Ok now its time for my English review about Berlin marathon. To start with the race was a bit dissapointment to me. There might be many reasons but doing 3.20 pace was not just so relaxed as it should be from the very beginning. In fact my heart rate was 180 during the first 5km and I could feel some tension in my shoulders too. Reason might be some computer work on Thursday when I did results for some 700 athletes at a race organized by my club JKU. That could be and excuse though to explain why my speed started to slow down dramatically after 25km. Half a point I passed 1.09.36 which was something I aimed for. At that point I was quite confident and was running with leading Ethiopian female runner. After Half way turn things started to happen. The ones who did below 2.20 broke away and I decided to hang on to them. Few kilometres later I could feel my legs running out of strength and very soon winner Mikitenko and Erik passed by me. I was by myself eating pollution of motorbikes and cars who followed Mikitenko. There was 17km to go and I was a bit frustrated. Pace slowed from 3.20 to 3.30 but I was happy that it did not drop more than that. Untill the finish I just tried to keep my rythm and had drinks as often as possible. I crossed finishing line in time 2.23.19 and second half slowed almost by 4min so not very optimal race.

Now analyzing the race there could be few things to look at:
If race is at 9.00 wake up at 5.00 (I woke up 5.45) + have some tea or coffee
Do a proper warm up (I did just easy with some sprints)
Keep you shoulders relaxed (avoid computerwork before race)
Train hard and win easy!

Nyt alkaa olla loppuanalyysin aika ja sen tekeminen ei tule olemaan helppoa. Sen verran pettynyt tämä mies on. Kuten tiedetään maratonille valmistautuminen on pitkä prosessi eikä sen onnistumisesta voida olla aina täysin varmoja. Silti on yritettävä.

Oma valmistautumiseni alkoi pari viikkoa kalevalaisten jälkeen elokuun alkuviikoilla. Juoksin muutaman alimatkan kisan 800m ja 1500m, jonka jälkeen suuntasimme harjoittelemaan korkealle. Kesken leirin sain kutsun tulla juoksemaan maaotteluun, mikä toimikin mielestäni hyvänä harjoituksena vaikka ylimääräistä keventelyä olikin ohjelmassa. Maaottelun kympin jälkeen oli kolmen viikon treenijakso, joka huipentui maantiekymppiin. Molemmat kisat kulkivat ennätysvauhtia tai sen tuntumaan. Näistä jälkimmäisessä painoi väsymys edellispäivän korkealta tulon jälkeen. Suomeen pääsimme pienen sompailun jälkeen enkä tullut kipeäksi vaikka viikko kului koomaillessa ja työn merkeissä. Loppuviikosta ja maratonviikon alkupäivillä tein vielä muutaman hyvän harjoituksen ja kaikki näytti hyvältä. Tiistaina otin hieronnan, jossa käsiteltiin myös yläkroppaa ja alaselkää. Halusin, että hartiat pysyvät rentoina kisan alkumatkasta alkaen. Keskiviikko-torstaista lähtien aloin syödä normaalia enemmän ja perjantaina oli matkustus Berliiniin. Iltaverryttelyssä olo oli huikea juostessani berliinin katuja pitkin tehden havaintoja ympäristöstä. Satuin paikallisen kokoontumisen nurkille, missä kymmenkunta poliisiautoa oli varmistamassa mielenosoittajien turvallisuuden. Ohitin lenkillä paikallisten talonvaltaajien kämpän, jotka plakaateineen ja musiikkeineen pitivät aikamoista numeroa itsestään. Puolen tunnin verryttelyn jälkeen palasin hostellille, minne Kimmo oli jo saapunut. Pika pikaa suihku ja syömään kunnon tappomässyä eli kunnon kinkkua. Kämpille ja nukkumaan.

Lauantai aamuna olo oli aika tukkoinen ja päivä meni koomaillessa. Aamupalan jälkeen kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja siirryin metrolla varsinaiseen eliittiurheilijoiden hotelliin. Myöhästyin parikymmentä minuuttia infotilaisuudesta, mutta sain sain kuitenkin olennaisen tiedon selville seuraavan päivän järjestelyistä. Hain huoneen avaimen ja menin huilimaan. Pienen torkahtamisen jälkeen söin ja lähdin käymään messualueella järjestäjien tarjoamalla autokyydillä. Olin jo tekemässä kauppoja kisatossuista kun selvisi, että kortti ei käy. Paluu hakemaan rahaa automaatista ja uudelleen messualueelle. Tein kaupat sekä ostin kisapaidan. Lisäksi söin ison annoksen pastaa ja kello läheni siinä vaiheessa kuutta. Paluu hotellille ja Erikkiäkin näkyi, mutta ei kuulunut. Oli näet jo maratonkeskittyminen siinä vaiheessa, että enää ei sovi jutella. Hotellin aulassa onneksi tapasin japanilaisia, kenialaisia sekä kisajärjestäjiä. Juomien valmistus ja pullotus sekä niiden vieminen järjestäjille. Pientä syöntiä ja nukkumaan kello 21. Uni oli sikeää.

