Koomailu tuntuu jatkuvan. Olen jo odotellut palautunutta olotilaa jonkin aikaa, mutta turhaan. Aamulla juuri ja juuri jaksoin juosta 9km ennen kiiruhtamista tulkkaamaan. Klo 11 oli hieronta ja iltapäivällä lisää tulkkausta. Varsin kiireistä siis tuntuu olevan ja paikasta toiseen siirtymistä. Tämä on ns. perussettiä verrattuna leppoisaan leirielämään. Välillä olen ajatellut tulevani kipeäksi ja välillä luulen väsymyksen vain johtuvan synkästä kelistä tai korkealta meren pinnalle palaamisesta. Saattaa olla näillä kaikilla vaikutuksensa. Illalla juoksin lenkin valmentajalle, missä oli tarjolla saunaa ja herkullisia voileipiä. Samalla tuli vaihdettua kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelia. Menomatkalla syke hakkasi korkeita lukemia ja tunnin keskisyke oli 150. Siis yli kymmenen pykälää normaalista. Vauhti oli normi lenkkivauhtia. Pitänee kuulostella kroppaa vielä seuraavinakin päivinä. Harjoituksellisesti tässä ei enää ihmeitä tehdä maratonia varten palautuminen on ehkä tärkein asia. Kun nyt ei vain tulisi enää kipeäksi. Jarin kanssa pitäis ehtiä lenkille. Mulle sopii esim. perjantai? Saatan lauantaina juosta pidemmän lenkin ja mukaan matkaan voi lähteä!