Jaakon mökillä 2008

Meikäläisen pienimuotoinen ylimenokausi jatkuu tällä hetkellä kesäflunssalla. Se tuli melko pian sunnuntain skaban jälkeen. Juoksu alkoikin tuntua jo todella herkältä. Harmi vaan, että sunnuntain Lappeenrannan kolmonen jää väliin ja seuraava kisa lienee torstain pm-tonnivitonen. Saatan juosta myös keskiviikkona kasin. Sitä ennen olisi hyvä tehdä hieman speedwork:ia, mutta tänään ei ainakaan uskalla vielä mennä radalle. Viikonloppuna on rallit Jyväskylässä ja niitäkin olisi mukava seurata.

Lämpimien kesäpäivien kunniaksi päätimme eilen Jaakon kanssa lähteä mökille Kangasniemeen. Mökki sijaitsee saaressa ja on kaikin puolin mainio mesta. Saimme houkuteltua myös legenda Henrin saunomaan ja mies oli pienen lämmittelun jälkeen valmis tekemään autokauppoja Jaakon autosta. Jaakko lähtee jenkkeihin asumaan tai siis vaihtoon piakkoin ja hyväksyi Henan tarjouksen autosta. Punainen ferrari vaihtanee siis omistajaa :)

Aamulla perusaamulenkki 10km+2¤100m ja klo 9.15 hieronta. Iltasella 1.05 lenkki ja 5¤100m. Uusi Polarin rs800 ei tahdo vieläkään pelittää ja kun käynnistät sekundaattodin näyttö menee pimeäksi. Aika mielenkiintoista käyttää sitä lenkillä kun vain väliajat vilahtavat näytöllä 4-5sekuntia. Komea on kello, mutta siihen se jää...

Kalevan kisat ovat ohi ja ratakausi alkaa olla paketissa. Muutaman kisan, ehkä kolmosen ja tonnivitosen ajattelin vielä juosta, mutta muuten kesäloma voi alkaa ainakin henkisellä puolella. Parin viikon päästä siis koittaa taas treenileiri ja sitä ennen pitäisi olla valmiina taas treenaamaan.

Päivän kisa eli 5000m oli odotetun lainen; kärki lähtee itselle liian kovaa vauhtia ja kakkosporukasta ei tahdo löytyä vetäjää, kun sm-kisoista on kyse. Järvenpää onneksi kiitettävästi osallistui vetotehtäviin, mutta neljäs tonni oli luokattoman hidas. N.1500m ennen maalia olin kärjessä ja ajattelin kirrata vauhtia virenmäisesti syöden mailereilta jalat alta. He olivat kuitenkin tuorevoimaisia ja viimeisen kierroksen aikana ei itsellä ollut paukkuja laittaa kampoihin. Tuloksena kuudes sija ajalla 14.37,78. Tampereen kisojen tulos oli omalla kohdalla kuitenkin kiitettävä ja jonka sm-hopea nousee omissa saavutuksissa kärkisijalle. Kuvassa tyttöystäväni Karin, mitalisti itse ja valmentaja Antero. Tärkeitä kaikki minulle.

Tänään isketään taas uuden uuden kisan kimppuun. Matkana on 5000m ja tavoitteet ovat korkealla. Kunnossa ei ainakaan pitäisi olla vikaa ja jalatkin tuntuvat palautuneen loistovireeseen. Inkiläisen Tuomas teki hyvää työtä perjantaiaamuna ennen tänne Parkanoon huilimaan tuloa. Lauantaina olin kaverini häissä Porissa. Kyseessa on kaveri Mika Tapio, joka minut sai aikanaan osallistumaan Parkanon pururatajuoksuihin ja sitä kautta aloittamaan lenkkeilyharrastuksenkin. Ekat lenkit vedin syksyllä 1995 kun olin lukion aloittanut. Aluksi 3km pururadalla ja melko pian jo sadan kilsan viikkoja. Tukiharjoitteet ym. oli jäänyt melko vähiin ennenkuin Antero Liukkonen alkoi valmentamaan 1999. Nyt tuli valmentajallekin palkkio tinkimättömästä työstä. Ei ole Antsa vuosien aikana maanantain tai torstain yhteistreeneihin tullut myöhässä tai jättänyt tulematta.