Erik heräsi 5.15 ja mä 5.45. Pientä evästen syömistä sekä gainomax. Se se sisältää hiilareita ja protskuja kohtalaisesti, eikä niistä varmaan haittaakaan ole. Niitä jäi Finlandia maratonilta ja sain JKU:lta niitä. Bussi maratonalueelle lähti 7.00. Hiukan ennen bussiin astumista herra haile tuli esiin ja ehdin päästä samaan kuvaan hänen kanssaan. Haile lapsirakkaana jututti promoottorin tyttöä koko bussimatkan ja vielä verryttelyalueen teltassakin, mikä tietysti kiinnostu televisiokuvaajia. Hauskaa oli seurata vierestä juoksijan kuninkaan läpsyttelevän käsiä pikkutytön kanssa vielä reilu tunti ennen starttia. Haile lähti verryttelemään tosiaan tunti ennen starttia ja minä n.40min mikä sisälsi kevyttä juoksentelua ja muutama rivakampi pidempi hengityksen avaava veto. Siirtyminen lähtöviivalle oli helppoa ja pyrin vain rauhoittamaan mieleni. Mielenkiintoinen havainto heti alussa oli juoksun työläys ja korkea syke. Jälkikäteen sykettä tarkasteltuani syke oli korkeimmillaan ensimmäisen viiden (16.30) kilometrin aikana lähes 180! Tämä vaikutti ehkä siihen, että hartiat tahtoivat puutua ennen kuin kisa oli kunnolla alkanutkaan. Yritin rentouttaa ja roikottaa käsiä alkumatkasta. Kympin (32.50) jälkeen en enää asiaa huomannut ja sykekin oli laskenut 170.een. Liimauduin porukkaan, missä kovaa aloittaneet Etiopialaisnaiset juoksivat. Juoksu oli ehkä pientä hakemista koko ajan ja juomapisteillä kova hengittäminen ja juoman nauttiminen ei välttämättä kaikkein helpointa ollut. Ekalla juomapisteellä otin kolme kulausta urheilujuomaa, mikä oli ehkä liikaa sillä tunsin pientä hölskymistä jonkin aikaa mahassa. Geelejä nautin muuten säännöllisesti, sillä ne oli liimattu pulloihin kiinni.

Sanotaanko näin, että puolimatkaan asti matkanteko sujui kivasti ja jossain vaiheessa juoksu jopa sujui. Puolimatka 1.09.37 oli suunniteltu ja tässä vaiheessa alle 2.20 juosseet hieman irtaantuivat etiopialaisnaisista ja heidän hovijäniksistään. Lähdin ehkä virheellisesti ottamaan heitä kiinni, mutta huomasin epäonnistuvani ja tein turhaa työtä yksin. 25km kohdalla jalat niin sanotusti alkoivat leipoa kiinni, tunsin sen selvästi jaloissa. Takaa tulivat Mikitenko ja Erik. He painoivat aika haipakkaa minusta ohi ja jäin nielemään pakokaasuja lukuisista moottoripyöristä ja autoista jotka seurasivat naiskärkijuoksijaa. Mieli ei siinä vaiheessa ollut kovin positiivinen kun huomasin jääväni ja maaliin olevan yli 17km. Juoksin siis loppumatkan yksin muutamaa edellä hyytyvää lukuunottamatta ja minut 2km ennen maalia hirveällä kirillä ohittanut juoksija, joka maalissa oli yli 40sek ennen minua.

Positiivisia ajatuksia mieleeni kuitenkin nousi kun huomasin, että vauhti pysyy kohtalaisen tasaisena 3.30 vauhtina ja oma rytmi alkoi jälleen löytyä. Jalat eivät parhaassa tikissä kuitenkaan olleet ja pientä krampin tuntua välillä oli takareidessä. Oma korkealla käyvä askellustyyli ei nyt ole parhain maratonille, mutta kevyestä ruumiinrakenteestani arvoin olevan etua sekä pienestä energiankulutuksesta noin muuten. Maraton alkaa 30km kohdalla sanotaan. Minun kohdalla se alkoi 5km aikaisemmin. Pitkiä olivat loppukilometrit, mitä ilahduttavasti nopeuttivat huikea kannustus reitin varrella. Varsinaista loppuvetoa en ennen maalia saanut eikä oikein huvittanutkaan repiä vaan rullasin tulemaan maliin. Oma ennätys ja aika 2.23.19. Maratonprojekti oli loppuunviety vaikka ajatus keskeyttämisestäkin oli vaikeina hetkinä mielessä. Kävelin teltalle, otin kulauksen vettä ja kävelin hotellille vievälle bussille. Samaan aikaan menossa oli palkintojen jako ja yleisö hurrasi Gebrelle varsin mallikkaasti. Ei ollut legendan läsnäolosta tällä kertaa hyötyä.

Painuin siis hotellille eväitä syömään, suihkuun ja laukkuja pakkaamaan. Olo oli aika moukaroitu, mutta ei sippi. Henkisesti pettynyt, mutta virkeä. Kosto elää. Nyt on analyysin paikka ja opiksi on otettava. Lukijat saavat kommentoida, miksi sykkeet olivat niin korkeat alkumatkasta, vaikka heräsin mielestäni hyvissä ajoin ja suoritin kevyen verryttelyn? Vai voiko kaikki johtua siitä, että hartiat jumiutuivat kisoissa torstaina naputellessani tietokoneelle 700 koululaisurheilijan tietoja? Jumissa ne eivät tuntuneet oleva, mutta alkumatkasta hartiat ns.hapotti.

