Irlannin seikkailun toinen kisa on käyty. Ihan hyvä maku jäi siitäkin. Etukäteen toivoin pysyväni Harjamäen vauhdissa jonkin aikaa ja ekan kierroksen ihan hyvin pysyinkin. Sitten jäin kärkiporukasta ja käytännössä juoksin koko matkan yksin. Edellä hyytyvää jenkkiä saalistin pari vikaa kierrosta ja melkein onnistuinkin. Reitti oli parista kohtaa todella mutainen ja melkoista sutimista juoksu oli ajoittain. Kierrosvauhtini pysyi melko tasaisena, vaikka eka kiekka oli kaikista nopein. Olin päättänyt startata reippaasti ja katsoa miten ukon käy. Verrattuna parin vuoden takaiseen vääntöön tämä kisa meni paljon paremmin. Reitti oli hiukan muuttunut joten aikoja ei voi verrata. Kärki meni tosi kovaa ja irkkukaveri taitaa olla jonkin sortin mestarijuoksija maastossa. Täällä on paikalliset mestarimaastot viikon päästä, joten jampat alkaa olla kunnossa.
Eilinen päivä vierähti turistikierroksella. Kävimme Boynen taistelutantereella sekä alueella, missä on monia valtavan isoja uhrikukkuloita tai miksi niitä voisi kutsua. Sellaisia isoja kasoja, joiden sisälle pääsi kävelemään. Kasat oli 5000 vuotta vanhoja.
Tällä reissulla olemme päässeet tutustumaan jenkkeihin paremmin kuin edelliskerralla. Hyvää juttua on kyllä tullut ja päivät on mennyt nopeasti. Ranskalaisista ei ole oikein selvyyttä ottanut ja Skottien murre on mahdotonta ymmärtää. Paikallisten kanssa tuli hiukan kuulumisia vaihdettua, mutta jenkit ovat osoittautuneet puheliaimmiksi yllättäen.
Huomenna on lepopäivä kun aika menee matkustaessa. Suomessa on kuulemma kovia pakkasia. Onneksi on melko kevyt viikko tiedossa ennen SM-halleja. Niissä tavoitteena on 8.40 ajan rikkominen. Katsotaan mihin se riittää.
Jenkit puheliaimpia - yllattaen! :)
VastaaPoista