Tulihan se sieltä, nimittäin ensimmäinen henkilökohtainen SM-tason mitali! Kauan tuotakin lätkää on tavoiteltu ja kun se tuli oli olotila melkoisen makoinen. Ja kuten aina, nälkä kasvaa syödessä. Oma loppuaika ei nimittäin ollut sitä, mitä se ennakoi vielä 7km kohdalla. Mies kanttasi melko pahasti ja loppu 3km oli kyllä yhtä tuskaa. Mondo ei anna yhtään armoa, mutta en antanut sitä itsellenikään. Raastoin menemään minkä pääsin ja vaivanpalkkioksi sain hopeisen mitalin. Jos tämä ennakoisi kauden sijoituksiani sm-kisoissa (6s, 5s, 4s) olisi se ennakoinut pronssimitalia. Tällä kertaa Kalevalaisissa onneksi taisteltiin suomalaisten Suomen mestaruuksista niin meikäläisellekin tarjoutui tilaisuus ansaita mitsku. Jos historiaa lähtee kertaamaan, niin vuonna 1995 kävin ensimmäisillä lenkeilläni 17-vuotiaana, 2004 olin ensimmäisissä Kalevan kisoissani ja 2008 Ratinan stadionilla juoksin kympin sm-hopealle 30-vuotiaana junnuna. Unelma elää vielä Ruotsi-otteluun pääsystä, mutta itselläni ei asiaan ole vaikutusmahdollisuuksia. Kutsu tulee jos on tullakseen. Ja jos ei tule tämä mies nostaa aikamoisen metelin. Liiton touhuista en ole ennenkään hyötynyt ja aivan pahuuttani juoksin eilen maajoukkue shortseissa :) Mistä lie pöllitty...

Kiitoksia vielä kaikille kannustajille ja hengessä mukana olleille. Eilen sain 20 onnittelutekstaria ja täytyy vain toivoa että tämä mies ei koskaan ylpisty niin että juttusille ei kehtais tulla!

Juoksukollega Jarkko Hemberg on avannut oman sanallisen arkkunsa blogin muodossa. Onnea ja toivotaan aktiivista kirjoittelua. Saavat nylkyt seurata tutustua toisenkin juoksijan treenisalaisuuksiin. Avointa linjaa vaan ja tarkkoja treenikuvauksia Jarkko!

Takala on terästä, toiset tulee kaukaa perästä. Tuossa hiukan Tapparan kannustuslaulusta oma viritelty versio. Juoksu alkaa jälleen kulkea keventelyn jälkeen ja eilinen palaveri/ saunominen valmentaja Anteron luona oli se viimeinen viilaus. Elämä jatkuu kalevalaistenkin jälkeen ja ohjelmassa on muutama tonnivitonen ennen reissuun lähtöä. Oma ressiä tämä tieto ainakin helpottaa. Luvassa on ilmeisesti lämpöstä säätä huomiselle kympille. Toisaalta illalla kahdeksalta on mitä mainioin keli usein. Saapi nähdä mikä on stimmunki ja kuka on Suomen paras kautta paskin vuonna 2008. Hamberg on luvannut tuoda pystin paikalle, vai onko? Perinteisestihän se jaetaan pukukopissa juoksijoiden kesken skaban jälkeen. Jotain hymyilyttää ja sitä viimeistä ei :(

Kevyttä lenkkiä ja terävähköjä satasia ohjelmassa. Stimmunki päälle ja hiilihydraattitankkaus samion.

20 000 kävijää tuli täyteen. Ei mikään paha luku, kun vertaa siihen että pistin blogin pystyyn marraskuussa. Kyllä meikäläisellä tarinoita riittää vielä pitkäksi aikaa. Toisin on Säipän laita, jonka blogi on poistettu käytöstä.