Valmistautuminen maratonille on hyvässä vauhdissa. Tiistaina juoksin vain aamulenkin 9km ennen hierontaa. Eilen juoksin 9km aamulla ja illalla. Sain myös polarin footpodin toimimaan pitkän säätämisen jälkeen. Aion kiinnittää sen maralla kenkään ja seurata matkavauhtia. Tänään päivä meni alakoulujen yleisurheilukisoissa. Kouluja oli mukana 14 ja junnuja yli 700. Olihan siinä töitä naputella kaikki ilmoittautuneet koneelle, luoda pöytäkirjat ja tehdä tänään tulokset. Onneksi urakka on ohi ja mara keskittyminen jatkuu. Kokkasin tänään pastaa ja syön sitä varmaan pari kertaa illan aikana. Olo oli aika tuhti jo tänään 9km kevyellä vauhtileikittely lenkillä. Kunto on kuitenkin hyvä ja juoksu tuntuu samoin myös ryhdikkäältä ja melko vaivattomalta. Huomenna matkustus Tampereelle heti aamusta mistä lento Erikin kanssa saksanmaalle. Illalla varmaan vielä kunnon tankkausta ja lauantaina kevyt tsillailulenkki ja pari minuutin mittaista vetoa maraton vauhdilla. Kisaa voi muuten seurata nettiteeveestä eri osoitteista ja näitä ainakin kannattaa kokeilla: täältä tai täältä. Lisäksi hiukan fiilistelyä vuoden 2004 maralta. Kuvan muut kaverit ovat Vaajakosken kuohun juoksijoita.

Olen rauhassa miettinyt eilisen tapahtumia. Päivällä selailin iltapäivälehteä ja oiken pelästyin, kuinka asiasta kirjoitettiin sivukaupalla. Jotenkin en halunnut lukea kaikkia tekstejä ja saada tietoa jokaisesta yksityiskohdasta. Mielestäni se ehkä jopa häiritsee kokonaiskuvan muodostamista. Jossain tekstissä kysyttiin kuka kuvasi youtubessa olevia ampumavideoita. Tekijä ei ilmeisestikään ollut yksin maapallolla. Asiat ja henkilöt vaikuttavat toisiinsa ja tällä kertaa murhaaja otti vallan muilta päättää omista elämistään. Sehän tässä järjettömintä onkin, kun tekijä mainitsee ihmisvihan ideologiakseen. Ei siis vihaa esim. vähemmistöjä kohtaan vaan ympärillä olevat ihmiset. Kauhajoen tavalliset suomalaiset! Suomalaisethan ovat perinteisesti komeilleet itsemurhatilastojen kärjessä vuosikymmeniä, mutta viimeaikaiset koulusurmat kertovat pahaa oloa tuntevien haluavan tulla huomatuksi. Toivottavasti tapahtumat herättävät konkreettista toimintaa. En haluaisi verrata Suomea ja Afrikkaa erilaisten kulttuuristen taustojen vuoksi, mutta Afrikassa näennäisesti köyhissä oloissa elävät ovat onnellisia jokaisesta päivästä liikoja tulevasta murehtimatta. Yhteisö on heille tärkeä monella tavalla ja se näyttäisi pitävän heidät hengissä. Ehkä meidän länsimaalaisten tulisi yksinkertaistaa elämää ja keskittyä olennaiseen. Emme ole yksin tällä maapallolla.

Jälleen tulee yllätyksiä eikä niinkään kivoja. Koko Suomea on tänään ravistellut tieto uudesta koulusurmasta. Jossain tuntuu mättävän kun muutamat yksittäishenkilöt päätyvät näin radikaaleihin tekoihin. Yhteiskunta voi selvästikin pahoin, mikä aika ajoin tulee esiin mitä järkyttävimmällä tavalla. Enää ei riitä, että riistetään henki vain itseltä vaan nyt mukana halutaan viedä mahdollisimman suuri joukko. Tarkoituksena on selvästi herättää mahdollisimman laajaa huomiota ja siinä kyllä onnistutaan. Viimeksi jysähti vuosi sitten ja nyt taas päivien lyhetessä uudelleen. Pahoinvointi on varmasti ympärivuotista, mutta syksy tuntuu synkistävän mieliä vielä entisestään. Nyt on jälleen kriisipalaverien aika ja kunnallisvaaliehdokkaat joutuvat varmasti kiperien kysymysten eteen. Mitä tekee yhteiskunta lievittääkseen nuorison pahoinvointia? Mielestäni asian voisi myös esittää: mitä on jokainen yksilö valmis tekemään omalla kohdallaan? Pääministeri Vanhanen kuulutti yhteisöllisyyden ja toisista huolehtimisen perään. Paluuta ns. vanhoihin hyviin aikoihin tuskin on edessä, mutta silti kaikki asiat eivät välttämättä ole huonommin kuin ennen. Osa nuorisosta syrjäytyy entisestään ja osa ainakin omasta mielestäni näyttää hieman avautuvan ja pääsevän ns. junttiudesta eroon. Sosialisen pääoman eli kaverisuhteiden, verkostojen, tiedon käytön ja hallinnan on nähty olevan positiivinen asia. Nyt näistä jälkimmäinen on tietokoneiden välityksellä tuonut huonoja vaikutteita muualta maailmasta. Ihmiset verkostoituvat entistä tiiviimmin, mutta usein vain nettimaailmassa. Arkipäiväinen ihmisten kanssa kasvotusten oleminen jää vähemmälle. Jotain tarttis tehdä. Aloita se vaikka morjestamalla naapuria huomenna!

Tänään oli viimeinen kovempi ennen maraa. Oikeastaan se oli reipasta juoksua maastossa. Pitkäkestoista juoksua kuitenkin ja kilsoja taisi tulla yhteensä 19km. Aamulenkki oli jäänyt väliin kun päivästä erehtyen olin tulkkaamassa kello 8 paikallisella koululla. No turha keikka ja aina jotain oppii.

