Sunnuntai

Viime päivityksessä taisi jäädä mainitsematta miten keskiviikon reipas kulki. Juoksin sen rantabaanaa pitkin edestakaisena lenkkinä. Menomatkalla oli hyvä myötätuuli ja 3.30 vauhtiin ei tarvinnut tehdä ollenkaan töitä. Paluumatkalla tuli 20s/km lisää aikaa ja sykekin nousi 155 pikkasen yli 160 lukeman. Reipasta tuli yhteensä 13km ja verkat oli 2+1km. Pitempään olis voinu, mutta ei kannattanut sillä kyseessä oli reipas ja ilmassa on ollut jumia.

Torstaina heti seuraavana päivänä oli siis käynti radalla, minkä juoksin tukkoislla ja väsyneillä jaloilla. Illalla yritin venytellä hyvi ja luulin sen menneen perille. Perjantaina oli kuitenkin jumista ja juoksin pari kevyttä lenkkiä numeroin 10+15. Aamusta kuljin hiekkadyynien suuntaan upottavaa hiekkaa vältellen ja illalla keskeneräiseksi kaupunkilähiön kiertäen. Niitä täällä on aika monta ja kertoo siitä, että pankista on saanut lainaa joskus helpolla. Pikkasen liian suureellisia on jollain ollu suunnitelmat ja jossain vaiheessa on realismi iskenyt. Turisteja toki on Fuerteventurassakin, mutta ei niin paljoa, että kannattaisi uusia lomalähiöitä rakentaa.

Torstaina muistaakseni mätettiin illalla kiinalaisessa seisovasta pöydästä. Eri ruokalajeja on tarjolla 108 ja hinta 7,90. Kilpailija tarjoaa 188 lajia pari euroa kalliimmalla. Perjantain iltalenkillä yritin hakea hyvää juoksutuntumaa seuraavan päivän pidempään reippaaseen ja luulin jo onnistuneeni. Kävin jopa jääkylmässä uima-altaassa viilentäytymässä ja illalla venytellessä jumi tuntui helpottuvan. Lonkat paukkuivat, mikä kertoo lihasten löystyvän.

Eilen siis iskin tiestölle tavoitteena parin kympin reipas. Aloin jo nykimään 1km verkan jälkeen ja vauhti näytti ihan lohdulliselta 3.35. Katsoin kuitenkin vieressä olevia tuulivoimalan propelleja ja totesin selän takana olevan kaikkien aikojen bofoori ehkä 20 m/s. Juoksu ei tuntunut erityisen herkältä ja työlääksi se muuttui 10km kääntöpaikalla paikallisen kalastajakylän valkoisen talon nurkilla. Syke pomppasi 10 pykälää ylemmäs yli 160 ja jamppa alkoi tekemään töitä. Sain lykkiä täysiä menemään että vauhti pysyi 4min tuntumassa. Äitiä meinasi tulla ikävä jossain vaiheessa kun etunoja lisääntyi. Jalkojen alla oli hyvä kovapohjainen hiekkatie, mutta iskutus tuntui huonolta kropassa. Tämä kertoo miehen olevan jumissa. Mulla on kaksi kertaa Monte Gordossa ollut sama olotila eli jumi ja molemmilla kerroilla alla taisi olla myös pieni vilustuminen. Lisäksi lumelta sulalle tuleminen tekee aina pienen etureisijumin.

Pääsin Corralejoksen keskustaan, mistä verkkasin viimeisen kilometrin hotellille. Reipasta tuli siis 18km ja verryttelyiden kanssa kello näytti keskivauhdiksi 4.00. Reeni meni jotenkin perille, mutta aloin jo miettiä hierontaa iltapäivälle. Tadesse eli Markku on sen verran herrasmies, että suostui hieromaan meikäläistä. Edellisen kerran miehellä on ollut kädet rasvassa neljä vuotta sitten Etelä-Afrikassa. Hotellihuoneen sohvapöydälle saimme tehtyä hierontapöydän ja sain hyvän käsittelyn. Vasen pohje oli kivikova ja kireää lihasta muutenkin. Tadesse ei säästellyt itseään vaan hiki virtasi. Ruokakaupasta olimme ostaneet Nivean ihoöljyä joka tuntui sopivan hierontaankin.

Illalla menimme Maken Ukin ystäväperheen kanssa syömään kunnon kyljyksiä ja siinä meni ilta ihan kivasti. Heidän hotellillaan oli oikein musiikkishow ja pääsimme näkemään moonwalkin ka gangman stylen. Tänään eli sunnuntaina olikin sitten jälleen työpäivä. Kymmenen aikaan aamusta lähdimme työntämään pitkää lenkkiä. Mulla oli suunnitelmissa 30km kun viime aikoina on tullut laiskoteltua. Otin oikein vesipullon mukaan. Juoksu kulki ehkä pikkasen paremmin, mutta silti se ei mitään herkkua ollut. Kävin pyörähtämässä 10km päässä sijaitsevassa toisessa keskeneräisessä asuinalueessa. Tiet sinne on tehty kuntoon ja muutamia taloja, mutta kukaan ei asu siellä. Jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka rakennettu on ja velkaa otettu ilman realismia. Joku lienee silti hyötynyt, vaikka homma on jäänyt kesken.

Törmäsin Makeen 12km kohdalla, joka suunnitteli kaksnelosta. Mulla oli vielä lisäkieppiä ennen takaisin kääntymistä. Käännöspaikalla otin kännykän esiin ja kuvailin videota surffareista. Koko paluumatka osoittautui vastaiseksi ja pieni hengähtäminen teki hyvää. Juoksin kuitenkin 30km 3.44 keskiarvolla, eli jonkinlaisesta lenkistä voi puhua. Vesipullossa riitti vesi ja Dj Tieston bodcastissä musiikki. Tiieston 300:s bodcasti tarjosi tunnin verran reipasta jytkettä ja antoi voimia paluumatkalle. Hotellilla hyppäsin heti jääkylmään uima-altaaseen palauttelemaan. Vesi on arviolta 16-17 asteista ja viilentää hyvin kehoa. Hotellihuoneessa otin lämpimän suihkun ja tein pussikeittoa. Söin sen ruisleivän kanssa parvekkeella auringossa istuen ja menin huilimaan. Makoilin tunnin verran kunnes lähdimme Maken kanssa päiväkahvia metsästämään. Hyvä paikka löytyi rannalta, missä cafe americano suklaakakulla irtosi hintaan 3,75. Päivä alkoi olla pulkassa.