Nyt on vissiin pakko alkaa keventämään. Päivän harjoitus meni reisille, vaikka ei ollut keleissäkään kehumista. Vettä oli sadellut koko päivän ja polvipituisilla trikoilla lähdin juoksemaan tonneja. Oli yllättävän raskasta taivaltaa menemään yksikseen ja ajat eivät olleet sitä mitä tavoittelin. Kolme kaksisatasta menikin jo paremmin, mutta pieni takajumi tuntuu painavan. Seuraavat päivät on tiedossa kevyttä juoksua, saunomista ja uintia. Lihaskunto viilataan minimiin ja lenkkien päälle vedetään rentoja satasia ja paljon. Johan on kumma jos ei mies torstaina liidä ratinan mondolla.

Tämän päivän treeni hiukan venähti illan puolelle. Söin lounaan vasta viiden maissa ja en heti voinut lenkille lähteä. Puoli kahdeksalta kuitenkin lähdin ulkoilemaan ja parin kilsan verryttelyn jälkeen kiihdytin reippaaseen. Matkaa reipasta kertyi n.8km ja pari viimeistä kilometriä näyttivät 3.14 ja 3.10. Luulisin että muut alkukilometrit olivat 3.20-25 vauhtia. Treeniin olin kuitenkin tyytyväinen, sillä se olisi saattanut jäädä tekemättäkin. Reippaan jälkeen verryttelin 4km. Eilen innostuin tekemään kuntopiiriä ja lihaskuntoa Pariisin kisoja katsellessani. Tänään se hiukan tuntui juoksussa, mutta menee kyllä ohi ajallaan. Huomenna parikymppiä jyräystä.

Asbel Kiprop. Siinä se on. Nandiheimon juoksijan nimi. Tammikuussa 2007 olimme Jaakon, Tommin ja Säipän kanssa seuraamassa mestarijuoksija Kipchoge Keinon maatilalla järjestettäviä Discovery kisoja. Kärjessä viiletto pitkä hongankolistaja äärimmäisen kevyellä askeleella ja lähes ilmeettömällä naamalla. Tuolloin katsoin että kyllä on kaponen poika. Jälkeenpäin on Wilsonkin heittänyt legendaa, että on pitänyt Asbelia sylissä ja että kaveri heilui ja huojui vain kun nuoruusvuosina taivalsi eteenpäin. Kova luu kuitenkin Pekingissä.

kyllä se juoksurata tässä jossain on

Kuvasarja Lapinnevan urheilukentästä jatkuu. Tällä kertaa kokonaiskuva etukaarteesta. Kyseessä on itseasiassa sadan metrin pääsuora alku, eli paikka missä esim 800 metrin juoksijat lähtevät lähtevät loppukiriin.

Olen tässä laskeskellut kesän juoksukilometrejä. Näyttäisi sellainen normiviikko olevan 140km. Joku voisi sanoa, että herkistele hyvä mies niin juoksu alkais kulkea. Vastaisin kysymykseen, että nylkky mikä nylkky ja nylkyn on pidettävä perustekemistä yllä kisakaudellakin. Nylkky juoksee kestävyydellä. En tiedä millä muut juoksevat.

Oma kroppa alkaa pikku hiljaa palautua jälleen kilpailukuntoon. Aamulla veivasin 20km lenkin maastossa ja lepäsin loppupäivän. Väsytti aika raakasti ja illan saunominen ja uiminen tekivät kyllä todella hyvää. Huomenna kestoharjoitus. Maanantaina haetaan hiukan vauhteja. Lapinlahden vitonen näköjään muutettiin kolmoseksi. Meikä on kuitenkin arvan heittänyt ja keskittyy seuraavaksi torstain kymppiin. piste.