Pikku hiljaa siis aloitan tankkauksen ja oikeastaan keskiviikkona alan mättää hiilareita. Pitäisi keksiä pastan kanssa jotain lisuketta, varmaan sitä perus jauhelihaa ja tomaattipyreetä mitä leireillä tulee aika paljon syötyä. Parina viimeisenä päivänä juon myös tankkausjuomaa. Tänään ostin tavaroiden kiinnitysremmejä joista saa tehtyä hyviä lenksuja juomapullon ympärille. Juomapöytää kisassa lähestyttäessä tämä viritelmä siis pitäisi hyvin osua silmään ja käteen kaappaaminen onnistuu vauhtia hidastamatta.

Huomenna hieronta klo 10 ja iltalenkki saattaa jäädä väliin. Jatketaan Frankfurt 2004 kuvasarjaa. Kuvassa kuningas Yrjö Pesonen, joka muistaakseni juoksi 2.17 alkuisen ajan. Muistan kun jossain vaiheessa juoksua hän tuli minua vastaan ja ajattelin hänen olevan vain hieman minua edellä. Taisi siinä olla melkein 3km. Yrjöltä olisi kyllä reilusti opittavaa ja toivon Ykän siirtävän tietämystään tuleville maratoonareille.

Nyt pitää kohta aloittaa maratonkeskittyminen. Viereinen kuva on otettu vuonna 2004 Frankfurtissa Kuohun miesten jo suoritettuaan urakkansa. Keskittyminen näyttää olevan vielä päällä ainakin vasemmanpuoleisella Tero Sillanpäällä. Oikeanpuoleinen Ari Surkka taisi olla ainut isosta suomalaisporukasta joka sinä vuonna ei tehnyt ennätystään. Se kyllä näkyy kasvoista. Keskimmäinen Jari Lahti on tästä porukasta ainoa, joka on vielä täysillä mukana.

Niin että pitäisi aloittaa maratonkeskittyminen piakkoin. Berliinissä tänä vuonna juokseva Tuomas Zacheus on Suomen maratonspesialisti mitä tulee rikkaaseen kielenkäyttöön maratonista kirjoittaessaan. Hänen analyysejään lukiessa ei voi olla motivoitumatta maratonista sillä olennaista on maraton eikä mikään muu kuin maraton, siis maraton.

Tänään oli kevyt päivä ja kiinalainen buffet ateria aamulenkin ja iltalenkin välissä. Nyt pitäisi ilmeisesti hiilarit jättää vähemmälle, mutta taidan pistää suuhun mitä tarjolla on. Viikon puolivälistä vain syön normaalia enemmän, mikä tietää painavia ja kalliita kauppakasseja. Kyllä panostus on sen arvoista, että sallii itselleen kunnon mässäilyt. Viikon päästä tähän aikaan maraton on jo takana ja saatan olla jo Jyväskylässäkin jos iltajunaan ehdin.

Nyt on jälleen aika päivitellä blogia. Kirjoittamattomuus ei ole niinkään johtunut laiskuudesta, vaan enemmänkin netin toimimattomuudesta. Mokkula toimi vielä junassa matkalla Jyväskylään, mutta ei enää kämpillä. Tälläkin hetkellä lainailen naapurin laajakaistaa...

Viimeksi mainittu kooma alkaa onneksi helpottamaan. Keskiviikkona väsytti vielä samoin kuin torstainakin, mutta päätin silti lähteä yhteistreeneihin illalla. Yllätykseksi paikalla oli vain valmentaja Antero kello kädessä. Sain siis yksityistä valmmennusapua asiantuntevalla opastuksella. Tehtävänä oli juosta seitsemän kertaa 1,6km kierrosta maastossa niin että joka toinen kierros kovaa ja joka toinen hiukan kevyemmin. Alle olin verrytellyt 3km kun lähdin matkaan. Ensimmäinen kierrosa aika reippaasti 5,25 ja palautus 6,08. Seuraavat kulkivat 5,23/6,18 5,29/6,09 vika kova 4.53. Henki kulki hyvin ja juoksukin maittoi. Päälle 10x100m ja 2km verryttelyä yhteensä matkaa tuli 18km. Ensimmäin kova (pitkään) aikaan oli tehty.

Perjantaina palauttelin oikein kunnolla ja illalla juoksin vain tunnin eli noin 13km. Faija tuli kylään ja yhdessä katsoimme Rambon illalla. Lauantaille olimme jo sopineet pitemmän lenkin. Matkaa tuli 27km ja kavereina olivat Taipaleen Timo, Erik Hass ja Kimmo Leivo. Juoksu kulki hyvin koko matkan ja loppumatkasta juoksimme Kimmon kanssa 3km reippaammin 3.45-3.50 vauhtia. Hiukan harmitti kun en saanut footpodia toimimaan ja jouduin käyttämään gps:ää. Huomenn on pari lenkkiä mahdollisesti ja maanantaina saattaa olla viimeinen kova, mikä jälkeen nostan jalat kattoon ja alan huilimaan!

