Tulihan se sieltä, nimittäin ensimmäinen henkilökohtainen SM-tason mitali! Kauan tuotakin lätkää on tavoiteltu ja kun se tuli oli olotila melkoisen makoinen. Ja kuten aina, nälkä kasvaa syödessä. Oma loppuaika ei nimittäin ollut sitä, mitä se ennakoi vielä 7km kohdalla. Mies kanttasi melko pahasti ja loppu 3km oli kyllä yhtä tuskaa. Mondo ei anna yhtään armoa, mutta en antanut sitä itsellenikään. Raastoin menemään minkä pääsin ja vaivanpalkkioksi sain hopeisen mitalin. Jos tämä ennakoisi kauden sijoituksiani sm-kisoissa (6s, 5s, 4s) olisi se ennakoinut pronssimitalia. Tällä kertaa Kalevalaisissa onneksi taisteltiin suomalaisten Suomen mestaruuksista niin meikäläisellekin tarjoutui tilaisuus ansaita mitsku. Jos historiaa lähtee kertaamaan, niin vuonna 1995 kävin ensimmäisillä lenkeilläni 17-vuotiaana, 2004 olin ensimmäisissä Kalevan kisoissani ja 2008 Ratinan stadionilla juoksin kympin sm-hopealle 30-vuotiaana junnuna. Unelma elää vielä Ruotsi-otteluun pääsystä, mutta itselläni ei asiaan ole vaikutusmahdollisuuksia. Kutsu tulee jos on tullakseen. Ja jos ei tule tämä mies nostaa aikamoisen metelin. Liiton touhuista en ole ennenkään hyötynyt ja aivan pahuuttani juoksin eilen maajoukkue shortseissa :) Mistä lie pöllitty...

Kiitoksia vielä kaikille kannustajille ja hengessä mukana olleille. Eilen sain 20 onnittelutekstaria ja täytyy vain toivoa että tämä mies ei koskaan ylpisty niin että juttusille ei kehtais tulla!