Nyt on meikäläinenkin siirtynyt digiaikaan, meinaan kannettavan tietokoneen osalta. On sitten mistä katsoa, kun ne kuuluisat olympiaalaiset alkavat. Urheilijoillahan on tunnetusti tämä viikko aikaa antaa näyttöjä kunnosta. Katsotaan keitä Suomen joukkueeseen nostetaan viimeisessä valinnassa. Ilmeisesti keihäs ja purjehdus on herättänyt keskustelua enemmänkin. Suomen naisjuoksijoista olis kiva jos Mari Järvenpää ja Johanna lehtinen olisivat mukana. Maratoonarit Janne ja Fransishan ovat jo koneessa Jukan tavoin.

Meikäläisen olympiavuosi koko kolahduksen eilen Joensuussa kun kanttasin siihen malliin, että juoksin vain kolme tonnia. Jalat olivat vielä tukossa raastokympin jäljilta ja palautuminen pahasti kesken. Tulipahan kuitenkin taas kokeiltua kisakuntoa ja hyvän harjoituksen ainakin sain jos en muuta. Tänään olikin sitten heti aamusta hieronta ja iltalenkilla kulku oli jo aivan toiselta planeetalta. Kyllä se näin on että tukkoisilla ja väsyneillä koivilla ei tuloksia tehdä. En maanantaille hierontaa uskaltanut ottaa ja näin jälkeenpäin ajateltuna sillä olisi Joensuun kisa pelastettu. Lapinlahti jää näillä näkymin väliin, vaikka vähän kyllä kiinnostais... Jatketaan kuitenkin vielä yleirurheilulajien esittelyä ala Lapinnevan urheilukenttä.

Tässä ollaan nyt palauteltu kympistä jonkin aikaa. Lauantaina juoksin aamusta vain kevyen 8km. Sunnuntaina juoksin Erikin kanssa parikymppiä heti aamutuimaan. Loppupäivä oli palauttelua. Tänään maanantaina oli ratakokeilu. Juoksin 2x600 1.42 ja 1.41 3min palautuksella. Sitten vedin 3x300m 46.1, 45.7 ja 44.9 sekä 2x200m 28.5 ja 29.1 puolentoistaminuutin palautuksella. Tuntuma parani reenin edetessä ja lopussa ei malttanut lopettaa. Vauhtien löytyminen voi keskiviikon kisassa olla vaikeaa, mutta jonon jatkoksi on lähdettävä ja ennätyksen tavoittelu mielessä normaalisti.
Kuva on otettu Lapinnevan urheilukentältä pari kesää sitten. Paikalla sijaitsee nyt jo metsittyvä kyläkenttä. Siinä oli sitä henkeä ja paljon!

Uusi päivä on koitanut, eikä vielä tällä kertaa alle puolen tunnin kympin juoksijana. Yritystä eilen oli ihan kiitettävästi, mutta tulos antaa vielä odottaa. Toivottavasti Tampereella on vetoapu sopivaa ja jätkät juoksee porukalla hyviä aikoja. Näyttäisi tuo kympin nylkkyjen tasokin olevan ihan kohtalainen tänä vuonna. Torstai iltana juostava kisa on varmasti tasokkain vuosiin. Sitä odotellessa raportti eilisestä:

Turun perinteinen raastokymppi oli osaltani hyvä, mutta ei täydellinen. Järjestäjät olivat nähneet vaivan kahden jäniksen paikalle hankkimiseksi. Keli oli varsin hyvä, mitä nyt etusuoralla välillä puhalteli. Odotettua vesisadetta ei onneksi missään vaiheessa tullut, ja miehet saivat raastaa sydämensä kyllyydestä. Alkuillasta juostiin nuorten kestomatkoja sekä esteet ja naisten kymppi.

Oma valmistautuminen kisaan alkoi jo torstaina kun tulimme Jyväskylästä kotiin Parkanoon Erikin kanssa. Kyyti hoitui Virroille saakka Kallen kyydissä joka meni raastamaan kolmosta entisen kotiseuran kentälle. Loppumatka tuli bussilla. Lenkki ja sauna kotimaisemissa ja aikaisin nukkumaan. Nukuinkin 12 tuntia ja olo oli varsin palautunut perjantain puolella, kun Kälviän kopla haki meidät Parkanon Shelliltä matkalla kohti Turkua. Stimmunki alkoi olla kohdallaa ja jätkät keskittyivät täysillä. Turkuun saavuimme seiskan aikaan ja pojat käväsivät vielä hotellilla kamoja vaihtamassa.

Kympin startti tapahtui puoli kymmenen illalla, mutta se ei menoa haitannut. Keron Jukka otti alkumatkasta ohjat käsiinsä ja vauhti oli tasaista. 3.00, 3.01, 3.01, 3.02 ja 5kilsan väliaika oli 15.05 ja säipän lopettaessa vuoronsa kutosen kohdalla aikaa oli kulunut 18.08. Pientä paniikkia siis alkoi iskeä ja omala vedolla vauhdit jämäthi 3.03 paikkeille. Raasto alkoi ja Pirkola auttoi yhden kierroksen vetoavussa, mutta hyvin roikkui kannoilla ja antoi puhtia omaankin juoksuun. Sykkeet alkoi olla 190 ja viimeisen tonnin kirrauksella, 2.53, loppuajasta tuli kohtuullinen 30.11. Ei siis sitä mitä lähdettiin tavoittelemaan, mutta kirkas ennätys kuitenkin.

Markku Varjo oli kannustamassa juoksun aikana ja lupasin hänelle laittaa päivityksen blogiin mahdollisimman pian. Nyt on aamulenkki tehty ja kello on 10.52- treenit jatkuvat!

kahdeksan kilsan kiihtyvä

Tänään oli niin sanotusti valmistava harjoitus. Hieman ehdin arpoa mitä kannattaisi tehdä, mutta ajattelin että ei sillä loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä. Kunto on mitä on ja ainoastaan voi enää vaikuttaa tuntumaan eli siis viritellä koneistoa kisakuntoon. Lähdin liikkeelle eli juoksutermein verryttelin. Pari kilometriä rantaväylälle päin ja pyörätielle päästyäni aloin reippailla. Eka km oli 3.28, seuraavan tonnin aikana solmin nauhat: 3.26, 3.17 3.15 ja 3.17. Syke näytti 170 eli mun anakynnyksen alle. Loppu alkoi häämöttää ja tonnit 3.09, 3.07 ja 3.02. Hölkkäilin Mattilanniemen yliopiston suunnalta takaisn keskustaan päin ja vetäsin vielä 6min pal jälkeen tonnin 2.54. Luulin että olis kovempaakin mennyt, mutta no worries. Syke nousi 178:aan. Pari kilsaa kämpille ja se oli siinä. Muutama loikka ja vähän avojaloin kävelyä nurmikolla niin tuntuma palautui painavien vomeroiden jälkeen. En tiedä mikä on äijän kunto, mutta perjantaina se mitataan. Huomenna kevyttä ja torstaina Parkanoon.

Viime päivinä on tullut päivitettyä blogia harvemmin. On ollut olevinaan kirettä ja välillä ei ole vain huvittanut naputella kuulumisia suomalaisesta kestävyysjuoksusta -onhan ne jo moneen kertaan kerrottu. Muutama harva onneksi jatkaa sätkimistään. Ilahduttavaa on tänä kesänä ollut hienoinen tason nousu mieltä lämmittävillä kestomatkoilla. Joku on tehnyt paluun, toinen taistelee ikääntymistä vastaan ja joku ihmettelee täydellistä kulkemattomuutta. Viimeksi mainittuja on tänä sateisena kesänä onneksi ollut varsin vähän liikenteessä. Hyvältä näyttää kolleekat! Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun legenda erojärven sanoja lainaten.

