Voihan rähmä, mieli on musta kuin Afrikan yö. Tuli nimittäin pyöräytettyä taas nilkka iltalenkillä. Onneksi se ei kovin pahasti tällä kertaa mennyt, mutta säikäytti pahemman kerran. Olin eroamassa eri suuntiin Leivon Kimmon kanssa juostulta lenkiltä, kun jäänlohkare sattui juuri sopivasti kengän alle. Kevyen huutelun jälkeen lenkki onneksi jatkui eikä pahemmin käynyt. Hiukan huvitti ohikulkeneiden kävelijöiden reaktiot. Perisuomalaiseen tapaan reagointia ei ollut ollenkaan jotta ei vaan häirittäisi lenkkeilijän rauhaa.. Muutenkin tämä suomielämä alkaa jo hiukan nyppimään. Jatkuva pieni kiire on päällä ja yhden päivän aikana pitäisi tehdä enemmän kuin treenileirillä yhdessä viikossa. Kaikkeen kuulemma tottuu, toivottavasti tähänkin..

Keräilin tuossa filosofisia pohdintojani. Tässä muutama:

- Optimismi on hyvä asia

- Ei elämä niin vakavaa ole sekä

- Muista hymyillä niin sinullekin hymyillään