Tähän päivään tullessa on jälleen ehtinyt kaikenlaista tapahtua. Vielä eilen aamulla hytisin Pasilan asemalla junaa odotellen, mutta illalla olin jo tutussa huoneessa nuorisohostellilla St.Moritzissa. Hieman jo tuntui siltä, tuliko sitä missään edes käytyä. Vilkaisu valokuviin kertoi, että kyllä olin juoksemassa maaottelussa Hesassa. Tunne oli hieman sama kuin Afrikassa asuessani ja paikasta toiseen muuttaessa en aina ollut ihan varma tuliko sitä missään käytyä. Asuin kaukana kotoa kolme viikkoa kerrallaan ja viikon kotona. Suomessa emme käyneet joka kesä, vaan pidempiä niin sanottuja suomilomia oli 3-5 vuoden välein. Toki kyllä sitä tuli Suomessa käväistyä esim. papan hautajaisissa tai muuten vain kesää viettämässä. Joka tapauksessa kaverisuhteet siinä hiukan kärsivät ja fiilikset juurettomuudesta tulivat mieleen. Joskus aiheesta on käytetty käsitettä kolmannen kulttuurin lapsi. Ei kotimaan, ei maan missä asut vaan jonkin muun siinä välissä. Lisää asiasta voi lukea kirjasta Junkkari: Nykyajan paimentolaiset.

Mutta asiaan eli juoksuun. Edessä on parin viikon treenijakso joka huipentuu uuteen kilpailuun Saksan Karlsruhessa ja matkana 10km maantiellä. Sitä ennen on määrää kuitenkin juostava kohtalaisesti ja nykyinen kevyt tunne lenkeillä saattaa jälleen kadota väliaikaisesti. Saattoi silti olla jopa maratonin kannalta hyvä pitää kevyt viime viikko ja juosta kisa. Harjoittelun rytmittämiseksi sitä myös jotkut kutsuvat. Itse en niin tarkkaan laske kevyitä ja kovia viikkoja, vaan kevyitä tulee aina väkisinkin esim. matkustettaessa, kilpailtaessa tai sairasteltaessa. Pöpöt ovat ainakin toistaiseksi pysyneet loitolla ja toivotaan tilanteen näin jatkuvan.