisapaikalle siirtyminen kello 13. Omat fiilkset juoksun suhteen olivat hyvä olihan valmistavat treenit menny aika lailla putkeen. JKU:n uusi mies Petri Lauronen hoiti leiviskänsä hyvin samoin Jaakko, joka toi kapulan mulle mukana kuljetettavaksi. Kävikin niin että en saanut puristusotetta siitä sitten millään ja väline pomppi maata pitkin karkuun. Sain napattua sen maata aika nopeasti, mutta aikaa turhaantui sen verran että pronssi karkasi. Harmittaahan asia, mutta minkäs mahdat. Oma juoksu muuten oli hyvä ja ehjä. Sain pientä kirintynkääkin väännettyä loppuun. Mistään rottakiristä ei voi puhua, mutta jostain vauhdin parannuksesta kuitenkin. Ottaen huomioon Jaakon ja Henrin viime aikojen alavireisyyden joukkue suoriutui kuitenkin kohtalaisesti ja onpahan kaikki varastossa tulevia vuosia varten.

Yhden viikonlopun aikana ehti tapahtua kyllä vaikka mitä ja paljon jäi muisteltavaa. Juoksu lyhkäsilläkin matkoilla on aika antoisaa puuhaa ja ehkä parasta kisareissuissa on se sosiaalinen puoli. Kisareissut on mulle lomamatkoja. 

 

SM-viestit Pori kutsuu

 Paljon on Aurajoessa virrannut vettä sitten SM-viestien 2007. Tuolloin JKU otti pronssia ja mitali oli meikäläisen ensimmäinen SM-tasolla. Sen näkee kyllä kavereiden muikeista ilmeistäkin mitalit kädessä. Puttosen Juha ei ole enää nylkkykuvioissa mukana ja sunnuntaina hänet korvaa uusi vahvistus Petri Lauronen. En ole koskaan miestä nähnyt ja ainakaan talvella en hallilla mieheen törmännyt. Silti hyvät ajat (1.57/4.03) juuri halleista kertovat kyseessä olevan varsinainen kynäilijä. Varsin jännä viikonloppu tulossa.

Alla vielä muutama fiilistelykuva Turun viesteistä. Juoksin silloin myös 4x800m viestissä, mutta kuvaa en kehtaa laittaa. Jalassa olivat nimittäin JKU:n puolipörjet eli "pyöräilyshortsit". Koistisen Markun eli JKU:n toiminnanjohtajan mieliksi taidan kuitenkin juosta kokovalkoisilla sunnuntaina, mutta juoksusortseilla eli lepakoilla. Tuossa Turun viestissä muuten Jaakko voitti idolinsa Wilsonin ja antoi potkua miehen juoksu-uralle. Nuorten 17-vuotiaiden junnuporukka otti myös mitalin kolmikolla Joel Holma, Jussi Huuskonen ja Jooel Savolainen. Toivotaan, että miehestä kuullaan vielä. Vasemmalla oleva kuva kuvaa sitä, minkälaista häröilyä kisojen odottelu aina on. Nyt Porissa alkavat samaan aikaa myös jazzit, mutta pikkasen viileä keli saattaa kyllä estää Yyterin hiekkarannoilla käynnin. Pitää kuitenkin nauttia viikonlopusta ja koittaa ottaa rennosti jos sitä nyt pystyy ennen kisaa.

 Kulunut viikko on mennyt ihan kivasti edellisen postauksen möläytyksestä huolimatta. Näin ovat kuitenkin näreet ja perinteiset kesän yritykset kaffittelu tai jätskillä käynti jonkun mimmin kanssa on vielä toteuttamatta. Josko sitä kuitenkin pitäisi vaikka asiasta välivuoden niin ei mene touhu liian hektiseksi.

