Suomi-ruotsi maaottelu 2008

No nyt on jälleen hiukan aikaa päivittää blogia. Parin päivän tauko tässä tulikin. Shadow oli sen verran kiinnostunut, että soitteli ja kyseli kuulumisia. Kyllä muutkin saavat soitella ja älkää tyytykö vain blogin lukemiseen, sillä minä en saa tietoa teidä kuulumisista blogia ylläpitämällä. Ehkä pitäis itsekin olla aktiivisempi ottamaan yhteyttä.

Jälleen on siis oman uran yksi arvokisa ohi. Päällimmäisenä jäi mieli, että ainakaan ei tarvi hävetä. Siinä kävi juuri niinkuin olin ajatellutkin, että palaudun juuri ja juuri koitokseen. Vielä perjantaina oli huono kulku, mutta lauantaina alkoi tuntua jo paremmalta. Ennen kisaa olinkin jo sitten liekeissä, eikä motivaatiota tarvinnut hakea stadionille noustessa. Hoin itselleni vain malttia. Avarina juoksin hurmoksissa ekan vedon. Henki tuntui kylkevan hyvin, puuskutti mutta happea riitti. Olin jo ennen starttia päättänyt, että kävelemään ei lähdetä ja minulle avautui heti tilaisuus mennä kärkeen. Eka tonni oli hieman alle 3min ja tuntuma hyvä. Keli oli viileähkö, mutta ei huono. Hartiat eivät nousseet korviin koko kisan aikana ja oma rytmi löytyi. Viides tonni oli luokattoman hidas ja se närkästytti ruotsalaiset, jotka olivat ilmeisesti myös valmiita vauhti juoksuun. Kuudes tonni pudotti minut letkasta, enkä edes yrittänyt roikkua vaan pidin oman tasaisen vauhtini. Kannustus oli sen verran mahtavaa, että vauhti pysyi itsellä silti kohtalaisena. Lopussa pystyin vielä kiristämään ja puolikkaat olivat 15.06 ja 15.06. Puoli tuntia ei siis vieläkään alittunut, mutta taustat (kova treeniviikko) ym. huomioiden suoritus oli hyvä. Mielenkiintoisena testinä sain huomata, että kyllä juoksu kulkee pari päivää korkealta tulon jälkeen. Ehkä erilaisella valmistautumisella vauhtivaranto olisi ollut parempi, mutta juoksu oli silti kohtuu herkkää. Kova mondo ei tappanut askellusta, vaan juoksu pysyi kasassa vaikka lihakset olivat vielä väsyneen oloiset. Sen verran mahtava kokemus koko viikonloppu oli, että ehdottomasti jatkan täysillä panostusta juoksuun ja pyrin ensi vuonna taas maaotteluun. Niin kauan kuin kehitystä tapahtuu on mielestäni järkevää jatkaa.