Koomailu tuntuu jatkuvan. Olen jo odotellut palautunutta olotilaa jonkin aikaa, mutta turhaan. Aamulla juuri ja juuri jaksoin juosta 9km ennen kiiruhtamista tulkkaamaan. Klo 11 oli hieronta ja iltapäivällä lisää tulkkausta. Varsin kiireistä siis tuntuu olevan ja paikasta toiseen siirtymistä. Tämä on ns. perussettiä verrattuna leppoisaan leirielämään. Välillä olen ajatellut tulevani kipeäksi ja välillä luulen väsymyksen vain johtuvan synkästä kelistä tai korkealta meren pinnalle palaamisesta. Saattaa olla näillä kaikilla vaikutuksensa. Illalla juoksin lenkin valmentajalle, missä oli tarjolla saunaa ja herkullisia voileipiä. Samalla tuli vaihdettua kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelia. Menomatkalla syke hakkasi korkeita lukemia ja tunnin keskisyke oli 150. Siis yli kymmenen pykälää normaalista. Vauhti oli normi lenkkivauhtia. Pitänee kuulostella kroppaa vielä seuraavinakin päivinä. Harjoituksellisesti tässä ei enää ihmeitä tehdä maratonia varten palautuminen on ehkä tärkein asia. Kun nyt ei vain tulisi enää kipeäksi. Jarin kanssa pitäis ehtiä lenkille. Mulle sopii esim. perjantai? Saatan lauantaina juosta pidemmän lenkin ja mukaan matkaan voi lähteä!

Nyt on aikaa taas kirjoitella kuulumisia. Kisan jälkeiset päivät menivät todella nopeasti, eikä nettiinkään tahtonut päästä. Sunnuntaina lensimme kisapaikalta Karlsruhesta Tukholmaan, mistä piti oletettu iltalaiva lähteä Turkuun vaan eipä lähtenyt. Ehdimme juuri ja juuri satamaan todetaksemme että laivaa ei näkynyt missään. Ei kai näkynytkään, sillä se oli telakalla! Käynti toimistotätien luona kertoi laivan olevan telakalla pari viikkoa ja seuraava laiva lähtisi seuraavana päivänä aamulla. Onneksi heiltä sain tiedon edullisesta majoituksesta: satamassa olevasta Gustav af Klint laivasta! Majoitus siis löytyi ja illalla netissä surffatessa löytyi myös edullinen lento Helsinkiin. Vain 60e kun vaihtoehtona olisi ollut koko päivän luumuilu laivalla Turkuun. Matka siis sai käänteen ja eilen illalla saavuin Jyväskylään. Sen verran matka otti voimille, että mies on ollut aivan puhki ja toivoo vain että flunssa ei iskisi.

Itse kisasta siis: perjantaina viiden tunnin autokyydin jälkeen erikin porukoiden autolla saavuimme Karlsruheen. Melkoisen iso kaupunki ja sijaitsee Stuttgartista länteen. Iltalenkki 10km ja syömään. Seuraavana aamuna 20min hissuttelu ja uni maittoi erittäin hyvin. Itse asiassa jatkoin unta vielä aamulenkin jälkeenkin ja tuntui varsinainen kooma painavan korkealta tulon jälkeen. Keli oli sateinen, mikä varmaan edisti raukeaa oloa. Startti oli illalla klo 18 ja startti oli älyttömän ruuhkainen. Reitti kiersi neljä n.2,4km kierrosta ja lähtö ja maali sijaitsivat eri kohdissa. Sain onneksi hyvän lähdön, sehän on olennaainen osa kympin kisaa ja eka tonni kulki 2.54. Toinen oli pari sekuntia hiljaisempi ja kärki alkoi irtautua pikku hiljaa. Toinen kierros ja juoksin yksin. Takaa tuleva porukka otti mut kiinni, mutta pian totesin heidän juoksevan hiukan liian hiljaa. Samaisesta porukasta yksi jamppa lähti kiristämään ja iskin peesiin. Puolimatka tuli täyteen 15min kohdalla. Menin jampasta ohi ennen viimeisen kierroksen alkua ja juoksu tuntui ajoittain oikein hyvältä. Viimeisellä kilometrilla sain edessä lähestyviä selkiä kiinni. Puolen tunnin alitus jäi vielä tekemättä, mutta vaisulla fiiliksellä juostuksi kisa oli varsin mallikas. Ehkä yksi välipäivä lisää korkealta tulon jälkeen olisi voinut auttaa, kuten maaottelussa. Erotuksena oli että tällä kertaa tiesin hyvissä ajoin kisan lähestyvän ja otin edeltävän viikon kevyesti. Ainut kovempi oli keskiviikon 7km 3.20 vedetty kova. Torstaina oli kaksi kympin lenkkiä ja perjantaina matkustuspäivä. Sunnuntaina ehdin juosta 23km Karlsruhen pohatan takapihalla. Taisi kämppä olla jonkun entisen keisarin linna ja yhteensuuntaan juostuna puiston viivasuoraa tietä kilometrejä tuli 6km. En uskaltanut lähteä poukkoilemaan sivupoluille eksymisen pelossa. Hiisasin siis edestakaisin pääväylää ja ihmettelin puiston kokoa. Jos New Yorkissa on yhtä iso puisto niin kyllä siellä kelpaa lenkkeillä. Ai niin meidän majoitus oli eläintarhan vieressä, mistä kuului aamuisin aasin hirnuntaa muun muassa.

Jenkki Joseph Gray oli näköjään sijalla 16. vuorijuoksun MM-kisoissa

30.09. Jotain kehittymistä on miehessä havaittavissa. Raportti seuraa myöhemmin. Kuvia voi tsiigailla täältä. Hyvin juoksi myös Erik 30.34 ja Jonas Hamn n. 31.30

Nyt on taas aika hieman päivittää blogia. Leiri lähenee loppuaan ja olen yrittänyt nauttia viimeisistä päivistä. Eilen kävin kävelemässä lähivuorella. Menin sinne hissillä ja tulin alas kävellen. Maisemat olivat huikeat. Sain napattua feikki juoksukuvankin ja se näytti mielestäni makealta. Aamulla olin juossut 15km ja illalla tein 7km kovan. Tarkoitus oli juosta 12-15km kiihtyvää, mutta juoksu tuntui hyvältä jo alusta ja annoin vain mennä. Läheinen järven kierto on noin 12km ja pyöräytin sen ympäri. Kympin matkaan meni aikaa 34min ja siitä 3km oli käytännössä alkuverryttelyä. Loppu 7km tuli 3.20 vauhtia eli ihan kelvollista siis. Tällä kertaa ei ollut mukavaa myötäistä paluumatkalla ja hiukan joutui jo sätkimään. Silti en antanut sykkeen nousta yli 170, koska uusi kisa koittaa jo lauantaina.

