Kummasti tuo kelien muuttuminen vaikuttaa juoksufiilikseen. Tänään oli koko päivän pilvistä ja aurinko ei paljoa näyttäytynyt. Aamusta heti tunsin, että tänään ei kroppa käynnisty ollenkaan. Silti sain veivattua 7km Hippokselle, missä kevyt kuntoilusetti. Vaikka en jalkoja rasittanut oli illalla kulku tukkoista kun olisi kyykkyä tehnyt. Piti tehdä tunti vauhtileikittelyä mutta ne vedot olivat lähinnä vauhdinmuutoksia. Vedoista ei voinut puhua. Jo iltalenkille lähtöä piti pari tuntia miettiä ja ottaa mp3 soitin stimmunkia luomaan. Meikäläisen vakkari treenikaveri Henok lähti tänään Leppävirralle reenaamaan. Ehkä siitä pieni alavire.

Illalla kämpillä rytmiä piti hakea swahilin kielisestä räpistä- siitä Jarkon suosikista. Kenian leirillä sitä tuli kuunneltua aika paljon ja Equador biisiä ehkä enemmänkin. Ehkä maratonin maaliintuloon verrattavan tunneryöpyn koin kun olimme Jarkon kanssa palaamassa Suomeen ja odottelimme taksia joka veisi meidät Eldoretin kentälle. Silloin kehissä oli voimakkaat fiilikset kun tiesi, että pitkä leiri on takana ja pääsee vihdoin Suomeen. Kantapäässä tuntui pientä kutinaa. Keniaan jäi pitkä-Paolo, joka pyysi että ei unohdettaisi kaveria.

Huomenna jälleen pelastava hieronta. ForrestG:n lailla kiristyvä pidiformis jänne vie elämänhalut, kun pakarassa kiristää. Juoksiminen onnistuu, mutta lenkin jälkeen on kankea kuin vanha pappa ja istuminenkin vaivalloista. Venytellyt olen, mutta hyvät neuvot ovat tarpeen.