Eilinen tonnivitosen vääntö ei paljoa mieltä lämmittänyt. Porukka oli viivalla kuin jyväskylän kauppakadulla. Jäin aika lailla taakse Järvenpään kouraistua kukkakepin alumetreillä taakseen. Olisi siitä hyvin vielä ehtinyt, mutta en uskaltanut! Kyttäsin ja kyttäsin ja senhän tietää kuinka siinä käyt. Kun olisi pitänyt alkaa juosta oli alle neljän minuutin kaverit jo karanneet. Ei ollut mieltä ylentävää jyrätä menemään yksikseen. Vaan sen puoleen- matka oli ohi ennenkuin ehdin sen tajuamaan. Ne on näitä sprinttimatkoja tuumin mielessäni maaliin päästyäni. Äkkiä pois yleisön tieltä verryttelemään toistelin Kallelle. Paremman a-luokan juoksun kuitenkin vielä seurasin ja Hambergin loistoraaston. Siinä miehellä on aina ilmettä kisan loppumetreillä. Laitetaan oikein kuva Jarkon kunniaksi!

thirty

It does not feel so bad to be old. Some would say that it is a scary moment but I DON´T AGREE! Today I´m officially old since I was born 4th of Jyly 1978. Quite some time anyway and only Lord knows all the things that have happened since that day. I myself enjoy my life as much as I have done last 30 years. And only the speed gets faster or shall we say running legs. ( a 8.22/14.28 gyu so far)

No official celebration until the race season is over after Berlin Marathon 28.9. We shall be back to business then.

sätkiminen jatkuu

Eilen tuli sätkittyä vitosen ennätys 14.28. Ennakkoasetelmat eivät kuitenkaan lupailleet enaria. Viikonlopun eurooppacupin sählingit painoivat hieman siitä huolimatta, että pari kymmenen tunnin yötä nukuinkin. Lisäksi viime vuoden tapaan selkä jäpitti ennen kisaa. Viime torstain tonnit (2.51, 2.53, 2,51 ja 2,51) kertoivat kunnosta jotain ja maanantaina ei enää tarvinnut tehdä muuta kuin juosta 3x400m 66 sekuntiin. Mielestäni on tärkeää mennä aina kisaan palautuneena. Eikä niitä ennätyksiä kannata treeneissä tehdä vaan säästää paukkuja kisaan.

Se mikä omaa kautta on tähän asti on leimannut on turhien spedeilyjen vähiin jättäminen. Olen saanut harjoitella terveenä ja aamulenkkejä olen vetänyt normaalisti kesäkaudellakin. Aina väliin on ollut kisoja ja/tai ratatreenejä. Omasta mielestä perusnopeus on hieman parantunut ja juoksutekniikka pysyy paremmin kasassa. Salilla en ole käynyt talven jälkeen ja olen välttänyt kaikkea jumittavaa. Silti vedän usein lenkkien päälle kymmenen leukaa käsien vahvistamiseksi. bravuurina on ollut muutama loikka aamulenkin päälle loivaan mäkeen. Lisäksi olen huomannut, että kisaverryttely voi olla aika kevyt ilman kovia aukivetoja. Rentous on tärkein asia ja alle kolmen vauhtia pystyy lähtemään hyvinkin jos on vain malttanut palautella ennen kisaa.

Sunnuntaina testataan nopeuskestävyyttä tai mitä se nyt tonnivitosen matkalla onkaan. Alle neljä min olisi tavoitteena ja palvelee hyvin perjantain raastokymppiä ajatellen.

Tälläinen kuva löytyi arkistostani. Kuva on otettu Porvoon sm-maastoista oliko se vuosi 2004 vai 2005. Sijoituin silloin Pirkolan jälkeen sijalle 11, mikä on toiseksi paras sijoituksen miesten 4km matkalla. Vasemmassa laidassa juoksee muuan Carsten Sclange, joka on matkalla olympialaisiin. Mies on pistellyt 3.37 paikkeille tietääkseni siis aivan huimaa vauhtia. Hieman kulmikas tyyli miehellä näytti olevan Eurooppa cupissa, mutta kunto näyttäisi olevan kohdallaan. Tsemiä kaverille.