Tänään aamulla oli kymppi ja illalla toinen samanlainen. Huomenna matkustus Karsruheen Saksan puolelle Erikin porukoiden kanssa. Tiedossa on hiljainen päivä. Vanhemmat eivät puhu englantia enkä minä saksaa. Erik puhuu jos sille päälle sattuu. Onneksi Youth Hostellista on löytynyt mukavaa juttuseuraa kuten britti Adrian Marriot 36v. Mies on pistellyt maantiellä vitosen alle 14min, kymppi kulki mestaruuskisoissa n.29.38 ja maratonkin 2.18. Kaveri on kierrellyt Afrikkaa ja osaa swahiliakin. Mies ehti lopettaa juoksunkin vuosituhannen vaihteessa kunnes innostui uudelleen asiasta 15kg lihoneena. Nyt Adrian juoksee Geneven maratonin samana viikonloppuna kuin mä Berliinissä. Odorotettavissa on 2.15-2.17 loppuaika, millä ollaan jo korkealla sijoituksissa. Berliinissä tämän tasoinen mies ei olisi peesistä hyötynyt, niinpä hän päätti mennä pienempään skabaan missä voi taistella jopa voitosta kenialaisten rinnalla. Kuvassa keskellä Adrian ja vasemmalla skotti, jonka nimi pitää ottaa vielä selville. Oikealla peruspaskanylkky, joka hamuaa 2.20 rajaa.

Hengissä edelleen ollaan, blogin päivittäminen on vain hidastunut aikaisemmasta. Lähinnä se johtuu siitä, että netin ääreen pääseminen ei ole eneää yhtä helppoa kuin aikaisemmin. Enkä aio kasvattaa elisan nettilaskuani viimeisestä. Kolikoilla toimivaan nettikoneeseen saa kyllä lykätä frangeja, jos meinaa pitkät sepustukset kirjoittaa.

Tämä viikko on ns. kevyt viikko. Sunnuntaina juoksin vielä 27km niin että viimeiset 5km oli hiukan alle 4min vauhtia. Muuten lenkkivauhti oli kevyttä 4.30-40 vauhtia. Erik veti kolmekymppiä neljän minuutin vauhdilla. On mies kunnossa. Eilen maanantaina juoksin aamulla 12km ja illalla 15km. Molempien jälkeen tein rentoja rullauksia ja illalla niitä tuli 12kpl. Fiilikset olivat positiiviset ja juoksu tuntui kulkevan. Tänään on aamulenkin jälkeen hieronta ja illalla kevyt palauttava lenkki. Aika perussettiä siis.

St.Morizissa on vihdoin alkanut aurinko paistamaan. Tänään aamulla oli kyllä postikorttimaisemat, kun aamuaurinko valaisi lähivuoria metsän ollessa vielä sumun peitossa. Näitä pitää muistella sitten Suomessa marraskuun pimeillä keleillä.

Olen tässä jo miettinyt jonkin verran Berliinin maratonin jälkeistä aikaa. Toivottavasti elämää on vielä senkin jälkeen. Pidän kuitenkin kevyttä jonkin aikaa ja loppusyksystä olisi tarkoitus juosta PM-maastokarsinnat, PM-maastot ja miksei EM-maastotkin. Vuoden vaihteen jälkeen olisi kiva juosta puolikas, mutta uutta maratonia en varmaan juokse. Hallikausi menee sitten miten menee, mutta SM-maantiellä pitäisi olla iskussa ja siihen voisi suunnitella leiriä korkealla juuri ennen. Muuten ei ole tarkempia suunnitelmia kuin juosta kymppi tätä vuotta reilusti kovempaa. Lisäksi saa nähdä saanko Joen kautta järkättyä kisoja jenkeissä ja tietyti samalla reissulla olisi kiva käydä morjestamassa Niemisen Jaakkoakin. Kaikki on siis vielä auki.

Tässä on ollut muutama päivä hiljaisempaa johtuen siitä, että sain mobiilinettilaskuni ja se oli yllättäen kohtuu hintava. Hinnan piti olla ulkomailla 20 senttiä 50 kilotavua. Kuvittelin sen olevan kohtuu edullista, kun hommailin lippuja viime viikolla netin kautta. Ilmeisesti kuitenkin dataa liikkui oletettua enemmän ja kuukauden lasku oli kova. Youth hostellista löytyy wlan netti, mutta oma kone ei nappaa signaalia niin hyvin kuin Erikin kone. Onneksi saan laitata Erikin konetta ja tärkeimmät asiat kuten blogin päivitys pitäisi onnistua.

St.Moritzissa on ollut sateista oikeastaan koko viikko, mutta se ei ole treenejä haitannut. Torstaina kävin radalla ja jalat tuntuivat toimivan hyvin. Perjantaina vedin määrää ja lauantaiaamuna eli tänään teen reipasta/kovaa. Uusi jenkkikaveri, Joseph ”Joe” Grey, oli eilen mukana lenkillä ja hänen kanssaan on hyvä heittää läppää. Kaveri valmistautuu viikon päästä sunnuntaina juostavaan vuorijuoksun MM-kisoihin ja on kuulemma kova kaveri. On juossut esteetkin 8.40 ja haluaisi juosta maratonin aikaan 1.15. Puolikas on toistaiseksi mennyt 1.07. Joka tapauksessa loistavaa leiriseuraa. Netistä löytyy varmaan matskua usa mountain running sanoilla jotain.

