(kirjoitettu perjantaina)
Juoksuleiri loppuu huomenna, kun
lennämme Lanzaroten saarelta Suomeen. Siirtymä Fuerteventuran
saarelta tapahtuu 25min laivamatkalla. Siitä on vielä tunnin
bussimatka lentokentälle. Lentokone laskeutuu Vantaalle klo 22.00 ja
jos matkalaukkuja ei tuntikaupalla tarvitse odotella pääsee
juoksija ajoissa nukkumaan veljen kämpille. Huomenna ehtii aamulla
juosta vielä jonkun lenkin, mutta muuten nyt on tärkeää keskittyä
vain palautumiseen. Alla on aamulla juostu 20km lenkki hyvällä
kululla ja illalla ajattelin vielä hölkätä kevyen kasin.
Mukavaa kun juoksu vihdoin
loppuleiristä alkoi kulkea. Eilinen ratareeni yhden päivän
palautuksella kulki erinomaisesti. Juoksin Rosarion kentällä
15x400m 200m eli noin 1min hölkkäpalautuksella siihen 70 sekunnin
pintaan. Tarkat ajat olivat
71/72/71/70/71/70/70/70/69/70/69/69/68/68/ ja 66. Päälle rullailin
vielä nurmella 10x100m ja tuntuma oli varsin hyvä. Verkkaa reeniin
tuli 4km ja 3x100m+ pikkasen pakara/polvennostojuoksua ja venyttelyä.
Reenin päälle tein muutamat aitakävelyt, syväkyykkykky- ja
päkiähypyt. Kuvasin ne videolle ja selkeästi näkee, että ukko on
vielä jumissa. Loppuverkkaa tuli 3km takaisin bussiasemalle. Markku
teki myös omaa treeniään ja kehui hyvää kulkua.
Tähän on siis hyvä päättää lyhyt
aurinkoleiri. Positiivista on ollut auringonpaiste+lämpö, hyvät
juoksumaastot sekä hyvä seura. Urheilukentällä käynti on myös
onnistunut kivuttomasti ja palautuminen on aina lähtenyt hyvin
käyntiin edullisilla (2-3e halvempaa kuin Suomessa) illallisilla.
Lounaat on ollu vähä köykäisempia, mutta esim tänään söin
lenkin jälkeen uudestaan aamupalan (puuroa ja leipää), mistä
tuntia myöhemmin hampparia ranuleilla. Ok kyseessä ei ole
optimiruokaa, mutta ihan ok ja illalla tulee aina syötyä kunnolla.
Samaisella lounasreissulla kävin myös
ostamassa hiusvahaa lyhennettyyn lettiin sekä yrittämässä
lähettää eilen kuvattua videota youtubeen. Netti oli niin hidas,
että millään ei tahtonut lataus onnistua eikä myöskään
hotellilla. Siellä 10 tuntia maksaa 10e ja kaksi kertaa tämän
leirin aikana ostin tuon. Vapaa-ajalla olen lueskellut
Juoksija-lehteä sekä kirjaa Lopez Lomongista. Kirja on ollut varsin
koskettava kertomus sudanilaisesta pojasta, jonka armeija kaappasi
sunnuntaina kirkosta muiden lasten tavoin ajatuksena tehdä hänestä
lapsisotilas kaverin ollessa vasta 6vee. Poika kuitenkin karkasi ja
käveli kavereiden kanssa kolme päivää ja eksyi Kenian puolelle
Kakuman pakolaisleirille, mikä on nykyään maailman suurin. Siellä
hän vietti kymmenen vuotta, ennen kuin USA päätti ottaa 3500 näitä
”lost boyta” pakolaisina. Lopepe eli Lopez sai näin toisen
mahdollisuuden ja alkoi juosta. Mies oli Pegingin ja Lontoon
olympialaisissa, eli aivan heinähatusta ei voi puhua. Molemmat
vanhemmat löytyivät myöhemmin Keniasta, mikä voisi tukea
keksittyä tarinaa. Sitä vahvistaa myös kuusi-vuotiaana tehty
kolmen päivän kävely sekä myöhemmin pakolaisleirillä juostut
lenkit ennen futistreeniä (30km leirin ympäri). Toisaalta kaverin
ulkonäkö on mielestäni sudanilainen ja on hyvin mahdollista, että
hänet on kaapattu lapsisotilaaksi. Kakuman pakolaisleirillä on
viissiin miljoona asukasta ja siellä riittää töitä
pakolaisjärjestöille. Olis joskus kiva mennä Afrikkaan töihin,
mutta katsotaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti