Olipa vaiheetksi taas kiva juosta pitkälenkki porukalla. Siitä viime kerrasta onkin kulunut aikaa melkoisesti. Itse asiassa en heti muista milloin en olisi nylkyttänyt yksin kahta tuntia. Lenkkiseuran kunniaksi olikin eilen aihetta mennä aikaisin nukkumaan. Silti hiukan kalvoi mielessä ajatus- viikonloppu ja aikaisin tuutimaan.. Veljekset Jari Lahden ja Matti Haapalan seura osoittautui kuitenkin uhraamisen arvoiseksi ja aivoja tuli tuuletettua koko pitkän lenkin edestä. Nämä kilpailevan urheiluseuran, Vaajakosken Kuohun, herrasmiehet antoivat tulla täysiä omia mielipiteitään ja annoin samalla mitalla takaisin. Kaikin puolin kehittävää keskustelua, jossa itsekin tulee perusteltua omia valintojaan. Totesinkin, että Suomessa näköjään kritiikin kautta ihminen oikeuttaa olemassaolonsa. Kyllähän sen näkee, kun lukee nykyisten juoksijoiden blogeja- aina sinne eksyy itsestään epävarmoja arvostelijoita.

Laajavuoren takaa kiertäneeltä jälleen mäkiseltä reitiltä löytyi innostus aktiiviseen keskusteluun. Puheissa käytiin läpi Keskisalon ja Ulmalan valmennussuhde, omat vahvuudet ja heikkoudet sekä vertailu muiden treeneihin. Veteraanikisoja jo nykyisin kiertelevät Haapala ja Lahti toivat oman kokemuksensa keskusteluun, mutta vain toinen myönsi juosseensa lopullisen maratonennätyksensä. Aurinkoinen syyssää tarjosi huikeita maisemia ja raitista happea. Tästä on hyvä jatkaa. Valokuva vuonna 2004 Kuohun porukan kanssa tehdystä Frankfurtin maratonreissusta. Kuten näkee innokkaita tienylittäjiä löytyi silloin :)