Olen tässä muutaman päivän miettinyt korkealla harjoittelemisen vaikutuksesta omalla kohdallani. Tausta tietona sen verran, että tämä on neljäs kerta korkealla. Ensimmäiset kerrat otin hyvin varovaisesti ja tuntemuksina oli alussa pientä stressin tunnetta, uni ei ollut yhtä sikeää kuin merenpinnan tasolla ja sykkeet naputtivat korkeita lukemia kevyissäkin vauhdeissa. Paljoakaan ei tarvinnut vauhteja nostaa kun syke oli ja vauhtikestävyyden puolella. Yhtenä havaintona viime vuonna Keniassa osallistumisen paikallisiin pm-maastoihin. 8km matka taittui noin 3.30 kilometrivauhtia, vaikka yritys oli kova ja maasto tasaista. Se oli siis ensimmäinen leiri korkealla. Hieman myöhemmin maaliskuussa hieman epäonnisena sain rasitusmurtuman ja suunniteltu Zurichin maraton jäi väliin. Sen sijaan sain otettua tuntumaa maastopyörän selässä Dullstroomin vaihteleviin maastoihin. Lenkit olivat pitkiä ja syke nousi aivan kiitettävästi. Harjoittelin pääsääntöisesti kerran päivässä ja kovia tein välillä crosstrainerilla. Tehty pohja oli kuitenkin hyvä ja seuraavana kesänä 2007 juoksin ennätyksiä, vaikka vielä Karhu-viestissä juoksin 5km 3.26 keskivauhdilla.

Tämän vuoden tammikuussa olin jälleen korkealla ja otin treenit varovaisesti. Lenkit olivat pääsääntöisesti yli 5min/km vauhdeilla, mutta radalla juoksin jo vauhdikkaita 2000m ja 1000m vetoja. Leiri oli onnistunut viikon sairastelua lukuun ottamatta. Hallissa ehdin kilpailla vain kerran. Tämänhetkisellä leirillä olen tinkinyt varovaisuudesta. Korkealla Kuhtaissa juoksin lenkkejä 4.30 vauhdilla melko pian ja aina 3.25 asti kiihtyviä reippaita tein tiuhaan tahtiin. Kovimpina harjoituksina olivat 10x1000m 3.10 vauhdilla ja 10x400m n.70sekuntiin 2minuutin palautuksella. Viime viikon pitkä kova lenkki oli 30km lähes 4minuutin keskivauhdilla. Tällä pohjalla lähdin maaotteluun, mikä kulki yllättävän vauhdikkaasti ja itse kisassa hengitys teki tehokasta työtä.

Tiivistetysti maaotteluun valmistautumisen voisi kuvata näinkin:

ma: 12km+4x100m
15km+4x100m (kevyttä juoksua ja valokuvausta)
ti: klo 10.00 4kmvr+10x100m/2pal 3.10 vauhtia
ke: 13km+3x100m
16km kiihtyvä, lopussa vauhtileikittely, spurtteja 8kpl (olo hyvä ja palautunut)
to: 4km+3x10x100m hölkkä/2min pal.+3km vr+ hypyt (hyvä ”nopeus” treeni)
pe: 15km+2x100m (jääkylpy jalkojen palautteluna)
17km kiihtyvä 4.10->3.25 (rasitus aika kova)
la: 5km -> matkustus St.Moritziin, illalla 17km+5x100m (väsynyt olo matkustamisesta)
su: 30km 3.56 keskivauhdilla, keskisyke 154
ma: 9km (puhelinsoitto ja kutsu maaotteluun klo 12)
12km+4x100m 4.20vauhtia, olo väsynyt eilisestä 30km reippaasta
ti: 5km+3x100m+5x600m/3pal (1.44-1.40)+2x300m (47.2 ja 44.4)
hieronta päivällä ja ilta lepoa, tukkoinen olo hieronnan jälkeenkin
ke: 7km+4x100m
12km+4x100m (kympin väliaika 42.30, päivällä käynti 3000m korkeudessa)
to: lento matkustusta aamusta iltaan
ilta 18.30 14km+6x100m (tukkoinen olo, ei mitään erikoista)
pe: aamulenkki väliin
ilta klo 16.00 kevyt 10km+6x100m (tukkoista menoa, sauna hiukan auttoi)
la: verryttely 20min ennen lounasta klo 13
ilta kisat: 4km reipasta+10000m.30.12+4km vr (kulku hyvä ja hengitys toimi)
su: 27km+2x100m, kevyttä 4.45 vauhtia sykkeellä 135-140, kroppa väsynyt
ma 12km, kroppa väsynyt
16km+sauna, kroppa väsynyt (johtuuko kisasta vai meren pinnan tasolla olemisesta?)
ti matkustus St.Moritziin
iltalenkki 16km+4x100m (vauhti hyvä 4.30 ja loppuvedot hyviä, jalat palautunut?)
ke 12km+2x100m (väsynyt olo aamulla, kooma korkealle palaamisesta?)
15km reipasta 4min vauhtia+4x100m (kulku hyvä ja sykkeet 150 keskisyke)
to 12km+2x100m (sama väsynyt olo aamulla, kooma reenistä vai korkealle tulosta?)
5km+3x100m+5x300m 48´/1.5min pal+5min verr+5x200m 29-30/2min pal+4km vr
(jalat tuntuivat tosi hyviltä ja nopeustreeni varmaan ihan paikallaan kun jalat on vielä tuoreet)
pe 14km 4.10-4.20 eli puolireipasta
19km+3x100m kevyt vauhtinen lenkki (määrä päivä)
la 13km kevyttä 5min vauhtia
ilta 10km kovaa tai kiihtyvä

