Nyt alkaa olla taas raportin aika. Eilinen tilipäivä oli kyllä sen verran antoisa, että siitä kelpaa kirjoittaakin. Kisa meni nimittäin reilusti yläkanttiin ja kaikki odotukseni ylittyivät. Ensinnäkin se että päihitin Simo Wannaksen ja Anssi Raittilan oli positiivista. Toiseksi se, että juoksin oman ennätykseni 2.21.34, oli ehkä suurin yllätys. Tiesin kyllä koko juoksun ajan missä mennään eli todella kovaa tuli aloitettua. Eka kymppi oli siinä 33min ja puolimatka 1.10.15. Siitä voi jokainen laskeskella mihin loppuaikaan oltiin menossa. Omat arvailuni tämänhetkisestä kunnosta vaihtelivat 2.25-2.28 välillä. Odotettavissa oli siis todella paha katkeaminen- sitä ei tullutkaan. Kuten kuvasta näkyy olin käsivarteeni "tatuoinut" 3.25 kilometrivauhdilla kulkevan maratonin. Sillä olisi juostu 2.24.10. Käteen sitä taiteillessani uskoin olevani yltiöoptimistinen. Onneksi joskus pääsee kovempaa kuin on edes haaveillut.

Vetotyöt kakkosporukassa hoiti kunniakkaasti Anssi Raittila. Lewis Korir oli karannut Kuokkalan sillan jälkeen noin 10km paikkeilla. Siinä vaiheessa hän pisteli kamikaze 3min vauhtia ja erkani meistä nopeasti. Mielessä pyöri siis jo ensimmäisen kierroksen aikana, että mitäköhän tästä kisasta tulee. Juoksu kulki kuitenkin äärimmäisen rennosti ja vain hengitys teki töitä. Edellisen viikon valmistavat harjoitukset olivat onnistuneet ja kisa lähti käyntiin heti alusta lähtien hyvin käyntiin. Olin valmis kovaan vauhtiin. Alussa mentiinkin reilusti alle 3.20 kilometrejä. Tuuli tuntui todella voimakkaalta Viherlandiasta kylille päin juostessa. Välillä tuntui että se oli vielä vastainen vastakkaiseen suuntaankin juostessa, ilmeisesti tuulen suunta hieman vaihteli.

Olin jo putoamassa Wannaksen ja Raittilan peesistä moneen kertaan, mutta aina löytyi rytmiä jalkoihin. Olotila vaihteli tuskaisesta helppoon menoon. Hartiat kuitenkin pysyivät alhaalla ja juoksu rentona. Juomahuolto toimi erittäin hyvin, kiitos siitä Antille, Jarille ja Jaakolle! Oma energiatankkaus onnistui myös ilmeisesti todella hyvin. Lihakset eivät olleet jäykän tuntuiset alkumatkasta, päinvastoin herkkää oli ja silti energiaa riitti koko matkalle hyvin. Yksi syy onnistumiselle olivat kisatossut. Pehmeät Niken Lunaracerit tuntuivat sopivan mun juoksutyyliin kuin nenä päähän. Ne tarjoavat hyvän vaimennuksen, ovat hiukan paksumpipohjaiset ja ennen kaikkea kevyet. Jalat eivät väsähtäneet matkan edetessä missään vaiheessa.

Kisan ratkaisu tapahtui Alban n. 30km kohdalla. Sitä ennen oli ollut jo paljon kierroksella ohittelua hitaammista mikä ei hidastanut menoa, mutta hiukan stressiä aiheutti. Vauhti alkoi siinä vaiheessa hiukan hidastumaan ja vesipisteen jälkeen hiukan kiristin ja Simo ja Anssi jäivät. Itse asiassa juoksin 3.20 kilometrejä eli sitä mitä alkumatkastakin. Yllättävä lyhyt sadekuuro 8km ennen maalia hiukan aiheutti harmaita hiuksia mutta selvisin siitä. Kädet eivät jäähtyneet liikaa ja sain pidettyä hyvän juoksurytmin. Viimeisen 4km aikana ohittelin vielä massoja mutta niistäkin selvittiin. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ja ennen kaikkea tyytyväisenä suoritukseeni - ehkä tästä miehestä vielä maratoonari tulee!

Jyväskylän Finlandia marathon vuosimallia 2009 tarjosi hyvän näyttämän SM-maratonille. Reitti osoittautui ennakoitua nopeammaksi, järjestelyt toimivat, tunnelma oli hyvä kuten kelikin. Kahdeksan miestä juoksi alle 2.30 rajan, mikä on hyvä taso suomalaisittain vuosikausiin. Naisetkin juoksivat mielestäni aivan mallikkaasti. Jyväskylän oma massatapahtuma sai varmasti hyvää mainetta ja vielä kun palkintoihin panostettaisiin hieman enemmän houkuttelisi se jatkossakin kovia juoksijoita.