Maratonin jälkeinen lepojakso on pidetty. Kokonaista kaksi päivää maltoinkin olla juoksematta. Maanantaina pidimme palaveria valmentajan luona. Saunoimme ja keskustelimme tulevasta. Tyytyväisyys oli molemmin puolista ja annoin Anterolle valokuvakirjani kiitokseksi kuluneista vuosista. Meininki jatkuu edelleen kuten tähän astikin ja tavoitteena on edelleen kehittää kolmea peruspilaria: peruskestävyys, vauhtikestävyys ja perusnopeus. Mikäli loukkaantumisilta vältytään jatkossa pitäisi maratonennätyksesta olla vielä otettavissa muutama minuutti pois. Tai ainakin näin itse uskon ja moni muukin uskoo.

Keskiviikkona reippailtiin tunti Henokin kanssa. Jalat olivat vielä aika tukkoiset, mutta veivät eteenpäin. Pahimpia lihassärkyjä ei tällä kertaa kuin ei aikaisemminkaan ollut jaloissa. Ainoastaa missä kiristi niin oli vasen pakaralihas ja lonkkien ojentajat. Tilanne korjaantuu huomisessa hieronnassa. Hienoa oli, kun oma vakiohierojakin soitteli kisan jälkeen ja onnitteli. Huomaa, että moni muukin on sydämellä tässä touhussa mukana.

Tänään uskaltauduin jo aamulenkillekin. Sellaiset säälittävät 4km tuli juostua, mutta kroppaan tuli se tuttu hyvän olon tunne ja aineenvaihdunta lähti liikkeelle. Päälle selkiä/vatsoja/ kylkiä niin pysyy ryhtikin kasassa. Illan lenkin aikana alkoi satelemaan siihen malliin, että piti mennä hipposhalliin sadetta pitämään. Olin jälleen Henokin kanssa liikkeellä ja koeluontoisesti juoksimme 3x200m 32/30/30. Veikkaisin Henokin olevan aika tekijä jyrkkäkaarteisella 200m radalla. Mies kun on melko lyhyt ja maileri muutenkin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tuodessaan.