Palauttava viikonloppu Parkanossa vietetty. Perjantai oli melko kiireinen, sillä heti aamusta oli tulkkikeskuksen koulusta. Aiheet olivat varsin mielenkiintoisia ja tärkeitä ammatissa kehittymisen kannalta. Pienellä jännityksellä odottelin puhelinsoittoa työhaastatteluun liittyen. Torstaina olin soitellut ja tiedustellu, koska valinnat tehdään. Kuulemma perjantaiaamun kello kahdeksan palaverissa. Puhelin ei soinut koko päivän aikana ja sen on melko varma merkki valinnan osuneen muualle.

Parkanoon saavuin iltabussilla ja käväisimme isäni kanssa seurakunnan kerhossa junnuja morjestamassa. Olin ottanut mukaani Kalevan kisa mitalin ja näytin sitä pikkupojille. Joskus aiemmin olen esittäytynyt juoksijana ja saanut heistä faneja. Onneksi eivät liikaa mitalista innostuneet vaan jatkoivat sählyn pelaamista kovalla intensiteetillä.

Perjantai oli käytännössä lepo eli vain 9km aamulenkki. Illan huilin Parkanossa ja keräsin voimia seuraavan päivän parinkympin reipasta varten. Keli oli muuttunut lähelle nollaa ja plussankin puolelle kun aamupäivällä lähdin treenaamaan. Kiihdyttelin pikkuhiljaa ja tutulla Vanhantalon tien pätkällä vetelin edestakaisin 3km pätkää. Vauhti oli juuri ja juuri neljän minuutin vauhtia ja se tuntui riittävän. Kämpille päästyäni jalat olivat aivan tyhjät ja puhki. Ehkä keli oli raskas kun lumi oli hiukan pöperöistä.

Päivällä kävimme uutta televisiota katsomassa kaupoilla, kun perjantaina oli digiboksi hajonnut ja Suomen rökäletappio USA:lla piti kuunnella radiosta. Tappio ei omaan mielialaan vaikuttanut pätkääkään ja onneksi Suomi sai hyvitystä myöhemmin pronssia voitettuaan. Illalla kävin vielä hiihtelemässä tunnin verran ennen naisten kolmenkympin kisaa. Mitali tuli sieltäkin ja varsin mielenkiintoinen kisa olikin suksien vaihtoineen.

Sunnuntaille oli kaavailtu 30km lenkkiä. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin ulkoilemaan sillä mielellä, että kiirus ei ole mihinkään. Kiersin Parkanon ympäri mahdollisimman pitkää lenkkiä pitkin ja sain aikaa kulumaan 2.30 ennen kuin saavuin jälleen kotiovelle. Lapinnevan kohdalla satunnainen ohikulkija kyseli paljonko kilsoja oli takana. Sanoin että viisitoista ja toiset viisitoista edessä. Ei ehkä mies uskonut tai luuli kuulleensa väärin :)