SM-maastot jälkipuinti

Skabat on jälleen käyty ja tuomisena tukku kokemuksia "Lapin" keikalta. Pudasjärven maastot aurinkoisessa säässä olivat kyllä ihan vaativat. Juoksualusta oli kovapohjaista hiekkaa ja kannustus reitin varrella hyvää. Meikäläinen pisteli parastani, mutta aivan nappijuoksua en saanut aikaiseksi. Pienet nivusvaivat ehkä söivät stimmunkia ennen kisoja ja tärkeän kisan lähestyminen aina on pikkasen hermoja raastavaa puuhaa. Juoksu ei tuntunu ennen kisoja kovin hyvältä ehkä näistä syistä. Keventely kisoja varten oli ihan normaalia ja sen puolesta ei ole sanottavaa. 

Itse kisassa en lähtenyt hirveästi spurttailemaan vaan seurailin tilannetta. Lewis Korir kiihdytti selkeästi toisella kilometrillä ja hajoitti pakan. Hänen kyytiinsä uskaltautuivat Jussi, Henri, Tuomas ja Jere. Lewis itse asiassa juoksi kolmannen kilometrin 2.53, mikä ylämäkikilometriksi on hurjaa vauhtia. Itellä kilsat ylämäkeen hyppytornille kulki aina 3.15 paikkeille ja paluu takaisin stadionille 3.08 paikkeille. Suomalaisten kärkiryhmä oli edelläni aika lähellä, mutta peesiin en päässyt. Kisan loppua kohti eroa heihin tuli enemmän, kun yksin vedin tuulta päin käytännössä koko kisan. Seurakaveri Jaakko tuli peesissä koko matkan ja miehen tiputtaminen toi vähän stimmunkia kisaan. Muuten oli aika pannukakku olo, kun kärkiporukka karkasi edellä. Sain hurjasti kannustusta reitin varrella ja yritin vain saada aikaiseksi ehjää juoksua. Antero hiukan moitti hapen haukkomisesta, mutta omasta mielestä se oli tällä kertaa ihan hallittua.

JKU sai siis joukkuekisasta kultaa ja Henri toi pronssia. Mä olin kuudes ja Jaakko seitsemäs. Mielessä kävi myös neljälle kilometrille starttaaminen, mutta ens lauantain 10000m Tanskassa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa menee asioissa edelle. Edessä on huomenna hieronta, keskiviikkona valmistava treeni ja perjantaina treffit muun porukan kanssa Helsingin lentokentällä.

Pudasjärvi, Iso-Syöte ja hieno JKU:n kestävyysporukka olivat tämän reissun parasta antia sekä loivat sitä yhteishenkeä mitä tässäkin lajissa tarvitaan. Jyrkkäkosken maastot loivat mielestäni komeat puitteet kisoille ja katsojat pääsivät nauttimaan Suomen parhaiden juoksijoiden raastosta. Ite en ehtinyt jokaista lähtöä seuraamaan, sillä valmistautuminen omaan kisaan loppuverryttelyineen vei aikaa. Kävimme saunassa ja syömässä lihakeittoa ennen kuin palasimme seuraamaan juoksuja. Aurinko paisteli koko päivän ja päätin nauttia loppupäivän. Reitin varrella tuli vastaan paljon tuttuja olihan kestävyysperhe joka vuotisissa kokoontumisajoissa.

Lähestyvät EM-kisat saattoivat näkyä päivän suorituksissa. Varsinkin naisissa viivalla olivat ahkerasti etelässä leireilleitä, mutta miehissä varsinkin mailerikaarti loisti poissaolollaan. Eipä heistä olisi ollut Lewikselle vastusta, sillä mies pisteli ekan 2km kierroksen aikaan 5.45 ja tokan 5.52. Kun ottaa huomioon, että kyseessä oli maastojuoksu ja 29min pintaan juossut Jarkko Järvenpääkin selkeästi kärjestä perässä voi sanoa tason olleen kova. Myös miesten pitkällä matkalla oli kova taso, kun 29.16 juossut Tuomas Jokinenkin oli vasta neljäs. Yllättävää oli suunnistaja Jere Pajusen sinnittely kakkosporukan kärjessä loppuun saakka.

JKU:lta kuudensia sijoja juoksi myös Jussi-Pekka Lemettinen M19, Miika Kiminkinen M17 sarjoissa. Arvostan näistä molempaa kaveria sillä asennepuolella homma näyttää olevan kunnossa ja niitä nylkyn geenejäkin löytyy. Toivotaan, että pojat löytävät juoksusta ne parhaat puolet ja ja nauttivat lajista vielä pitkään.