Tiistai oli melko normaali lenkkipäivä. Sain kirjoitettua kandin työtä kivasti, mistä tuli hyvä mieli. Ulkoilut olivat 9km+3x100m ja 15km, mistä arviolta 6km reipasta pikkasen alle 4min vauhtia. Juoksu nelisatasten jälkeen tuntui hyvältä ja tikut liikkuivat. Sen jälkeen kirmasin hierojalle ja illalla olikin takki melko lailla tyhjä. Eilen ulkoilin aamulla Maunon kanssa 9km ja vein miehen tarkoituksella nokkospuskiin. Tavoitteena oli hakea hieman uutta harjoitusärsykettä ja tässä onnistuttiin. Illalla ulkoilua Jounin kanssa 14km sisältäen 10x100m spurtti eli vauhtileikittelyä. Jalat olivat melko väsyneet viikon reeneistä ja tänään radalla ei ollut kaikista terhakkainta meno. Treeni oli sellainen valmistava eli 600m aikaan 1.38, 400m aikaan 61, 5x200m aikaan 29 sekä avausvedot 5x100m ja alku- ja loppuverryttelyt 3km+5km. Harjulla oli taas paljon tuttuja ja junnuillekin tuli juteltua. Haastoin valmentajan tyttärenpoikaa Valtteria kestävyysjuoksun uravalinnalla. Kehoitin häntä aluksi ottamaan tavoiteeksi Anteron 800m alittamisen (2min päällitys luultavasti).

urheilu on..

Urheilu on hieno juttu. Voisi melkein sanoa, että parasta naisen korviketta. Silti saattaisin olla valmis himmaamaan reenejä jos sellainen sopiva emäntä osuu kohdalle ja lyö vaikka halolla päähän tajutakseni tilanteen vakavuuden. Vaan eipä ole toisaiseksi osunut/sattunut eli antaa juoksun jatkua.

Viime päivinä on ollut pikkasen pakko miettiä, mikä juoksussa motivoi ja mitä matkaa juosta. Nälkää olisi ehkä edelleen, mutta ainakaan 3000/5000m ei tunnu tällä hetkellä liikahtavan mihinkään. Tarvittava puristus on puuttunut itse kisatilanteessa, vaikka reeneissä on menny tosi hyvin. Ehkä paremmin kuin aiemmin. Tänään oli sen verran mainio sarja, että sen kehtaa ehkä kirjoittaa tännekin. Viimeinen 400m veto meni nimittäin valmentajan kellonkin mukaan alle minuutin, mikä on mulle hyvää vauhtia. Varsinaista spiidvörkkiä.

Tsemppasin maanantaiaamun kunniaksi itseni yliopiston kirjastolle opiskelemaan. Sainkin kohtalaisesti väkerrettyä kandin työn parissa ennen lounastaukoa. Yhden tulkkauskeikan päivä ei pahemmin työltä tunnu taikka paina kukkarossa, mutta rytmittää päivää kuitenkin. Aamulla olin hintsaillut 9km+3x100m ja iltaviideksi kikkailin Harjulle alkuverkkaa 4km. Avarit oli 4x100m ja reeni 8x400m. Viiden vedon jälkeen Antero käski pidentää palautusta 200m hölkästä 400m hölkkään kun näki miehen kärsivän. Juoksu tuntui raskaalta vaikka jalassa olivat piikarit. Eka veto tais olla 63,5 eli pikkasen liian kova. Seuraava 64.5, 65,3, 64.0, 62, 61,2 ja 59.5. Noi ajat on Anteron ottamia ja yleensä ne on puoli sekuntia huonompia kuin itellä. Joka tapauksessa hyvä reeni. Pikkasen piti kiinnittää loppupuolella huomiota hengittämiseen, että se pysyy rentona eikä mene haukkomiseksi. Siihenkin asiaan kun kiinnitti huomiota loppuvedoista niin kas vauhti parani :)

Harjulla oli jälleen valmentajan lisäksi monta tuttua. Tuntuu aika kodikkaalta mennä sinne treenaamaan vaikka meitsi on kyllä ennen treeniä aina tuppisuuna ja keskittyneenä omaan settiin. Treenin jälkeen sitten suu käy senkin edestä. Niin myös tänään, eikä pieni vesisadekaan menoa hidastanut. Loppuverkka oli 3km nurtsilla+3x100m kiihdytyksiä ja 6x5 aitakävelyitä+ autokyyti valmentajan kyydillä kämpille.

Eilen juostiin Lapinlahdella mainioita kestojuoksuja. Niklas Sandels taisteli 3.36,88 Mikael "börje" Bergdahl 3.39,73 ja Sandra Erikson tyrkkäsi esteet 8.43,38. Jos et vielä nähnyt kisaa katso se Yle Areenalta.

