Veli lähetti oheisen kuvan jo jokin aika sitten. Kuva on otettu syksyllä siinä vaiheessa kun olin pitänyt elämäni pisimmän ylimenokauden. Siinä vaiheessa lopettaminenkin kävi mielessä. Kimmoisuus oli hukassa, väsytti ja selkä jäpitti. Kevyt kympin lenkki oli suoritus ja veli näppäili hyviä otoksia. Juostessani olo muuttui juoksijaksi ja tiesin haluavani juosta vielä monta vuotta.

Ehkä eniten syksyllä kampesi ilon puute tekemisestä. Jounille usein avauduin juoksun lopettamisesta. Taisi mies tietää, että kerran nylkky on aina nylkky. Reippaiden/kovien lenkkien vauhdit olivat juuri ja juuri 4min/km. Loppuvuodesta juoksin pari hölkkää Vaajakoskella ja Keuruun testijuoksun. Vauhti ei ollut hääppöstä, mutta kipinä alkoi löytymään.

Vuoden vaihteen leireilyt Uudessa-Seelannissa kipeyttivät oikean patellajänteen. Reenit sujuivat ns. perusreenin parissa. Suomeen saavuttuani lähdin samalla viikolla Italian maastokisaan ja sieltä selvittyäni Irlantiin. Molemmat reissut olivat onnistuneita. SM-halleissa meni alakanttiin, mutta hyvät fiilikset eivät sen mukana kadonneet.

Tänään keskiviikkona hölkkäilin aamulla kympin ja illalla hallilla vedin 5x2000m 3.15 vauhdilla 2min palautuksella. Lohduttavaa oli sykkeiden mataluus. Lukemat 163-165 on alle meikäläisen anakynnyksen 170. Siinähän kynnyksen tuntumassa pitäisi heilua mahdollisimman paljon niin vauhtikestävyys kehittyy. Vedoissa voidaan hurjastella hiukan korkeammilla kierroksilla, mutta tasavauhtisissa tv-kovissa ja reippaissa riittää nuo lukemat. Vikan vedon kirrasin 6.12 ja syke nousi 175:teen. Päälle vielä 3x200m 32,31,30.