Viime päivinä on tullut päivitettyä blogia harvemmin. On ollut olevinaan kirettä ja välillä ei ole vain huvittanut naputella kuulumisia suomalaisesta kestävyysjuoksusta -onhan ne jo moneen kertaan kerrottu. Muutama harva onneksi jatkaa sätkimistään. Ilahduttavaa on tänä kesänä ollut hienoinen tason nousu mieltä lämmittävillä kestomatkoilla. Joku on tehnyt paluun, toinen taistelee ikääntymistä vastaan ja joku ihmettelee täydellistä kulkemattomuutta. Viimeksi mainittuja on tänä sateisena kesänä onneksi ollut varsin vähän liikenteessä. Hyvältä näyttää kolleekat! Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun legenda erojärven sanoja lainaten.

Eilinen tonnivitosen vääntö ei paljoa mieltä lämmittänyt. Porukka oli viivalla kuin jyväskylän kauppakadulla. Jäin aika lailla taakse Järvenpään kouraistua kukkakepin alumetreillä taakseen. Olisi siitä hyvin vielä ehtinyt, mutta en uskaltanut! Kyttäsin ja kyttäsin ja senhän tietää kuinka siinä käyt. Kun olisi pitänyt alkaa juosta oli alle neljän minuutin kaverit jo karanneet. Ei ollut mieltä ylentävää jyrätä menemään yksikseen. Vaan sen puoleen- matka oli ohi ennenkuin ehdin sen tajuamaan. Ne on näitä sprinttimatkoja tuumin mielessäni maaliin päästyäni. Äkkiä pois yleisön tieltä verryttelemään toistelin Kallelle. Paremman a-luokan juoksun kuitenkin vielä seurasin ja Hambergin loistoraaston. Siinä miehellä on aina ilmettä kisan loppumetreillä. Laitetaan oikein kuva Jarkon kunniaksi!