Juuri kun yhdestä haasteesta oli selvitty oli jo tälle viikonlopulle tarjolla jo toista. Alkuviikosta sain yhteydenoton ja kiinnostustani kyseltiin Lassen hölkkään osallistumisesta. Ajatuksena oli aluksi vain lähteä Henokin manageriksi näyttämään paikkoja, mutta kuinka ollakaan viivalla sitä oltiin. Aluksi elättelin toiveita vain kuuden joukkoon pääsemisestä, mutta loppujen lopuksi taistelin koko kisan voitosta. Juoksu kulki melko hyvin ja käytännössä vedin koko matkan, muutamaa Tynin kärjessä käyntiä lukuunottamatta. Simo Wannas alkoi loppumatkan lähestyessä tekemään pelikiikkeitä ja 7km kohdalla olevaan mäkeen pari spurttia pudottivat Henokin ja Mikon. Seuraavan kerran vauhtia kiristettiin 8km kohdalla, ensin Simo sitten minä. Viimeisen kilometrin alkaessa yritin ratkaista ja sain viisi metriä keulaa. Simo kuitenkin imi matkan kiinni ja meni ohi. Omat paukut oli jaettu ja maaliin tultiin sävyisästi ilman dramaatiikkaa. Yllättävää kisassa oli Henokin hyvä kympin kunto. Alun perin ajattelimme sellaisen 34minuutin olevan realistinen aika. Hän kuitenkin tuli kevyesti mukana kyseiseen mäkeen asti ja jäi taistelemaan Tynin kanssa sijasta kolme.
Lassen hölkästä tekee merkittävän itse Lasse ja se että tapahtuma järjestetään Myrskylässä. Kävimme lauantaina tsekkaamassa kuuluisan laivakuopan jossa Lasse harjoitteli. Sieltä löytyi myös hivuttava 500m mäki. Ohitimme Lassen kotitalon sekä tapasimme Lassen veljet Nissen ja Erkin. Kirkonkylän läpi ajelu toi mieleen mustavalkoiset valokuvat Lasse Virenistä kertovista kirjoista kullatut piikkarit ja kullatut sekunnit vai mitä ne nyt olivatkaan. Koko reissun mahdollisti Juoksija-lehden päätoimittaja Ari Paunonen, joka on hänkin ollut tekijämies aikanaan. Saimme majoittua hänen kotonaan Myrskylässä, mikä on herkkua nykypäivänä. Sellaista kyläilykultturia kun ei enää paljoa harrasteta. Kiitos!
Viikonloppu vierähti siis nopeasti, kun perjantaina suuntasimme Parkanoon, mistä lauantaina puoliltapäivin suuntasimme bussilla Myrskylään. Matka kesti käytännössä päivän ja mielestäni sekin kävi maaseutumatkailusta. Matkalla näkyi monta mielenkiintoista rakennusta ja funkkis--tyyliin rakennettua matkahuoltoa. Mukaan tarttui Image lehti, jossa kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa juoksusta. Keli oli aurinkoinen syyskeli ja ainakin mun mieli levollinen. Takana onnistunut maraton ja edessäpäin haasteita juuri sopivasti.
Juuri kun yhdestä haasteesta oli selvitty oli jo tälle viikonlopulle tarjolla jo toista. Alkuviikosta sain yhteydenoton ja kiinnostustani kyseltiin Lassen hölkkään osallistumisesta. Ajatuksena oli aluksi vain lähteä Henokin manageriksi näyttämään paikkoja, mutta kuinka ollakaan viivalla sitä oltiin. Aluksi elättelin toiveita vain kuuden joukkoon pääsemisestä, mutta loppujen lopuksi taistelin koko kisan voitosta. Juoksu kulki melko hyvin ja käytännössä vedin koko matkan, muutamaa Tynin kärjessä käyntiä lukuunottamatta. Simo Wannas alkoi loppumatkan lähestyessä tekemään pelikiikkeitä ja 7km kohdalla olevaan mäkeen pari spurttia pudottivat Henokin ja Mikon. Seuraavan kerran vauhtia kiristettiin 8km kohdalla, ensin Simo sitten minä. Viimeisen kilometrin alkaessa yritin ratkaista ja sain viisi metriä keulaa. Simo kuitenkin imi matkan kiinni ja meni ohi. Omat paukut oli jaettu ja maaliin tultiin sävyisästi ilman dramaatiikkaa. Yllättävää kisassa oli Henokin hyvä kympin kunto. Alun perin ajattelimme sellaisen 34minuutin olevan realistinen aika. Hän kuitenkin tuli kevyesti mukana kyseiseen mäkeen asti ja jäi taistelemaan Tynin kanssa sijasta kolme.
Lassen hölkästä tekee merkittävän itse Lasse ja se että tapahtuma järjestetään Myrskylässä. Kävimme lauantaina tsekkaamassa kuuluisan laivakuopan jossa Lasse harjoitteli. Sieltä löytyi myös hivuttava 500m mäki. Ohitimme Lassen kotitalon sekä tapasimme Lassen veljet Nissen ja Erkin. Kirkonkylän läpi ajelu toi mieleen mustavalkoiset valokuvat Lasse Virenistä kertovista kirjoista kullatut piikkarit ja kullatut sekunnit vai mitä ne nyt olivatkaan. Koko reissun mahdollisti Juoksija-lehden päätoimittaja Ari Paunonen, joka on hänkin ollut tekijämies aikanaan. Saimme majoittua hänen kotonaan Myrskylässä, mikä on herkkua nykypäivänä. Sellaista kyläilykultturia kun ei enää paljoa harrasteta. Kiitos!
Viikonloppu vierähti siis nopeasti, kun perjantaina suuntasimme Parkanoon, mistä lauantaina puoliltapäivin suuntasimme bussilla Myrskylään. Matka kesti käytännössä päivän ja mielestäni sekin kävi maaseutumatkailusta. Matkalla näkyi monta mielenkiintoista rakennusta ja funkkis--tyyliin rakennettua matkahuoltoa. Mukaan tarttui Image lehti, jossa kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa juoksusta. Keli oli aurinkoinen syyskeli ja ainakin mun mieli levollinen. Takana onnistunut maraton ja edessäpäin haasteita juuri sopivasti.
Saakos JKU ensi kesäksi uuden vahvistuksen ;)
VastaaPoistaMuista kuitenkin palautella riittävästi maratonista, vaikka kilpailukutsuja sateleekin. Varsinkin jos olet vielä myöhemmin syksyllä juoksemassa uuden maratonin(?), kannattaa kisat harkita huolella ettei ala mennä liikaa rasituksen puolelle eikä kisat "sotke" uudelle maratonille valmistautumista. Nimittäin maran jälkeen hyvässä kunnossa on liiankin helppoa vetää itsensä kuutamolle (nimimerkillä kokemusta on).
VastaaPoista-TrainIC
Seurasiirto on urheilijan ja seuran välinen asia. Eli en ota kantaa (pysyköön salaisuutena).
VastaaPoistaKiitti Vesa vinkistä, tällä viikolla onkin jo alkanut väsyttää. Syksyn mara taitaa kyllä jäädä väliin ja keskityn muihin kisoihin.