odotellaan odotellaan

Aika rientää ja blogin päivitys tahtoo jäädä. Keskiviikkona kokeilin juoksua kympin verran ja totesin, että mies on vielä toipilaana flunssasta. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa, mutta olo on flunssainen ja räkää riittää. Torstaina juoksin myös kevyen kympin ja totesin, että kevyt lenkkeily oli kipeyttänyt takareisiä. Ilmeisesti kroppa vielä ottanut vastaan ulkoilua. Perjantaina menin pikkasen turhautuneena lääkärille näyttämään kantapäätä. Olimme puhelimessa sopineet kuvion, missä yleislääkäri kirjoittaa potilasraportin minkä pohjalta urheilulääkäri kirjoittaa lähetteen magneettikuvaan. Homma tuntui kerrankin toimivan ja ripeässä tahdissa. Vauhti pysähtyi kuitenkin heti siihen, että magneettikuvausrekka on seuraavan kerran Jyväskylässä torstaina. Menen sinne ja pyydän kuvaajaa tsekkaamaan näkyykö sitä valkoista viiva kantapäässä merkkinä murtumasta. Mikäli hän ei sitä lue/näe, enkä itsekään tihrustamalla saa mitään selvää on edessä siirtyminen perjantaina Espanjaan Castilloon maastojuoksun seurajoukkueiden Eurooppacupiin juoksemaan. Hyvällä tsäkällä saan lääkärin soittamaan mulle puhelimella kun olen matkalla Helsinkiin. Huonolla tsäkällä kuulen vastauksen kun posti seuraavan kerran kulkee tai kun pääsen viikon päästä siitä lääkärin vastaanotolle...

Niin tai näin, kyseinen selostus kertoo paljon mitä tällä hetkellä päässä liikkuu. Olo on jokseenkin turhauttava, mutta on tässä tilanteessa oltu ennenkin. Sovimme lääkärin kanssa, että en juokse ennen kuin tulos magneettikuvasta on selvilä. Silloin juoksutaukoa on ollut parisen viikkoa, mikä on ainut positiivinen asia koko hommassa. Tilannehan on se, että kipua kantapäässä ei ole ja korkeintaan pientä kutinaa. Valmentaja on sitä mieltä, että se on merkki parantumisesta ja jollei mustelmaa kohdassa ole niin siinä ei ole mitään. Ennenkin on kuulemma juostu vaikka luussa on ollut kipua. Hieman vertaistukea sain Hapolta, jolla tuntuu vamma edenneen paljon pahempaan että kävelykeppejäkin vaaditaan. Juuri tuosta syystä otan nyt juoksutaukoa ja vältän pitkän tauon. Kokemusta kun on vuodelta 2009 kantapään rasitusmurtumasta.

Lauantaina eli eilen en urheillut vaan menin Tommille tutkituttamaan vammaa. Jos se on peroneus, niin sen hän olisi sen saanut hieromalla kuntoon. Ei ollut, sillä kutina jatkuu edelleen. Sain hyvän käsittelyn kuitenkin ja tiistaina uudestaan Timolle normaaliin hierontaan. Loppupäivää kärvistelin Hipposhallilla pm-kisoja katsellen. Miesten kolmonen oli hyvä kolmesta osallistujasta huolimatta. Vaikea spekuleerata missä olisin tuossa kisassa juossut, mutta enkka Hippokselta on 8.37 ja tavoitteena nyt keväänä SM-mitali hallista.

Tänään kävin hiihtelemässä 50min järven jäällä. Ihan mukavaahan se oli ja kiva oli pikkasen hikoilla. Lisää reeniä sain Sillanpään Juuson lihaskuntokartoituksessa, joka kesti 2,5h. Kyseessä oli siis varsin perusteellinen katsaus miehen liikkuvuuteen, venyvyyteen ja niin edelleen. Mitään hälyyttävää ei löytynyt, mutta pikkasen on aina petrattavaa. Tällä hetkellä harmittaa myös se, että tämän vuoden teemaksi laitoin lihaskunnon ja siitä huolehtimisen pilateksen ym muodossa. Syksy ja alkutalvi meni hyvin. Vuosi kun vaihtui alkoivat myös ongelmat. Ei tässä kuitenkaan mitään, kesään on vielä aikaa.

M 3000 m

  1. Martti Siikaluoma                       1992 Kangasalan Kisa                  8.34,98 
  2. Panu Jantunen                           1989 Parikkalan Urheilijat            8.39,34 
  3. Jaakko Piesanen                         1993 Saarijärven Pullistus            9.08,03