Tähän päivään tullessa on jälleen ehtinyt kaikenlaista tapahtua. Vielä eilen aamulla hytisin Pasilan asemalla junaa odotellen, mutta illalla olin jo tutussa huoneessa nuorisohostellilla St.Moritzissa. Hieman jo tuntui siltä, tuliko sitä missään edes käytyä. Vilkaisu valokuviin kertoi, että kyllä olin juoksemassa maaottelussa Hesassa. Tunne oli hieman sama kuin Afrikassa asuessani ja paikasta toiseen muuttaessa en aina ollut ihan varma tuliko sitä missään käytyä. Asuin kaukana kotoa kolme viikkoa kerrallaan ja viikon kotona. Suomessa emme käyneet joka kesä, vaan pidempiä niin sanottuja suomilomia oli 3-5 vuoden välein. Toki kyllä sitä tuli Suomessa käväistyä esim. papan hautajaisissa tai muuten vain kesää viettämässä. Joka tapauksessa kaverisuhteet siinä hiukan kärsivät ja fiilikset juurettomuudesta tulivat mieleen. Joskus aiheesta on käytetty käsitettä kolmannen kulttuurin lapsi. Ei kotimaan, ei maan missä asut vaan jonkin muun siinä välissä. Lisää asiasta voi lukea kirjasta Junkkari: Nykyajan paimentolaiset.

Mutta asiaan eli juoksuun. Edessä on parin viikon treenijakso joka huipentuu uuteen kilpailuun Saksan Karlsruhessa ja matkana 10km maantiellä. Sitä ennen on määrää kuitenkin juostava kohtalaisesti ja nykyinen kevyt tunne lenkeillä saattaa jälleen kadota väliaikaisesti. Saattoi silti olla jopa maratonin kannalta hyvä pitää kevyt viime viikko ja juosta kisa. Harjoittelun rytmittämiseksi sitä myös jotkut kutsuvat. Itse en niin tarkkaan laske kevyitä ja kovia viikkoja, vaan kevyitä tulee aina väkisinkin esim. matkustettaessa, kilpailtaessa tai sairasteltaessa. Pöpöt ovat ainakin toistaiseksi pysyneet loitolla ja toivotaan tilanteen näin jatkuvan.

Suomi-ruotsi maaottelu 2008

No nyt on jälleen hiukan aikaa päivittää blogia. Parin päivän tauko tässä tulikin. Shadow oli sen verran kiinnostunut, että soitteli ja kyseli kuulumisia. Kyllä muutkin saavat soitella ja älkää tyytykö vain blogin lukemiseen, sillä minä en saa tietoa teidä kuulumisista blogia ylläpitämällä. Ehkä pitäis itsekin olla aktiivisempi ottamaan yhteyttä.

Jälleen on siis oman uran yksi arvokisa ohi. Päällimmäisenä jäi mieli, että ainakaan ei tarvi hävetä. Siinä kävi juuri niinkuin olin ajatellutkin, että palaudun juuri ja juuri koitokseen. Vielä perjantaina oli huono kulku, mutta lauantaina alkoi tuntua jo paremmalta. Ennen kisaa olinkin jo sitten liekeissä, eikä motivaatiota tarvinnut hakea stadionille noustessa. Hoin itselleni vain malttia. Avarina juoksin hurmoksissa ekan vedon. Henki tuntui kylkevan hyvin, puuskutti mutta happea riitti. Olin jo ennen starttia päättänyt, että kävelemään ei lähdetä ja minulle avautui heti tilaisuus mennä kärkeen. Eka tonni oli hieman alle 3min ja tuntuma hyvä. Keli oli viileähkö, mutta ei huono. Hartiat eivät nousseet korviin koko kisan aikana ja oma rytmi löytyi. Viides tonni oli luokattoman hidas ja se närkästytti ruotsalaiset, jotka olivat ilmeisesti myös valmiita vauhti juoksuun. Kuudes tonni pudotti minut letkasta, enkä edes yrittänyt roikkua vaan pidin oman tasaisen vauhtini. Kannustus oli sen verran mahtavaa, että vauhti pysyi itsellä silti kohtalaisena. Lopussa pystyin vielä kiristämään ja puolikkaat olivat 15.06 ja 15.06. Puoli tuntia ei siis vieläkään alittunut, mutta taustat (kova treeniviikko) ym. huomioiden suoritus oli hyvä. Mielenkiintoisena testinä sain huomata, että kyllä juoksu kulkee pari päivää korkealta tulon jälkeen. Ehkä erilaisella valmistautumisella vauhtivaranto olisi ollut parempi, mutta juoksu oli silti kohtuu herkkää. Kova mondo ei tappanut askellusta, vaan juoksu pysyi kasassa vaikka lihakset olivat vielä väsyneen oloiset. Sen verran mahtava kokemus koko viikonloppu oli, että ehdottomasti jatkan täysillä panostusta juoksuun ja pyrin ensi vuonna taas maaotteluun. Niin kauan kuin kehitystä tapahtuu on mielestäni järkevää jatkaa.