 

Kesämies

Suomalainen kesä lienee tällä hetkellä kuumimmillaan. Mitä olen Facebook postauksia lukenut, niin kansa näyttäisi olevan mökeillä kesästä nauttimassa. Itellä ei sellaista ole ja oheinenkin telttasauna löytyi Juhannuksen Savulenkiltä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin myös mielestäni oheinen foto. Aivan tuleen en ole kuitenkaan jäänyt makaamaan vaan kesämies se löytyy täältä ailakinkadultakin.

Aamupäivästä juoksin pari tuntia (24km) Ville Rokalan ja Jounin kanssa. Kiersimme hieman hiostavassa, mutta pilvisessä säässä Laajavuoren maastoissa. Kerran pysähdyimme hörppäämään luonnon lähteestä raikasta vuoristopuron mineraalivettä. Koska ensi viikonloppuna pitäisi taas juosta kovaa tein lenkin päälle 3x100m. Eilen olin juossut 20km niin, että jälkimmäiset 6km tuli 4-3.35 vauhdilla rennon reippaasti. Reitti kulki myös uimarannan ohi ja siinä vauhti kiihtyi huomaamatta. Jalat oli hyvän tuntuiset ja teinkin 100x penkille nousuja molemmilla koivilla lenkin jälkeen.

Sollentunassa kisan jälkeisenä aamulla juoksimme tunnin (13km) lenkin Jeppen ja Abdin kanssa. Abdi on oikein maastojyrä ja aina kiihdytti ylämäkiin. Veikkaan miehen vievän PM-maastomestaruuden syksyllä kisat kun pidetään Tanskanmaalla. Perjantaipäivä meni muuten matkustaessa ja tällä kertaa lento oli Norwegianilla Helsinkiin ja sieltä junalla Jyväskylään. Kisamatkoilla saa olla paljon omien ajatusten kanssa ja paikallaan istuminen tekee joskus hyvääkin. Jyväskylään saavuttuani oli heti Pariisin Timanttliigan seuraamista lähikuppilassa. Etiopian pojat juoksivat järkyttävän kovaa vitosella ja olympialaisten vitosen finaalista tulee hiukean jännittävä. Varsinainen penkkiurheilijatn unelmakesä tänä vuonna siis.

Niin päivän lenkin jälkeen en siis ryhtynyt opiskelemaan vaan kiiruhdin ulkoilmaan ja Lehtisaareen saunomaan ja uimaan. Yritin nauttia niin paljon kuin vain voin kesästä ja uimisesta. Ja pitihän sitä vielä pyörähtää uimarannalla jäätelölläkin.

Folksam GB (synttäri ja palkintoreissu)

Ruotsin kansankodin kisat on käyty. Omasta juoksusta ei jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa, mutta reissusta on paljon positiivistakin kerrottavaa. Tähän ikään mennessä ei pelkkä tuloksenteko voi olla se motivoiva tekijä, joka saa juoksijan lähtemään merta edemmäs kalaan. Maalaisjärjellä selitettynä ei asiasta tule yhtään mitään vaan täytyy mennä tieteen puolelle. Se että odottaa kisasuoritusta koko päivän ja puoli kymmeneltä illalla pääsee tyrkkäämään 12,5 kierrosta radalla on jotain mikä menee yli tavallisen arjen hallinnan.

Luin hotellilla päivällä aikaa kuluttaen Dean Carnazesin Ultramaratoonari kirjaa. Sivuja käännellessä teki tosiaan mieli leimata mies kahjoksi, mutta löysin sieltä jotain itseänikin koskettavaa. Vaikka ylipitkät eli yli 42km pitkät matkat eivät kiinnosta mua pätkääkään silti ne kokemukset joita Dean juoksujensa aikana käy läpi ovat samoja kaikille kestävyysurheilijoille. Esimerkkinä muuan Amerikan vaikuttaja Theodore Rooseveltin sanat:

"Kunnia kuuluu miehelle, joka seisoo kilpakentällä ja jonka kasvot ovat pölyn, hien ja veren peittämät. Miehelle, joka taistelee rohkeasti ja joka erehtyy. Miehelle, joka yrittää ja epäonnistuu, sillä todellinen yrittäminen syntyy erehdyksistä ja epäonnistumisista. Miehelle, joka kuitenkin todella yrittää saavuttaa tavoitteensa, joka tuntee suuren innon ja omistautumisen ja joka kuluttaa itseään arvokkaan teon tavoittelussa. Miehelle, joka parhaassa tapauksessa saa tuntea suuren onnistumisen tunteen, ja joka pahimmillaan, jos epäonnistuu, ainakin epäonnistuu osoittaen suurta uskallusta, niin että hänen paikkansa ei silti ikinä ole niiden arkojen sielujen joukossa, jotka eivät tunne kumpaakaan, voittoa tai tappiota."

