Eilen oli se hallikisa. Kyseessä oli tonnivitonen ja ainakin meikäläiselle kisa juostaa maksimivauhdeilla. Hiukan harmitti, kun seurakaverit Juha ja Jouni eivät ilmaantuneetkaan viivalle. Suunnitelmissa nimittäin oli hyvä kisa ja neljän minuutin rajan rikkominen. Omat fiilikset hiukan meni kun huomasin, että kavereita ei näy. Valmentajan kanssa kuitenkin päätettiin, että vedän yksin sovittua vauhtia ja jos hyytyy niin sitten hyytyy. Startin tapahduttua pääsin hyvin kärkipaikalle ja eka kierros sovitusti 32. Seuraava oli jo sekunnin hitaampi ja kuusisataa siinä 1.39 paikkeilla ja tonni 2.45. Seurakaveri Anssi tuli yllättäen todella hyvin peesissä ja antoi itsellekin stimmunkia pitää vauhtia. Neljäsataa ennen maalia oli irvistys jo kova ja vikalle kierrokselle yritin vielä iskiä. Anssi kuitenkin tuli rinnalle ja meni heittämällä ohi. Mies teki sen verran villin tuuletuksen, että sain häntä jopa kiinni hiukan loppusuoralla. Oma aika 4.05 oli tyydyttävä ja Anssin 4.04 tiesi huikeata kymmenen sekunnin parannusta ennätykseen. Hienoa että mies uskalsi roikkua maratoonarin peesissä ja vetoavustakin sain kiitosta myöhemmin illalla. Oma juoksu oli sitä parasta mitä voi vain olla ja meno tuntui varsin vahvalta. Jos terveystilanne pysyy edelleen hyvänä ensi sunnuntaina saattaa juoksu kulkea vauhdikkaasti. Nyt on kone avattu ja niitä nopeussoluja hiukan stimuloitu.

Eilisen kisan jälkeen verryttelin kunnolla 40minuuttia ja loppuvaiheessa oli energiat nollilla. Onneksi sain Hippoksen kahvineideiltä ilmaista evästä mikä teki verensokerille hyvää. Ilta meni pikkusiskon kanssa evästellessä ja katsoessa The Visitor elokuvaa.

Tänään yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen pitkän lenkin pituudeksi muodostui 2.20 eli noin 30km kun keskivauhti oli hiukan alle 4.50. Seurana lenkillä olivat Jari Lahti ja Antti Leskinen. Komea reilun kymmenen asteen pakkassää ei haitannut menoa ja nihkeä lumi piti hyvin lenkkareiden alla.