Lyhyesti sanottuna siis hyvä on yrittää ja epäonnistuakin saa. Meitsi on urheillut itselleni kohta sen 17 vuotta, mutta ensimmäistä kertaa olin ulkomailla juoksemassa ratakisaa omin kustannuksin (lukuunottamatta JKU:n eurooppacupeja ja yhtä PM-kymppiä 2008). Toista kertaa en enää juokse, mikä ei tarkoita että jotain katkeruutta on ilmassa. Lähdin reissuun yksin, mutta paikan päällä tapasin paljon tuttuja. Eilen kisan jälkeen kävimme illallisella, missä mukana oli EM-kisojen tonnivitosen voittajan nuorempi veli, joka paransi enkkaansa eilen pari sekunttia. Tapasin myös Etelä-Afrikan 2008 leirillä viimeksi nähneen skotti Scott Fraserin, joka suunnistajaksi tyrkkäsi eilen ihan hyvin vitosen 14.09. Mies puhui jo tuolloin kansanyteisöjen kisoista, jotka järjestetään ensi vuonna vissiin briteissä ja kympin raja 29min näyttää nyt realistiselta tuolle laiheliinille. Eilen vitosen viivalla oli myös norski Asle Tjelta, jolla on ennätys samaa luokkaa kuin mulla ja jonka kehitys ei ole kulkenut aivan samaa luokkaa. Elämä siis menee miten menee ja kaikilla ei radalla vauhti kiihdy. Yrittää kannattaa silti aina.

Itse kisasta. Katselimme Jepen kanssa katsomosta miesten A-erän vitosen, tonnivitosen, kasin ja monta muuta kestosuoritusta. Tunnelma oli hyvä ja ruotsalainen yleisö lämpesi ehkä pikkasen paremmin kuin Pihtiputaalla. Muuten meininki oli kuten eliittikisoisa Suomessa. Kaiuttimista tuli diskuteeraamista hiukan enemmän ja selostus oli innostavampaa mitä meillä. Portilla meidät ulkomaalaiset toivotettiin tervetulleiksi sujuvalla englannilla ja maahanmuuttajia näkyi yleisön joukossa. Itse viivallakin heitä oli useita. Eilisen postauksen Abdi aloitti juoksemisen neljä vuotta sitten ja juoksi eilen 14.06. Hänkin aloitti juoksun ystävän tsemppauksesta.

Meidän B-erään oli hankittu oikein jänis joka lähti vetämään 69s kierroksia. Tulin mukana helposti ekan kilometrin 2.53, minkä jälkeen ukko vain alkoi hiipumaan. Seuraavat tonnit 2.58, 3.04, 3.00 ja 2.54 kertovat hyvin kisan kulusta. Ei ole hauskaa kun negatiivisia ajatuksia tulee mieleen kesken kisan. Väänsin kuitenkin vikan tonnin pikkasen paremmin, mutta maalissa ei tarvinnut nojailla polviin. Ehkä jalat ei ollu palautunu hieronnasta, ehkä juminen pakara hidasti menoa, ehkä iltakisa ei vain toiminut, ehkä kunto ei olekaan hyvä.. selityksiä riittää. Niin tai näin päätin jo ennen matkaan lähtöä, että meni syteen taikka saveen nautin reissusta. Kukkaro on keventynyt pikkasen kuluneen parin päivän aikana,  mutta sitä sosiaalista pääomaa  on kertynyt sinne lompsaan seteleiden sijaan.

Suomalaisiakin näin reissun aikana. Niklas juoksi perusjuoksun, Johanna kauden parhaan, Suvi ihan jees ja Tuomas oman ennätyksensä. Näyttää siis muitakin veteraaneja olleen liikkeellä ja omat tarinat on varmasti heilläkiin kerrottavana.

Tulokset